sunnuntai 29. huhtikuuta 2012

KAT FALLS: Vastavirta

Luin muistaakseni viime kesänä ensimmäisen osan nimeltään Veden alla, mutta vasta nyt tajusin, että siihenhän on tullut jatko-osakin. Vastavirta ilmestyikin jo viime vuoden puolella, mutta oli mennyt minulta täysin ohi.

Ty on 15-vuotias poika, joka ei voi kuvitella elämää vedenpinnan päällä, kun taas Gemma on samanikäinen tyttö, joka kammoaa syviä vesiä.

Tyn vanhemmat siepataan ja Gemman kanssa he turvautuvat pahamaineisen Krottiliigan apuun. Matka kulkee läpi syvien vesien ja mitä ihmeellisimpien vedenalaisten paikkojen. Ty ei ole kuitenkaan varma voiko täysin turvautua Gemman apuun, sillä hän ei ole varma pystyvätkö niin erilaisista maailmoista kotoisin olevat elämään rinnakkain.

Pidin todella paljon ensimmäisestä osasta, eikä tämä toinenkaan tuottanut pettymystä. Kirjan romantiikka-asetelma on kuin mistä tahansa kevyestä teinihömpästä, mutta samanlaista maailmaa ei kyllä monista muista kirjoista löydy.

Tällaista vesieläintä ainakin kiehtoi erittäin paljon kirjojen maailma. Mielestäni Falls tarjoaa lukijoilleen hyvän vaihtoehdon valita asettuvatko Tyn vai Gemman puolelle - rakastaako merta vai pelätä sitä.

lauantai 28. huhtikuuta 2012

EILEEN FAVORITE: Sankarittaret

Kävin noutamassa postista paketin, josta paljastui Jossun lukupäiväkirja-blogin arvonnasta voittamani kirjat. En millään voinut pitää näppejäni erossa tästä kyseisestä teoksesta, vaan aloitin sen ahmimisen heti kotiin päästyäni.

Penny on 13-vuotias tyttö, joka elää mitä ihmeellisintä elämää äitinsä täysihoitolassa, sillä hoitola on täynnä mitä kiinnostavimpia naisia. Naiset ovat karanneet romaaneista. He ovat sankarittaria, jotka pakenevat ilkeitä miehiään ja haluavat hetken tauon tarinastaan.

Eräänä iltana Penny kohtaa metsässä, johon häntä on kielletty menemästä, hurjan ratsastajan - kelttikuninkaan Conorin. Penny sekaantuu tarinaan ja pian hänet leimataan hulluksi.

Kirja oli hauska ja sellainen leppoisa ja mukava. Se antoi kuitenkin koko ajan odottaa vähän enemmän kuin mitä antoi, sillä ainakin takakannen teksti oli nostanut odotukseni hyvinkin korkealle.

Kirja olisi voinut antaa vielä paljon enemmän, jos olisin tuntenut kirjan sankarittaria Anna Kareninaa, Scarlett O'Haraa ja muita paremmin, mutta pakko myöntää, että en ole kovin suuri klassikkojen ystävä.

Sankarittaret oli kuitenkin viihdyttävä opus, joka vangitsi huomioni koko illaksi.

tiistai 24. huhtikuuta 2012

CHEVY STEVENS: Kadonnut

Kiinnostuin tästä kirjasta ensin muiden kirjablogien kautta ja sitten yllätyksekseni bongasin tämän kirjastoni uutuuksien joukosta.

Tavalliseen asuntonäyttöön tullut mies sieppaa Annie O'Sullivanin, menestyvän kolmikymppisen kiinteistönvälittäjän, jolla on kaikki kohdillaan - hänellä on hurmaava poikaystävä, talo ja koira.

Hänen elämänsä muuttuu, kun mies pitää häntä vankina syrjäisessä vuoristomökissä ja pakottaa hänet tottelemaan oikkujaan. Annieen kohdistuu väkivaltaa ja nöyryytystä, ja ajan mittaan päivät vaihtuvat kuukausiksi.

Kirjan takana luvattiin kirjan olevan "hyytävä psykologinen trilleri, joka puistattaa ja koukuttaa".
Puistattaa - ehkä ei. Koukuttaa -  sinne päin.

Lisäys "ei heikkohermoisille" ei ainakaan minun kohdallani pitänyt paikkaansa. En pysty lukemaan kauhua tai katsomaan kauhuelokuvia ja muutaman trillerielokuvankin olen joutunut keskeyttämään, mutta tämä kirja oli oikeastaan aika kiinnostavaa luettavaa, vaikka aiheet olivatkin rajuja. Mielestäni kirja oli kuitenkin suhteellisen kesy.

Kadonnut oli ihan mukavaa vaihtelua normaaliin lukemiseeni, eli suosittelen, jos ei muuten tule juuri trillereitä luettua.

maanantai 23. huhtikuuta 2012

CHARLAINE HARRIS: Pahan veren valtakunta

Jälleen kerran ilmestyi yksi osa Sookie Stackhouse-sarjaa suomeksi ja onneksi olin tehnyt siitä jo kuukausia sitten varauksen kirjastoon.
Tosin minua kyllä vähän ärsyttää, kun kaikki uudet kirjat eivät aina heti löydäkään tietään kirjaston hyllylle.

Illinoisissa järjestetään vampyyrien huippukokous, jonne myös Sookie on värvätty mukaan Louisianan vampyyrikuningattaren Sophie-Annen toimesta.

Kieroilut muuttuvat murhiksi ja Auringon seurakunta astuu jälleen mukaan kuvioihin aiheuttamaan tuhojaan.

Sookien miesrintamalla pyörii ihmistiikeri Quinn ja suhde häneen syvenee, mutta jälleen kerran tulee eteen tilanne, jolloin Sookien on pakko juoda Ericin verta.

Minua harmitti todella paljon se, että olin unohtanut niin monia henkilöitä. Heitä ei juurikaan esitelty uudestaan, vaan oletettiin lukijan muistavan heidät ilmeisesti edellisestä osasta, mutta monet olivat päässeet minulta kokonaan unohtumaan.

Kirja pyöri melkein pelkästään vampyyrien huippukokouksen ympärillä. Vaikka melkein koko ajan tapahtuikin kaikenlaista Harrisin tyyliin, olisin odottanut vielä vähän enemmän. No, ehkä seuraavassa osassa sitten.

perjantai 20. huhtikuuta 2012

MARIANNE CURLEY: Avain

Tämän trilogian edellisestä lukukerrasta oli jo sen verran monta vuotta, että päätin lukea kirjat uudestaan, ja nyt sain vihdoin ja viimein tämän viimeisenkin osan luettua loppuun.

Kaksi ensimmäistä teosta ovat Nimetyt (2004) ja Pimeä (2005) ja Avain vie trilogian päätökseen.

Profetian ilmoittama viimeinen taistelu lähestyy ja Kaaos-järjestö on nyt päättänyt tuhota nimetyt lopullisesti, joten Aikavartio on todella suurissa vaikeuksissa.

Mattin ja Rochellen pitää löytää omat asemansa nimettyjen keskuudessa tai muuten he eivät pysty ottamaan paikkaansa viimeisen taistelun tullessa. Kummankin pitää ansaita muiden luottamus, eikä nimettyjen ole lainkaan helppo löytää yhteisymmärrystä.

Kirja selkeästi paranee loppua kohti. Aikaisempien osien jälkeen tämä viimeinen oli pieni pettymys. Se johtuu enimmäkseen päähenkilöiden valinnasta, sillä ainakin itse pidin paljon enemmän ensimmäisen ja toisen kirjan päähenkilöistä.
Avain tuntui myös hieman junnaavan paikoillaan, mutta tarina vietiin kuitenkin hyvin päätökseen.

perjantai 13. huhtikuuta 2012

KIERSTEN WHITE: Yliluonnollisesti

Nyt sain kirjastosta lainaan varaamani Paranormaalin jatko-osan ja tulihan se luettua sitten viimeyönä.

Evie on vihdoinkin saanut maistaa sitä normaalia elämää, mistä hän on pitkään unelmoinut, mutta jo pienen ajan kuluttua huomannut sen olevan varsin tylsää.

Evie saakin mahdollisuuden palata takaisin KPHV:n leipiin, mistä hänen poikaystävänsä Lend ei ole aivan niin innoissaan.
KPHV:lta hän saa työparikseen keijujen kasvattaman Jackin ja yhteistä säveltä on aika hankala etsiä.

Tehtävät eivät menekään ihan putkeen ja lisäksi Evien ex-poikaystävä Reth ilmestyy paikalle kertomaan paljastuksia Evien menneisyydestä.

Pidin tästä kirjasta yhtä paljon kuin pidin ensimmäisestäkin osasta. Kirja on tyyliltään aika jännä ja poikkeaa ihan mukavasti muista samantyyppisistä nuorten fantasiakirjoista huumorinsa ja poikkeavien paranormaaliensa ansiosta.

Tämä toinen osa junnasi hieman paikoillaan ja jotkin asiat eivät mielestäni tarinan kannalta olleet niin välttämättömiä. Tähän kirjaan olisin kuitenkin kaivannut ehkä hiukkasen enemmän Lendiä, tosin Rethin osaan olin melkein tyytyväinen. Jack vaan tuppasi viemään vanhoilta hahmoilta vähän liikaa huomiota.

Sitten vain kolmatta osaa odottelemaan.

tiistai 10. huhtikuuta 2012

LAILA KOHONEN: Noora ja Oolannin sota

Halusin välipalaksi lukea jonkin lyhyen ja harmittoman kirjan, joten nappasin hyllystäni vuosista 1854-55 kertovan kirjan.

Kirja kertoo Noora-tytöstä, jonka on aika lähteä pikkupiiaksi. Kumminsa avulla hän pääsee piikomaan Kotkan saareen, eikä lähikartanoon, jonne hän ei olisi missään nimessä halunnut.

Kotkan saaressa Noora näkee ylellisyyttä ja saa peräti omat kengät. Hän tutustuu myös komeaan ja hauskaan Kalleen.

Lopulta engelsmannit kuitenkin rantautuvat lähistölle ja Noora joutuu miettimään mitä tehdä muitten paetessa kiireen vilkkaa sodan melskeitä karkuun, sillä pikkupiian pitää joka tapauksessa ensimmäiseksi kuunella isäntäväkensä käskyjä.

Kirja on kuvattu nuoren tytön silmin ja sopii samanlaiselle lukijalle. Itselleni kirjan tarina jää varsin keskeneräiseksi. Kirjassa on aineksia hyvään teokseen, mutta se on selkeästi tarkoitettu vähän nuoremmille lukijoille.

Noora ja Oolannin sota on kuitenkin mukava pieni välipala ja kurkistus 1850-luvulle, tosin jos haluaa lukea nimenomaan historiallista 1800-luvusta kertovaa kirjallisuutta, niin silloin en valitsisi tätä kirjaa.

maanantai 9. huhtikuuta 2012

SUZANNE COLLINS: Nälkäpeli - Matkijanärhi

Kun kävin katsomassa Nälkäpelin elokuvissa päätin, että luen trilogian toisen ja kolmannen osan uudestaan, sillä olin lukenut kirjat viimeksi heti niiden ilmestyttyä.

Katniss Everdeen, urhea ja tulisieluinen taistelija oli valmis riskeeraamaan koko elämänsä voittaakseen epäinhimillisen ja julman tosi-TV-kilpailun ja pelastaakseen lähimmäisensä.

Nyt Katniss ei ole enää Nälkäpelissä vaan Vyöhykkeellä 13, josta on kaikessa hiljaisuudessa muovautunut kapinallisten vyöhyke.
Vyöhykettä 12 ei enää ole, Peetan olinpaikasta ei ole tarkkaa tietoa, eikä Katniss ole varma mitä hänen pitäisi tehdä.

Katnissilla ei taaskaan ole tarpeeksi vaikutusvaltaa - tälläkin kertaa häntä mahtavammat tahot ohjaavat peliä. Ratkaisevaa onkin, ryhtyykö hän vallankumouksen symboliksi.

Ensimmäisellä lukukerralla petyin - paljon. Nyt toisella kerralla tiesin mitä odottaa. Petyin aikaisemmin siksi, koska minulla itselläni oli ihan erilaiset kuvitelmat kirjasta, oma vikani siis.
Tällä kertaa olinkin Collinsin ratkaisuihin yllättävän tyytyväinen. Hän vie Matkijanärhen myötä trilogian loppuun asti, eikä jätä asioita ilmaan.

Tämän kolmannen kirjan parasta antia olivat mielestäni sen henkilöt, joista nyt nähdään uusia puolia.
Kuvaan astuu vahvasti poliittinen valtapeli, mutta silti minulle jäi vähän ikävä alkuperäistä ideaa Nälkäpelistä, vaikka kyllähän tässä kolmannessakin osassa pelataan sitä - tavallaan. Nyt pelikenttänä on vain koko Panemin valtakunta.

 Ehkä lukija jossain vaiheessa erehtyi uskomaan tai toivomaan, että Katnissista olisi sankariksi. Mielestäni oli erittäin hyvä juttu, että tässä kirjassa selvisi kuinka kaukana hän onkaan sankarista.

Jos ei muuta, niin ainakin Collins antaa Nälkäpelin myötä lukijalleen hieman ajattelemisen aiheita.

maanantai 2. huhtikuuta 2012

NORA ROBERTS: Unelmien voima

Robertsin Unelmien voima on unelmatrilogian toinen osa ja jatkaa sielunsisarusten Margon, Katen ja Lauran tarinaa tällä kertaa Katen näkökulmasta.

Kate Powell on Templetonien rikkaaseen hotellisukuun adoptoitu orvoksi jäänyt serkku. Hänelle tärkeintä elämässä on ollut tehdä adoptioperheensä ylpeäksi ja edetä urallaan.
Kate saa tietää synkän totuuden kuolleesta isästään ja sitten häntä vielä syytetään kavalluksesta.
Kate haluaisi antaa asian olla, mutta sielunsisarustensa ja -veljensä Joshin lisäksi apuun ilmaantuu myös Templetonien hotellien uusi pomo Byron De Witt.

Perinteistä Nora Robertsia - romantiikkaa saman kaavan mukaan. Toisaalta kirja on juuri sitä, mitä sen on tarkoituskin olla, eli viihdyttävä.
Lukeminen ei ole tylsää, sillä tapahtumat etenevät mukavan vauhdikkaasti, vaikka mitään uutta kirja ei annakkaan, jos on aikaisemminkin lukenut Robertsin kirjoja. Toisaalta, jos näistä kirjoista tykkää, niin aika varmasti uuteen sarjaan ei myöskään juuri kirjojen samankaltaisuuden takia pety.