keskiviikko 27. heinäkuuta 2016

MARJA-LEENA TIAINEN: Viestejä Koomasta

Jokin Tiaisen "Viestejä Koomasta"-kirjassa herätti kiinnostukseni ja onnekseni voitin kirjan Kristan blogista.

Silvan paras kaveri Jemina saa houkuteltua hänet milloin mihinkin. Vakavaksi toilailu muuttuu, kun Silva loukkaantuu  ysiluokkaa edeltävänä kesänä.
Tyttö havahtuu oudossa paikassa, Koomassa, joka ei tunnu aivan todelliselta. Hän tapaa siellä nuoria kohtalotovereitaan, joiden kaikkien elonliekki uhkaa katketa ennen aikojaan ja saa tehtäväkseen viedä viestejä eläville.
Silvan mielessä herää toivo; ehkä hänen onkin tarkoitus jatkaa elämäänsä? Viestithän on vietävä perille!
 
Kun Silva herää sairaalassa tajuttomuuden jälkeen hänen päätään särkee. Mitä oikein on tapahtunut, oliko Kooma kuvittelua tai unta? Vähitellen Silva alkaa muistaa viestejä, mutta kun hän yrittää kertoa kokemuksistaan lähipiirilleen, suhtautuminen on lähinnä epäuskoista. Silva haluaa kuitenkin viedä kaikki viestit perille, vaikka se tietäisi hankalia tilanteita. Tapaamisten myötä Silvan oma elämä muuttuu ja hän aikuistuu kovaa vauhtia.

Kirjassa erityisesti minua kiinnosti välitila, se millaisena se kuvattaisiin. Odotukset kirjasta ylipäätään eivät olleet kummoiset, mutta niinpä se vain pääsi yllättämään positiivisesti. Juoni ja kirjan tyyli olivat selkeitä ja aika simppeleitä, mutta tarjosivat minulle silti jotain uutta - enpä muistaakseni ole tämän tyyppistä nuortenromaania hetkeen lukenut. Ja nimenomaan nuorten, sillä uskon, että heille tämä antaa paljon enemmän.

Nimittäin huono puoli oli se, että kirja loppui liian aikaisin. Ja ehkä olisin kaivannut myös vähän syvempää pureutumista asiaan. Joka tapauksessa voin suositella tätä lämpimästi. Kirja oli ihanan herkkä ja myös ajatuksia herättävä. Pidin hahmoista ja siitä kuinka todentuntuisia ja samaistuttavia he olivat - monet nuoret pystyvät varmasti samaistumaan henkilöihin ainakin jollain tasolla.

arvosana: 4 / 5
Tammi 2016
sivut: 210
mistä: omasta hyllystä

perjantai 22. heinäkuuta 2016

HENRIIKKA RÖNKKÖNEN: Mielikuvituspoikaystävä ja muita sinkkuelämän perusasioita


Iso kiitos kustantajalle Mielikuvituspoikaystävästä - tämän seurassa viihtyi! Henriikka Rönkköstä on tullut jonkin verran seurattua Instagramissa, ja kyllähän tämä kirjakin alkoi heti kiinnostamaan. Kansikin on oikein nappivalinta.
 
”Stalkkaus on itsemurha. Päätä jo etukäteen, että menet kiinnostuksesi kohteen Facebook-sivuille vasta, kun juttu on vakaalla pohjalla. Tai älä mene silloinkaan. Koska jos menet, saatat huomata, että kauhukuvillasi ja mielikuvituksesi tuotteilla tuomitset jutun kuolemaan ennen kuin se edes ehtii alkaa.
Mitään muuta sääntöä ei tarvitse tietää. Pane ensitreffeillä, pieraise aktin aikana, pissaa ovi auki. Mutta älä jumalauta stalkkaa.
Aamen. Ei muuta.”

Mielikuvituspoikaystävästä kerrotaan mm. kustantajan sivuilla, että se kertoo kaiken, mitä olet aina halunnut tietää sinkkuelämästä sekä paljon sellaista, mitä et olisi välttämättä halunnut tietää.

Ja kyllähän tämä tuli luettua melkeinpä yhdeltä istumalta. Kirja oli mukavan pituinen, mielestäni todella onnistunut kokonaisuus. Odotin, että kirja olisi ollut täynnä vain räkätystä ja punastumisia aiheuttavia juttuja, mutta vitsit - olihan siellä ihan asiaakin, mikä ei ollut yhtään huono juttu, päinvastoin. Erityisesti abortin kuvaus jäi kaikessa karuudessaan mieleen.

Hauskaa oli huomata monista kirjan asioista, että nehän ovat ihan oikeasti totta ja juuri noin sinkuksi tullut ystäväni käyttäytyi - ei siis selvästi ole ollut ainoa laatuaan.
Kirja lähti heti kiertoon kaveripiirissäni ja kyllä siitä tykättiin, mutta naurunremahduksia aiheuttavia juttuja olisi kaivattu enemmän, vakavammat jutut eivät iskeneet kaikkiin. Lisäksi yksi kommentoi, että on niin paljon seurannut Rönkköstä sosiaalisessa mediassa ja blogissa, että on oikeastaan lukenut kaikki jutut jo sieltä.

Kaikki taisivat kuitenkin olla sitä mieltä, että kyseessä on lukemisen arvoinen kirja - sellaisellekin jolla on useampia vuosia taukoa kirjojen lukemisesta.

arvosana: 4 / 5
Atena 2016
sivut: 200
mistä: arvostelukappale

perjantai 1. heinäkuuta 2016

ANU HOLOPAINEN: Kristallien valtakunta

Tämä oli varmaan jo neljäs kerta, kun palasin tämän kirjan pariin. Kristallien valtakunta teki minuun vaikutuksen jo mukulana ja viime kirjastoreissulla tuntui, että pitäähän se taas lukea.

Sonja tempautuu aikojen alussa kadonneelle Atlantikselle, jossa ystävyys ja rakkaus odottavat häntä.
Kaikki alkaa siitä, kuinka Sonja herää rantahietikolta täysin oudossa paikassa: Mikä tämä maa on? Keitä paikan ihmiset ovat? Kuinka hän joutui sinne? Miksi hän on siellä? Ja mihin aika on kadonnut?

Kristallien valtakunta tuntui kyllä edelleen yhtä ihanalta kuin joskus pikkutyttönä. Jos olisin lukenut sen vasta nyt ensimmäistä kertaa, niin uskoisin ettei se olisi tehnyt yhtä suurta vaikutusta - nyt tämän suhteen minulla on niin vahvat nostaolgiavibat, että tykkään kirjasta aikalailla pakostikin. Pikkutyttönä niin hahmot kuin aikamatkustuskin teemana innostivat minua lukemaan kirjan yhdessä hujauksessa, tosin ei kirjan lukemiseen nytkään mennyt kauaa, sillä juoni oli mukavan nopeatempoinen.

Jos Kristallien valtakuntaan ei ole tutustunut niin suosittelen. Mielestäni se on tyyliltään todella erilaista fantasiaa kuin mitä nyt parikymmentä vuotta myöhemmin kirjoitetaan. Holopainenkin on luonnehtinut kirjaa (Wikipedian mukaan) "suloisen naiiviksi". Todennäköisesti seuraavalla kirjastoreissulla tarttuvat mukaan toiset Sonjasta kertovat kirjat.

arvosana: 4 / 5
Karisto 1996
sivut: 267
mistä: kirjastosta