LAINI TAYLOR: Aika taistelun ja tähtivalon

Pari viikonloppua takaperin tuntui taas siltä, että on pakko päästä kirjastoon ja irtautua koulujuttujen parista jonkin hyvän kirjan parissa. Pietarsaaressa on se hyvä puoli, että nämä uudemmatkin kirjat löytyvät monesti kirjaston hyllystä, kun Lahdessa ne ovat pitkään koko ajan lainassa.

Aika taistelun ja tähtivalon jatkaa Karoun ja Akivan tarinaa. He rakastuivat kerran ja unelmoivat maailmasta ilman sotaa, mutta he eivät enää tiedä voiko se koskaan olla mahdollista.

Nyt Karou ei tiedä voiko antaa Akivalle anteeksi. Nyt Karou antaisi, mitä tahansa saadakseen tehdyn tekemättömäksi, sillä hänen rakkautensa Akivaan johti kimeerien maailman tuhoon.

Karou jättää Akivan taakseen ja palaa Loramendiin, sillä hänellä on Brimstoneltaan saamansa lahja, jonka avulla hän ryhtyy kostoon kuolleiden ystäviensä puolesta.

Tämä todellakin oli mukava ja viihdyttävä "aivot narikkaan"-kirja, jota lukiessa viikonloppu meni mukavasti. Olen edelleen yhtä ihastunut kimeereihin ja Taylorin luomaan maailmaan kuin ensimmäisenkin kirjan kohdalla, mutta joku tässä silti vähän takkusi.

Ehkä se oli kirjan hidastempoisuus - sivuja oli liikaa, mutta juttua ei niinkään. Toivottavasti seuraavan osan kohdalla kirjailija jättäisi joutavuuksia vähän enemmän pois.
Joka tapauksessa tämä on mielestäni sellainen sarja, että suosittelen tarttumaan ensimmäiseen osaan Karou, savun tytär, jos sitä ei vielä ole tullut luettua.

arvosana: 4 / 5
Tammi 2013
sivut: 450
alkuteos: Days of Blood and Starlight, 2012
mistä: kirjastosta

MICHAEL GERBER: Barry Trotter ja kuollut hevonen

Tämä kirja oli aika kauan odottanut hyllyssä omaa vuoroaan ja olin siihen muutaman kerran tarttunutkin ja saanut vähän luettua, mutta nyt vihdoin sain "luku-urakan" (sillä ei kirja mikään pitkä ole) päätökseen.

Barry Trotter on huonomaineinen, epämiellyttävä ja kaiken lisäksi vielä haisee. Nyt ei enää tarvitse arvuutella millainen hänen lapsuutensa oli.

Barry Trotter ja kuollut hevonen esittelee Barryn ja kaikki muut Pötymähkän sankarit kun he vielä olivat finninaamaisia, hyperaktiivisia tulokkaita. Kirja antaa vastaukset myös moniin jännittäviin kysymyksiin: Hoitivatko Barry ja Ermine homman? Miten Lon sai päähänsä reiän, joka soi tuulessa? Onko Lordi Valumart aina ollut töykeä?

Tykkään Harry Pottereista ja tykkään parodioista, mutta tämä kirja ei nyt ihan napannut. Mielestäni se oli liian sekava, joksi sen tekivät mm. sivun alalaitoihin lisätyt pienet huomautukset ja infot.

Sain kirjan luettua jo pari päivää sitten, enkä enää muista kovin hyvin mitä kaikkea siinä oli. Trotter oli ilmeisesti taantunut nuoreksi ja hänet hypnotisoitiin käymään läpi Pötymähkässä elämäänsä vaihetta, jotta saataisiin selville, mikä sen aiheuttaa. Kyllähän kirja sisälsi hauskojakin juttuja, mutta ehkä sen huumori ei vain minuun liiemmin uponnut.

arvosana: 2 / 5
Sammakko 2007
sivut: 278
alkuteos: Barry Trotter and the Dead Horse, 2004
mistä: omasta hyllystä

LAUREN OLIVER: Requiem - Rakkaus palaa

Jälleen sain yhden dystopia-trilogian päätökseen. Näitä onkin riittänyt, sillä yhdessä vaiheessa tämän tyyppisiä kirjoja tuli hyllyihin vaikka kuinka monia. Lukiessakin kirjojen henkilöt ja juonet menivät  välillä vähän sekaisin.

Sota hallitusta vastaan on täydessä liekissä ja panokset entistä korkeammat. Valvojat ulottavat iskunsa yhä syvemmälle kapinallisten asuttamaan korpeen ja ihmishengen hinta on halpa. Lena on väistämättömien ratkaisujen edessä. Hän käy tasiteluun mielessään vain yksi päämäärä: elä vapaana tai kuole.

Samaan aikaan Portlandissa Hana valmistautuu rakkaudettomaan liittoon nuoren pormestarin kanssa, joka puhuu terrorin ja tyrannian kielellä. Täydellisten kulissien takana paine kasvaa kasvamistaan ja myös Hanalla on salaisuuksia jotka eivät kestä päivänvaloa. Vaihe vaiheelta tapahtumat vierivät pisteeseen, jossa rinnakkaiset maailmat törmäävät, tunteet tihentyvät ja totuudet huudetaan julki.

Ensimmäisestä osasta pidin, joskin olisin toivonut että kyseessä olisi ollut yksittäinen kirja, jolle ei olisi tullut jatkoa. Toisaalta toisesta osasta pidin vieläkin enemmän, joten ei haitannut. Tämä kolmas osa olikin minulle sitten pettymys.

Ei kirja nyt ihan huono ollut, kyllähän sen luki. Oli kirjassa hyviäkin hahmoja ja kohtia, mutta ei se silti iskenyt ja kirjan loputtua jäi liikaa kysymyksiä. Kirja eteni turhan ennalta-arvattavasti ja mielestäni kirjan kolmiodraama ei oikein toiminut. Harmi, että tähänkin sarjaan oli pakko sellainen tunkea.

arvosana: 2 ½ / 5
WSOY 2013
sivut: 334
alkuteos: Requiem, 2013
mistä: kirjastosta

TUCKER SHAW: Anxious Hearts

Ostin tämän kirjan käydessäni Lontoossa ja se onkin siitä lähtien pölyttynyt kirjahyllyssäni. Luin siitä osan vuosi sitten, mutta vasta nyt sain aikaiseksi lukea kirjan loppuun.

Eva ja Gabe löytävät kultaisen metsän kotikaupunkinsa rannoilta tietämättään, että he seuraavat kahden muun nuoren jalanjäljissä - Evangeline ja Gabriel asuivat samassa paikassa idyllisessä kylässä yli sata vuotta sitten.

Päivänä, jolloin Evangelinen ja Gabrielin piti avioitua, kylään hyökättiin ja heidät erotettiin toisistaan. Ja nyt nykyisyydessä, Gabe on mystisesti kadonnut Evan luota.

Kirjan sanotaan olevan eeppinen tarina, joka kertoo onnettomasta rakkaudesta ja toivosta, että todellinen rakkaus yhdistäisi nuoret jälleen. Minuun tämän kirjan romantiikka ei purrut. Osasyynä voi olla kieli, englanti. Teksti vaikutti hyvin paatokselliselta ja sisälsi paljon pohdintaa ja kuvailua, jotka eivät maistu minulle edes suomeksi.

Toisaalta pidin kyllä hahmoista, mutta Shawin tarinankerronta oli mielestäni pitkäveteistä ja olisin kaivannut enemmän toimintaa ja dialogeja. Oli kuitenkin yllättävän kiva lukea pitkästä aikaa englanniksi.

arvosana: 1 / 5
Amulet Books 2010
sivut: 242
mistä: omasta hyllystä

MELISSA MARR: Ilki ihana

Tällä hetkellä vietän pientä omaa lomaa ennen varsinaista lomaa ja nappasin mukaani lukemisiksi muutaman kirjan omasta hyllystäni. Ensimmäiseksi päätin lukea tämän jo itse asiassa useampaankin kertaan lukemani keijutarinan.

Lukiolaistyttö Aislinn on aina nähnyt keijuja, vaikka suurin osa ihmisistä ei niitä näe - sitä hänkin toivoisi. Aislinn on nimittäin nähnyt keijujen julmuuden ja hän pelkääkin, että ne saisivat hänen näkökykynsä selville ja satuttaisivat häntä.

Kammottava ja viehättävä keiju Keenan on kesän kuningas, joka on etsinyt kuningatartaan vuosisatojen ajan. Tällä kertaa hän on iskenyt silmänsä Aislinniin ajatellen tämän oleva hänen tuleva kuningattarensa. Aislinnin turvassa pitäneet säännöt eivät enään päde, ja hänen vapautensa, elämänsä ja paras ystävänsä ja ihastuksensa Sethkin ovat vaarassa.

Pidin tästä kirjasta erittäin paljon jo silloin, kun luin sen ensimmäisen kerran, eikä se ollut hullumpi edelleenkään. Marr on luonut kiinnostavan ja ihastuttavan keijujen maailman meidän maailmamme rinnalle. Hahmot olivat mielestäni mielenkiintoisia ja mukaan oli mahdutettu myös perinteinen kolmiodraama, joka minun mielestäni sopii aina hyvin tällaisiin nuortenkirjoihin.

Kirja on erittäin nopealukuinen ja viihdyttävä ja suosittelen sitä kaikille nuorten fantasiasta tykkääville. Myös toinen osa Sala kavala on suomennettu, mutta muita osia ei, joten minunkin pitäisi varmaan yrittää saada ne käsiini kirjastosta englanninkielisinä, vaikka suomeksi melkein aina luenkin.

arvosana: 5 / 5
WSOY 2008
sivut: 350
alkuteos: Wicked Lovely, 2007
mistä: omasta hyllystä

LAURA LÄHTEENMÄKI: North End 2 - Kaiken peittävä tulva

Päätin tarttua tähän North End-sarjan toiseen osaan, sillä muistin yllättävän hyvin ensimmäisen kirjan tapahtumat. On myös aina mielenkiintoista päästä lukemaan suomalaista dystopiaa.

North Endissä talvi on päättynyt, mutta kevät ei tuo helpotusta ankeaan arkeen. Tehdas on kiinni, eikä ihmisillä riitä ruokaa ja jopa tehtaanjohtajan tyttären Lunan parhaat ystävät syyttävät häntä töiden loppumisesta.

Lunan synkkää arkea piristää kuitenkin laulu - sama jolla äiti voitti viimeiset Euroviisut. Luna haluaa itsekin laulaa laulun Euroviisuissa saadakseen menolipun North Endistä.

Nyt kirjan päähenkilö oli vaihtunut ja pidinkin Lunasta enemmän kuin ensimmäisen osan Teklasta. Koin muutenkin tämän toisen osan olevan ylipäätään parempi.

Kirja oli ihan mukavaa luettavaa, mutta en taida enää olla sitä otollisinta kohdeyleisöä. Nuoremmille, ehkäpä yläaste-ikäisille kirja uppoaisi varmasti erinomaisesti ja on hienoa, että Suomessakin kirjoitetaan tällaista dystopiaa.

arvosana: 3 / 5
WSOY 2013
sivut: 301
mistä: kirjastosta

J.R. WARD: Rakastaja - vihdoinkin

Tämän kirjan löysin joulukuusen alta lahjapapereihin käärittynä reilu kuukausi sitten, eikä mennyt montaa tuntia, kun olin jo sen kimpussa, eikä luku-urakkaan kauaa mennyt. Tämän arvostelun saaminen blogiin kestikin sitten enemmän, mutta vihdoin saadaan vähän eloa tännekin.

Qhuinn, sukunsa ja aristokratian hylkäämä nuori vampyyriuros, on vihdoin löytänyt paikkansa julmana taistelijana veljeskunnan riveissä sodassa lessereitä vastaan. Lisäksi hänen unelmansa perheestä saattaa vihdoinkin toteutua, mutta silti hän tuntee olonsa tyhjäksi.

Blay valmistautuu luopumaan pitkäaikaisesta rakkaudestaan Qhuinnia kohtaan nähtyään tämän valitun naaraan kanssa. Kohtalo puuttuu kuitenkin peliin, eikä anna Blayn ja Qhuinnin luopua toisistaan.

No niin, tämä monien odottama Blay x Qhuinn osa, joka on itse asiassa Mustan tikarin veljeskunnan 11. osa, oli kyllä minunkin mielestäni hyvä. Tämä sarja on sellainen, että jokainen kirja kyllä kolahtaa (ainakin minuun), vaikka näitä ei osaa enää odottaa yhtä innokkaasti kuin silloin alussa.

Olin vähän pettynyt siihen, ettei pääpari saanut tarpeeksi huomiota osakseen, vaan mukaan tuotiin taas lisää muita hahmoja. Muutamassa aikaisemmassa kirjassa pidin tästä järjestelystä, mutta nyt se häiritsi. Toisaalta pidin myös sivujuonista. Alussa Assailin ja Solan kuviot häiritsivät, mutta loppua kohden he alkoivat kiinnostaa entistä enemmän.

En osaa sanoa onko tällä sarjalla enää paljoa annettavaa, vai toistetaanko vain samoja kaavoja. Joka tapauksessa nämä ovat sen verran viihdyttäviä ja hyvää "aivot narikkaan"-lukemista, että pakkohan uusiin osiin on tarttua.

arvosana: 4½ / 5
Basam Books 2013
sivut: 640
alkuteos: Lover at last, 2013
mistä: omasta hyllystä

REETA AARNIO: Hän joka ei pelkää

Reeta Aarnion teoksiin en olekkaan koskaan aikaisemmin tutustunut, joten päätinpä tarttua tähän hänen ihan mielenkiintoiselta vaikuttavaan dystopiaansa.

Sisarukset Asisi ja Rei elävät maailmassa, jossa heidän arkensa on tiukasti säädeltyä. Heidän tulevaisuutensa päätetään puolisoa ja uraa myöten. Kaikki tuntuu normaalilta, kunnes he törmäävät Kiraihin, atavaanipoikaan villiltä reuna-alueelta.

Kirai on elänyt hyvin erilaista elämää kuin sisarukset, mutta hänen elämänsä muuttuu, kun heimo hylkää hänet ajelehtivaan ruuheen. Kirai joutuu hänelle täysin vieraaseen maailmaan ja tahattomasti sotkee myös valvotussa ja ohjaillussa yhteiskunnassa elävän perheen elämän.

Pakko heti alkuun sanoa, että ei tämä oikein iskenyt. Loppua kohti tapahtui huima parannus, joten ehkäpä seuraava osa olisi parempi. Loppua kohden kirja muuttui intensiivisemmäksi ja mielestäni Asisista muodostui varsin mielenkiintoinen hahmo.

Kirjan suurin miinus olivat ne kappaleet, joissa kerrottiin jokin legenda Kirain kansasta. Nämä luin vain silmäillen, minua ne eivät jaksaneet kiinnostaa. Onneksi muu osa kirjasta oli ihan luettavaa.

arvosana: 2 / 5
Otava 2013
sivut: 253
mistä: kirjastosta

JURI NUMMELIN (toim.): Kuun pimeä puoli - suomalaisia ihmissusinovelleja

Tämäkin novellikokoelma löytyi pitkältä lukulistaltani ja Lahdessa käydessäni nappasin sen mukaani kirjastosta. Pidän novellien lukemisesta ja erityisen mielenkiintoisia tämän kirjan novelleista tekee sen, että ne ovat suomalaisia.

"Sudeksi muuttuva ihminen kohtaa pimeän puolensa. Kun saman ruumiin kahleisiin joutuvat ihminen ja verenhimoinen eläin, sivistyksen rinnalle nousevat alkukantaiset vietit, vaistot, pelot ja halut. Mutta kumpi on todellinen peto?"

Koska olin lukenut tällaisen novellikokoelman myös vampyyreista, niin pitihän tämä senkin vuoksi lukea. Tämä kokoelma vain tuntui varsin pitkältä, mielestäni novellit eivät olleet tarpeeksi erilaisia, vaikka laadukkaita olivatkin.

Kokoelman lukemisessa meni siis aikaa, mutta nyt kun selailin alkupuolen novelleja, niin monen kohdalla tuli mietittyä, että "hei olihan tämäkin tosi hyvä". Ehkä loppua kohden novellien ihmissudet alkoivat tulla jo korvista ulos. Muutamat novelleista nousivat taas vähän ylitse muiden, ei nyt niin voimakkaasti kuin joidenkin muiden kokoelmien kohdalla, mutta sanottakoon, että Johanna Sinisalon tyylistä minä muun muassa pidän paljon ja hänen novellinsa "Kuun pimeä puoli" oli yksi suosikeistani.

arvosana: 3 / 5
Jalava 2013
sivut: 352
mistä: kirjastosta

P.C. CAST & KRISTIN CAST: Yön talo 8 - Vapautettu

Kävin kirjastossa hakemassa tenttikirjoja, mutta en voinut olla eksymättä myös romskujen (romaanien) pariin. Hyllyssä sattui olemaan tämä Yön talon uusin osa, enkä voinut olla nappaamatta sitä mukaani.

Yön talossa hallitsee Neferet, mutta Zoey nauttii Isle of Skyellä rauhasta ja soturinsa Starkin seurasta, eikä haluaisi enää palata ongelmien pariin Tulsaan.

Stevie Raen tilanne ei ole yhtä seesteinen. Hänen soturinsa Refaim on vain osittain ihminen, jonka tulee päättää pettääkö joko isänsä vai rakastettunsa.

Tämän kirjan parissa valvoinkin vähän pidemmälle yöhön. Sarja on taas muutamien huonojen osien jälkeen alkanut kiinnostaa, vaikka nyt muutaman kirjan ajan on vähän häirinnyt se, kuinka monen henkilön näkökulmasta asioita kerrotaan. Toisaalta se on myös hyvä juttu, sillä minua ei kiinnostaisi lukea koko aikaa Zoeyn näkökulmasta, joka hahmona ei jaksa enää oikein kiinnostaa.

Stevie Rae ja Refaim olivat tässäkin osassa ihana pari, joista odotan saavani lukea myös seuraavassa osassa. Muutenkin ehkä odotan nyt seuraavalta osalta enemmän, sillä tässä kirjassa tuli esiin muutamia ihan lupaavia juttuja. Muun muassa oli kiva saada tietää, ettei Heathia olla unohdettu.

arvosana: 3½ / 5
Otava 2013
sivut: 336
alkuteos: Hunted. A House of Night Novel, 2011
mistä: kirjastosta