Tämä kirja tuli luettua jo aikaa sitten, sillä eihän sitä voinut jättää yöpöydälle odottelemaan, vaan lukeminen oli pakko aloittaa heti. Sen verran hyvästä kirjasta on kuitenkin kyse, ettei tätä postausta voi noin vain jättää välistä.Unna on vauhdikas skeittarimimmi ja ketterä kuin orava. Hän onkin faunoidi, joka saa kykynsä eläimeltä, aivan kuten ystäväporukkansa, jonka kanssa hän lähtee Kalifornian auringon alle.
Jännitettä ilmaan tuovat aaltoja kesyttävä salaperäinen sisaruspari sekä Unnan taustojen jäljitykseen liittyvät riskit: maailman viimeinen tulielementin edustaja ja planeetan ainoa faunoidinaaras ovat arka yhdistelmä, joka kiinnostaa muitakin kuin metsästäjiä.
Sarjan ensimmäinen osa Käärmeenlumooja ei lumonnut minua silloin niin täysillä kuin monet muut, mutta tämän toisen osan jälkeen olin kyllä ihan myyty. Salama oli kehitellyt hyvin mielenkiintoisia hahmoja ja juoni koukutti alusta lähtien.
Ensin olin vähän skeptinen maisemanvaihdoksen suhteen, mutta ihan turhaan. Kalifornia toi erittäin hyvää vaihtelua tarinaan ja toinen osa oli tarpeeksi erilainen kuin ensimmäinen. Muutama juttu sai kulmani kohoamaan, kuten lukemani perusteella muidenkin bloggarien: Onhan se ihan okei päästää lapsi toiselle puolen maailmaa - vai?
Kyseisiin juttuihin en kuitenkaan viitsinyt hirveästi takertua, vaan nautin lukemisesta. Odotan kyllä innolla kolmatta osaa, sillä näin onnistuneen kakkososan jälkeen tuntuu, että kolmannellakin osalla on paljon annettavaa.
Inhosin tuota loppua sydämeni pohjasta lukiessani, mutta näin jälkikäteen ajatellen... No joo, en siitä edelleen pidä. Ihana kirja ja kolmosta odotan! =)
VastaaPoistaMielestäni se oli kyllä hyvin perinteinen kakkosen lopetus, jotain muutakin olisi ehkä voinut keksiä. :D Mutta eiköhän tuo sydäntä riipaiseva lopetus korjata kolmannessa osassa. ;)
Poista