maanantai 19. lokakuuta 2015

JOHANNA SINISALO: Auringon ydin

Olen lukenut Sinisalolta aiemmin "Ennen päivänlaskua ei voi" ja "Kädettömät kuninkaat ja muita häiritseviä tarinoita", joista kummastakin pidin todella paljon. Tämä kirja oli ollut mielessä jo jonkin aikaa ja viime kerralla kirjastossa se sattui tulemaan vastaan.

Suomen Eusistokraattisessa Tasavallassa yhteiskuntarauha ja kansanterveys ovat arvoista tärkeimmät ja kaikki riippuvuutta aiheuttavat nautintoaineet on ankarasti kielletty: huumeet, nikotiini, alkoholi ja kofeiini. Seksin helppo saatavuus on valtion erityissuojeluksessa, ja valtiollinen tiede onkin kehittänyt sen jakelun vaivattomaksi. Ihmissuvusta on jalostettu uusi alalaji: altis, nöyrä ja itseään tyrkyttävä - ennen heitä kutsuttiin naisiksi.

Yksi vaarallinen huume on kuitenkin jäänyt vielä osittain kitkemättä yhteiskunnasta: chili. Vanna ja Jare sotkevat näppinsä sen rikolliseen välittämiseen. Vannan yrittäessä selvittää, mitä hänen kadonneelle sisarelleen on tapahtunut, Jare törmää outoon uskontokulttiin, jonka käsissä on Auringon ydin. Onko tällä epäinhimillisen tulisella chililajikkeella mahdollisesti vaikutuksia, jotka on syystäkin kielletty?

Nyt tuli kyllä luettua aivan mielettömän hyvä dystopia. Kirjan yhteiskunta oli jotain niin erilaista ja häiritsevää, että se sai provosoitumaan sekä pohtimaan naisen asemaa. Pidin todella paljon Sinisalon tyylistä ja kyllä kolmesta lukemastani Sinisalon kirjasta tämä nousi parhaimmaksi.

Kirjan rakenne oli todella hyvä. Kirjassa oli katkelmia eloi-lapsille suunnatusta lehdestä, kirjeitä, lakitekstejä sun muita Vannan ja Jaren näkökulmista kerrotun tekstin lisäksi, mikä oli todella mielenkiintoista ja sai Suomen Eusistokraattisen Tasavallan tuntumaan hämmentävän todentuntuiselta. Itse kirjan juoni jäi ehkä vähän yhteiskunnan jalkoihin, vaikka Vannan ja Jaren suhteen eteneminen olikin mielenkiintoista seurattavaa, chilistä puhumattakaan - kirja voi nimittäin aiheuttaa hetkellisen hämmentävän mieliteon chiliä kohtaan.

arvosana: 4 / 5
Teos 2013
sivut: 300
mistä: kirjastosta

2 kommenttia:

  1. Oon lukenut juurikin samat Sinisalot kuin sinäkin tätä lukuunottamatta. Sinisalon kirjat ovat olleet makuuni turhan outoja. Tämä kuulostaa ihan mielenkiintoiselta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erikoisiahan ne ovat, mutta kannattaa kyllä tutustua tähän. :)

      Poista