Eden ja Tyler eivät ole puhuneet vuoteen. Eden on yhä raivoissaan Tylerille, joka vuosi sitten lähti ja jätti hänet hoitamaan yksin tuhoisan sotkun, joka heidän kielletyn suhteensa paljastumisesta seurasi. Eden yrittää nyt keskittyä psykologian opintoihinsa Chicagon yliopistossa. Kesätauolla hän palaa Santa Monicaan, mutta kaikkien yllätykseksi sinne palaa myös Tyler.
Missä Tyler on oikein ollut viimeisen vuoden, ja kuinka hän on voinut muuttua ja kasvaa vuodessa niin paljon? Tyler houkuttelee Edenin tutustumaan uuteen kotiinsa ja elämäänsä. Eden joutuu pohtimaan, onko jo liian myöhäistä antaa anteeksi vai voisiko aika olla heillekin uusi. Kenen hyväksyntää he oikeastaan niin kipeästi kaipaavat?
Tämän suhteen ei ollut sellaisia ongelmia kuin edellisen (eli hidas, kangerteleva alku), vaan se tempaisi minut heti mukaansa. Kirja tulikin luettua melkeinpä yhdeltä istumalta. Pidinkin tästä enemmän kuin edellisestä osasta, mutta ensimmäisen tasolle tämä ei ihan noussut.
Eden oli jälleen paikoitellen hahmona hiukkasen ärsyttävä, eikä hän mielestäni tarpeeksi muuttunut sarjan edetessä toisin kuin Tyler - hänen muutoksensa oli minusta mielenkiintoista luettavaa, eikä toisaalta yhtään korniakaan, vaikka "pahasta pojasta" tulikin loppupelissä jotain ihan muuta.
Tämän viimeisen kirjan takakannessa on lainaus School Library Journalista, jossa sanotaan, että moni teini voi samaistua tunnekuohuihin. Veikkaankin, että siksi tämä sarja sai hypetystä nuorten keskuudessa, sillä se oli oikeasti niin "teini" kaikkine tunnekuohuineen ja suhdemyrskyineen. Vaikka en ole enää teini, niin iski tämä sarja minuunkin, joskin suhdemyrskyjen lisäksi perhesuhteet kiinnostivat minua ja kirjan ajatukset perheestä - uusperheet, vanhempien uudet seurustelukumppanit, kaukaisiksi jääneet vanhemmat, sisarussuhteet jne. Tutustumisen arvoinen sarja.
arvosana: 4 / 5
Gummerus 2016
sivut: 375
alkuteos: Did I Mention I Miss You?, 2016
mistä: arvostelukappale
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti