keskiviikko 23. joulukuuta 2015

SOPHIE JORDAN: Hidden

Edellinen osa Vanish tempaisi niin mukaansa, että oli pakko aloittaa tämän lukeminen heti perään ja aamuyöhön astihan siinä sitten meni.

Jacindan oli tarkoitus pariutua lauman prinssin Cassianin kanssa, mutta hän vastustelee kohtaloaan. Kun hän karkaa rakastamansa ihmisen Willin kanssa, se päättyy katastrofiin, sillä metsästäjät saavat kiinni Cassianin siskon Miramin. Jacindaa painaa syyllisyys ja hän tietää että hänen pitää pelastaa Miram.

Ainoa keino pelastaa Miram on jäädä itsekin vangiksi. Jacinda huomaa kuitenkin nopeasti, että langat eivät ole enää hänen käsissään. Kun Jacinda oppii lisää kiinniottajistaan hän tajuaa, että kaikki eivät välttämättä pääse elävinä pakoon.

Hidden alkoi siitä, mihin Vanish jäi ja kirja keskittyikin Miramin pelastamiseen vihollisten kynsistä. Vähän harmitti, että itse metsästäjät jäivät taka-alalle, sillä tässä kirjassa pahikset olivat tutkijoita, jotka pitivät drakeja häkeissä ja tekivät heille kokeita.

Toisaalta uusien drakien saaminen sarjaan oli mielenkiintoista, mutta he tulivat sarjaan liian myöhään. Harmitti kyllä, että tämä loppu vähän lässähti, sillä varmasti tarinaa drakeista olisi riittänyt vielä. Tuntui, että Jordan halusi tarinasta vain helpon ulospääsyn. Pidin jokaisesta sivusta, mutta olisin silti kaivannut lisää. Joka tapauksessa voin ehdottomasti suositella tätä trilogiaa fantasian ystäville - viihdyin trilogian parissa tosi hyvin ja ehkä joskus luen kaikki kolmee kirjaa vielä uudestaankin.

arvosana: 4 / 5
HarperCollins 2012
sivut: 260
mistä: kirjastosta

tiistai 22. joulukuuta 2015

SOPHIE JORDAN: Vanish

Tämän sarjan ensimmäisen osan Liekin olen lukenut jo pariinkin kertaan ja nyt menin vihdoin ja viimein kirjastoon lainaamaan trilogian seuraavat osat. Tämän kyseisein sarjan suomentaminenhan jäi vain ensimmäiseen osaan - harmi kyllä, mutta hyvin tämä maistui englanniksikin.

Pelastaakseen rakastamansa pojan elämän Jacinda joutui pettämään kaltaisensa paljastamalla heidän salaisuutensa. Nyt hänen pitää palata laumansa suojelukseen tietäen, ettei tule näkemään Williä enää.

Laumassa Jacindaa kohdellaan vihamielisesti ja hänen tulee tehdä töitä todistaakseen lojaaliutensa. Ainoat, jotka hänelle puhuvat ovat Cassian, joka on aina halunnut hänet, sekä hänen siskonsa Tamra, jonka elämä on muuttunut kohtalon oikusta täysin. Jacinda kuitenkin pitää kiinni toivosta, että jonain päivänä Will tulisi etsimään häntä.

Tämä oli pakko lukea yhdeltä istumalta. Vanish jatkui siitä mihin Liekki oli jäänyt ja se tempaisi heti mukaansa. Tämä oli ehkä jopa vähän parempi kuin ensimmäinen osa, sillä actionia oli enemmän. Lisäksi vasta tässä kolmiodraama potkaistiin kunnolla käyntiin ja ai että kun tykästyin Cassianiin tässä, vaikka ekassa osassa hän oli mielestäni pelkästään ärsyttävä. Oli kyllä hyvä, kuinka paljon Jordan muutti hahmoja tässä osassa, Tamrastakin tuli paljon mielenkiintoisempi hahmo.

Paikoitellen kirjan englanti oli minulle vähän haastavampaa, mutta nyt on tullut luettua vähän enemmän englanniksi, joten lukeminen sujui hyvin. Viimeinen osa Hidden olikin pakko aloittaa saman tien tämän jälkeen.

arvosana: 5 / 5
HarperCollins 2011
sivut: 294
mistä: kirjastosta

maanantai 21. joulukuuta 2015

GARTH NIX: Lirael

Lirael tuli luettua samantien Sabrielin jälkeen, eli sen lukemisesta on jo jonkin aikaa. Hyvin kyllä muistuu kirjan tapahtumat mieleen, sen verran mukaansatempaava se oli.

Valitseeko kulkija tiensä vai tie kulkijansa?
Lirael ei tunne itseään clayrien tyttäreksi lapsentunikassaan. Epätoivoinen Lirael harkitsee jo päiviensä päättämistä, kun hän kuulee vahingossa jalosäätyisten vieraiden tuomat hälyttävät uutiset lännestä. Manaaja harjoittaa vapaata taikuuttaan kenenkään estämättä ja herättää henkiin vainajien armeijoita.

Saatuaan työtä kirjastoapulaisena Lirael ryhtyy ratkomaan suljettujen ovien salaisuuksia ja huomaa, että hänen on pian otettava koko valtakunnan tulevaisuus harteilleen.
Kuningas Sieran pojalla, prinssi Samethilla, on omat huolensa. Häntä ahdistaa velvoite ryhtyä oikeaoppiseksi abhorseniksi, kuningataräitinsä Sabrielin seuraajaksi. Mutta kohtalo kuljettaa hänen tielleen kauniin nuoren naisen, joka tuntee seitsemän maagisen kellon äänet.

Totta kai tässä hieman harmitti, kun päähenkilö vaihtui eikä jatkettukaan siitä mihin edellinen kirja jäi. Toisaalta Lirael toi niin paljon uutta, että jos olisi jatkettu vain siitä mihin jäätiin, niin kirja olisi voinut olla vähän tylsä. Ja olihan se kiva, että Sabriel ja Siera olivat jonkun verran mukana kirjassa.

Tämän kirjan paras hahmo oli ehdottomasti Liraelia auttava Kuriton Koira. Garth Nix osaa selvästi luoda hyviä eläinhahmoja. Kirjaa kerrotiin vuorottain Liraelin ja Samethin näkökulmista. Samethin kohdat eivät jaksaneet samalla tavalla kiinnostaa kuin Liraelin, joten sen takia tämä kirja kyllä hävisi vähän edeltäjälleen.

arvosana: 3½ / 5
WSOY 2005
sivut: 569
alkuteos: Lirael - Daughter of the Clayr, 2001
mistä: omasta hyllystä

sunnuntai 13. joulukuuta 2015

GARTH NIX: Sabriel

Lukuinto on ollut sen verran vahva, että omastakin hyllystä piti napata jotain luettavaa. Sabriel tuli joskus ostettua Sokoksen alennusmyynnistä ja silloin se tuli luettuakin. Nyt päätin että uusi lukukerta olisi paikallaan, sillä hirveästi en mitään kirjasta muistanut - vain että pidin siitä ensimmäiselläkin lukukerralla.

Kuka puolustaa eläviä, kun vainajat nousevat?
Sabrielin isä on kuuluisa manaaja Abhorsen, joka on nyt joutunut pahaan pulaan ja Sabrielin pitää astua hänen saappaisiinsa. Siinä missä muut manaajat ovat kutsuneet kuolleita esiin, Abhorsen on pitänyt heitä levossa. Ilman Abhorsenia vainajien laumat tulvivat elävien keskuuteen imemään näiltä energiaa. Aivan kuin tämä ei riittäisi Sabrielille, on hänellä perässään myös isänsä kohtaloksi koitunut vihollinen Kerrigor.

Sabriel saa avukseen erikoisen kissan nimeltä Mogget. Hänellä on myös seitsemän maagista kelloa, jotka auttavat saattamaan kuolleet takaisin lepoon. Vainajat kuitenkin marssivat Sabrielia vastaan vääjäämättömällä varmuudella.

Sabriel oli hyvä - yhtä hyvä kuin mitä muistinkin. Hirveästi muita muistikuvia minulla ei siis ollut, joten kirjaa oli jännittävä lukea. Välillä on kiva lukea tällaista fantasiaa, joka poikkeaa yllättävänkin paljon niistä mitä tulee nykyään enemmän luettua. Kutsun tällaisia kirjoja "kunnon vanhaksi fantasiaksi", kun esimerkiksi edellistä lukemaani kirjaa The Orphan Queenia voin kutsua "teinihötöksi", vaikka niistäkin pidän todella paljon.

Vanhan valtakunnan ja Ancelstierren erot olivat mielenkiintoisia ja Vanha valtakunta muutenkin oli jännittävä. Pidin paljon kirjan alussa olleesta Vanhan valtakunnan kartasta. Kirjan paras hahmo oli ehdottomasti puhuva kissa Mogget - lukekaa niin tiedätte. Teinihötöissä olen pettynyt jos romantiikkaa ei ole tarpeeksi, mutta tässä riitti ehdottomasti pelkästään se, että sitä henkilöiden välille odotetaan kehittyvän. Sabriel sai minut innostumaan Vanhasta valtakunnasta taas sen verran, että seuraavan osan Liraelin lukeminen oli pakko aloittaa samantien. Kolmas osa Abhorsen tuli taas juuri lainattua kirjastosta.

arvosana: 4½ / 5
WSOY 2004
sivut: 389
alkuteos: Sabriel, 1995
mistä: omasta hyllystä

lauantai 12. joulukuuta 2015

JODI MEADOWS: The Orphan Queen

Nykyään tulee useammin vilkaistua kirjastossa englanninkielisten kirjojen hyllyä ja toissakerralla bongasin tämän sieltä. Takakannen perusteella kirja vaikutti oikein hyvältä.

Wilhelmina on prinsessa, joka joutui pienenä jättämään kotinsa hyökkäyksen takia. Kymmenen vuotta myöhemmin Wilhelmina ja muut orvoksi jääneet ylhäisön lapset varastelevat Skyvalen kaduilla Indigon kuningaskunnan pääkaupungissa tullakseen toimeen. Heidän kanssaan Wilhelmina on päättänyt ottaa takaisin kruununsa.

Kuningaskuntaa uhkaa myös myrkyllinen taikuus, jonka takia taikominen on kaikkialla kielletty. Wilhelminan taikuus voi kuitenkin olla avain ongelmiin, mutta Mustan tikarin huomattua Willin taikuuden, voi Wil kadota kuten kaikki muut taikuttaa käyttäneet.

Tämä kirja oli todella hyvä! En millään halunnut laskea sitä näpeistäni, joten luin aamuyöhön asti. Englanti oli yksinkertaista ja kirja tempaisi alkukankeuksien jälkeen mukaansa juonen kiihtyessä. Pidin todella paljon kirjan maailmasta ja asetelmasta - valtakuntien taistelusta toisiaan sekä myrkyllistä taikuutta vastaan.

Hahmotkaan eivät olleet yhtään hullumpia. Pidin paljon Wilhelminasta ja orpojoukosta, sekä Wilhelminan ja Mustan tikarin välille muodostuneesta suhteesta, joka oli vatsaa kutkuttava. Musta tikari oli kirjassa itseasiassa "Black Knife", mutta veitsi ei kuulosta suomennettuna hyvältä, haha! Katselin jo seuraavaa osaa, mutta harmikseni se ilmestyy vasta keväällä - pitää jaksaa odottaa.

arvosana: 5 / 5
HarperCollins 2015
sivut: 400
mistä: kirjastosta

lauantai 5. joulukuuta 2015

J.R. WARD: Varjot

Kun huomasin Lukunurkka-blogista, että tämä kirja oli ilmestynyt, niin pakkohan se oli saada omiinkiin hyppysiin. Black Dagger Brotherhoor lukeutuu ehdottomasti suosikkisarjoihini, ja kyllä ainakin edellinen osa Kuningas näytti sen, ettei näihin voi kyllästyä. Monissa sarjoissa 13. kirja voi tuntua jo aikamoiselta pakkopullalta, mutta ei tämän sarjan kohdalla - lisää vaan!

Kun Trez oli vasta lapsi, hänen vanhempansa myivät hänet seksiorjaksi s'Hisben kuningattarelle. Aikuistuttuaan Trez pakeni ja päätyi New Yorkin Caldwellin sutenööriksi. Ainoa, johon hän voi luottaa, on hänen veljensä iAm.

iAm on aina yrittänyt suojella veljeään itsetuholta, mutta kehnoin tuloksin. Kun Trez tapaa Selenan, hänen elämänsä näyttää vihdoin kulkevan oikeaan suuntaan. Trezin on kuitenkin valittava, seuraako hän sydäntään vai alistuuko muiden hänelle määräämään kohtaloon. Yllättävä tragedia kuitenkin sekoittaa kaiken, ja iAm on valmis äärimmäiseen uhraukseen rakkaudesta veljeensä.

Eihän tätä olisi malttanut laskea käsistään! Varjot tempaisi kyllä heti mukaansa. Tykkäsin varjoista jo aiemmissa kirjoissa, niin olikin kiva, että nyt heihin keskityttiin paremmin. Erityisesti oli mielenkiintoista lukea s'Hisbenistä enemmän. Kyllästyin kuitenkin vähän pääpariin kirjan edetessä, mutta onneksi sivujuonia ja muita henkilöitä oli niin paljon, että ne kyllä jaksoivat kantaa tarinaa. Eikä kyllästyminen jatkunut edes loppuun asti, sillä kuten aiemmissa kirjoissa on tullut huomattua, niin Ward kyllä keksii vaikka mitä käänteitä kirjoihinsa.

Tämän sarjan ei kyllä haluaisi päättyvän ja Ward tehtaileekin koko ajan sarjaan uusia hahmoja, joista kaikista on mahdollisuuksia uusiksi pääpareiksi. Eikä mikään kirjoista ole ollut liian tylsä, vaan aina niissä on ollut jotain uutta. Varjoista olisi kiva lukea seuraavissakin osissa ja kyllä tässäkin vihjailtiin, että myös iAm saattaisi saada oman kirjansa. Erityisesti kyllä odotan Xcorin ja Laylan tarinaa, sillä heidän sivujuonestaan olen erityisesti tykännyt näissä viimeisimmissä kirjoissa. Assail ja Sola tuntuivat vähän unohdetuilta ja irrallisilta tässä kirjassa, saa nähdä miten käy seuraavissa osissa.

arvosana: 5 / 5
Basam Books 2015
sivut: 656
alkuteos: The Shadows, 2015
mistä: arvostelukappale

keskiviikko 25. marraskuuta 2015

ELENA MADY: Vaihdokas

Tämän kirjan bongasin Risingshadow-sivuston kautta jo aikoja sitten ja jo silloin se herätti mielenkiintoni, joten olikin todella kiva, että WSOY lähetti sen minulle arvostelukappaleena.

Nuori nainen herää hohdokkaan, rikkaan perheen vesan Alex Winterin kehossa. Hän on vierailija - vaihdokas. Lisäksi myös vihainen ja pysyisi mieluummin kuolleena kuin eläisi jonkun toisen elämää.

Alexina hän saa kuitenkin ensimmäisen kerran kosketuksen ystävyyteen ja rakkauteen. Voisiko hän jäädä ja silti pitää kiinni itsestään? Kaiken sekoittaa kuitenkin murha, ja kuolemaa pakopaikkanaan pitänyt Alex joutuu taistelemaan elämänsä ja rakkaidensa puolesta.

Olin lukenut kirjasta aikaisemmin siis vain juonikuvauksen, enkä mitään muuta, joten lukiessa hämmennyin aluksi muutamastakin asiasta: Paikasta, pieni Vaitiola lähellä pääkaupunkiseutua ja naapurissa asuvasta Jesse-nimisestä pojasta - ai tämä olikin kotimainen kirja. Minulle kotimaisuus on näissä tällaisissa kirjoissa aina positiivinen yllätys ja oli se sitä nytkin. Kirjailija on siis helsinkiläinen, joka on pitkään asunut Yhdysvalloissa, joten se taas selitti hyvin kirjan jenkkipiirteet.

Vaihdokkaassa parasta oli se kuinka paljon eri juttuja siinä oli yhdistelty. Oli fantasiaa, teinirakkautta, murhaa... Tiivistettynä todella hyvä uusi nuortenkirja niin kotimaisten kuin ulkomaistenkin joukkoon. Parasta antia kirjassa oli Alexin normaalit teiniongelmat, komea Jesse ja tämän kolmiodraamaa aiheuttava kaveri, sekä ystävän kanssa aiheutunut mustasukkaisuuskärhämä. Vähän harmitti, että fantasia jäi teinimeiningin ja murhien varjoon, mutta toivottavasti se olisi jatko-osissa hieman isommassa roolissa. Loppu oli mielestäni hämmentävä ja aikamoinen turn off, mutta kyllä tämä sen verran mielenkiintoinen kirja oli, että aion lukea seuraavatkin osat.

arvosana: 3 ½ / 5
WSOY 2015
sivut: 379
mistä: arvostelukappale

tiistai 24. marraskuuta 2015

SALLA SIMUKKA: Punainen kuin veri

Salla Simukalta tuli aiemmin luettua kirja "Jäjellä", joka ei onnistunut minua vakuuttamaan. Sen jatko-osaakaan ei tullut luettua, mutta tästä trilleritrilogiasta, jonka Punainen kuin veri aloittaa, olen kuullut vain hyvää, joten päätin kokeilla mitä itse siitä tykkään.

Pimiöön on ripustettu kuivumaan pestyjä viidensadan euron seteleitä ja ilmassa leijuu vanhan veren haju. Lumikki Anderssonin periaatteena on olla sotkeutumatta asioihin, jotka eivät hänelle kuulu, mutta seteleiden löytäminen kiskaisee hänet keskelle kansainvälistä huumebisnessvyyhtiä.

Kiihtyvä tapahtumien pyörre heittää Lumikin hengenvaarallisiin tilanteisiin, pakenemaan kylmäverisiä rikollisia ja lopulta salaisiin Jääkarhun juhliin.

Kirjan lukemisesta taitaa olla melkeinpä jo kuukausi, mutta ihan hyvin siitä on muistikuvia säilynyt. Kirja oli nuortenkirjaksi oikein hyvä ja nopeatahtinen höystettynä hyvillä hahmoilla. Ei siis mikään pettymys, vaan mukiinmenevä teos - ehkei kuitenkaan ihan minun makuuni.

Voisin kuitenkin mieluusti suositella tätä noin suurin piirtein yläaste-ikäisille ja taidanpa minäkin jossain vaiheessa tarttua tämän jatko-osiin.

arvosana: 3 / 5
Tammi 2013
sivut: 265
mistä: kirjastosta

tiistai 10. marraskuuta 2015

ELINA ROUHIAINEN: Susiraja 4 - Vainuttu

Susirajan ensimmäinen osa iski ja kovaa ja sarja jatkui niin kiinnostavana muidenkin osien myötä, että eihän tätä neljännen osan lukemista olisi enää millään voinut jättää tämän myöhemmäksi. Tartuinkin kirjaan saman tien sen saatuani, jättäen keskeneräisenä olevat kirjat vielä odottamaan.

Siitä lähtien kun Raisa ensimmäisen kerran tapasi Mikaelin, tämän siniset silmät ovat seuranneet häntä, mutta Raisan ja Mikaelin suhdetta koetellaan niin Kainuun metsissä kuin kreikkalaisella daimonien saarella.

Liian monet asiat repivät heitä eroon toisistaan - Mikael on ihmissusi ja Raisa daimon, minkä merkitys kaikessa hurjuudessaan on vasta alkanut avautua. He ovat hellepäivä ja pakkasyö, ja heitä ajavat takaa tuhoa lietsovat voimat.

Vainuttu oli ennen kaikkea hyvä päätös Susiraja-sarjalle. Edellisessä osassa hämmennyin mukaan tulleesta kreikkalaisesta mytologiasta ja daimoneista, mutta olin todella tyytyväinen siitä, että tässä osassa palattiin takaisin Hukkavaaraan. Jotenkin kaikki palaset loksahtivat loogisesti kohdalleen.

Ensimmäinen osa Kesytön oli ylivoimaisesti tämän sarjan paras osa, mutta mielestäni tämä Vainuttu sijoittui hyväksi kakkoseksi. Luin kirjan melkeinpä yhdeltä istumalta, sillä kuten muidenkin osien kohdalla totesin, niin Rouhiaisen tyyli on vain niin mukaansatempaavaa ja Raisan ja Mikaelin rakkaustarina sen verran vatsaa kutkuttavaa, ettei lukemista malttanut jättää kesken.

Samaa fanityttömäistä fiilistä minulle ei tullut kuin ensimmäisen osan kohdalla, mutta pakko sanoa: Rouhiaisen Susiraja on yksi parhaista kotimaisista nuorten fantasiasarjoista.

arvosana: 4 / 5
Tammi 2015
sivut: 414
mistä: arvostelukappale

tiistai 3. marraskuuta 2015

Liebster Award - tunnustus


Liebster Award-tunnustus on jo varmasti tullut tutuksi monille - minä saan tästä kiittää peräti kolmea bloggaajaa: Kiitos Nina Mari, Kirjokansi ja Anu/Kirjaston kummitus!
Ideana on siis vastata haasteen esittäjän 11 kysymykseen - vastaan tällä kertaa vain Nina Marin kysymyksiin, sillä häneltä sain tämän ensimmäisenä.
Uhmaan sääntöjä sen verran, etten tällä kertaa haasta ketään, sillä sen verran ahkerasti tämä on blogeja kiertänyt.


1. Mikä on inhokkisi kirjallisuusgenreissä?
En oikeastaan suoralta kädeltä tyrmää mitään, mutta ehkä lukemistani genreistä inhokkini on eräkirjallisuus - kirjallisuusdiplomia suorittaessani totesin, etteivät luontokuvaukset todellakaan ole minun juttuni.
 
2. Katsotko mielelläsi kirjojen pohjalta tehtyjä elokuvia ja tv-sarjoja?
Siinä missä muitakin. Totta kai jos on lukenut hyvän kirjan, josta tehdään elokuva, niin onhan se melkein pakko nähdä

3. Millaisista kansista pidät?
Sellaisista joissa on jokin juju tai katseenvangitsija, yleensä jos kannessa on vielä ihminen niin se herättää myös mielenkiinnon.

4. Nimeä viisi suosikkielokuvaasi.
Ei kyllä tule ihan viittä mieleen, joten tässä kolme parasta: Frozen, Näin koulutat lohikäärmeesi ja Aikamatkustajan vaimo.

5. Oletko kriittinen lukija?
Riippuu ihan fiiliksestä ja siitä millaista teksti on, joskus takerrun joihinkin juttuihin aika tiukasti ja joskus taas luen niin aivot narikkaan fiiliksellä ettei tosikaan. 

6. Oletko aina ollut lukija?
Lukemaan oppiminen oli todella vaikeaa, mutta sen jälkeen ei ole ollut vaihetta, etteikö minulla olisi ollut keskeneräistä kirjaa yöpöydällä odottamassa.

7. Luetko kirjoja yhdeltä istumalta kokonaan?
Kyllä luen, kunhan kirja on tarpeeksi mukaansatempaava, eikä mikään hervoton tiiliskivi.
 
8. Mikä kovasti hypetetty kirja on edelleen lukematta?
Sofi Oksasen Puhdistus on odottanut hyllyssäni jo... 6 vuotta.

9. Järjestätkö kirjahyllysi millään erityisellä tavalla?
Kovakantiset vasemmalle ja pokkarit oikealle.
 
10. Kauhukirjallisuus, nay vai yay?
Nay - oikeasti pelottavat kirjat jätän suosiolla lukematta.
 
11. Ja vielä lopuksi, mitä kirjaa suosittelet kaikille?
Ensimmäisenä mieleen tuli Siri Pettersenin Odininlapsi - sopii mielestäni niin miehille/naisille/pojille/tytöille ja olisi varmaan myös hyvä ensikosketus fantasiaan, jos genre ei ole kovin tuttu.

keskiviikko 28. lokakuuta 2015

SARIANNA SUORSA: Rising Moon, Evanescent - Katoavainen

Kuulin tästä kirjasta ensimmäistä kertaa luettuani arvostelun Dysphoria-blogista ja törmättyäni kirjaan kirjastossa mietin että "miksipä ei", sillä se kuulosti ihan jännältä.

Maailma on ajautunut kilpavarustelun kierteeseen ja sodanuhka on läsnä koko ajan. Lunar-eclipse on maa, jossa on onnistuttu geenimanipulaation avulla istuttamaan syntymättömiin lapsiin erikoiskykyjä, jotka auttaisivat sodassa.

Tegan, Alaric ja Alisha aloittavat jokaiselle pakollisen taistelukoulun, jossa heistä tulee sotureita. He saavat huomata, että taistelukoulun joukko on kaikkea muuta kuin yhtenäinen ja että vihollisia on yllättävillä paikoilla. Vaikeista olosuhteista lähtöisin oleva Tegan joutuu kovimman paineen alle, mutta löytää itsestään myös uusia kykyjä ja voimaa selviytyä.

Viivi 12v. olisi ehkä saattanut tykätä tästä kirjasta, mutta Viivi 21v. ei vakuuttunut tästä kyllä yhtään. Sen lisäksi että kirja oli varsinainen nimihirviö, se oli huono sekoitus Nälkäpeliä ja Twilightia ja koulumaailma toi lisäksi vähän mieleen Yön talon. Pienet samankaltaisuudet eivät haittaa, mutta tässä mentiin liiallisuuksiin.

Ajattelin myös, että onko tätä oikoluettu ollenkaan, sillä kieli oli kankeaa ja hiomatonta ja muun muassa hahmojen vuoropuhelut tuntuivat epäaidoilta. Tuntui että olisin lukenut tarinaa joltain huonolta fanfiction-foorumilta. Kirjasta puuttui selkeys ja punainen lanka - nyt se oli varsinainen sekametelisoppa. Ainoa valonpilkahdus oli kirjan jännittävä loppu - ehkä saatan mielenkiinnosta lukea seuraavankin osan, vaikka tämä meni kyllä huonoimpien lukemieni kirjojen joukkoon.

arvosana: 1 / 5
Bookcover 2015
sivut: 292
mistä: kirjastosta

tiistai 27. lokakuuta 2015

Helsingin kirjamessut 2015

Kirjamessuilin tänä vuonna vain lauantaina, sillä kotiudun Barcelonan reissulta vasta perjantaina. Messuillakin oli vielä matkaväsymystä havaittavissa ja lisäksi reissulta tarttui shoppailujen ja tuliaisten lisäksi jokin pöpö mukaan, höh.


Oli kuitenkin todella kivat kirjamessut, vaikka mitään ohjelmaa ei lopulta tullutkaan mentyä katsomaan. Poikaystäväni yritti mennä katsomaan suurta Ukraina - keskustelua, mutta keskustelu oli vetänyt Aino-lavan niin täyteen, että lisää katsojia ei päästetty enää sisään.
Messuilla kiertely ja haahuilu otti oman aikansa - lauantai oli nimittäin todella ruuhkainen messupäivä. Hauskaa oli kuitenkin nähdä kuinka paljon ja varsinkin kuinka eri ikäistä populaa messut vetivät.


Ruokamessujen puolella oli myös kiva viettää aikaa herkkuja maistellen - juustoja ja makkaroita oli ainakin ties millaisia.
Ja paras kuulemani myyntipuhe messuilla oli ehdottomasti erään makkaramyyjän "parempaa lihaa kuin tinderissä"!


Messuilta ei nyt hirveästi tarttunut kirjoja mukaan, mutta olen kuitenkin tosi tyytyväinen messusaaliiseeni, sillä mitään ostoslistaa minulla ei messuille ollutkaan. Sisäpiirin tietoa Mustan tikarin veljeskunnasta ja Tacticin life coach-peli olivat siis tosi kivoja löytöjä ja pelikortit sai pelin mukana (ja oli ihan pakko ostaa myös muutama metrilaku).
F-kustannuksen uusinta Hits-nuottikirjaa hypistelin messuilla, mutta se jäi nyt kuitenkin sinne - ehkä se tulee jossain vaiheessa hommattua.
Kiitos Messukeskukselle bloggaaja-passista!

maanantai 19. lokakuuta 2015

JOHANNA SINISALO: Auringon ydin

Olen lukenut Sinisalolta aiemmin "Ennen päivänlaskua ei voi" ja "Kädettömät kuninkaat ja muita häiritseviä tarinoita", joista kummastakin pidin todella paljon. Tämä kirja oli ollut mielessä jo jonkin aikaa ja viime kerralla kirjastossa se sattui tulemaan vastaan.

Suomen Eusistokraattisessa Tasavallassa yhteiskuntarauha ja kansanterveys ovat arvoista tärkeimmät ja kaikki riippuvuutta aiheuttavat nautintoaineet on ankarasti kielletty: huumeet, nikotiini, alkoholi ja kofeiini. Seksin helppo saatavuus on valtion erityissuojeluksessa, ja valtiollinen tiede onkin kehittänyt sen jakelun vaivattomaksi. Ihmissuvusta on jalostettu uusi alalaji: altis, nöyrä ja itseään tyrkyttävä - ennen heitä kutsuttiin naisiksi.

Yksi vaarallinen huume on kuitenkin jäänyt vielä osittain kitkemättä yhteiskunnasta: chili. Vanna ja Jare sotkevat näppinsä sen rikolliseen välittämiseen. Vannan yrittäessä selvittää, mitä hänen kadonneelle sisarelleen on tapahtunut, Jare törmää outoon uskontokulttiin, jonka käsissä on Auringon ydin. Onko tällä epäinhimillisen tulisella chililajikkeella mahdollisesti vaikutuksia, jotka on syystäkin kielletty?

Nyt tuli kyllä luettua aivan mielettömän hyvä dystopia. Kirjan yhteiskunta oli jotain niin erilaista ja häiritsevää, että se sai provosoitumaan sekä pohtimaan naisen asemaa. Pidin todella paljon Sinisalon tyylistä ja kyllä kolmesta lukemastani Sinisalon kirjasta tämä nousi parhaimmaksi.

Kirjan rakenne oli todella hyvä. Kirjassa oli katkelmia eloi-lapsille suunnatusta lehdestä, kirjeitä, lakitekstejä sun muita Vannan ja Jaren näkökulmista kerrotun tekstin lisäksi, mikä oli todella mielenkiintoista ja sai Suomen Eusistokraattisen Tasavallan tuntumaan hämmentävän todentuntuiselta. Itse kirjan juoni jäi ehkä vähän yhteiskunnan jalkoihin, vaikka Vannan ja Jaren suhteen eteneminen olikin mielenkiintoista seurattavaa, chilistä puhumattakaan - kirja voi nimittäin aiheuttaa hetkellisen hämmentävän mieliteon chiliä kohtaan.

arvosana: 4 / 5
Teos 2013
sivut: 300
mistä: kirjastosta

sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Helsingin kirjamessut lähestyvät!


Viime vuonna en päässyt kirjamessuille, mutta onneksi sentään nyt, vaikka vain yhdeksi päiväksi. Voitin liput messuille Marin blogista, mutta sitten tällaisena hitaana-Hämäläisenä tajusin myös bloggaajapassin - ja sain kuin sainkin sen, vaikka luulin olevani auttamatta myöhässä näiden messujen suhteen.
Mikäpä sen kivempaa, kuin mennä vähän isommalla porukalla messuille! Messupäiväksi valikoitui lauantai, sillä palaan Suomeen Barcelonasta vasta perjantaiaamuna. Pitää ottaa vain kaikki messuista irti yhden päivän aikana.

Toisin kuin pari vuotta sitten en ole tällä kertaa suunnitellut minuutintarkasti messuaikatauluani. Lauantaille ei sattunut niin paljon mielenkiintoista ohjelmaa, mutta saapahan kierrellä rauhassa - mikäs sen parempaa kirjamessuilla.
Käymme kuuntelemassa varmaan ainakin Jari Litmasta 10:30-11:00 Aleksis Kivi-lavalla ja Anu Holopaista 15:00-15:30 Louhi-lavalla.
Ja pitääpä tässä ennen messuja tutustua vielä Messukeskuksen omaan mobiilisovellukseen!

torstai 15. lokakuuta 2015

SIIRI ENORANTA: Surunhauras, lasinterävä

Olin lukenut tästä kirjasta muutaman arvostelun kirjablogeista ja bongattuani sen kirjastosta päätin että miksipä ei, vaikka mitään suurta innostusta arvostelut eivät minussa kirjaa kohtaan herättäneet.

Sarastuksen palatsi kuhisee valtapelejä ja prinsessa Sadeialla on pakkomielle, joka uhkaa koko valtakuntaa.
Sarastuksen Lasinkirkas Sadeia on vasta kuudentoista, mutta hän on hallinnut vuosia yksinvaltiaana maataan. Hänen on pidettävä kaikki langat käsissään ja kaikkien on taivuttava hänen tahtoonsa.

Valtameren takana elää Surukauriin kansa, jolle surukauris kertoo, kuinka paljon surua kukin joutuu elämänsä aikana kantamaan. Pieni Uli-poika saa suuremman lahjan kuin kukaan aikaisemmin ja kirjoittaa viestin, joka kantautuu liiankin kauas.

Kaikki haluavat jotakin ja rakastavat jotakuta - unelmat, valtasuhteet ja riippuvuudet taittuvat ja hajoavat.

Parasta Enorannan kirjassa olivat hahmot. Hän oli luonut liudan erilaisia, vahvoja ja mielenkiintoisia hahmoja, joista kaikista luki mielellään. Kirjassa vaihdeltiin hyvin paljon sitä, kenen henkilön näkökannasta asioita kerrotiin, eikä minkään henkilön kohdalla tullut tylsää fiilistä niin että olisi vain silmäillyt tekstiä päästäkseen seuraavaan lukuun.

Mutta jotain tästä silti uupui. Kirjaa luki mielellään ja se oli ihana tarina, ehkä hieman vaikeakin, mutta hyvällä tavalla. Olisin kuitenkin kaivannut hieman nopeatempoisempaa juonta ja vähän enemmän actionia olisi varmasti tehnyt terää. Ei huono, muttei nyt mitenkään erityisesti iskenytkään - ihan hyvä kirja.

arvosana: 3 / 5
WSOY 2015
sivut: 473
mistä: kirjastosta

perjantai 9. lokakuuta 2015

Mustemaailmani nyt myös Instagramissa!


Nyt Mustemaailmaani voi seurata blogin lisäksi myös Instagramissa nimellä mustemaailmani ja löytääpä sen jo kun etsii #mustemaailmani - tervetuloa seuraamaan!

Kiva päästä taltioimaan lukuhetkiä yms. kirjoittamisen lisäksi myös kuvamuodossa ja seuraamaan muita kirjaihmisiä. :)

maanantai 5. lokakuuta 2015

KIERA CASS: The Selection Stories - The Prince & The Guard

Ajatukset ovat pyörineet nyt niin paljon koulujuttujen ja erityisesti opparin ja opiskelurientojen parissa, ettei bloggaamiselle ole tuntunut riittävän intoa. Vähän tekisi mieli tarttua johonkin hyvään kirjaan, mutta sellaista "pakko lukea"-kirjaa lukupinostani ei tällä hetkellä löydy. Tuli kuitenkin vihdoin ja viimein luettua loppuun nämä ns. lisäosat The Selection-trilogiaan.

Ennen kuin America Singer valittiin kilpailemaan Selectioniin prinssi Maxonin sydämestä ja Illéan kuningattaren paikasta, hän oli rakastunut kuudenteen kastiin kuuluvaan Aspen Legeriin.

Myös prinssi Maxonilla oli toinen tyttö elämässään.

Oli ihan mukava palata Selectionin pariin näiden tarinoiden myötä, mutta toisaalta mikään ei tullut yllätyksenä - tarinat tulivat jo trilogiassa tutuksi American näkökulmasta. Tarina Maxonin näkökulmasta jaksoi vielä kiinnostaa, mutta Aspeniin siirryttäessä lukeminen alkoi tuntua aikamoiselta pakkopullalta.

Kirja oli varsin ohut ja aika monta sivua söi sneak peek The One kirjasta (nämä tarinat olisikin varmaan kannattanut lukea ennen kys. osaa), joten onneksi nämä tarinat eivät olleet kovin pitkiä. Lopussa oli aika hauskasti Kiera Cassin Q&A, lista Selectioniin osallistuneista tytöistä (joita olikin paljon enemmän kuin muistin), päähenkilöiden sukupuut sekä sarjan The Official Playlist - niitä oli hauska tutkia.

arvosana: 1 ½ / 5
HarperCollins 2014
sivut: 227
mistä: omasta hyllystä

tiistai 15. syyskuuta 2015

BECCA FITZPATRICK: Black Ice

Harvemmin tulee luettua englanninkielistä kirjallisuutta, vaikka aina kirjaston hyllystä katson mitä sieltä löytyisi. Tällä kertaa sieltä tarttui mukaani Hush, hush - sarjallaan tutuksi tulleen Fitzpatrickin nuortenkirja Black Ice.

Britt on aina ollut mukavuudenhaluinen, mutta päättää lähteä parhaan ystävänsä Korbien kanssa vaeltamaan tehdäkseen vaikutuksen ex-poikaystäväänsä. Matkalla tytöt juuttuvat myrskyyn ja lähtevät etsimään suojaan. He löytävät mökin ja kaksi komeaa pelastajaa - tai niin he luulevat.

Britt tajuaa, että hänen ja Korbien pitää päästä äkkiä pois vuorilta ja niin alkaa vaarallinen matka läpi lumen ja jään. Mutta onko komea ja salaperäinen Mason vihollinen, vai voiko häneen luottaa?

Black Ice alkoi todella vakuuttavasti ja jännittävästi, mutta lässähti keskipaikkeille päästyä. Loppua kohti kirja parani jälleen, mutta silti siitä jäi vähän bläh-fiilis.

Kirjassa oli hyvin vahvaa dekkari-genreä, joka toikin tarinaan sen parhaan annin. Loppu olikin todella jännittävä, sillä se ei ollut yhtään ennalta-arvattava. Romantiikka oli mielestäni aika kökköä, Brittin ja Masonin hatara rakastuminen ei saanut minua vakuutettua.  Britt oli hahmona ihan ok, mutta Mason oli taas erittäin paljon Patchin kaltainen - Fitzpatrick olisi voinut luoda edes hitusen erilaisemman mieshahmon.

Ei tämä nyt mikään pettymys ollut, mutta eipä juuri sykähdyttänytkään. Toisaalta oli kiva lukea taas englanniksi ja kirjan englanti oli helppolukuista.

arvosana: 2 ½ / 5
Simon & Schuster, 2014
sivut: 392
mistä: kirjastosta

sunnuntai 6. syyskuuta 2015

SOPHIE JORDAN: Liekki

Joskus aikaisemminkin on tullut luettua tämä Sophie Jordanin Liekki, mutta päätinpä nyt ottaa uusinnan, sillä olen harkinnut ostavani tämän seuraavat osat englanninkielisinä kerran kun suomentaminen jäi tähän yhteen osaan.

Jacinda on aina tiennyt olevansa erilainen, jopa kaltaistensa seurassa. Drakit, lohikäärmeistä polveutuvat ihmiset, asuvat eristyksissä muusta maailmasta suojellakseen salaisuuttaan ja sukuaan. Erikoistaitojensa ansiosta Jacinda on sekä lauman että sen tulevan hallitsijan silmäterä, mutta hän kapinoi ennalta määrättyä tulevaisuuttaan vastaan. 

Rikottuaan lauman sääntöjä Jacinda joutuu jättämään kotinsa ja muuttamaan pikkukaupunkiin. Uusi alku ihmisten parissa ja tavalliseen elämään sopeutuminen ei ole helppoa Jacindalle, joka tuntee lohikäärmeen kuihtuvan pois. Ainoastaan komean ja etäisen Willin läsnäolo saa liekin hänen sisällään roihahtamaan. Jacinda kuitenkin tietää, että Will on lohikäärmeenmetsästäjien sukua, drakien vihollisten poika.

Liekki oli toisellakin lukukerralla yhtä hyvä kuin ensimmäisellä. Parasta antia kirjassa olivat drakit, jotka olivat mielestäni todella hyvä keksintö kirjailijalta - mielenkiintoisia, erilaisia fantasiaolentoja. Muuten Liekki oli aika tutuksi tullutta ihqua ja söpöä fantasiateinirakkausdraamaa, josta kuitenkin pidän sopivissa määrin. Tosin ilman drakeja kirja ei olisi yhtään erottunut muiden samantyyppisten joukosta.

Ehkä nyt toisella kerralla Jacindan ja Willin ällösöpö rakkaus hieman häiritsi tai ainakin heidän repliikit toisilleen, jotka tuntuivat aika feikeiltä. Joka tapauksessa oli kiva lukea Liekki uudestaan, sillä se oli nopeatempoinen ja hahmot hyviä. Jos tällaiset kirjat iskevät, eikä vielä ole tullut luettua Liekkiä, niin kannattaa lisätä se lukulistalle. 

arvosana: 4 / 5
Nemo 2011
sivut: 286
alkuteos: Firelight, 2010
mistä: kirjastosta

perjantai 28. elokuuta 2015

SIRI PETTERSEN: Odininlapsi

Sain Jalavalta arvostelukappaleena tämän Siri Pettersenin Norjassa menestystä niittäneen Korpinkehät-trilogian ensimmäisen osan, jonka lukeminen minun oli pakko aloittaa saman tien. Kirja antoi sen verran hyvän vaikutelman jo pelkän kannen ja takakansitekstin perusteella, vaikka olinkin hieman epäileväinen kaiken sen saaman hypetyksen vuoksi - voisiko se oikeasti olla niin hyvä?

Hirkalta puuttuu jotain, mikä kaikilla muilla tässä maailmassa on. Ilman sitä hän on mätä ja tauti. Kun Hirka on viidentoista hän kuulee olevansa odininlapsi, ihminen - hännätön olento toisesta maailmasta, jota muut hyljeksivät ja pelkäävät.

Hirka pakenee, mutta lupaus ystävälleen Rimille saa hänet riskeeraamaan oman henkensä ja palaamaan. Joku tahtoo kuitenkin tappaa Hirkan ennen muita, jotta hänen salaisuutensa säilyisi ikuisesti, sillä Hirkan tultua porteista tähän maailmaan, pääsi läpi myös joitain paljon vaarallisempia olentoja.

Nyt kirjan luettuani voin sanoa, että kaikki hypetys oli todellakin ansaittua - Odininlapsi täytti kaikki odotukseni ja ylikin. En edes tiedä mistä aloittaa oma hypetykseni, sillä en ole pitkään aikaan lukenut näin hyvää fantasiaromaania. Odininlapsi nousi suosikkeihini Liikkuvan linnan ja Potterien joukkoon. Kirja tulikin luettua melkein yhdeltä istumalta.

Pettersenin luoma fantasiamaailma lumosi minut. Erityisesti ihastuin juuri pohjoismaalaisuuteen, joka tuli kirjassa hyvin ilmi. Vähän arveluttaa miten hyvin muut maailmat mukaanluettuna ihmisten maailma tulevat istumaan tarinaan, mutta juuri muita maailmoja odotan innokkaasti seuraavilta osilta.

Lisäksi pidin todella paljon hahmoista oikeastaan yhtä lukuunottamatta. Kirja eteni vuorottain Hirkan, Rimen ja Urdin näkökulmista ja juuri Urd oli kaikista kirjan hahmoista se, joka ei sytyttänyt, vaikka hänellä iso rooli olikin. Hänestä kertovat pätkät luin aikalailla silmäillen, sillä Hirka ja Rime olivat niin paljon mielenkiintoisempia hahmoja. Romantiikkaa olisin kaivannut ehkä hitusen enemmän, mutta ehkä sitä tulee seuraavassa osassa. Tämä osa toimi hyvin näinkin, sillä tunteita ei kuitenkaan säästelty (enkä minä kyyneleitä).

Voin ehdottomasti suositella Odininlasta niin fantasian ystäville kuin myös muille - kirja varmasti kiinnostaa heitäkin, jotka eivät välttämättä juuri fantasiaa paljon lue.

arvosana: 5 / 5
Jalava 2015
sivut: 614
alkuteos: Odinsbarn, 2013
mistä: arvostelukappale

tiistai 25. elokuuta 2015

SOPHIE KINSELLA: Himoshoppaajan vauva

Joskus sain ilmaiseksi tämän kirjan, mutta se jäi vain kaappiin pölyttymään, kun aina tuli vastaan muita paljon kiinnostavampia kirjoja - nyt vihdoin ja viimein päätin lukumaratonin aikana lukea sen. Himoshoppaajia en ole aikaisemmin lukenut (tämä taitaa olla viides osa), mutta se ei kyllä haitannut yhtään. Himoshoppaaja-leffan olen tainnut joskus nähdä, joten tiesin vähän mitä kirjalta odottaa.

Tuhlari Becky Brandon on raskaana ja vinguttaa Visaa kahden edestä. Shoppailu kun parantaa aamupahoinvointia! Ja venyvimpiin varusteisiin voi sonnustautua itsekin. Beckyn mielestä vatsassa potkivalle perilliselle kelpaa vain paras, joten hänen on perehdyttävä huolellisesti vauvatamineiden valikoimaan.

Myös uuden kuuluisan synnytyslääkärin vastaanotolle Beckyn on päästävä. Tähtitohtori on kaunis, älykäs - ja Beckyn tsiljonäärimiehen Luken entinen tyttöystävä! Heillä taitaa olla edelleenkin keskenään jotain sutinaa... Tuleeko Beckystä kolmas pyörä avioliittoonsa?

Tämä oli kyllä lukumaratonin paras kirja - ihana aivot narikkaan hömppä. Lisäksi kirja oli nopea ja helppolukuinen. Ei tullut kirjaa lukiessa kertaakaan sellaista fiilistä, että pakko lukea, sillä kirjaa luki niin mielellään. Päähenkilö oli tarpeeksi hupsu ja kirjan jutut saivat kyllä hymyilemään ja välillä nauramaankin.

Ei tämä nyt hirveästi eronnut muista chick lit - genren kirjoista, sillä mielestäni kaikki kyseisen genren kirjat ovat niin samanlaisia. Joka tapauksessa tykkään kuitenkin lukea chick litiä aina silloin tällöin, eikä tämä kirja ollut ollenkaan huono valinta - voin suositella.

arvosana: 4 / 5
WSOY 2008
sivut: 379
alkuteos: Shopaholic & Baby, 2007
mistä: omasta hyllystä

lauantai 22. elokuuta 2015

MILA TERÄS: Pimeän taivaan kilta

Tämä kirja lojui ties kuinka monta vuotta kirjahyllyssäni, kunnes nyt viimein lukumaratonilla sain sen luettua. Pidän todella paljon Teräksen kirjasta Tyttö tulevaisuudesta, mutta Perhosen varjo taas jätti kylmäksi - odotukset tätäkään kirjaa kohtaan eivät olleet suuret.

Historiaa opiskeleva Sella tutustuu Turun yliopistossa herkkään ja sielukkaaseen Jonniin. Yhdessä opiskelutovereidensa kanssa he perustavat Pimeän taivaan killan, sillä heitä kaikkia yhdistää kiinnostus keskiaikaan. He kokkaavat keskiaikaisia ruokia, ompelevat pukuja ja käyvät pitkiä keskusteluja siitä, miten erilaisena todellisuus keskiajalla koettiin. Yksilöllisyys oli tuntematon käsite, ja aseena selittämätöntä vastaan oli vain taikausko.

Kun Jonni sitten sairastuu ja alkaa kuulla ääniä, Sellaa askarruttaa, miksi nykyihmisestä on niin pelottavaa, että joku kokee todellisuuden eri tavalla. Samalla kehiytyy auki kertomus piikatyttö Valpurista, joka pakenee Hämeen härkätietä pitkin Turkuun. Uhmakkaasti Valpuri pohtii, ovatko sairaus ja hyljeksintä rangaistus siitä, että hän kaipaa vapauteen säätynsä kahleista.

Pakko se on myöntää, että olihan tämän lukeminen nyt aikamoista pakkopullaa. Kirjan nimestä sain sellaisen käsityksen, että tässä voisi olla fantasian piirteitä, mutta tämähän olikin sitten pettymyksekseni melkeinpä pelkkää historiaa, jos ei lasketa Jonnin sairastamaa skitsofreniaa, jolla myös oli iso rooli kirjassa.

Ei koko kirja sentään nyt ihan huono ollut, sillä Valpurista oli mielenkiintoista lukea. Harmi vain, että kirjassa vuoroteltiin nyky- ja keskiajassa ja nykyajassa äärimmäisen ärsyttäviä mielestäni olivat hahmot, sillä ainakaan minulle he eivät olleet yhtään samaistuttavia. Toisaalta voisin ihan hyvin suositella tätä kirjaa historiaa yliopistossa opiskelevalle ystävälleni.

arvosana: 1 / 5
Otava 2008
sivut: 265
mistä: omasta hyllystä

keskiviikko 19. elokuuta 2015

Fiilikset ensimmäisestä lukumaratonistani

Minäkin olin siis mukana 15.8. järjestetyssä Blogistanian elokuun lukumaratonissa, jonka koosteeseen voi tutustua maratonin emännän MarikaOksan blogista. Omaan lukumaratonpostaukseeni pääsee tästä.

Lukumaratonista jäi tosi kivat fiilikset. Olin ensimmäistä kertaa mukana ja maraton kyllä täytti odotukseni. Se innosti minua lukemaan kirjoja omasta hyllystäni, joita en muuten olisi varmaan vielä lukenut.

Sivumääräni olisi voinut olla parempikin, sillä olen ennenkin lukenut melkeinpä yhteen menoon enemmän sivuja, kuin mitä sain koko maratonilla luettua (eli 752 sivua), mutta silloin kyseessä on ollut todella hyvä ja kiinnostava kirja. Ehkäpä ensi maratonilla kokeilen lukea vain kirjoja, jotka olen halunnut lukea jo pitkään ja jotka oikein tempaisevat mukaansa.


Maratoonailin siis perheemme mökillä - kesällä hyvällä säällä ulkona lukeminen on vain niin ihanaa. Toisaalta lukemista häiritsi niin grillailut, uimiset kuin lettujen paistotkin, mutta en kyllä pistänyt pahakseni. Harmikseni en seuraillut tällä kertaa muiden maratonailua niin paljon, sillä mökillä olin ilman tietokonetta ja vain kännykän varassa, jolla tein pikaiset päivitykset omaan lukumaraton-postaukseeni.

Myöhemmin kirjoittelen blogiin vielä postaukset Himoshoppaajan vauvasta ja Pimeän taivaan killasta, jotka sain luettua kokonaan lukumaratonin aikana. Ja lähden varmasti mukaan tulevillekin lukumaratoneille, jos muu elämä antaa myöten - sen verran kiva kokemus tämä oli.

maanantai 17. elokuuta 2015

DIANA WYNNE JONES: Liikkuva linna

Jälleen iski houkutus lukea Liikkuva linna - en edes tiedä monettako kertaa. Diana Wynne Jones on ehdottomasti yksi lempikirjailijoistani ja erityisesti Liikkuva linna teki minuun lähtemättömän vaikutuksen heti ensimmäisellä lukukerralla. Tämän sainkin luettua jo ennen lukumaratonia.

Hattukaupan Sophie on Hatterin kolmesta sisaresta vanhin, ja kohtalon mukaan hänen on turha toivoa menestystä elämässään. Eräänä päivänä kauppaan ilmestyy mahtava Erämaan noita, joka sanoo antavansa Sophielle opetuksen ja loihtii hänet vanhaksi eukoksi.

Sophie jättää työnsä, rupeaa keppikiertolaiseksi ja hakee viluissaan yösijaa kaupungin laidalle ilmestyneestä liikkuvasta linnasta. Sen valtiaan, velho Howlin, huhutaan syövän nuorten tyttöjen sydämiä, mutta mitäpä pelättävää vanhalla Sophiella muka olisi?

En voi muuta sanoa kuin tykkääntykkääntykkään - Liikkuva linna on yksi ihanimmista lukemistani kirjoista. Tutustuin Liikkuvaan linnaan alunperin siitä tehdyn animaatioleffan kautta, mutta mielestäni kirja pesi leffan täysin. Kirja on niin paljon moniulotteisempi kuin leffa ja se tarjoaa lukijalle kaikkea taioista Walesin sateisiin.

Toisaalta leffa ja kirja ovat hyvin erilaiset - kannattaa siis lukea kirja, vaikka olisi leffan jo nähnytkin. Erityisesti pidin kirjan useista maailmoista tai paikoista, joihin kaikkiin pääsee Liikkuvasta linnasta nuppia käämtämällä. Myös kirjan hahmot olivat ihanan sympaattisia, erityisesti Sophie kärttyisänä mummona.

Olen lukenut myös Liikkuvan linnan kaksi seuraavaa osaa, Leijuvan linnan ja Rönsyilevän talon, mutta ne eivät yltäneet tämän tasolle - suosittelen kuitenkin ehdottomasti lukemaan ainakin Liikkuvan linnan.

arvosana: 5 / 5
WSOY 2005
sivut: 323
alkuteos: Howl's Moving Castle, 1986
mistä: omasta hyllystä

perjantai 14. elokuuta 2015

Lukumaratonin päivittyvä postaus

Ensimmäinen lukumaratoonini starttaa tänään... jossain vaiheessa illalla (villi veikkaus klo 20:30, katsotaan pitääkö paikkansa), kunhan olen päässyt perille möksälle. Ja luku-urakkahan jatkuu sitten huomiseen iltaan asti.


Lukumaratonille kirjoiksi valikoituivat omasta hyllystäni Sirpa Kähkösen Graniittimies, Mila Teräksen Pimeän taivaan kilta ja Sophie Kinsellan Himoshoppaajan vauva ihan niillä perustein, että kaikki kolme ovat jo jonkun aikaa lojuneet lukemattomina hyllyssäni. Varmuuden vuoksi otan varmaan vielä mukaan keskeneräisenä olevan Kiera Cassin The Selection Stories - The Prince & The Guard kirjan mukaan.

Aion siis tähän samaiseen postaukseen päivitellä fiiliksiä lukumaratonin edetessä, joten niitä pääsee lukemaan tästä alempaa, kunhan niitä mökillä kännykällä tähän lisäilen.

Hauskaa lukumaratonia kaikille!

21:30 // Vihdoin lukumaratonini voi startata! Tunnin lipsuin aikataulusta, mutta nyt Himoshoppaajan vauva odottelee jo sylissä.

00:55 // Muutaman kerran olen jo torkahdellut, mutta edennyt kuitenkin Himoshoppaajan vauvassa edes sivulle 142 asti - hitaasti mutta varmasti. Luen vielä varmaan muutaman sivun ennen kuin on pakko mennä nukkumaan.

09:05 // Tunnin verran olen jo ehtinyt jatkaa Himoshoppaajan parissa. Himoshoppaaja-Becky on jo ehtinyt ostaa vauvan rahastoon merkkivaatteita ja Tiffanyn sormuksia (tulevaisuuden antiikkia) sekä palkata yksityisetsivän varjostamaan miestään - enpä taida vaihtaa kirjaa välissä vaan lukea tämän suoraan loppuun asti (nyt sivulla 230).

11:25 // 379 sivua, eli Himoshoppaajan vauva luettu ja lukufiilis hyvä. Nyt hyppään chick litistä ja shoppailusta keskiaikaan ja aloitan Pimeän taivaan killan lukemisen.

13:16 // Yhteensä 447 sivua luettu, eli olen edennyt Teräksen kirjassa vasta sivulle 68. Vähän on into alkanut hiipumaan, sillä Teräksen tyyli on aika hidasta ja kirja tähän mennessä ollut aika tylsä. No, nyt siirryin ulos aurinkoon lukemaan - eiköhän tämä tästä.

17:10 // Huhhuh, Pimeän taivaan kilta luettu ja maistuipa se aika pakkopullalta. Onneksi väliin mahtui niin grillausta kuin uimistakin. Sivuja luettu nyt siis 644, eli 500 sivun rajakin tuli ylitettyä. Enköhän siirry samantien Graniittimiehen pariin, vielä 4h20min lukumaratonia jäljellä!

20:50 // Lukumaratonini jää nyt hieman vajaaksi, mutta pakko jättää Graniittimies kesken ja lähteä ajelemaan kaupunkiin päin. Ei lukemisesta nyt illalla meinannut oikein muutenkaan tulla mitään, kun oli lettukestiä sun muuta, mutta pääsinpä Graniittimiehessä edes sivulle 108 asti - ei ihan minun tyylistäni luettavaa, mutta tässä maratoonin loppupuolella aloin päästä kyseisessä kirjassa vauhtiin. Pitääpä lukea se loppuun ensi viikolla.

Lukumaratonilla luetut sivut: 752

Aion tässä joku päivä kirjoitella blogiin vielä fiiliksiä lukumaratonista. Tsemppiä kaikille, joilla lukumaratoonaaminen vielä jatkuu!

torstai 13. elokuuta 2015

JANET EVANOVICH: Neljäs kerta toden sanoo

Tämän pokkarin ostin joskus Helsingin kirjamessuilta jostain useamman pokkarin tarjouksesta. En ollut koskaan kuullutkaan tällaisesta dekkari/chick lit-sarjasta, mutta takakannen perusteella kirja vaikutti ihan mukavalta hömppälukemiselta, joten se tarttui mukaan.

Kasarimuotiin jämähtänyt New Jerseyn ylpeys Stephanie Plum iskee jälleen - yleensä kuitenkin ohi. Tällä erää palkkionmetsästäjä Plum jahtaa autovarkaudesta syytettyä tarjoilijaa. Hän saattaisi jopa onnistua tehtävässään, ovathan hänen apunaan 73-vuotias isoäiti Mazur, transvestiittirokkari Sally Sweet ja aina-niin-ihana Joe Morelli.

Tapaus alkaa kuitenkin kerätä ympärilleen murhia, tuhopolttoja ja tuttuja vihollisia, jotka saavat Stephanien pistämään korkoihinsa vauhtia. Lisäksi Stephanie on koditon ja rahaton ja joutuu muuttamaan hamsterinsa kanssa Joe Morellin nurkkiin.

Neljäs kerta toden sanoo oli oikeastaan tosi mukavaa hömppäluettavaa helteiseen kesäpäivään. Actionia riitti alusta loppuun, mutta parasta antia tässä kirjassa olivat sen hahmot - pakko sanoa että pidin jokaisesta. Evanovich oli luonut liudan erilaisia ja yliammuttuja hahmoja.

Ehkä vähän häiritsi, että aloitin lukemisen neljännestä osasta. Jossain vaiheessa voisi tutustua muihinkin osiin, kun kaipaa kevyttä aivot narikkaan lukemista, sillä tämä kirja oli oikeasti niin höhlä, että se oli jo hauskakin. Enkä ollut aiemmin lukenutkaan dekkaria, johon oli yhdistetty chick lit näin vahvasti - tai chick litiä, johon oli yhdistetty murhat ja rikosten ratkominen

arvosana: 3 ½ / 5
WSOY 2010
sivut: 339
alkuteos: Four to Score, 1998
mistä: omasta hyllystä

keskiviikko 12. elokuuta 2015

Blogistanian elokuun lukumaraton

Nyt minäkin vihdoin tein sen, eli ilmoittauduin mukaan lukumaratoniin! Tuleva lukumaraton on minulle ensimmäinen, koska aikaisemmat maratonit ovat sattuneet niin huonoille päiville - into lähteä mukaan maratoonaamaan on kuitenkin ollut suuri. Nytkin on vähän niin ja näin kuinka saan pätkäistyä 24 tuntia luku-urakalle, mutta yritetään.

Blogistanian elokuun lukumaraton järjestetään siis 15.8. ja maratonia emännöi Oksan hyllyltä-blogin MarikaOksa. Vielä on vähän aikaa liittyä meidän muiden maratoonaajien joukkoon.

 
Vielä en ole edes valinnut kirjoja maratonille, mutta koska omasta hyllystä löytyy vielä sen verran kirjoja, joita en ole lukenut, niin eiköhän sieltä löydy hyvin valinnanvaraa.
Esittelen kirjat sitten maratonpäivänä ennen luku-urakkaa ja samaan postaukseen aion päivitellä kuulumisia maratonilta.
 
Vielä ennen maratonia olisi tarkoitus julkaista postaus yhdestä kirjasta, mutta viimeistään maratonpäivänä palailen blogin pariin, eli siis kolmen päivän päästä - sitä odotellessa!

torstai 30. heinäkuuta 2015

Kolmen kirjan haaste

Kolmen kirjan haaste on varmasti tullut jo tutuksi monille eri kirjablogeista ja nyt haaste saavutti myös minut - kiitos Kirjakaapissa-blogin Wilma Caterinalle!

Haasteen ideahan on listata kolme blogiaikoina luettua kirjaa, jotka haluaisi lukea uudestaan.
Minä luen harvemmin kirjoja uudestaan muutamia poikkeuksia lukuunottamatta ja silloinkin lukukertojen väli on ollut useampia vuosia. Ainoa kirja, jonka olen blogiaikanani lukenut kahteen kertaan on Beth Reviksen Across the Universe - Matka alkaa, joka oli ensimmäinen bloggaamani kirja. Harmikseni en kirjoittanut siitä kuitenkaan uutta arvostelua, vaikka tarkoitus oli.
Siirryn nyt tätä postausta kirjoittaessani kahlaamaan Mustemaailmaani läpi - eiköhän sieltä ne kolme kirjaa löydy, jotka voisin lukeakin uudestaan.

Koko blogin kahlattuani löysin sieltä ne kolme kirjaa, jotka voisinkin lukea uudestaan:

D.L. King (toim.): Suloisin suudelma

Tämä tulee todennäköisimmin luettua uudestaan, koska a) kirja löytyy omasta hyllystä ja  b) novellit toimivat hyvänä välipalana. En erityisemmin ihastunut tähän antologiaan sen luettuani ja vampyyrit alkoivat siinä vaiheessa olla muutenkin jo aika kuluneita. Nyt voisi tällekin antaa uuden mahdollisuuden.

"Muutaman novellin ajan kirjasta oli vielä sellainen ok-fiilis, -''- Mikään novelleista ei jäänyt erityisemmin mieleen, loppupäästä ehkä Kristina Wrightin 'Viiltäjä', mutta syynä saattoi toki olla sekin, että kyseinen novelli oli kokoelman toiseksi viimeinen." 31.10.2012




Abigail Gibbs: Illallinen vampyyrin kanssa

Pakko jatkaa vampyyriteemalla. Tällaista kevyttä hömppää luen mieluusti uudestaan. Ehkä minulle on taas pieni vampyyrikuumekin nousemassa.
Tästäkään kirjasta ei ekalla kerralla jäänyt minulle niin hyviä fiiliksiä juuri sen takia, että olin niin umpikyllästynyt vampyyreihin.

"Alkaa pikkuhiljaa tuntua siltä, että olen saanut jo yliannostuksen vampyyreista. Silti tämä kirja jaksoi temmata mukaansa ja kiinnostaa. Nuori kirjailija oli mahduttanut teokseen vaikka kuinka paljon erityyppisiä ja mielenkiintoisia hahmoja ja kirja eteni mukavan joutuisasti." 31.7.2013




David Safier: Huono karma

Viimeiseksi oli pakko valita Huono karma, koska hauskempaa kirjaa saa hakea! Safieria olen muutenkin halunnut lukea lisää, niin voisihan sitä aloittaa vaikka tästä ja virkistää muistia, sillä tämä on kuitenkin tullut luettua jo useampi vuosi sitten.

"Tämä kirja oli oikeasti todella viihdyttävä ja hyvää vaihtelua normaaliin lukemiseeni. Tarina tempaisi mukaansa heti ensimmäisiltä sivuilta, eikä vauhti hyytynyt loppua kohti. - - Jos et ole vielä lukenut Huonoa karmaa, niin suosittelen ehdottomasti." 1.6.2012





Ja haasteen heitän vielä lopuksi seuraaville:
Katinka / Katinkan kirjasto
sinidean / Kirjaretket
Kirsi / Cats, books & me

keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

STEPHENIE MEYER: Houkutus

Kaipasin mökille jotain rentoa lukemista, joten päätin ottaa hyllystäni mukaan moneen otteeseen lukemani Houkutuksen. Tämä pokkari onkin ehdottomasti kulunein kaikista omistamistani pokkareista, kannet ovat taittuneet, kulmat kuluneet ja sivut hiirenkorvilla.

Isabella muuttaa isänsä luo sateiseen pikkukaupunkiin ja on valmistautunut elämänsä tylsimpään käänteeseen, kunnes tapaa kiehtovan Edwardin - yliluonnollisen komean, älykkään ja arvoituksellisen pojan. Edward kuitenkin välttelee Bellaa parhaansa mukaan, kunnes salaisuus selviää: Edward on vampyyri, joka kieltäytyy ihmisverestä.

Vaaroja uhmaten pari rakastuu, mutta perinteisessä mielessä he eivät voi toisiaan saada. Edwardista tulee Bellan suojelusenkeli, mutta vaara hiipii heidän kintereilleen suhteen ulkopuolelta.

Olen edelleen sitä mieltä, että kaikille romantiikannälkäisille tytöille ja nuorille naisille Houkutus on must read - kirja, vaikka mielipiteitä tästäkin riittää laidasta laitaan. Itse tykästyin kirjaan melkein heti sen ilmestyttyä (eli melkein kymmenen vuotta sitten - huhhuh!) ja vaikka sen hehku on jo himmentynytkin (mielestäni pääasiassa huonojen leffojen myötä), niin mukiinmenevää luettavaa se oli edelleen.

Samanlaisia sydämentykytyksiä kirja ei aiheuttanut kuin teinivuosinani. Nyt Bellan ja Edwardin äkkirakastuminen tuntui jopa vähän tönköltä, vaikka joskus se sai perhoset vatsaan. Yllättävän hyvin Houkutus silti imaisi mukaansa, vaikka tämä oli ties kuinka mones kerta kun kirjan luin. Muita osia en ole lukenut kuin kahdesti ja tuskinpa nytkään jatkan niiden pariin.

arvosana: 3 ½ / 5
Loisto 2009
sivut: 503
alkuteos: Twilight, 2005
mistä: omasta hyllystä

maanantai 6. heinäkuuta 2015

Esittelyssä meidän kirjahylly

Muutin vuosi sitten poikaystäväni kanssa yhteen hänen yksiöönsä ja meillä on yksi Ikean vanha kirjahylly, josta vain muutama hylly on varattu kirjoille ja muut kaikelle mahdolliselle roinalle. Sen takia en julkaisekaan blogissa kokonaiskuvaa hyllystä, koska muut kuin kirjoille varatut hyllyt ovat niin sotkuiset.
Seuraavaan asuntoon olisi kiva hommata kunnon hylly tai edes saada tämän hyllyn romppeita muualle, niin että hyllyyn mahtuisi enemmän kirjoja.

Ensimmäisenä on vuorossa minun osuuteni tämän talouden kirjoista (vasen ja alempi kuva) ja yllättäen kirjoja onkin laidasta laitaan, vaikka pääasiassa luen vain fantasiaa. Ehkä juuri siksi Sofi Oksasen Puhdistuskin on ollut lukematta hyllyssäni jo 6 vuotta - noloa (kyllä minä sen kohta luen).

Eihän tuossa kovin montaa kirjaa ole ja reilu puolet kirjoistani onkin säilössä vanhempieni luona, koska tänne kämppään ne eivät mahdu. Jouduin muuttaessani valitsemaan mitä kirjoja otan mukaan ja otin kaikki lukemattomat ja sellaiset jotka tulisin lukemaan uudestaan lähiaikoina + Liikkuvan linnan, koska se on aivan ihana.
Nopean laskutoimituksen jälkeen tuossa on 18 luettua ja 9 lukematonta kirjaa - hyvä tavoite olisikin lukea nuo lukemattomat vielä tänä vuonna.

Moniin muihin kirjabloggareihin verrattuna kirjamääräni on silti ihan minimaalinen, enkä olekaan mikään kirjahamsteri. Lainaan mieluusti lukemiseni kirjastosta.


Miehen hylly onkin vähän yksitoikkoisempi, sillä kuten alemmasta kuvasta huomaa, niin se on täynnä Remestä. 

Miehen lempikirjat hyllystä ovat kuitenkin Väinö Linnan Tuntematon sotilas ja Max Brooksin World War Z. World War Z:aa hän on minullekin suositellut, mutta vielä olen pystynyt välttämään sen lukemisen. Jonkun Remeksen olen harkinnut lukevani jossain vaiheessa, koska en ole ikinä lukenut ainuttakaan Remeksen dekkaria - miehen hyllyltä löytyykin sitten ihan reilusti valinnanvaraa.

Hyllyistä voikin päätellä, että kirjamakumme on aika erilainen, vaikka kummankin lempigenre on fantasia - aika erityyppinen fantasia vain.

Jan Salmisen Äidinmaa oli kuitenkin sellainen, jonka me kummatkin halusimme lukea. Kaikki Potterit olemme myös kumpikin lukeneet, mutta muita ei taida ollakaan.





Tässä oli siis meidän kirjahyllymme esittely. Muiden kirjabloggareiden blogeista olen lukenut esittelyjä heidän kirjahyllyistään ja päätin nyt toteuttaa tämän myös itse, sillä tämän tyyppisiä postauksia ei ole Mustemaailmassani ennen nähty.
Ehkä tulevaisuudessa blogiin tulisi lisääkin kirjoihin liittyviä esittely- ja höpöttelypostauksia. Itse olen ainakin tykännyt lukea muitakin kuin kirja-arvosteluja muiden kirjablogeista.

Millaisia kirjahyllyjä teillä lukijoilla on?

torstai 2. heinäkuuta 2015

JAN SALMINEN: Äidinmaa

Kun poikaystäväni haki tämän itselleen juhannuslukemiseksi, niin en millään olisi jaksanut odottaa omaa lukuvuoroani. Vähän kyllä ihmetytti miten tällainen teos on voinut mennä minulta huti, sillä niin mielenkiintoiselta kirja vaikutti takakansitekstin perusteella - pointsit miehelle että löysi tämän.

Jos naiset olisivat vallassa, olisiko maailma parempi paikka?
Benjamin on ikääntynyt työläinen, joka hoitaa Sofian ja Nean kotityöt. Mukana seuraa Anna-Liisa, myötätuntoinen vartija, joka käyttää säästeliäästi sähköpiiskaansa. Benjaminin osa on tosin vain totella ja hävetä.

Benjamin muistaa vielä jotakin entisestä elämästä: Pojat sekä
perheet, jossa oli äiti ja isä. Sitten astuivat voimaan uudet lait, äidit ja isät katosivat, tilalle tulivat heimot ja kasvattilapset.

Kaatopaikalta löytyy koiraan ruumis, jonka sisäelimet on kaavittu pois. Naisiakin alkaa kadota. Huhutaan, että asialla olisi kapinoiva koiras. Koko kaupunki on varuillaan.
Mitä on tapahtunut maassa, joka joskus oli Suomi? Mitä siellä tapahtuu nyt?


Ehdottomasti ainakin mielenkiintoisin teos, jonka olen vähään aikaan lukenut. Salminen oli luonut kirjassaan Suomeen melkoisen dystopian, jossa miesten tai kirjassa koiraiden ihmisarvo oli tippunut nollaan. Oli myös hyvä että välillä kirjassa tuli pieniä paloja ilmi siitä, miten näin oli päässyt käymään.
Teemana tasa-arvo tai sen puuttuminen tuli hyvin vahvasti esille, sillä eriarvoisuutta oli naisten ja miesten lisäksi heimoilla/pariskunnilla ja homoilla/heteroilla.

Olisin kuitenkin kaivannut kirjaan vielä enemmän toimintaa - nyt mentiin minun makuuni vähän liikaa pohdinnan puolelle. Joka tapauksessa kirja oli sellainen, että voin sitä mielihyvin suositella.

arvosana: 3 ½ / 5
Tammi 2012
sivut: 392
mistä: kirjastosta