Katniss Everdeen, urhea ja tulisieluinen taistelija oli valmis riskeeraamaan koko elämänsä voittaakseen epäinhimillisen ja julman tosi-TV-kilpailun ja pelastaakseen lähimmäisensä.
Nyt Katniss ei ole enää Nälkäpelissä vaan Vyöhykkeellä 13, josta on kaikessa hiljaisuudessa muovautunut kapinallisten vyöhyke.
Vyöhykettä 12 ei enää ole, Peetan olinpaikasta ei ole tarkkaa tietoa, eikä Katniss ole varma mitä hänen pitäisi tehdä.
Katnissilla ei taaskaan ole tarpeeksi vaikutusvaltaa - tälläkin kertaa häntä mahtavammat tahot ohjaavat peliä. Ratkaisevaa onkin, ryhtyykö hän vallankumouksen symboliksi.
Ensimmäisellä lukukerralla petyin - paljon. Nyt toisella kerralla tiesin mitä odottaa. Petyin aikaisemmin siksi, koska minulla itselläni oli ihan erilaiset kuvitelmat kirjasta, oma vikani siis.
Tällä kertaa olinkin Collinsin ratkaisuihin yllättävän tyytyväinen. Hän vie Matkijanärhen myötä trilogian loppuun asti, eikä jätä asioita ilmaan.
Tämän kolmannen kirjan parasta antia olivat mielestäni sen henkilöt, joista nyt nähdään uusia puolia.
Kuvaan astuu vahvasti poliittinen valtapeli, mutta silti minulle jäi vähän ikävä alkuperäistä ideaa Nälkäpelistä, vaikka kyllähän tässä kolmannessakin osassa pelataan sitä - tavallaan. Nyt pelikenttänä on vain koko Panemin valtakunta.
Ehkä lukija jossain vaiheessa erehtyi uskomaan tai toivomaan, että Katnissista olisi sankariksi. Mielestäni oli erittäin hyvä juttu, että tässä kirjassa selvisi kuinka kaukana hän onkaan sankarista.
Jos ei muuta, niin ainakin Collins antaa Nälkäpelin myötä lukijalleen hieman ajattelemisen aiheita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti