torstai 29. marraskuuta 2012

LAINI TAYLOR: Karou, savun tytär

Koeviikko tappaa lukuinnon tyystin (oli sitten kyseessä romaanit tai koulukirjat), mutta kun se loppui, niin kipaisin heti kirjastoon hakemaan tämän uutukaisen kirjan, joka oli saapunut sinne jo koeviikon aikana.

17-vuotias Karou opiskelee Prahan taidelukiossa ja vaikuttaa aivan tavalliselta tytöltä, mutta sen lisäksi että hän on loistava piirtäjä, niin hän myös osaa puhua 20 kieltä.

Karoun luonnoslehtiöt ovat täynnä hirviöiden kuvia, eivätkä muut tiedä, että lehtiön hirviöt ovat oikeasti Karoun ystäviä. Yksi heistä on oinaansarvinen toivomuskauppias Brimstone, jonka salaperäinen puoti on Karoun koti. Karou toimii Brimstonen juoksupoikana ja saa häneltä toiveita, joilla hän voi toteuttaa toivomuksiaan.

Yhdellä matkoistaan Karou tapaa Akivan, enkelin, joka melkein tappaa hänet, mutta rakastuukin yllättäin Karouhun. Karou alkaa kysellä itseltään, että kuka hän on oikein on, koska hänestä tuntuu, että jossakin on toinen elämä, jota hänen kuuluisi elää.

Luin tämän kirjan yhdessä hujauksessa, koska sitä ei vain voinut laskea käsistä. Kirjan maailma ja kimeerit olivat todella mielenkiintoisia, ja minusta onkin aina mukava lukea sellaisia kirjoja, joihin kirjailija on keksinyt jotain erikoista ja omaperäistä.

Loppua kohti kirja huononi ja silloin tällöin oli myös hankalaa pysyä kärryillä tapahtumista. Muuten kirja oli hyvä ja luen kyllä sitten joskus seuraavankin osan.

lauantai 17. marraskuuta 2012

TERHI RANNELA: Scarlettin puvussa

Luin tästä kirjasta aikamoisen tyrmäyksen Le Masque Rouge - blogista ja olin kyllä kuullut tästä ennen sitäkin. En ole ennen lukenut kirjaa, jonka päähenkilö olisi kaimani, joten päädyin lainaamaan tämän kirjastosta ja kokeilemaan itse, miltä kirja maistuisi.

Viivi Lintunen kirjoittaa blogiinsa intohimoistaan - vaatteista, Tuulen viemän Scarlettista ja tätä näyttelevästä Vivien Leighistä.
Hän on haaveillut vanhojen tansseista pikkutytöstä asti ja hänen on pakko saada tansseihin tyrmäävä mekko sekä Aki, hänen on/off-poikaystävänsä.

Aki menee kuitenkin yllättäen kihloihin mitättömän Olivian kanssa ja Viivi jää ilman tanssiparia. Viivi tapaa kuitenkin Harley Davidsonilla ajavan Rekon, jonka jälkeen kaikki entinen on tuulen viemää.

Ensin on pakko mainita, että en tiedä Tuulen viemästä oikeastaan yhtään mitään. Aku Ankassa olen saattanut törmätä johonkin siihen perustuvaan sarjikseen, mutta siihen se jääkin. Sen takia monet Tuulen viemään viittaavat asiat menivätkin minulta ohi, mutta ei se nyt hirveästi minua haitannut, saattoi olla vain plussaa.

Löysin kirjan kirjastosta 7-luokkalaisille suunnatusta vaunusta. Lukiessa koinkin kirjan sopivan ehkä sen ikäisille paremmin, vaikka vanhojen tansseista olikin ihan hauska lukea.

Mielestäni kirja oli ihan ok, ei mitenkään erityinen, mutta kyllähän sen nyt luki. Ärsyttäviä kohtia löytyi, mutta oli joukossa joitain hauskojakin juttuja. Ja totta kai minun tuli verrattua itseäni kirjan Viiviin, mikä toikin kirjaan pienen hauskan lisän. Ei meissä nyt ihan hirveästi samaa vaikuttanut olevan, mutta ainakin minun tuli tanssittua vanhat vihreässä puvussani.

keskiviikko 14. marraskuuta 2012

MILA TERÄS: Perhosen varjo

Pidin joskus todella paljon Mila Teräksen Tyttö tulevaisuudesta - kirjasta, joten kyllähän minua alkoi tämäkin kirja kiinnostaa bongattuani sen uutuuksien joukosta.

Linnea matkustaa kesälomalla Usvalaan erikoisen isoäitinsä luokse. Hän kuitenkin huomaa suvulla olevan salaisuuksia ja toisinaan ne tuntuvat yhtä painavilta kuin kilot, joita hän yrittää karistaa itsestään.

Linnea tapaa kuitenkin Valerian, ihanan, perhosia kuvaavan tytön, sekä Mikaelin, jonka kanssa hän voisi kulkea vaikka metsän ääriin.

Odotin että kirjassa olisi ollut enemmän fantasiaa, mutta suurimman osan sivuista vei Linnean syömishäiriö ja tytön sisäinen kamppailu syömistä vastaan.

Hyvä että edes jaksoin lukea kirjan loppuun, sillä aiheeltaan se ei jaksanut kiinnostaa ja lisäksi tuntui, että samat asiat olisivat toistuneet uudestaan ja uudestaan. Vasta loppupuolella päästiin fantasian pariin, mutta se ehtikin sitten loppua ennen kuin edes kunnolla alkoikaan. Kirjasta jäi vähän sellainen fiilis, että tuntui kuin siinä olisi kehnosti yhdistetty kaksi eri tarinaa.

maanantai 12. marraskuuta 2012

LAUREN OLIVER: Pandemonium - Rakkaus on kapinaa

Luin aikaisemman osan Deliriumin heti sen ilmestyttyä reilu vuosi sitten. Aika lahjakkaasti olin unohtanut kirjan idean ja tapahtumat, joten virkistin hieman muistiani ennen kuin tartuin tähän toiseen osaan.
Luettuani Deliriumin jäin silloin siihen uskoon, että siihen ei olisi tulossa jatkoa. Jotenkin loppu tuntui vain surulliselta lopulta, joten en oikein osannut odottaa tätä Pandemoniumia, mutta pakkohan se oli varata kirjastosta, kun sain kuulla siitä.

Lena jatkaa matkaansa Alexin matkan katkettua luoteihin. Hän yrittää epätoivoisesti unohtaa entisen elämänsä ja Alexin, ja haaveet yhteisestä elämästä ovat vaihtuneet työskentelyyn vastarintaliikkeessä.

Lenasta on kasvanut taistelija, joka soluttautuu vihollisen selustaan, mutta päällisin puolin järkkymättömän Lenan sisäinen maailma on kuitenkin sekaisin: Voiko hän jatkaa elämäänsä ilman Alexia ja ovatko rakkaus ja vapaus edelleen puolustamisen arvoisia?

Kirja tempaisi mukaansa heti ensimmäisiltä sivuilta. Kerronta yllätti minut, sillä Lenan tarinaa käytiin läpi sekä menneessä että nykyhetkessä, jotka kummatkin olivat mielenkiintoista luettavaa. Vaikka ensin tällainen ratkaisu tuntui vähän oudolta, niin tarina eteni kuitenkin loogisesti.

Joka tapauksessa pidin Pandemoniumista todella paljon ja tämän kirjan loppu ei todellakaan jättänyt epäselväksi, etteikö jatkoa olisi luvassa. Loppu yllätti täysin ja kolmas osa pitää kyllä saada luettavaksi heti, kun se ilmestyy.

sunnuntai 11. marraskuuta 2012

J.R. WARD: Vapautettu rakastaja

Vapautettu rakastaja on siis jo yhdeksäs osa Mustan tikarin veljeskunta - sarjaa.
Ja vihdoin ja viimein minäkin sain tämän kirjastosta, vaikka en kovin kaukana kärkipäästä varauslistalla ollutkaan. Se on tullut huomattua, että vaikka tätä sarjaa jo kaupasta löytyisikin, niin kirjaston hyllyille asti uudet osat eivät löydä tietään kovin nopeasti.

Vishousin kaksoissisar Payne on samaa synkkää soturikudosta veljensä kanssa. Hän on kuitenkin jo pitkään halunnut päästä vapaaksi äitinsä Kirjurineitsyen helmoista ja vammauduttuaan hän saa luvan lähteä Wrathin mukaan saamaan hoitoa.

Mustan tikarin veljeskunta värvää tohtori Manuel Manellon pelastamaan naaraan. Intohimo syttyy vampyyrin ja ihmisen välillä heti heidän kohdatessaan, mutta kahden maailman kohtaamisessa on omat haasteensa.

Tämä oli todellakin positiivinen yllätys! Tykkäsin tästä paljon enemmän kuin edellisestä osasta. Syynä olivat varmaankin uudet hahmot, esimerkiksi Xcor ja tämän joukot ja lisäksi se, että lessereitä ei tässä kirjassa kauheasti esiintynyt. Mielestäni myös Payne ja Manuel olivat ihan mukavia hahmoja ja varmaan jatkossakin olisi kiva lukea heistä lisää.

Mielestäni tämä sarja on nyt kuitenkin edennyt paljon paremaan suuntaan senkin takia, että enää ei keskitytä niin vahvasti vain yhteen pariin, vaikka kyllähän edelleen jokaisella kirjalla on se oma ns. pääparinsa. Mielestäni tässä kirjassa melkeinpä kaikista sivujuonista ja tapahtumista oli saatu mielenkiintoisia, kun taas joissakin aiemmissa kirjoissa saattoi tylsän luvun vain selailla läpi ja siirtyä seuraavaan, jossa olikin jo keskitytty muihin hahmoihin.
Seuraavaksi olisikin sitten luvassa kymmenes osa tätä sarjaa, jonka olenkin varannut jo aikoja sitten. Sitä odotellessa.

keskiviikko 7. marraskuuta 2012

London and The British Library

Toissayönä tultiin kotia "kierrä Lontoo vain neljässä päivässä" - matkalta, jonne lähdin siskoni ja kaverimme kanssa, ja oli kyllä hauska reissu.
Tuli nähtyä perus turistinähtävyydet, esim. Big Ben, Buckinghamin palatsi ja British Museum, sekä shoppailtua mm. Oxford Streetillä ja Spitalfield's Marketilla.


The British Library kuului myös "must see" - listaan, mutta koska ei tajuttu lähteä ajoissa shoppailemasta, niin kirjastossa kiertelyyn jäi aikaa vain puolisen tuntia. Siellä olisi kyllä voinut viettää paljon enemmänkin aikaa.
Ja tosiaan kirjastoonkin mentäessä oli vartijat ovella seisoskelemassa, kuten melkein joka paikassa.


Heti aulaan tullessa näki tuon monen kerroksen korkuisen lasivitriinin täynnä kirjoja. Kuitenkin ilmeisesti vain henkilökunnalla ja tutkijoilla oli lupa mennä sinne ja kyllähän tuolla muutama heppu näytti lasin takana olevan. Muuten kirjastossa oli erillisiä lukusaleja täynnä kirjoja, mutta niihin olisi tarvinnut ilmeisesti jonkin luvan päästäkseen sisään.

Puolituntinen päätettiinkin sitten kuluttaa kirjaston harvinaisuuksien katseluun. Kyseiset teokset olivat kaikki erillisessä hämärässä huoneessa lasivitriineissä, eikä niistä saanut ottaa valokuvia, vaikka olisi kyllä kovasti tehnyt mieli.
Huoneessa oli myös tietokoneita, joista löytyi e-kirjamaisesti kaikki tai ainakin tosi moni vitriinien teoksista. Me selailimme mm. Lewis Carrollin käsikirjoitusta Alice's Adventures Under Ground kirjasta.

Löysin myös netistä British Libraryn online gallerian, eli TÄÄLTÄ löytyvät linkit selailtaviin teoksiin. Kannattaa käydä katsomassa, jos et ole niihin aikaisemmin törmännyt.

Parhaiten huoneen teoksista ja esineistä jäivät mieleen mm. Jane Austenin kirjoituspöytä ja hänen muistivihkonsa, Beatlesin alkuperäiset sanoitukset sekä Chopinin nuotit. Vanhimmat opukset liittyivät ilmeisesti Britannian lakiin ja olivat tositosi vanhoja. En nyt muista vuosilukua, mutta kaipa se British Libraryn nettisivuilta löytyisi.
British Librarysta jatkettiinkin sitten läheiselle King's Crossin asemalle, koska Platform 9 ja 3/4.

Kuinkas moni muu on käynyt joskus kiertelemässä The British Libraryssa?