Kirjallisuusdiplomiin kuuluvien teosten esittelyt ovat erilaisia, verrattuna muihin esittelyihin.
Esittelen tässä blogissa vain ne runokirjat, jotka olen lukenut kirjallisuusdiplomia varten (muita lukemiani runokirjoja en tule esittelemään jatkossa).
Napatessani tämän kirjaston hyllystä olin heti, että "jes, tämmöset lyhyet runot on just mua varten". Ruusukvartsissa Kivikk'aho keskittyykin tanka- ja haikulyriikkaan. En ollut aikaisemmin lukenut kovin monia kyseisten tyylien runoja, vaikka ensimmäisen tankarunoni kirjoitinkin joskus ala-asteella ja senkin jälkeen olen muutaman väännellyt. Oli siis todella mielenkiintoista päästä lukemaan ensimmäistä kertaa runokirja, joiden runot koostuvat pääosassa näistä tyyleistä.
Kivikk'ahon kirjasta ja ylipäätään tyylistä saa aika vahvan aasialaistyylisen ensivaikutelman. Hän on aikaisemminkin keskittynyt paljon tanka- ja haikurunouteen, esimerkiksi myös teokset "Niityltä pois ja Venelaulu sisältävät kumpikin sikermän tankoja".
Ruusukvartsi teoksen runoissa luonto on paljon läsnä ja useat runot myös kuvaavat jollain tapaa muutosta: "Vai kummastuttaa/ kun jänis, hirvi, mäyrä/ eksyy pihalle?/ Niiden rypymaillehan/ koko taajama tehtiin!" Kivikk'aho kirjoittaakin paljon myös vuodenajoista, joissa tulee esiin sekä luonto että muutos: "Kevät häämöttää/ himmeänä/ värinä/ jääkuoren alla."
Osa runoista vaikuttaa myös allegorioilta, mutta lyriikoiden tyyli ja tiukka muoto, jota on hankala istuttaa suomen kieleen voi myös vaikuttaa asiaan: "Kesän mentyä/ puu muuttuu: ei voi kasvaa:/ täytyy häikäistä." Toisaalta se on siitä kiinni, miten kukakin runoja tulkitsee. Joka tapauksessa näin lyhyissä runoissa Kivikk'aho on kuitenkin saanut ladattua paljon merkityksiä vain muutamiin sanoihin.
Kivikk'aho onnistuukin mielestäni luomaan selkeitä mielikuvia lukijalle: "Suuri on nietos:/ lainaaja tulee, vähän/ harteita näkyy." Kuvailevien runojen lisäksi osa tuntuu olevan myös hyvinkin kantaaottavia: "Vähemmistöillä/ omat alistettunsa,/ erakko tietää."
Minusta oli ihan mielenkiintoista tutustua suomalaiseen tanka- ja haikurunouteen, sillä niiden muoto on niin lyhyt ja useimmat suomenkieliset sanat niin pitkiä, että asiaa on hankala ilmaista kyseisten tyylilajien muodossa. Kivikk'aho on kuitenkin onnistunut mielestäni hyvin ja vaikka runot ovat yksinkertaisia, niissä on silti "sitä jotain".
"Kesä kirjoitti/ enteensä unikirjaan/ ja lintu soitti/ ajan ovikelloa/ ikuisuuden rajalla."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti