Halusin välipalaksi lukea jonkin lyhyen ja harmittoman kirjan, joten nappasin hyllystäni vuosista 1854-55 kertovan kirjan.
Kirja kertoo Noora-tytöstä, jonka on aika lähteä pikkupiiaksi. Kumminsa avulla hän pääsee piikomaan Kotkan saareen, eikä lähikartanoon, jonne hän ei olisi missään nimessä halunnut.
Kotkan saaressa Noora näkee ylellisyyttä ja saa peräti omat kengät. Hän tutustuu myös komeaan ja hauskaan Kalleen.
Lopulta engelsmannit kuitenkin rantautuvat lähistölle ja Noora joutuu miettimään mitä tehdä muitten paetessa kiireen vilkkaa sodan melskeitä karkuun, sillä pikkupiian pitää joka tapauksessa ensimmäiseksi kuunella isäntäväkensä käskyjä.
Kirja on kuvattu nuoren tytön silmin ja sopii samanlaiselle lukijalle. Itselleni kirjan tarina jää varsin keskeneräiseksi. Kirjassa on aineksia hyvään teokseen, mutta se on selkeästi tarkoitettu vähän nuoremmille lukijoille.
Noora ja Oolannin sota on kuitenkin mukava pieni välipala ja kurkistus 1850-luvulle, tosin jos haluaa lukea nimenomaan historiallista 1800-luvusta kertovaa kirjallisuutta, niin silloin en valitsisi tätä kirjaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti