Olin lukenut tästä kirjasta muutaman arvostelun kirjablogeista ja bongattuani sen kirjastosta päätin että miksipä ei, vaikka mitään suurta innostusta arvostelut eivät minussa kirjaa kohtaan herättäneet.
Sarastuksen palatsi kuhisee valtapelejä ja prinsessa Sadeialla on pakkomielle, joka uhkaa koko valtakuntaa.
Sarastuksen Lasinkirkas Sadeia on vasta kuudentoista, mutta hän on hallinnut vuosia yksinvaltiaana maataan. Hänen on pidettävä kaikki langat käsissään ja kaikkien on taivuttava hänen tahtoonsa.
Valtameren takana elää Surukauriin kansa, jolle surukauris kertoo, kuinka paljon surua kukin joutuu elämänsä aikana kantamaan. Pieni Uli-poika saa suuremman lahjan kuin kukaan aikaisemmin ja kirjoittaa viestin, joka kantautuu liiankin kauas.
Kaikki haluavat jotakin ja rakastavat jotakuta - unelmat, valtasuhteet ja riippuvuudet taittuvat ja hajoavat.
Parasta Enorannan kirjassa olivat hahmot. Hän oli luonut liudan erilaisia, vahvoja ja mielenkiintoisia hahmoja, joista kaikista luki mielellään. Kirjassa vaihdeltiin hyvin paljon sitä, kenen henkilön näkökannasta asioita kerrotiin, eikä minkään henkilön kohdalla tullut tylsää fiilistä niin että olisi vain silmäillyt tekstiä päästäkseen seuraavaan lukuun.
Mutta jotain tästä silti uupui. Kirjaa luki mielellään ja se oli ihana tarina, ehkä hieman vaikeakin, mutta hyvällä tavalla. Olisin kuitenkin kaivannut hieman nopeatempoisempaa juonta ja vähän enemmän actionia olisi varmasti tehnyt terää. Ei huono, muttei nyt mitenkään erityisesti iskenytkään - ihan hyvä kirja.
arvosana: 3 / 5
WSOY 2015
sivut: 473
mistä: kirjastosta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti