tiistai 19. toukokuuta 2015

P.C. CAST & KRISTIN CAST: Yön talo 10 - Salattu

Tämä Yön talo-sarja on edennyt jo kymmenenteen osaansa ja pakko myöntää, että tässä vaiheessa alkaa tulla vähän Sookie Stackhouse-tyyppisiä piirteitä: Sarja junnaa paikoillaan, eikä mitään uutta ja mullistavaa enää tapahdu. Loppua odotellessa siis, mutta ei tämä kymmenes osa toisaalta mikään hirvittävä pettymyskään ollut.
 
Vihdoin Zoey on saanut haluamansa: Totuus ja Neferetin pahuus on paljastettu. Neuvostokaan ei ole enää Neferetin puolella, mutta Zoeyn tiellä on silti esteitä. Ensin talleilla sattuu tulipalo ja sitten Neferet ottaa seuraavan kohtalokkaan liikkeen.
 
Erityisesti tässä osassa tykkäsin Lenobian nousemisesta isompaan rooliin. Sitä kautta sarjaan saatiin jopa koskettaviakin piirteitä. Ehkä Lenobiaan olisi voitu keskittyä jopa vielä enemmän – minä ainakin jäin kaipaamaan vielä vähän lisää romanttisia ja vatsaa kutkuttavia yksityiskohtia.

Tämäkin oli jälleen ihan mukiinmenevä osa, mutta sarja olisi kyllä jo aikaisemmin kaivannut jotain uutta tuulta alleen, sillä nyt paikoillaan junnaaminen vain ärsyttää. Hahmoista erityisesti Zoey voisi pikkuhiljaa kasvaa, sillä ärsytys häntä kohtaan kasvaa kirja kirjalta. Toivottavasti seuraavassa osassa nähtäisiin vähän uutta puhtia, jota Yön talo todellakin kaipaisi.
 
arvosana: 2 ½ / 5
Otava 2014
sivut: 379
alkuteos: Hidden, 2012
mistä: kirjastosta

lauantai 16. toukokuuta 2015

P.C. CAST & KRISTIN CAST: Yön talo 9 - Määrätty

Käydessäni kirjastossa huomasin, että olen jäänyt vähän jälkeen tämän Yön talo - sarjan kanssa ja osia oli ehtinyt ilmestyä peräti kaksi. Nappasin sitten kummatkin mukaan, vaikka sarja ei sytytäkkään enää niin paljon kuin joskus alussa.

Yön talon valtaavat uudet, uhkaavat voimat. Zoey on vihdoin kotona soturinsa Starkin kanssa, mutta hänen pitää valmistautua kohtaamaan Neferet - kunhan Neuvosto vain tunnustaisi hänen asemansa ylipapittarena.

Lisäksi Zoey aistii jotain tuttua syntisen hyvännäköisessä ja salaperäisessä Aurox pojassa, joka todellisuudessa on luotu salaiseksi aseeksi. Zoeyn ja muiden pitää saada paljastettua Neferetin todellinen luonto, ennen kuin tämä ehtii hiljentää vihollisensa.

Alkukankeuksien jälkeen kirja lähti rullaamaan yllättävän mukavasti ja Yön taloon pääsi taas hyvin mukaan. Tuntuuhan tämä sarja ylipäätään silti turhaan pitkitetyltä - olisi ollut varmasti toimivampi lyhyempänäkin sarjana.

Zoey on sarjan aikana muuttunut mielestäni todella ärsyttäväksi hahmoksi, joten lukuisat muut kertojat olivat oikein tervetulleita ja toimivat tässä osassa mainiosti. Aikamoista teinidraamailuakin tämä kirja sisälsi, mutta sitä oli kuitenkin hauska lukea.

Pakko kyllä myöntää, että nyt kun lukemisesta on about parisen viikkoa, niin muistikuvat kirjasta ovat jo vähän hatarat. Vaikka tämä oli ihan mukava ja mukaansatempaava luettava, niin ei se mikään kovin mieleenjäävä teos ollut.

arvosana: 2 ½ / 5
Otava 2014
sivut: 426
alkuteos: Destined, 2011
mistä: kirjastosta

maanantai 11. toukokuuta 2015

JUSSI KATAJALA: Korpin silmät kaiken näkevät ja muita yöpuolen tarinoita

Jussi Katajala on tullut minulle tutuksi jo muutamien novelliensa kautta, jotka luin kirjoista Kuun pimeä puoli, Kumman rakas ja Verenhimo. Itse asiassa "Korpin silmät kaiken näkevät" oli toinen suosikkinovelleistani Verenhimo-antologiassa. Ei siis mikään ihme, että kiinnostuin myös hänen samannimisestä novellikokoelmastaan.

"Aloitteleva kirjailija saa yllättävän kutsun. Enkelit ja demonit värväävät kuolevaisen asiamiehekseen. Helsinkiä riivaa verenjanoinen murhaaja. Arkeologi löytää jotain, minkä olisi pitänyt pysyä haudattuna. Metrotunneleissa liikkuu öisin junia, joiden kyytiin elävien ei tule nousta."

Pakko myöntää, että jännitin vähän tämän kokoelman lukemista viimeistään esipuheen jälkeen, joka päättyi Katajalan sanoihin: "Jos ette uskalla nukkua yöllä luettuanne nämä tarinat, tiedän tehneeni hyvää työtä." Omistan niin vilkkaan mielikuvituksen, että jätän suosiolla kauhuleffat väliin ja jo pienenä huomasin, että paras jättää kauhukirjallisuuskin väliin, kun kerran seitsemän ikäisenä Potterkin oli tarpeeksi jännä ja pelottava lukukokemus. Silti tämä novellikokoelma houkutteli minua liikaa, joten olihan se pakko lukea.

Jo ensimmäinen novelli "Kymmenen kuvaa kuolemaan" sai kylmät väreet iholle, mutta onneksi kokoelma ei jatkunut ensimmäisen novellin linjalla, koska muuten lukeminen olisi saattanut jäädä kesken - ei sen takia että novelli olisi ollut huono, vaan siksi että se oli oikeasti todella creepy. Kokoelman 13 novellia olivat kuitenkin positiiviseksi yllätykseksi todella vaihtelevia. Novelleista löytyi niin ihmissutta, vampyyreja, muumioita ja maahisia ja Suomesta matkattiin sekä Antarktikselle että avaruuteenkin asti. Novellista "Korkea kiertorata" tulikin hyvin vahvat "Extant" vibat.

Kokoelmasta tuntui riittävän jokaisen makuun jotakin. Nyt kun mietin kokoelman suosikkinovellejani, niin valintaa on aika hankala tehdä, sillä monet olivat niin mielenkiintoisia. Joka tapauksessa "Korpin silmät kaiken näkevät" nousi ylitse muiden jälleen, mutta muista esimerkiksi "Äijön pojat" erottui suomalaisella mytologiallaan joukosta.

arvosana: 3 ½ / 5
Osuuskumma 2015
sivut: 275
mistä: arvostelukappale

lauantai 9. toukokuuta 2015

THEO LAWRENCE: Pimeä sydän

Tämän Mystic City-sarjan ensimmäinen osa kolahti minuun kovaa, joten pakkohan tämä toinenkin osa oli napata kirjastosta mukaan kerran kun se siellä tuli vastaan.

Aria on päätynyt mystikkorakastettunsa Hunterin kannattajien turvapaikkaan kaupungin ulkopuolelle hylättyään Ylhästön eliittiin kuuluvan perheensä. Aria haluaa kuitenkin olla Hunterin rinnalla ja karkaa Manhattanille, mutta seuraukset ovat kohtalokkaat.

Aria on nyt suuremmassa vaarassa kuin koskaan. Kaupungin pelastaakseen hänen olisi löydettävä kuolleen mystikon sydän, mutta myös viholliset etsivät sitä. Kiivas ja paisunut kapina meinaa tuhota koko kaupungin. Pahinta on, että Hunter näyttää käyttäneen Ariaa tässä taistelussa lupaa kysymättä hyväkseen…

Jos ensimmäinen kirja kolahti kovaa ja oli ihana niin tämä osa oli oikeasti loistava!
Harvemmin kirjasarjojen toiset osat onnistuvat ylittämään ensimmäiset, mutta tässä kävi minun kohdallani ehdottomasti niin. Kirja tempaisi heti ensimmäisiltä sivuilta mukaansa, eikä sitä vain voinut laskea käsistään, joten se tulikin luettua yhdeltä istumalta.

Koko kirjan ja sarjan idea puri minuun hyvin: dystopia ilmastonmuutoksen jälkeiseen aikaan sijoittuvasta Romea ja Julia - tarinasta. Mielestäni tämä oli todella hyvä yhdistelmä dystopiaa, romantiikkaa ja fantasiaa mystikkojen muodossa.

Jos miinuksia mainitaan, niin Aria kieltämättä ärsytti aluksi ollessaan varsin naiivi ja ah niin rakastunut, mutta onneksi kasvoi kirjan aikana. Turk sai tässä osassa isompaa roolia (jes!) ja kolmiodraama tuntui todella luontevalta, ainakin kun vertasi ensimmäisen osan ontuvaan äkkirakastumiseen. Ja turhahan edes mainita, että totta kai aion lukea seuraavankin osan sitten kun se ilmestyy.

arvosana: 5 / 5
Karisto 2014
sivut: 359
alkuteos: Toxic Heart, 2014
mistä: kirjastosta