perjantai 27. helmikuuta 2015

J.D. ROBB: Maineikas kuollessaan

Ensimmäinen osa "Alaston kuolema" antoi sen verran hyvän kuvan tästä Nora Robertsin Eve Dallas-sarjasta, että tuli vielä samana päivänä jatkettua tämän toisen osan parissa.

New Yorkissa vuonna 2058 on sateinen ilta, kun maineikas ja kaunis yleinen syyttäjä löydetään huonomaineisen kaupunginosan kujalta murhattuna. Pian hänen jälkeensä toinenkin julkkisnainen murhataan.

Eve Dallas epäilee, että tekijä on mies, joka kadehtii TV:stä tuttuja menestyneitä naisia. Estääkseen murhat Eve päättää asettua itse syötiksi ja esiintyä julkisuudessa mahdollisimman paljon, mutta murhaaja tarttuu kuitenkin katastrofaalisesti väärään syöttiin.

Pakko taas myöntää, että tämäkin kirja oli hyvä - mukaansatempaava ja viihdyttävä. Ei ehkä ihan yhtä hyvä kuin edellinen, mutta melkein.

Huvittavaa kirjassa oli se, että jollain tavalla ilman mitään muita epäilyksiä automaattisesti oletettiin, että murhaaja oli mies - eihän se nyt nainen voinut olla. Minusta oli kuitenkin hyvä, että murhaajaa arvuuteltiin ihan sinne loppumetreille saakka.

Nyt kyllä kaduttaa, etten napannut tämän ohella seuraavien osien yhteisnidettä kirjakaupasta mukaani, kun sen samaisesta alepöydästä bongasin.

arvosana: 4 / 5
Gummerus 2013 (yhteisnide)
sivut: 399
alkuteos: Glory in Death, 1995
mistä: omasta hyllystä

keskiviikko 25. helmikuuta 2015

J.D. ROBB: Alaston kuolema

Valitsin tämän kirjan omasta hyllystäni matkalukemiseksi Teneriffan reissulle, sillä oli kätevää ottaa matkalle mukaan kaksi kirjaa yksissä kansissa. Olin lukenut aikaisemmin tästä Nora Robertsin kirjailijanimellä J.D. Robb kirjoittamasta sarjasta toisesta kirjablogista ja yrittänytkin etsiä ensimmäisiä osia kirjastosta, kunnes löysin tämän kirjakaupan alepöydästä. Pidän Nora Robertsin tuotannosta, joten olin ihan varma, että kyllä tämäkin sarja minulle maistuu.

Komisario Eve Dallas alkaa selvittää nuoren prostituoidun raakaa murhaa. Murha tempaisee hänet kuitenkin mukaan prostituution, poliittisten juonittelujen ja kiristyksen rämeikköön.

Eve on toiminut poliisina kymmenen vuotta ja oppinut luottamaan vaistoonsa - tällä kertaa hänen vaistonsa sanoo, että hänen olisi paras pysyä kaukana murhaajaksi epäilemästään miehestä. Mies, Rourke, on rikas ja komea, liikemies universumin huipulta. Vaikka Even hälytyskellot soivat, hän ei kuitenkaan välitä.

Kirja oli todellakin hyvää, kevyttä ja mukaansatempaavaa matkalukemista. Tyyli erosi tarpeeksi Nora Robertsin ns. normaalista tyylistä ja murhatapaukset olivatkin aika raakaa luettavaa. Lisäksi futuristisuus, vuosi 2058, kotirobotit ja synteettinen ruoka lisäsivät kirjan mielenkiintoa. Kirjan hahmot olivat mielestäni hyviä ja Eve päähahmona aivan mahtava henkilö.

En minä tästä oikein muuta pysty enää sanomaan kuin että tykkäsin ja ehdottomasti suosittelen niin dekkareista kiinnostuneille kuin myös vaikka Robertsin muuta tuotantoa lukeneille, miksei kaikille. Minun olikin matkalla pakko aloittaa samantien jo toinen osa "Maineikas kuollessaan", josta kirjoittelen tännekin vielä myöhemmin.

arvosana: 5 / 5
Gummerus 2013 (yhteisnide)
sivut: 391
alkuteos: Naked in Death, 1995
mistä: omasta hyllystä

sunnuntai 8. helmikuuta 2015

ALAN BENNETT: Epätavallinen lukija

Kaipasin luettavakseni jotain lyhyttä välipalaa, joten nappasin omasta hyllystäni tämän Epätavallisen lukijan, jonka joskus ostin Helsingin kirjamessuilta.

Kuningatar sekoaa kaunokirjallisuuteen, joka saa koko hovin pois tolaltaan. Hänen majesteettinsa lainaa kirjastoautosta ensin yhden kirjan, sitten toisen ja pian hän jo ahmii kirjoja toisensa perään.

Kuningattaren lähipiiri pääministeriä myöten saa huomata, että kirjallisuus on räjähdysherkkää tavaraa ja lopulta vaakalaudalla on koko kuningaskunnan tulevaisuus.

Epätavallisen lukijan kuvataan olevan herkullinen satiiri Englannin hovista ja lukemisen voimasta ja voi kyllä - lukeminen oli todellakin tässä pääosassa. Olen lukenut tästä kirjasta todella monia ylistäviä arvioita muista kirjablogeista (mm. Lumiomena ja Kirjojen keskellä), mutta luettuani viimeisenkin sivun kirjasta olivat fiilikset pääasiassa hämmentyneet.

Satiiri jäi mielestäni yllättävän kevyeksi, olisin odottanut että sitä olisi viety vielä pidemmälle. Kirjassa mainittiin myös melkoinen määrä kirjailijoita, joista vain muutamasta olin joskus kuullut. Ehkä kirjasta saisikin enemmän irti, jos tuntisi kyseisiä kirjailijoita ja olisi vaikka tutustunut Englannin hoviin aikaisemmin jonkin toisen romaanin yhteydessä.

Ihan hauskaa oli lukea pitkästä aikaa jotain poikkeavaa, jos vertaa siihen mitä normaalisti luen. Pakko kuitenkin sanoa, että on mukava palata tutumpien kirjojen pariin.

arvosana: 2 ½ / 5
Basam Books 2008
sivut: 115
alkuteos: The Uncommon Reader, 2007
mistä: omasta hyllystä