Aikakaudesta toiseen seikkaillut Gwendolyn on aivan maassa. Oliko Gideonin rakkaudentunnustus lainkaan todellinen?
Särkynyttä sydäntä ei ole kuitenkaan aikaa jäädä parantelemaan, sillä sukunsa aikamatkaajageeniä kantavalla Gwenillä on pian aivan uusia huolia. Hänen pitäisi toteuttaa tehtävänsä aikamatkaajana, kun vain tietäisi mikä se on.
Saint-Germainin kreivin menneisyydessä punoma verkko kiristyy ovelasti huomattavan paljon myöhemmin, ja niinpä Gwenin ja Gideonin on selvitettävä salaisuus ja syöksyttävä seikkailuihin halki aikojen, olipa rakkaudessa ryppyjä tai ei.
Tämän lukeminen tuntui kyllä aikaimoiselta pakkopullalta (varsinkin kun poikaystäväni luki vieressä paljon mielenkiintoisempaa kirjaa). Tuntui, ettei kirjassa tapahtunut oikein mitään mielenkiintoista ja että koko sarjan idea olisi ihan lässähtänyt. Vaikka pidinkin edellisiä osia ihan hyvinä (tosin muistikuvat niistä ovat heikohkot) niin tämä ei iskenyt.
Erityisesti päähenkilöt Gwendolyn ja Gideon alkoivat ottaa päähän, ja esimerkiksi heidän suhteensa tuntui niin tekaistulta ja epäaidolta. Toisaalta Charlotte oli kaikessa ärsyttävyydessään taas ihan kiva hamo ja Xemerius oli omaa luokkaansa - pieni demoni pelasti tämän osan tai sen mitä oli pelastettavissa.
arvosana: 1 ½ / 5
Gummerus 2014
sivut: 480
alkuteos: Smaragdgrün, 2010
mistä: kirjastosta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti