Hirka valmistautuu ottamaan paikkansa isänsä synnyinmaassa - sokeiden kylmässä maailmassa, jossa heikkoutta halveksitaan. Hän on hyväksynyt osansa, jotta Yminmaa pysyisi turvassa ja Rime elossa.
Kuolleena syntyneet janoavat Mahtia kuitenkin niin paljon, että sota vaikuttaa väistämättömältä. Tämä saa Hirkan kyseenalaistamaan kaiken mihin hän on uskonut ja minkä puolesta taistellut.
Ihan mielettömän trilogian ihan mieletön lopetus. Luin kirjan yhdeltä istumalta yhden illan / yön aikana, sillä en malttanut laskea sitä käsistäni. Mielestäni tämä kirja oli paras kaikista kolmesta, vaikka en osannut odottaa sen nousevan Odininlapsen yli (joskin taidan lukea senkin vielä jossain vaiheessa uudestaan - jo neljännen kerran).
En osaa valita kummasta maailmasta pitäisin enemmän - Yminmaasta vai sokeiden. Pettersen on joka tapauksessa luonut todella mielenkiintoiset maailmat, joista oli kiinnostavaa lukea. Mielestäni ne ovatkin olleet yksi tämän kirjan ja koko trilogian parhaista annista.
Sitten on myös Hirka. Monesti olen vähän kriittinen päähenkilöiden suhteen, mutta Hirka on ollut ihan paras ensimmäisestä kirjasta lähtien. Rime oli tämän kirjan suhteen miinus, kuten oli mielestäni toisessakin osassa - hänestä kertovat kohdat eivät oikein sytyttäneet ja vilkuilin aina, kuinka monta sivua on jäljellä, että päästään taas seuraamaan Hirkaa.
Loppu oli hyvä. Viittaukset muihin maailmoihin tuovat pientä toivoa jatkosta, tarinaa olisi niin mieluusti lukenut enemmänkin kuin 500 sivun verran. Korpinkehät oli kokonaisuudessaan kyllä sellainen trilogia, että jos siihen ei ole vielä tutustunut, niin nyt kyllä kannattaa!
arvosana: 5 / 5
Jalava 2016
sivut: 507
alkuteos: Evna, 2015
mistä: arvostelukappale
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti