Vikke ei baariyön päätteeksi vastaa puhelimeensa ja Joone aavistaa pahinta. Faunoidiporukka lähtee pelastusretkelle, joka pakottaa myös Unnan ja Rufuksen unohtamaan sydänsurunsa, mutta mullistaa puolestaan Joonen elämän. Nuori vetovoimaa huokuva jousimies auttaa Joonen pulasta ja harakka on aivan avuton miehen edessä.
Faunoidien pitää taistella niin aikaa, pakkasta kuin myös päänsisäisiä houkutuksia vastaan yrittäessään löytää Viken.
Pakko heti aluksi sanoa, että kokonaisuudessaan tämä trilogia oli yksi parhaimmista suomalaisista sarjoista, joita olen lukenut. Salaman luomat faunoidit olivat koko sarjan ajan todella mielenkiintoisia ja hahmot hauskoja ja poikkeavia.
Tässä viimeisessä osassa ikäänkuin päähenkilöiden vaihdos Jooneen virkisti tarinaa mukavasti. Mielestäni tämä viimeinen osa olikin varmaan paras, sillä toimintaa riitti ja oli hienoa kurkistaa paremmin myös metsästäjien elämään. Olisinkin toivonut, että tämä olisi vielä jatkunut, sillä metsästäjistä oli niin mielenkiintoista lukea. Lisäksi olisin kaivannut hiukkasen enemmän myös Unnalta ja Rufukselta, mutta kirjan loppu oli hyvä ja korvasi myös tämän heidänkin osaltaan.
Kyllä tämän trilogian jälkeen jäi toivomaan, että jospa faunoideista ja metsästäjistä saisi vielä joskus lukea lisääkin.
arvosana: 5 / 5
WSOY 2014
sivut: 446
mistä: kirjastosta
Jotenkin tämä trilogia on mennyt minulta vähän ohi. Kuulostaa kuitenkin hyvältä tapaukselta. Täytyypä laittaa huolellisemmin korvan taakse.
VastaaPoistaSuosittelen ehdottomasti tarttumaan ensimmäiseen osaan, Käärmeenlumoojaan. :)
Poista