Shellaninsa Wellsien kuolemasta saakka Tohrment on ollut vain varjo entisestään. Tohrin takaisin veljeskuntaan tuonut langennut enkeli tekee Tohrille kuitenkin selväksi, että Wellsie on vangittuna kylmässä Välitilassa. Tohr pyytää enkeliä pelastamaan edesmenneen rakkaansa, jolloin enkeli pyytää myös Olematonta auttamaan urosta.
Samaan aikaan kilpaileva vampyyriklaani ja Xcor sen johdossa yrittävät tavoitella Sokean kuninkaan valtaistuinta, mikä aiheuttaa ongelmia kaikille veljeskunnan jäsenille.
Vaikka lukemisen aloittaminen tuntui aika kankealta, niin ei kestänyt kauan, kun kirja oli jo tempaissut minut mukaansa. Mielestäni Ward oli saanut tähän kirjaan taas vähän uusia tuulia. Tarina onnistui niin naurattamaan kuin liikuttamaankin. Hirmuisesti vain ärsytti, että Autumnin nimi oli suomennettu, hyppi silmille tekstistä.
Hyvää tässä kirjassa oli myös se, että lesserit oli melkeinpä kokonaan unohdettu ja tilalla jatkoivat Xcor ja hänen joukkonsa, joista ainakin minä luen paljon mieluummin kuin lessereistä. Ward myös mukavasti pohjusti ilmeisesti tulevia kirjoja sekä seuraavia pareja, joten nyt sitten pitäisi vain jaksaa sitä seuravaa osaa odotella.
Juuh, odotinkin arvostelultasi tuota mainintaa, että kirjassa on vähän sellaista "raikkautta" noiden parin viime kirjan jälkeen ja se on ihan mahtavaa! Luulin, että vain minä ajattelin niin, mut onneksi joku muukin on samaa mieltä :D Pidin kyllä toooosi paljon tästä :)
VastaaPoistaJa en tosiaan tajua miksi Autumnin nimi oli pitänyt suomentaa. Eikö järkikin jo sano? -''-
Ite lähdin lukemaan vähän niillä fiiliksillä, että "no jos parissa viikossa", mutta se lyhenikin sitten pariin päivään. :)
PoistaKoska tämä oli sen verran hyvä, niin nyt on kyllä seuraavasta ihan hirmuiset odotukset. :D
Ja Autumn nyt on sentään edes ihan järkevä nimi, mutta että Syksy, huoh.