Kirjallisuusdiplomiin kuuluvien teosten esittelyt ovat erilaisia, verrattuna muihin esittelyihin.
Esittelen tässä blogissa vain ne runokirjat, jotka olen lukenut kirjallisuusdiplomia varten (muita lukemiani runokirjoja en tule esittelemään jatkossa).
Makuni runouden suhteen suuntautuu pääasiassa kohti tällaista vähän vanhempaa suomalaista runoutta ja erityisesti Saima Harmaja on yksi suosikeistani. Aila Meriluodon Lasimaalauksenkin runoista tuli heti ensimmäisiltä sivuilta vähän samanlainen fiilis kuin Harmajan runoja lukiessani, tosin nämä olivat pidempiä - muuten kelpoon arvosanaan piiitkä miinus.Lasimaalaus on voittanut WSOY:n myöntämän palkinnon sen vuoden parhaasta esikoiskokoelmasta.
Kirjastosta en kuitenkaan lainannut ihan tätä samaista kirjaa vaan opuksen "Kootut runot", jonka aloittajana toimi Lasimaalaus (1946). Lopussa oli "Aila Meriluoto tänään" Juha Tanttusen haastattelemana. Tanttunen kirjoitti olevansa sitä mieltä, että runot eivät tuntuneet hänestä vaikeilta. Itse olen vähän fifty/fifty kannalla. Runoja piti lukea tarkkaan ja ajatuksen kanssa, sillä "hauki on kala" ei niissä pätenyt.
Lasimaalaus jakautuu seitsemään osaan ja aiheet pyörivät varsin perinteisesti mm. luonnon, kuoleman ja Jumalan ympärillä. Olen alkanut miettiä, liittyykö useiden runojen alakuloisuus perustavanlaatuisesti suomalaisuuteen: "-- mies tuli soutaen selkiä pitkin./ Kuvastin särkyi. - Aamulla itkin."
Runoissa on selkeästi käytetty runomittaa ja myös perinteisiä loppusointuja: "Meri keinutti laivaa monta,/ kuin lokkeja, aalloillaan,/ sata haavetta kahleetonta/ liki ikävöivän maan." Runoissa oli yleensä kolmesta kuuteen säkeistöä, ja jos minulta kysytään, niin karsisin kyllä useista muutaman pois, sillä runoissa oli hyvin aineksia jo muutamassa ensimmäisessä säkeistössä - lyhyestä virsi kaunis.
En ole ihan varma pidinkö tästä loppupelissä niin paljon. Parin ensimmäisen runon jälkeen olin aika innoissani, koska tyyli ja aiheet olivat suhteellisen lähellä Harmajaa, mutta sitten innostus lässähti. Kyllä muutama runo oli ylitse muiden, mutta kokonaisuutena minulla ei jäänyt tästä kovin kummoista kuvaa.Yllätyin kuitenkin siitä, että muutkin blogistit ovat tarttuneet tähän kirjaan, sillä runoutta vähän harvemmin käsitellään blogeissa. Lasimaalauksesta lisää mm. blogeissa Booking it some more ja Kirjakaapin avain.
"Mietitkö mitään, uupunut pääni,/ syvälle taipunut, ylväs ja kaino?/ Muurit seisovat hiljaisina,/ yllä on tummien tornien paino./ Oi, jonain hetkenä sormeni irtoo/ tyhjästä työstään. Katson ja näen:/ Kohtalo peilini kalvoon piirtyy./ Silloin se särkyy rämähtäen."
runoja rakastan aina
VastaaPoista