maanantai 19. syyskuuta 2016

K.K. ALONGI: Kevätuhrit

Aikamoinen blogihiljaisuus takana - tämän jälkeen vielä pari arviota rästissä. Vaikka syksyä kohden lukeminen monilla lisääntyy, on se minulla mennyt ihan nollaan, vaikka mielettömiä kirjoja onkin odottamassa! Toivottavasti lukuintoa saisi piakkoin palauteltua, mutta nyt tämän Alongin Kevätuhrien pariin, joka minun tuli luettua jo kesällä.

15-vuotias Jade herää metrossa Sörnäisissä ympärillään pelkkää pimeyttä. Pian paljastuu karmea totuus: kaikki muut ovat kuolleet. Jadesta tietämättä neljä muuta nuorta kohtaa saman kauheuden eri puolilla kaupunkia. Sattuma heittää heidät yhteen, ja yhdessä he aloittavat matkan kohti tuntematonta maailmassa, jossa mikään ei ole niin kuin ennen.

Ihan ensimmäiseksi pakko sanoa, että kirja oli hyvä ja jännittävä, mutta taisin olla hiukkasen liian vanha tälle kirjalle. Pakko kyllä myöntää, että hahmojen nuoresta iästä huolimatta olivat he silti mielenkiintoisia ja tarpeeksi persoonallisia - jokaisen persoonaa tuotiin hyvin esille, eivätkä he tuntuneet pelkiltä massanuorilta.

Kirjan lukeminen oli minun kohdallani aluksi aika hidasta, tuntui ettei tarina lähtenyt kunnolla rullaamaan, vaikka idea itsessään olikin jännittävä - herätä maailmasta, jossa kaikki muut näyttävät kuolleen. Onneksi juoni lähti rullaamaan ja uudet hahmot ja paljastukset toivat kiinnostavuutta kirjaan.

Voin suositella tätä erittäin paljon vaikka 13-16-vuotiaille, niin tytöille kuin pojillekin - heihin tämä varmasti iskee paremmin. Hyvin suurella todennäköisyydellä tulen kuitenkin lukemaan seuraavankin osan - sen verran aihe ja Suomi tapahtumapaikkana vakuutti.

arvosana: 3 / 5
Otava 2016
sivut: 302
mistä: kirjastosta

maanantai 8. elokuuta 2016

VICTORIA AVEYARD: Punainen kuningatar

Punaisen kuningattaren bongasin jo silloin, kun sen suomennosta ei ollut vielä tullut. Jo silloin houkutteli lukea se englanniksi, mutta päätin kuitenkin malttaa mieleni. Kiitos arvostelukappaleesta Aula & Co - oli pakko lukea tämä yhdessä illassa!

Veri jakaa ihmiset kahteen kastiin – punaisiin ja hopeisiin. Punaiset ovat rahvas, jota lähes jumalallisia voimia omaava hopeisten eliitti hallitsee.

Mare Barrow on 17-vuotias punainen taskuvaras ja joutumassa pian sotaväkeen. Tilanne muuttuu yllättäen, kun vastarintaliike Purppurakaarti horjuttaa hopeisten ylivaltaa, ja suojellakseen ystäväänsä Mare päätyy hopeisten keskuuteen. Siellä hänelle ja hopeisten hoville valkenee, että punaisesta verestä huolimatta Marella on oma, kuolettava voimansa.

Maresta tehdään hopeisten prinsessa, mutta maailmassa, jossa vallankumous ja rakkaus sekä valta ja oikeus kamppailevat, ei mikään ole mustavalkoista ja kuka tahansa voi pettää kenet tahansa.

Huonoin juttu kirjassa oli, että se loppui - tätä olisi niin halunnut lukea vain lisää ja lisää! Koukutuin kirjaan ensimmäisiltä sivuilta lähtien, enkä sen jälkeen halunnut laskea sitä näpeistäni ennen kuin viimeinenkin sivu oli käännetty.

Hyviä juttuja kirjassa oli monia. Pidin paljon päähenkilöstä, Maresta (sekä kyllä kaikista muistakin hahmoista). Mare oli sekä vahvan oloinen hahmo että välillä ihan teini erityisesti kirjan jätkäkuvioiden kanssa, joista myös muuten pidin kovasti. Mielestäni suhteitten osalta draamaa oli sopivasti niin, että kirjan maailmalle ja punaisten/hopeisten vastakkainasettelulle annettiin tarpeeksi tilaa. 

Idealtaan kirja ei ollut mikään omaperäisin, mutta se oli niin mielettömän koukuttava, että nousi lemppareitteni joukkoon. Kirja oli kokonaisuudessaan todella hyvä paketti - juuri sellainen, josta tykkään (eli te kaikki, joilla on suht. sama kirjamaku kuin minulla - tätä kirjaa ette voi laskea käsistänne).

Vähän tekisi mieli lukea seuraava osa englanniksi, mutta sen suomennos on tulossa alkuvuodesta 2017, joten kaipa se pitäisi malttaa odotella sinne asti. Suomennos oli nimittäin tässä niin onnistunut, että mieluusti luen jatkotkin suomeksi.

arvosana: 5 / 5
Aula & Co 2016
sivut: 451
alkuteos: Red Queen, 2015
mistä: arvostelukappale

keskiviikko 3. elokuuta 2016

Hollolan keskiaikamarkkinat 30.7.


Joskus jotain muutakin kuin kirjoja, eli pieni takaisinheitto Hollolan kirkonkylän tunnelmiin. Kävimme lauantaina haistelemassa vähän keskiaikaisia fiiliksiä keskiaikamarkkinoilla tai -tapahtumassa, kuka miksikin sitä haluaa kutsua (joskus taisi kulkea markkinat nimellä, nykyään tapahtumana).

Kyseessä on siis Hollolan keskiaikaisella kivikirkolla joka toinen vuosi järjestettävä tapahtuma, joka kestää perjantaista sunnuntaihin ja jossa on mukana esiintyjiä, käsityöläisiä, elävöittäjiä jne. Lippu lauantaille kustansi aikuiselta 10€.


Ohjelmaa oli mukavasti taistelunäytöksistä nukketeattereihin. Me kävimme katsomassa jousiammuntakilpailua, taistelunäytöstä sekä turnajaisia.

Lisäksi alueella kulkiessa näki niin tanssi- kuin lauluesityksiäkin - ja tulihan sieltä alueen kojuista ostettua muun muassa itsetehtyä salmiakkia ja tinakoru.


Turnajaiset järjesti siis Rohanin talli. Olen heidän esityksensä nähnyt aikaisemminkin, kun viimeksi olen käynyt Hollolan keskiaikamarkkinoilla vuonna 2010, mutta onhan siitä jo aikaa.

Joka tapauksessa hieno esitys, jota varmasti koko perheen oli mukava katsoa. Entisenä heppatyttönä odotin kyllä turnajaisia ja kännykkä olikin täynnä kuvia sen jälkeen.


Kaiken kaikkiaan tuli vietettyä todella mukava kesälauantai Hollolassa. :)

keskiviikko 27. heinäkuuta 2016

MARJA-LEENA TIAINEN: Viestejä Koomasta

Jokin Tiaisen "Viestejä Koomasta"-kirjassa herätti kiinnostukseni ja onnekseni voitin kirjan Kristan blogista.

Silvan paras kaveri Jemina saa houkuteltua hänet milloin mihinkin. Vakavaksi toilailu muuttuu, kun Silva loukkaantuu  ysiluokkaa edeltävänä kesänä.
Tyttö havahtuu oudossa paikassa, Koomassa, joka ei tunnu aivan todelliselta. Hän tapaa siellä nuoria kohtalotovereitaan, joiden kaikkien elonliekki uhkaa katketa ennen aikojaan ja saa tehtäväkseen viedä viestejä eläville.
Silvan mielessä herää toivo; ehkä hänen onkin tarkoitus jatkaa elämäänsä? Viestithän on vietävä perille!
 
Kun Silva herää sairaalassa tajuttomuuden jälkeen hänen päätään särkee. Mitä oikein on tapahtunut, oliko Kooma kuvittelua tai unta? Vähitellen Silva alkaa muistaa viestejä, mutta kun hän yrittää kertoa kokemuksistaan lähipiirilleen, suhtautuminen on lähinnä epäuskoista. Silva haluaa kuitenkin viedä kaikki viestit perille, vaikka se tietäisi hankalia tilanteita. Tapaamisten myötä Silvan oma elämä muuttuu ja hän aikuistuu kovaa vauhtia.

Kirjassa erityisesti minua kiinnosti välitila, se millaisena se kuvattaisiin. Odotukset kirjasta ylipäätään eivät olleet kummoiset, mutta niinpä se vain pääsi yllättämään positiivisesti. Juoni ja kirjan tyyli olivat selkeitä ja aika simppeleitä, mutta tarjosivat minulle silti jotain uutta - enpä muistaakseni ole tämän tyyppistä nuortenromaania hetkeen lukenut. Ja nimenomaan nuorten, sillä uskon, että heille tämä antaa paljon enemmän.

Nimittäin huono puoli oli se, että kirja loppui liian aikaisin. Ja ehkä olisin kaivannut myös vähän syvempää pureutumista asiaan. Joka tapauksessa voin suositella tätä lämpimästi. Kirja oli ihanan herkkä ja myös ajatuksia herättävä. Pidin hahmoista ja siitä kuinka todentuntuisia ja samaistuttavia he olivat - monet nuoret pystyvät varmasti samaistumaan henkilöihin ainakin jollain tasolla.

arvosana: 4 / 5
Tammi 2016
sivut: 210
mistä: omasta hyllystä

perjantai 22. heinäkuuta 2016

HENRIIKKA RÖNKKÖNEN: Mielikuvituspoikaystävä ja muita sinkkuelämän perusasioita


Iso kiitos kustantajalle Mielikuvituspoikaystävästä - tämän seurassa viihtyi! Henriikka Rönkköstä on tullut jonkin verran seurattua Instagramissa, ja kyllähän tämä kirjakin alkoi heti kiinnostamaan. Kansikin on oikein nappivalinta.
 
”Stalkkaus on itsemurha. Päätä jo etukäteen, että menet kiinnostuksesi kohteen Facebook-sivuille vasta, kun juttu on vakaalla pohjalla. Tai älä mene silloinkaan. Koska jos menet, saatat huomata, että kauhukuvillasi ja mielikuvituksesi tuotteilla tuomitset jutun kuolemaan ennen kuin se edes ehtii alkaa.
Mitään muuta sääntöä ei tarvitse tietää. Pane ensitreffeillä, pieraise aktin aikana, pissaa ovi auki. Mutta älä jumalauta stalkkaa.
Aamen. Ei muuta.”

Mielikuvituspoikaystävästä kerrotaan mm. kustantajan sivuilla, että se kertoo kaiken, mitä olet aina halunnut tietää sinkkuelämästä sekä paljon sellaista, mitä et olisi välttämättä halunnut tietää.

Ja kyllähän tämä tuli luettua melkeinpä yhdeltä istumalta. Kirja oli mukavan pituinen, mielestäni todella onnistunut kokonaisuus. Odotin, että kirja olisi ollut täynnä vain räkätystä ja punastumisia aiheuttavia juttuja, mutta vitsit - olihan siellä ihan asiaakin, mikä ei ollut yhtään huono juttu, päinvastoin. Erityisesti abortin kuvaus jäi kaikessa karuudessaan mieleen.

Hauskaa oli huomata monista kirjan asioista, että nehän ovat ihan oikeasti totta ja juuri noin sinkuksi tullut ystäväni käyttäytyi - ei siis selvästi ole ollut ainoa laatuaan.
Kirja lähti heti kiertoon kaveripiirissäni ja kyllä siitä tykättiin, mutta naurunremahduksia aiheuttavia juttuja olisi kaivattu enemmän, vakavammat jutut eivät iskeneet kaikkiin. Lisäksi yksi kommentoi, että on niin paljon seurannut Rönkköstä sosiaalisessa mediassa ja blogissa, että on oikeastaan lukenut kaikki jutut jo sieltä.

Kaikki taisivat kuitenkin olla sitä mieltä, että kyseessä on lukemisen arvoinen kirja - sellaisellekin jolla on useampia vuosia taukoa kirjojen lukemisesta.

arvosana: 4 / 5
Atena 2016
sivut: 200
mistä: arvostelukappale

perjantai 1. heinäkuuta 2016

ANU HOLOPAINEN: Kristallien valtakunta

Tämä oli varmaan jo neljäs kerta, kun palasin tämän kirjan pariin. Kristallien valtakunta teki minuun vaikutuksen jo mukulana ja viime kirjastoreissulla tuntui, että pitäähän se taas lukea.

Sonja tempautuu aikojen alussa kadonneelle Atlantikselle, jossa ystävyys ja rakkaus odottavat häntä.
Kaikki alkaa siitä, kuinka Sonja herää rantahietikolta täysin oudossa paikassa: Mikä tämä maa on? Keitä paikan ihmiset ovat? Kuinka hän joutui sinne? Miksi hän on siellä? Ja mihin aika on kadonnut?

Kristallien valtakunta tuntui kyllä edelleen yhtä ihanalta kuin joskus pikkutyttönä. Jos olisin lukenut sen vasta nyt ensimmäistä kertaa, niin uskoisin ettei se olisi tehnyt yhtä suurta vaikutusta - nyt tämän suhteen minulla on niin vahvat nostaolgiavibat, että tykkään kirjasta aikalailla pakostikin. Pikkutyttönä niin hahmot kuin aikamatkustuskin teemana innostivat minua lukemaan kirjan yhdessä hujauksessa, tosin ei kirjan lukemiseen nytkään mennyt kauaa, sillä juoni oli mukavan nopeatempoinen.

Jos Kristallien valtakuntaan ei ole tutustunut niin suosittelen. Mielestäni se on tyyliltään todella erilaista fantasiaa kuin mitä nyt parikymmentä vuotta myöhemmin kirjoitetaan. Holopainenkin on luonnehtinut kirjaa (Wikipedian mukaan) "suloisen naiiviksi". Todennäköisesti seuraavalla kirjastoreissulla tarttuvat mukaan toiset Sonjasta kertovat kirjat.

arvosana: 4 / 5
Karisto 1996
sivut: 267
mistä: kirjastosta

keskiviikko 29. kesäkuuta 2016

Blogger Recognition Award


Kiitokset Tarinoiden syvyydet Nina Marille ja Sivu sivulta-kirjablogin Jennille, kun lätkäisitte tämän tulemaan minullekin päin.

Ohjeet:
  • Kirjoita postaus palkinnosta logoineen.
  • Kerro lyhyesti, kuinka aloitit bloggaamisen.
  • Anna ohjeita aloitteleville bloggaajille.
  • Mainitse ja linkitä blogi, joka sinut nimesi.
  • Nimeä kymmenen bloggaajaa palkinnonsaajiksi. Sen verran tämä on blogeja kiertänyt, etten pistä eteenpäin (ja kaikki ovat tämän kyllä ansaitusti saaneet ja näitä postauksia on ollut kiva lueskella blogeista).

Kuinka aloitin bloggaamisen:

Minulla on pienestä pitäen ollut sivuja ensin Freewebsissä, myöhemmin lifestyleblogi, sitten kynsi- ja kauneusblogi ja niiden jälkeen vuodesta 2012 lähtien tämä kirjablogi. Kirjabloggaamaan minua innosti Humisevalla harjulla-blogi.

Kirjabloggaamista olin pyöritellyt mielessäni jo aiemminkin, sillä olen aina lukenut paljon. Minulla on ala-asteajoiltakin säilössä vihkoja, jotka ovat täynnä kirja-arvosteluja. Vaikka kyllästyin lifestyle- ja kauneusbloggaamiseen niin kirjabloggaamiseen en ole kyllästynyt ja tuskinpa tulen kyllästymäänkään.

Vinkkejä aloitteleville bloggaajille:

Bloggaa siitä, mistä olet oikeasti kiinnostunut. Jos haluat pystyä bloggaamaan useampiakin vuosia, niin valitse aihe josta olet oikeasti kiinnostunut ja perusta rohkeasti siihen littyvä oma blogi.

Tee omannäköisesi blogi. Blogin perusteella luodaan monesti bloggaajasta kuva niin ulkoasun kuin tekstienkin perusteella, joten blogissa on hyvä esiintyä sen tyylisenä millainen oikeastikin on.

Kirjoita sellaisia postauksia joita tykkäät itse lukea. Esimerkkinä minä: en pidä liian pitkistä postauksista.

Verkostoidu. Vieraile muiden blogeissa. Bloggaamisesta entistä kivempaa tekee vuorovaikutus muiden bloggaajien kanssa.

Jos bloggaaminen kiinnostaa, niin suosittelen ehdottomasti kokeilemaan!

tiistai 28. kesäkuuta 2016

CHARLAINE HARRIS: Väristyksiä haudan takaa

Arvatkaapa kuka alkaa lukemaan sarjaa kolmannesta osasta? Minä (ja ihan vahingossa). Etsiessäni luettavaa kirjastosta bongasin tämän ja ilman sen kummempia selvityksiä tai takakantta lukematta oletin, että tämä olisi ensimmäinen osa. Eipä se lukemista haitannut, kun huomasin asian vasta kirjan loppupuolella.

Harper ja Tolliver palkataan etsimään kadonnutta teinipoikaa Doravilleen, Pohjois-Carolinaan, mutta pian käy ilmi, että kadonneita poikia on enemmänkin.

Järkytyksekseen Harper löytää kahdeksan karmean lopun kokenutta uhria haudattuna puoliksi jäätyneeseen maahan. Sitten hänen kimppuunsa hyökätään. Harper haluaisi vain häipyä kotiin parantelemaan haavojaan, mutta hän joutuu avustamaan poliisitutkinnassa ja saa tietää Doravillen synkistä, kauan vaalituista salaisuuksista enemmän kuin haluaisi. Nämä tiedot uhkaavat saattaa myös Harperin ennenaikaiseen hyiseen hautaan.

Tämä kirja oli todella hyvä pieneksi välipalaksi. Se oli jännittävä, tempaisi mukaansa ja oli juuri sopivaa hömppää, joskin rankemmilla vivahteilla. Hahmotkin nappasivat mukavasti, eli kaikenkaikkiaan oikein mainio kirja.

Varmaan syy siihen, miksen huomannut tämän olevan kolmas osa, olivat alun selittelyt hahmoista ja taustoista, jotka olivat oikein hyviä, kun paria ekaa osaa ei todella ole tullut luettua. Joskin kyllä tämä sen verran hyvä aivot narikkaan-opus oli, että saatanpa lukea joskus ensimmäisenkin osan.

arvosana: 3 / 5
Gummerus 2015
sivut: 278
alkuteos: An Ice Cold Grave, 2007
mistä: kirjastosta

maanantai 27. kesäkuuta 2016

ELINA PITKÄKANGAS: Kuura

Kotimainen fantasia kiinnostaa aina ja kirjailijan blogia seuranneena tämä teos kiinnosti entistä enemmän.

Lukiolaiset ystävykset Inka ja Aaron elävät suojattua elämää Turun kupeessa sijaitsevassa, muurin ympäröimässä Kuurankeron pikkukaupungissa, jossa ihmissusiin törmää enää vain uutisissa tai historiankirjoissa.

Inkan pikkuveli joutuu onnettomuuteen, josta käynnistyy tapahtumien sarja. Pelko rakkaan menettämisestä pakottaa Inkan etsimään apua muurin varjoisalta puolelta, kylmästä susien yöstä. Salaisuudet paljastuvat, eikä edes Aaron voi välttyä niiltä - etenkään sen jälkeen, kun mukaan vedetään suloinen, pedontuoksuinen Matleena.

Parasta kirjassa oli ehdottomasti vähän uudenlaisempi näkökulma jo aika koluttuihin ihmissusiin, joka ei ollut liian romantisoitu. Ja Kuurankero. Kummatkin istuivat Suomeen täydellisesti ja kirjan maailma tuntui jopa ihan uskottavalta. Urbaanin fantasian ja paranormaalin romantiikan lisäksi tämä istuisi ajatusleikkinä mielestäni oikein mainiosti myös dystopia-genreen.

Inka oli hahmona ihan uskomattoman ärsyttävä ja negatiivisilta puoliltaan hyvin pitkälle viety. Vaikka hän ärsytti minua suunnattomasti, niin mielestäni on parempi, että hahmo herättää tunteita kuin että olisi mitäänsanomaton. Tällä tavalla ajateltuna hän oli oikeastaan mainio hahmo. Lempihahmoni oli kuitenkin ehdottomasti vartijana työskentelevä Leo - ei kaipaa perusteluja. Hänen ja Inkan suhde oli kutkuttavan mielenkiintoinen toisin kuin Aaronin ja Matleenan, joka jäi laimeaksi ja aika perinteiseksi paranormaalin romantiikan suhteeksi.

Kirja jäi mielestäni hieman vajaaksi ehkä sen takia, että kertojina vuorottelivat Inka ja Aaron, joista kumpikaan ei vakuuttanut minua ihan täysin. Luen kuitenkin todennäköisesti Kuuran vielä toistamiseenkin ja jään mielenkiinnolla odottamaan jatko-osaa.

arvosana: 3½ / 5
Myllylahti 2016
sivut: 355
mistä: arvostelukappale

keskiviikko 8. kesäkuuta 2016

Unpopular Bookish Opinions

Nyt on ollut jo melkein kuukauden päivät blogihiljaisuutta ja aika monta postausta on rästissä, mutta no worries - tulossa ovat arvostelut niin Kuurasta kuin Mielikuvituspoikaystävästäkin (ja aika monesta muusta).

Valmistumistani ennen ja jälkeen (ennen kuin työt alkavat) olen täysillä nauttinut lomailusta, niin siksi bloggaaminenkin on vähän jäänyt, vaikka kirjoja on tullut luettua. Valmistuin siis kolmen vuoden opiskelun jälkeen johtamisen ja viestinnän tradenomiksi Lahden ammattikorkeakoulusta.

Tällä postauksella vähän herättelen blogia ja vuorossa onkin jo jonkin aikaa sitten saamani haaste "Unpopular Bookish Opinions" Stovryerilta (Storytime is over-blogi). Kiitos haasteesta!

Haasteen ohjeet:
1. Linkkaa haasteen antaja blogipostaukseesi. Lisää haasteen säännöt postaukseen.
2. Vastaa haasteen kysymyksiin.
3. Lähetä haaste vähintään kolmelle henkilölle ja linkkaa heidän bloginsa postaukseesi.
4. Ilmoita haasteen saajille haasteesta ja linkkaa heille postauksesi, jotta he tietävät, mikä on homman nimi.


Haaste kiersi abt kuukausi sitten blogeja, joten en enää siirrä haastetta eteenpäin kellekään, mutta vastaan kuitenkin alla haasteen kysymyksiin.

1. Kirja tai kirjasarja, josta melkein kaikki muut pitävät, mutta sinä et. 
Tähän voisi napata ties miten monta kirjaa, sillä en pidä kovinkaan monista aika suosituistakin romaaneista - toisaalta en ole myöskään lukenut niitä, sillä jo takakannen luettuani fiilikset on yleensä olleet ihan blääh.
Lukemistani kirjoista tuli ensin mieleen Salla Simukan "Jäljellä". Simukkaa on hehkutettu aika paljon ja hatara mielikuva on, että olisin tuostakin kirjasta lukenut joitain ylistäviä kommentteja, mutta ei - lukemisesta on reilut pari vuotta, eikä minua erityisemmin kiinnosta lukea jatko-osaa, koska eipä tuo ensimmäinenkään kummoinen ollut.

 2. Kirja tai kirjasarja, josta melkein kukaan muu ei pidä, mutta sinä pidät.
No lempparikirjoihini kuuluvasta Jonesin Liikkuvasta Linnasta olen lukenut omastani risteäviä mielipiteitä, mutta oikeastaan mikään kirja josta pidän, ei ole sellainen josta "melkein kukaan muu" ei pitäisi. Lisäksi tiedän liian monta Twilight-kirjoista pitävää, etten voi sanoa sitäkään, vaikka sarja mielipiteitä jakaakin.

3. Kolmiodraama, jossa päähenkilö päätyy yhteen sen henkilön kanssa, jonka et olisi halunnut.
Olin aluksi tosi pettynyt, että Katniss päätyikin oikeasti yhteen Peetan kanssa. Lisäksi Kagawan Rauta-saaga: Olisin halunnut, että Meghanista ja Puckista olisi tullut pari.

4. Suosittu kirjagenre, josta et pidä tai josta haluaisit pitää, mutta et pysty.
Tähän voikin vastata, että melkein kaikki, jotka eivät viittaa fantasiaan tai scifiin - olisi kiva laajentaa lukemista enemmänkin muihin genreihin.

5. Pidetty, suosittu tai rakastettu hahmo, josta et pidä.
Nyt ei kyllä tule mieleen pidettyä tjv. hahmoa, jonka suhteen minulla olisi täysin eri fiilikset.

6. Kirjailija, josta monet pitävät, mutta sinä et. 
No, ainakaan Salla Simukkaa en hehkuta ihan siinä määrin, mitä suosiota hän on saanut sekä Suomessa että maailmalla.

7. Suosittu sarja, jonka lukemiseen sinulla ei ole mielenkiintoa.
Kohta 1 ja kohta 6 - kyllä ne Simukan sarjojen ekat osat on luettu, mutta eipä ole hirveästi mielenkiintoa jatkaa. Ehkä joskus jos ei mtn muuta luettavaa löydy.

8. Kirja, joka on mielestäsi huonompi kuin siitä tehty sarja tai elokuva.
Harry Potter ja Azkabanin vanki - kirja on mielestäni sarjan huonoin ja leffa yksi parhaimmista.