Jacinda on aina tiennyt olevansa erilainen, jopa kaltaistensa seurassa. Drakit, lohikäärmeistä polveutuvat ihmiset, asuvat eristyksissä muusta maailmasta suojellakseen salaisuuttaan ja sukuaan. Erikoistaitojensa ansiosta Jacinda on sekä lauman että sen tulevan hallitsijan silmäterä, mutta hän kapinoi ennalta määrättyä tulevaisuuttaan vastaan.
Rikottuaan lauman sääntöjä Jacinda joutuu jättämään kotinsa ja muuttamaan pikkukaupunkiin. Uusi alku ihmisten parissa ja tavalliseen elämään sopeutuminen ei ole helppoa Jacindalle, joka tuntee lohikäärmeen kuihtuvan pois. Ainoastaan komean ja etäisen Willin läsnäolo saa liekin hänen sisällään roihahtamaan. Jacinda kuitenkin tietää, että Will on lohikäärmeenmetsästäjien sukua, drakien vihollisten poika.
Liekki oli toisellakin lukukerralla yhtä hyvä kuin ensimmäisellä. Parasta antia kirjassa olivat drakit, jotka olivat mielestäni todella hyvä keksintö kirjailijalta - mielenkiintoisia, erilaisia fantasiaolentoja. Muuten Liekki oli aika tutuksi tullutta ihqua ja söpöä fantasiateinirakkausdraamaa, josta kuitenkin pidän sopivissa määrin. Tosin ilman drakeja kirja ei olisi yhtään erottunut muiden samantyyppisten joukosta.
Ehkä nyt toisella kerralla Jacindan ja Willin ällösöpö rakkaus hieman häiritsi tai ainakin heidän repliikit toisilleen, jotka tuntuivat aika feikeiltä. Joka tapauksessa oli kiva lukea Liekki uudestaan, sillä se oli nopeatempoinen ja hahmot hyviä. Jos tällaiset kirjat iskevät, eikä vielä ole tullut luettua Liekkiä, niin kannattaa lisätä se lukulistalle.
arvosana: 4 / 5
Nemo 2011
sivut: 286
alkuteos: Firelight, 2010
mistä: kirjastosta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti