keskiviikko 29. lokakuuta 2014

ANU HOLOPAINEN: Molemmin jaloin

Anu Holopainen kuului lempikirjailijoihini ollessani ala-aste/yläaste-ikäinen ja luettuani Kristallien valtakunta-romaanin. Tämäkin on tullut luettua joskus villi veikkaus noin kuusi vuotta sitten edellisen kerran, joten ajattelin kirjastossa pyöriessäni napata sen mukaan uudelleen luettavaksi.

Livia miettii muitten nuorten tapaan, miksi haluaa isona. Hän pääsee lukemattomien innokkaiden hakijoiden joukosta pieneen lisääntyjien ryhmään, joka lähetetään Äitikeskukseen jatkamaan sukua.

Siellä nuorilta poistetaan viettielämää ja tunteita rajoittava inhibiittori, jolloin he ikään kuin kokevat vanhanaikaisen murrosiän - raivokohtaukset ja itkuiset tunteenpurkaukset.
Keskuksen lukkojen takaa katoaa kuitenkin testosteroniampulleja, kun vartijoilla on muutenkin kädet täynnä töitä suojellessaan nuoria, sillä keskuksen ulkopuolella saattaa liikkua barbaarisia saramandeja, jotka kaipaisivat uutta verta sisäsiittoiseen heimoonsa.

Tämä kirja oli mielestäni äärettömän mielenkiintoisen kuuloinen. Oli silloin joskus ja oli vielä nytkin, kun lukaisin kirjastossa takakannen. Holopainen oli osannut valita kirjaansa aika puhuttelevan aiheen, joka varmasti kiinnostaa nuoria - kirjassa kun käsiteltiin vahvasti naisteemaa.

Kirja kuitenkin paikoitellen junnasi ikävästi paikoillaan juuri silloin, kun toivoi juonen etenevän ja sitten tapahtumat kiitivät niin hurjaa vauhtia eteenpäin, että kirja loppui aivan kesken. Kirja oli toisaalta kuitenkin mukavan nopea luettava.
Eli idealtaan kirja oli ihan loistava, mutta toteutus oli jäänyt mielestäni vaillinaiseksi. Tällaisesta ideasta ja tarinasta olisi voinut saada vaikka mitä aikaan, esimerkiksi jatko-osaa olisin jäänyt vähän kaipailemaan. Suosittelisin tätä kuitenkin mielelläni nuorille, ehkä juuri niille murkkuikäisille lukijoille.

arvosana: 3 / 5
Karisto 2006
sivut: 197
mistä: kirjastosta

tiistai 28. lokakuuta 2014

ANNA GODBERSEN: Ihania päiviä

Kerran kun tuli aloitettua tämä Anna Godbersenin toinen sarja, niin pitihän sen lukemista jatkaa, sillä sen lisäksi että sarja on mukavaa vastapainoa fantasialle, niin myös sen maailma on todella hurmaava.

Lettystä ja Cordeliasta on sukeutunut moderneja kaupunkilaisneitosia 1920-luvun Manhattanilla. Päivät kuluvat Greyiden äveriäässä kartanossa ja illat Manhattanin kiivaassa juhlahumussa yhdessä Cordelian velipuolen mielitietyn Astridin kanssa.

Lettylle tämä ei riitä, vaan hän pyrkii päättäväisesti Broadway-tähdeksi. Cordelian mielessä taas ei pyöri muu, kuin halu kostaa isänsä murha. Tytöille kuitenkin selviää, että he ovat myös keskellä vaarallisia pelejä, sillä Charles Grey ei ole pelkästään komea vaan myös gansteri.

Tämä osa ei vakuuttanut minua aivan samalla tavalla kuin Jazztyttö peilaa. Lukemisesta on jo jonkin aikaa ja tuntuu siltä, että pääideaa lukuun ottamatta minulle ei jäänyt oikein mitään mieleen. Tarinan miehet, niin uudet kuin vanhatkin toivat kuitenkin piristystä tähän kirjaan. Charlien viinabisnes toi vähän jännitystä ja Max Darby mielenkiintoista näkökantaa tyttöjen elämään, sekä mielestäni Lettyn mielitietyn kautta paljastui Lettystäkin hahmona uusia puolia.

Jotenkin tässä kirjassa asiat eivät edenneet enää niin mukavan vauhdikkaasti kuin ensimmäisessä ja paikoitellen lukeminen oli vähän tylsääkin. Toivonkin, että kolmannessa osassa päästään taas ensimmäisen osan tasolle - vähän olen kolmannen osan lukemista jo aloitellutkin.

arvosana: 3 ½ / 5
Karisto 2012
sivut: 384
alkuteos: Beautiful Days, 2011
mistä: kirjastosta

torstai 2. lokakuuta 2014

CHARLAINE HARRIS: Sydänverellä

Vihdoin ja viimein nappasin kirjastosta mukaani tämän Sookie Stackhouse-sarjan päätösosan. Ja kyllä tämän sarjan loppua tulikin jo odoteltua.

Sookielle on käynyt viime aikoina kaikenlaista; hänestä on tullut Merlotte'sin toinen osakas, vaikutusvaltaisen vampyyrin vaimo ja lisäksi hän on noussut yhteisönsä hylkiöstä keskipisteeksi. Hän on selvinnyt niin räjähdyksistä kuin myös murhayrityksistäkin. Hän on joutunut kestämään petoksia ja sydänsuruja, mutta selvinnyt niistä.

Silti hänen edessään on vielä lisää mieshuolia, juonitteluja ja hyytäviä seikkailuja. Paholaisen liikkuessa New Orleansissa saadaan tietää kuka elää, kuka kuolee ja voittaako rakkaus kuoleman.

Fiilikset sarjan loputtua olivat aika laimeat, eli "tässäkö tämä nyt oli?" Loppua kohti sarja muuttui niin sekavaksi ja siitä katosi ensimmäisissä kirjoissa ollut hohto, että olen vain tyytyväinen, ettei tarvitse lukea vielä yhtä Stackhouse-romaania.

Sarjaa olisi hyvin voinut tiivistää, sillä kirjoissa oli hirvesti jaarittelua. Tämä viimeinenkin toki oli ihan mukava luettava, mutta ei tarjonnut enää mitään uutta. Loppukin oli aika mitäänsanomaton, olisi ollut kiva jos kirjailija olisi yrittänyt vähän enemmän.

arvosana: 3 / 5
Gummerus 2014
sivut: 366
alkuteos: Dead Ever After, 2013
mistä: kirjastosta