"Aloitteleva kirjailija saa yllättävän kutsun. Enkelit ja demonit värväävät kuolevaisen asiamiehekseen. Helsinkiä riivaa verenjanoinen murhaaja. Arkeologi löytää jotain, minkä olisi pitänyt pysyä haudattuna. Metrotunneleissa liikkuu öisin junia, joiden kyytiin elävien ei tule nousta."
Pakko myöntää, että jännitin vähän tämän kokoelman lukemista viimeistään esipuheen jälkeen, joka päättyi Katajalan sanoihin: "Jos ette uskalla nukkua yöllä luettuanne nämä tarinat, tiedän tehneeni hyvää työtä." Omistan niin vilkkaan mielikuvituksen, että jätän suosiolla kauhuleffat väliin ja jo pienenä huomasin, että paras jättää kauhukirjallisuuskin väliin, kun kerran seitsemän ikäisenä Potterkin oli tarpeeksi jännä ja pelottava lukukokemus. Silti tämä novellikokoelma houkutteli minua liikaa, joten olihan se pakko lukea.
Jo ensimmäinen novelli "Kymmenen kuvaa kuolemaan" sai kylmät väreet iholle, mutta onneksi kokoelma ei jatkunut ensimmäisen novellin linjalla, koska muuten lukeminen olisi saattanut jäädä kesken - ei sen takia että novelli olisi ollut huono, vaan siksi että se oli oikeasti todella creepy. Kokoelman 13 novellia olivat kuitenkin positiiviseksi yllätykseksi todella vaihtelevia. Novelleista löytyi niin ihmissutta, vampyyreja, muumioita ja maahisia ja Suomesta matkattiin sekä Antarktikselle että avaruuteenkin asti. Novellista "Korkea kiertorata" tulikin hyvin vahvat "Extant" vibat.
Kokoelmasta tuntui riittävän jokaisen makuun jotakin. Nyt kun mietin kokoelman suosikkinovellejani, niin valintaa on aika hankala tehdä, sillä monet olivat niin mielenkiintoisia. Joka tapauksessa "Korpin silmät kaiken näkevät" nousi ylitse muiden jälleen, mutta muista esimerkiksi "Äijön pojat" erottui suomalaisella mytologiallaan joukosta.
arvosana: 3 ½ / 5
Osuuskumma 2015
sivut: 275
mistä: arvostelukappale
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti