Muistot viime vuoden kauhuista piinaavat Auraa. Soturittarien metsä on mystisesti ummessa ja kaikki on niin kuin ennen, kunnes pahat unet alkavat.
Tulva uhkaa Kellokoskea, eikä Aura saa karistettua karmivaa kuvaa joesta nousevista kuolleista. Samaan aikaan toimittajat kiinnostuvat Auran ja Pajun suhteesta. Eräs toimittaja alkaa vainota Auraa ja vaarantaa lööpeillään tuoreen rakkauden lisäksi soturittarien salaisuuden.
Auran matka Lappiin paljastaa, että Kellokosken tulva on sidoksissa Lapin suuronnettomuuteen, Suvivaaran katastrofiin – ja kaiken sen takana ovat kuolleet soturittaret. Kuolleet nousevat kylmistä vesistä. He haluavat maansa takaisin tuholta ja saasteelta. Ja he odottavat Auralta siihen apua.
Lyhyeen kirjaan oli toden teolla ympätty rutkasti mielenkiintoisia juttuja. Harmi kyllä, se teki kirjasta aika sekavan - punainen lanka tuntui välillä katoavan jonnekin, kun hypittiin maisemista ja henkilöistä toisiin. Parasta kirjassa olivat (sillä en kuitenkaan pysty nimeämään vain yhtä juttua) sen sijoittuminen Suomeen, kirjasta henkivä suomalaisuus ja saamelaisuus, mytologia sekä Tammimaan tyyli.
Lisäksi pidin edelleen Aurasta päähenkilönä. Paju oli mielestäni nyt vähän paremmin esillä kuin ensimmäisessä osassa, mutta Markus jäi edelleen aika etäiseksi. Oli kuitenkin hienoa, kuinka myös kirjan muita hahmoja nostettiin esiin.
Olisin kaivannut vähän keskittymistä joihinkin juttuihin kirjassa, vähän lisää tietoa, vaikka se olisikin tarkoittanut lisäsivuja. Toisaalta tämä toimii nuoremmille lukijoille erinomaisesti varmaan näinkin.
arvosana: 3 / 5
Otava 2016
sivut: 233
mistä: arvostelukappale
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti