Kun yön varjot laskeutuvat New Yorkin Caldwellissa, alkaa kuolettava ajojahti vampyyrien ja heidän metsästäjiensä välillä. Vampyyrirodulla on puolustajanaan kuuden vampyyrisoturin salainen veljesjoukkio.
Wrath, joka on vuosisatojen ajan yrittänyt vältellä kuninkuutta, ottaa vihdoin vastuun harteilleen. Mutta kruunu on raskas kantaa. Beth Randall luuli tietävänsä mitä oli tekemässä, kun hän pariutui planeetan puhdasrotuisimman vampyyrin kanssa. Beth on päättänyt haluta lapsen, mutta ei ole lainkaan valmistautunut Wrathin mielipiteeseen asiasta.
Tätä kirjaa en malttanut laskea käsistäni. Vaikka sarja ei innosta enää yhtä paljon kuin ennen, niin nyt tuntui että vanha into näitten lukemiseen palasi.
Parasta tässä tosiaan oli, että Bethiin ja Wrathiin keskityttiin enemmän. Vaikka he eivät suosikkihahmoihini kuulu, niin yllätyin positiivisesti. Varmaan jossain vaiheessa on pakko palata ihan ensimmäisen osan pariin, joka myöskin oli pyhitetty Bethille ja Wrathille - sen lukemisesta onkin jo aikaa.
Muutaman hahmon kohdalla olin ihan kysymysmerkkinä, että kukas tämäkin nyt oli, esimerkiksi Assailin ja Solan tapauksessa. He eivät olleet jääneet erityisemmin mieleen, ja jouduinkin lunttaamaan edellisen osan arvostelusta, mitä mieltä olin heistä silloin. Vaikka silloin kiinnostuin heidän tarinastaan, niin tästä osasta heidät olisi hyvin voinut tiputtaa pois.
arvosana: 4 ½ / 5
Basam Books 2014
sivut: 600
alkuteos: The King, 2014
mistä: kirjastosta
Wrath, joka on vuosisatojen ajan yrittänyt vältellä kuninkuutta, ottaa vihdoin vastuun harteilleen. Mutta kruunu on raskas kantaa. Beth Randall luuli tietävänsä mitä oli tekemässä, kun hän pariutui planeetan puhdasrotuisimman vampyyrin kanssa. Beth on päättänyt haluta lapsen, mutta ei ole lainkaan valmistautunut Wrathin mielipiteeseen asiasta.
Tätä kirjaa en malttanut laskea käsistäni. Vaikka sarja ei innosta enää yhtä paljon kuin ennen, niin nyt tuntui että vanha into näitten lukemiseen palasi.
Parasta tässä tosiaan oli, että Bethiin ja Wrathiin keskityttiin enemmän. Vaikka he eivät suosikkihahmoihini kuulu, niin yllätyin positiivisesti. Varmaan jossain vaiheessa on pakko palata ihan ensimmäisen osan pariin, joka myöskin oli pyhitetty Bethille ja Wrathille - sen lukemisesta onkin jo aikaa.
Muutaman hahmon kohdalla olin ihan kysymysmerkkinä, että kukas tämäkin nyt oli, esimerkiksi Assailin ja Solan tapauksessa. He eivät olleet jääneet erityisemmin mieleen, ja jouduinkin lunttaamaan edellisen osan arvostelusta, mitä mieltä olin heistä silloin. Vaikka silloin kiinnostuin heidän tarinastaan, niin tästä osasta heidät olisi hyvin voinut tiputtaa pois.
arvosana: 4 ½ / 5
Basam Books 2014
sivut: 600
alkuteos: The King, 2014
mistä: kirjastosta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti