tiistai 22. tammikuuta 2013

FEDERICO GARCÍA LORCA: Andalusian lauluja

Kirjallisuusdiplomi 2010-2013 - maailmankirjallisuuden klassikot

Kirjallisuusdiplomiin kuuluvien teosten esittelyt ovat erilaisia, verrattuna muihin esittelyihin.
Esittelen tässä blogissa vain ne runokirjat, jotka olen lukenut kirjallisuusdiplomia varten (muita lukemiani runokirjoja en tule esittelemään jatkossa).


Lorca on runoilija, näyttämötaiteilija, taidemaalari, pianisti ja säveltäjä, jonka murha " -- hankki hänelle pian marttyyrin nimen kaikkialla Euroopassa --" (ja jonka elämästä ja kuolemasta on pitkät pätkät tekstiä myös Wikipediassa).
"Elokuun 19. päivän aamunkoitteessa vuonna 1936, vain kuukauden kuluttua Espanjan sisällissodan puhkeamisesta, jotkut tuntemattomat henkilöt veivät Federico García Lorcan Granadan lähellä sijaitsevaa Viznaria ympäröiville kukkuloille, asettivat hänet kallioseinämää vasten ja ampuivat hänet." (Francisco Carregui, 1961)


Ensimmäiseksi otettuani kirjan käteeni selailin sitä vähän, sillä halusin vähän selvittää, että millainen kirjan ensivaikutelma on. Kirja näytti sisältävän paljon eri tyyppisiä ja - rakenteisia runoja, jotka oli ilmeisesti koottu eri kokoelmista. Vasta kirjan lopussa on kerrottu paljon Lorcasta, hänen elämästään ja runoista, mutta mielestäni se osa olisi sopinut jo kirjan alkuunkin, sillä henkilökohtaisista, runoilijan asuinpaikkaan ja historiaan liittyvistä runoista saa enemmän irti, kun tietää vähän taustoja.

Runot henkivät Lorcan kotiseutua ja espanjalaisuutta. Runoissa on niin kuvakieltäkin kuin myös musikaalisuutta ja rytmisyyttä: "Lepäävä sydämeni. Lähteen viileä vesi./ (Unohduksen lukki,/ kudo säikeesi vesien yli)/ Lähteen viileä vesi lauloi lauluaan./ (Unohduksen lukki,/ heitä säikeesi vesien yli)/ --" Espanjalaisuus tulee ilmi monissa runojen aiheissa. Runoissa esiintyi mm. uskonnollisuutta, ylpeyttä, kunniaa, värejä, kuolemaa jne., esimerkiksi "Tulin maailmaan näkevin silmin/ vaan silmittä lähden./ Oi suurimman tuskan Herra!" Runoja oli paljon laidasta laitaan, mutta monissa tuotiin paljon esille tunteita ja aiheet tuntuivat uskottavilta ja Lorcan inspiraatio tuntui tulleen ihan "elävästä elämästä".

Andalusian lauluja kokoelmassa oli myös muutama runo, jotka vaikuttivat jopa jo novelleilta, sillä pituutta oli yhdelläkin peräti viisi sivua. Runoissaan "Romanssi Espanjan kansalliskaartista" ja "Oodi Harlemin kuninkaalle" Lorca on ottanut kantaa niin mustalaisten vainoamiseen kuin myös antanut "-- sanat Amerikan neekereiden epätoivolle": "Silloin, neekerit, silloin, silloin/ voitte suudella hurmiossanne pyörien renkaita,/ --"

Välillä erikoiset sanavalinnat pistivät silmään ja pohdinkin, että joillakin sanoilla onkin nyt tarkoitettu jotain ihan muuta asiaa ja lopussa kerrottiinkin, että runoissa on abstraktisuutta ja hienostunutta symboliikka, esimerkiksi taivas tarkoitti ihannetta ja nainen surua. Sanavalinnat olivat varsin ihmeellisiä, eivätkä nuo "piilomerkitykset" ilman selityksiä olisikaan kovin helposti auenneet.

"Mutainen New York,/ rautalankojen ja kuoleman New York/ Mikä enkeli on kätkettynä poskessasi?/ Mikä moitteeton ääni kertoo viljan totuudet?/ Kuka muistaa sinun tahraisten vuokkojesi hirvittävät unet?"

2 kommenttia:

  1. Mä olen jo pidemmän aikaa lueskellut Lorcan kokoelmaa Runoilija New Yorkissa ja oon ollut aivan rakastunut. Mitään seltiyksiä ei mun teoksesta löydy eli aika haparoiden saa lukea ja paljon jää hämärän peittoon, mutta tunnelma on loistava. Lorcan sanojen käyttö on yksinkertaisesti aivan upeaa. Pitänee lukea tämäkin kunhan saan New Yorki pois alta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin tykästyin ihan mielettömästi tohon New Yorkiin viittaavaan runoon, mutta muuten... menetteli. :D Sen verran nirso oon runojen suhteen, haha.
      Selitykset oli kyllä tosi avaavia ja muutamia runoja oltiin taidettu pohtia vähän enemmänkin, muistaakseni.
      Jos tykkää lukea enemmänkin runoutta ja Lorca on tuttu, niin kannattaa tutustua varmasti tähänkin. Mielestäni ainakin kulttuuri paistaa teksteistä hienosti läpi. :)

      Poista