keskiviikko 11. toukokuuta 2016

SIRI PETTERSEN: Mätä

Tätä kirjaa tulikin odoteltua kuin kuuta nousevaa, että milloin se tulee. Ensimmäinen osa Odininlapsi oli paras lukemani kirja viime vuonna, joten odotukset Mätää kohtaan olivat kovat.

Hirka on joutunut kuolevaan maailmaan, kamppailuun saalistajiensa ja kuolleena syntyneiden kanssa. Maailmaan, jossa hän antaisi mitä vain nähdäkseen jälleen Rimen. Mutta eloonjäämisestä taisteleminen ei ole mitään sen rinnalla, mitä tapahtuu, kun Hirka ymmärtää, kuka hän todellisuudessa on.

Tuhannen vuoden ajan mädän lähde on tahtonut päästä vapauteen. Sen vapauden vain Hirka pystyy tarjoamaan.

En joutunut pettymään. Luin tarinaa hirmuista vauhtia eteenpäin, kun en malttanut laskea kirjaa käsistäni. Pettersen on luonut niin lumoavia henkilöitä ja maailmoja, että ei kirjasta voi olla pitämättä. Hirka vain on niin ihana päähenkilö, voimakas ja itsenäinen. Odininlapsen tasolle kirja ei kyllä yltänyt, eli ei tästä tämän vuoden parasta kirjaa tullut, mutta Mätä oli kuitenkin hyvä jatko-osa Odininlapselle.

Pakko myöntää, että jäin hitusen kaipaamaan Yminmaata, mutta onneksi Rimen näkökulmasta päästiin piipahtamaan sielläkin, vaikka tässä kirjassa Rime olikin se tylsempi henkilö. Pettersen on hienosti onnistunut luomaan yhteydet eri maailmojen välille ja olikin mielenkiintoista, että tämä kirja sijoittui ihmisten maailmaan.

Tässä kirjassa tapahtui todella paljon tarinan kannalta tärkeitä juttuja, joita on vaikea olla spoilaamatta - kannattaa siis lukea tämä, jos Odininlapsi yhtään kiinnosti. Nyt on kyllä entistä isommat odotukset vikaa kirjaa kohtaan. Ja pakko vielä lopuksi hehkuttaa tämän kirjasarjan kansia. Yleensä tykkään kansista, joissa on ihmisiä, mutta nämä ovat ihan mielettömiä.

arvosana: 4 / 5
Jalava 2016
sivut: 499
alkuteos: Råta, 2014
mistä: arvostelukappale

10 kommenttia:

  1. Oi että, itse en ole saanut vielä aloitettua. Hyvältä kuulostaa, vaikken uskaltanut lukea sun arvostelua kuin hätäisesti vilaisten ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, enpä pystynyt arvostelussani kuin raapaisemaan pintaa, sillä sen verran kirjassa oli tarinan kannalta oleellista häppeninkiä. :) Tykkään itse tulla spoilatuksi, kun en jaksa olla jännityksessä, mutta yritän aina itse olla spoilaamatta. :D Hyviä lukuhetkiä tämän parissa!

      Poista
    2. En niinkään pelkää spoilereita, vaan sitä, että kopioin alitajuisesti toisen arvostelusta ajatuksia omaan postaukseeni :D Sen takia en uskalla lukea muiden kirja-arvioita kuin vilaisemalla ennen kirjan lukemista. Ps. Tänään aloitan ;)

      Poista
    3. Aa no niinpä! Oon kyllä itte huomannu joskus saman, että jos jokin arvostelu on jäänyt hyvin mieleen, niin meinaa itsekin kirjoittaa hyvin samanlaisen. :D

      Poista
  2. Hmm, harmillista jos olet kokenut Mädän huonommaksi kuin Odininlapsen. Minä nimittäin toivon, että se olisi parempi. Odininlapsessa oli potentiaalia, mutta kirjoitustyyli takkuili, joten toivon, että Pettersen olisi oppinut hallitsemaan tekstiä paremmin Mädässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En erityisemmin keskity kieleen, silloin kun tarina vie minut mukanaan... Uusinta lukemisella osaisin sanoa varmaan jtn siitäkin, mutta nyt lyö pää tyhjää sen suhteen. :D

      Poista
    2. En minäkään mikään kieleen takertuja romaaneja lukiessa ole, mutta Odininlapsessa oli jotain ärsyttävyyksiä. Ilmaisin kuitenkin itseni vähän epäselvästi, tarkoitukseni oli sanoa, että pikemminkin juonen kuljetus takkuili. Alku oli hidas, lopussa tapahtui ihan liikaa jne. Rytmitys siis. Siitä tuli hieman epäammattimainen olo, ja odotan, että Mädässä Pettersen olisi oppinut paremmin tahdittamaan juonen.

      Poista
    3. Niin totta, tuollaiset asiat voivat kyllä pistää silmään. Kivahan sitä on lukea hyvin rytmitettyä tarinaa, jossa lukijalla ei tule missään vaiheessa tylsää. :)
      Siinä mielessä ehkä samaa vikaa Mädässä kuin Odininlapsessa, että koin sen ainakin alussa vähän hitaammaksi. Toisaalta olen lopussa hyvien kirjojen kohdalla niin fiiliksissä, että tuppaan siinä vaiheessa unohtamaan alun. xD

      Poista
  3. Tämä oli hieman vaikea blogata, en halunnut oikein kertoa tapahtumista tai paikoista. Viihdyin teoksen vauhdissa. Ja odotan päätösosaa innokkaasti. Tämä tuntui hieman väliosalta tai sitten odotin Odininlapsen jälkeen liikaa. Pidin tarinasta silti paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, bloggaaminen todellakin oli hieman hankalaa. :D
      Monissa trilogioissa tai sarjoissa nämä kakkoset tuntuvat tosiaan jäävän ensimmäisen kirjan varjoon. :P

      Poista