Hirkalta puuttuu jotain, mikä kaikilla muilla tässä maailmassa on. Ilman sitä hän on mätä ja tauti. Kun Hirka on viidentoista hän kuulee olevansa odininlapsi, ihminen - hännätön olento toisesta maailmasta, jota muut hyljeksivät ja pelkäävät.
Hirka pakenee, mutta lupaus ystävälleen Rimille saa hänet riskeeraamaan oman henkensä ja palaamaan. Joku tahtoo kuitenkin tappaa Hirkan ennen muita, jotta hänen salaisuutensa säilyisi ikuisesti, sillä Hirkan tultua porteista tähän maailmaan, pääsi läpi myös joitain paljon vaarallisempia olentoja.
Nyt kirjan luettuani voin sanoa, että kaikki hypetys oli todellakin ansaittua - Odininlapsi täytti kaikki odotukseni ja ylikin. En edes tiedä mistä aloittaa oma hypetykseni, sillä en ole pitkään aikaan lukenut näin hyvää fantasiaromaania. Odininlapsi nousi suosikkeihini Liikkuvan linnan ja Potterien joukkoon. Kirja tulikin luettua melkein yhdeltä istumalta.
Pettersenin luoma fantasiamaailma lumosi minut. Erityisesti ihastuin juuri pohjoismaalaisuuteen, joka tuli kirjassa hyvin ilmi. Vähän arveluttaa miten hyvin muut maailmat mukaanluettuna ihmisten maailma tulevat istumaan tarinaan, mutta juuri muita maailmoja odotan innokkaasti seuraavilta osilta.
Lisäksi pidin todella paljon hahmoista oikeastaan yhtä lukuunottamatta. Kirja eteni vuorottain Hirkan, Rimen ja Urdin näkökulmista ja juuri Urd oli kaikista kirjan hahmoista se, joka ei sytyttänyt, vaikka hänellä iso rooli olikin. Hänestä kertovat pätkät luin aikalailla silmäillen, sillä Hirka ja Rime olivat niin paljon mielenkiintoisempia hahmoja. Romantiikkaa olisin kaivannut ehkä hitusen enemmän, mutta ehkä sitä tulee seuraavassa osassa. Tämä osa toimi hyvin näinkin, sillä tunteita ei kuitenkaan säästelty (enkä minä kyyneleitä).
Voin ehdottomasti suositella Odininlasta niin fantasian ystäville kuin myös muille - kirja varmasti kiinnostaa heitäkin, jotka eivät välttämättä juuri fantasiaa paljon lue.
arvosana: 5 / 5
Jalava 2015
sivut: 614
alkuteos: Odinsbarn, 2013
mistä: arvostelukappale
Kirja oli oikein hyvä, kamalaa odotella seuraavaa osaa, johtuukohan tässä opiskelemaan norjaa.
VastaaPoistaMinä taas olin tyytyväinen, että pakkoromantiikkaa ei oltu tungettu mukaan.
Niinpä, seuraavaa osaa odotellessa. :D Ehkä romantiikka olisi tuntunut ns. "pakkoromantiikalta", mutta ainakin nyt sille on hyvät mahdollisuudet jatko-osissa (ainakin tämä kirjan perusteella). :)
PoistaRomantiikka tuleekin monesti mukaan luonnollisemmin jatko-osissa, kun asiat saavat kehittää rauhassa. Sitä paitsi muutenkin on hyvä säästää jotakin seuraaviin osiin, ettei ajauduta parisuhdekriision kriisin vuoksi.
VastaaPoistaJep, niin totta. :) On kyllä tullut huomattua, että monet kirjailijat ovat ns. mokanneet kirjan parisuhdekuvioiden kanssa. :P
Poista