torstai 17. heinäkuuta 2014

PÄIVI JUNTTILA: Noidan tytär

Tämä oli varmaankin jo kolmas kerta, kun luin tämän kirjan. Ensimmäisen kerran lainasin tämän kirjastosta varmaan kahdeksan vuotta sitten. Nyt päätin jälleen ottaa sen pieneksi välipalaksi.

Ennen valtakuntaa hallitsivat sulassa sovussa Puhtaat noidat ja Punaiset velhot kansalaisia auttaen. Vallanhimoisen Satajan voimien kasvettua hän hääti Puhtaat noidat pois ja alisti asukkaat tahtoonsa.

Soleia on asunut syrjäisessä Toren kylässä tietämättä ollenkaan, että hän on yksi jäljelle jääneistä Puhtaista noidista ja että hänen tehtävänään on tuhota Sataja. Hänen matkansa vie Hiljaisten huutojen vuorten kautta kohti Ak-Uran satumaista kaupunkia, jossa Sataja hallitsee.

Pidin tästä kirjasta edelleen todella paljon. Tämä oli juuri sellaista oikeaa vanhempaa fantasiaa, jota on aina silloin tällöin kiva lukea, sillä se poikkeaa jonkin verran nuorille suunnatuista uutuusfantasioista.

Pidin paljon kirjan hahmoista ja maailmasta, mutta hahmoihin ei mielestäni syvennytty tarpeeksi hyvin, esimerkiksi Sataja jäi erittäin kaukaiseksi hahmoksi ja loppuratkaisu oli aika ihmeellinen. Kirjaa lukiessa oli sellainen fiilis, että koko ajan kiirehdittiin eteenpäin - olisin mielelläni lukenut enemmänkin.

arvosana: 4 ½ / 5
Karisto 1993
sivut: 162
mistä: kirjastosta

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti