ANNA GODBERSEN: Jazztyttö peilaa

Luin joskus aikaisemmin Godbersenin Huumaa-sarjan, johon en voinut olla ihastumatta. Jazztyttö peilaa on ilmestynyt jo aikaa sitten, mutta vasta nyt päädyin lainaamaan sen kirjastosta.

1900-luvun taitteesta on siirrytty kultaiselle 1920-luvulle, jazz-aikaan. Kaksi ohiolaistyttöä karkaa New Yorkiin tavoitteenaan parempi elämä ja kuuluisuus. Cordelia haluaa etsiä käsiinsä kuvitellun isänsä, rikkaan pirtutrokarin Darius Greyn ja Letty haluaa tähdeksi.

Tytöt pääsevät yläluokkaisiin kartanoihin ja Broadwayn valoihin, mutta saavat huomata ettei elämä New Yorkissa ole pelkkää ruusuilla tanssimista, eikä se ole aivan sellainen paikka, millaiseksi maalaistytöt sen kuvittelivat.

Anna Godbersenin tyyli on aivan ihana ja mukaansatempaava. Kirjassa oli juuri sopivasti historiaa, jännitystä, romantiikkaa ja hahmot olivat mielenkiintoisia. Päähenkilöt, Cordelia, Letty ja Astrid poikkesivat toisistaan hyvin, eikä kirjan lukemisesta tullut sellaista, että olisi halunnut lukea vain yhdestä heistä ja skipata muut.

Välillä tuntui kuitenkin siltä, että ihan kuin olisin jo lukenut kirjan, sillä tyyli oli niin samanlainen kuin Huumaa-sarjassa. Vaikka tässä kirjassa henkilöiden asenteet olivat aika erilaisia, onhan sarjojen välillä 20 vuoden ero, niin silti henkilöissä oli huomattavissa samanlaista naiiviuutta ja kevytkenkäisyyttä kuin Huumaa-sarjan tytöissä. Joka tapauksessa kirja oli kuitenkin hyvä ja se tuli luettua hetkessä.

arvosana: 4½ / 5
Karisto 2011
sivut: 403
alkuteos: Bright Young things, 2010
mistä: kirjastosta

ESSI TAMMIMAA: Noaidin tytär

Käväisin pikaisesti eilen kirjastossa ja nappasin sieltä muutaman kirjan mukaani, jotka kaikki olivat kotimaisten kirjailijoitten teoksia. Ensimmäiseksi päätin tarttua tähän, sillä takakannen teksti vaikutti suht mielenkiintoiselta ja kirja lyhyeltä, vaikken muistaakseni kovin hyviä arvosteluja tästä olekaan lukenut.

Aura on tavallinen suomalainen 16-vuotias lukiolaistyttö, joka haluaisi isona kirjalijaksi. Hän on kuitenkin alkanut näkemään pahaenteisiä näkyjä susista ja soturitytöstä. Näyt kuitenkin saavat hänet kirjoittamaan tarinoita saamelaissoturittarista ja heidän maailmastaan.

Aura ei osaa aavistaa kaiken olevan totta ennen kirjan julkaisua ja yhtäkkiä hän onkin vaarassa. Hän pelkää, että hänelle voi käydä samoin kuin äidilleen, joka katosi metsien pimeyteen. Aura yrittää myös saada selville, miten tähän kaikkeen liittyy Maailman reunalla-bändin ihana laula Paju, ja miksi tämä valitsi keikalla juuri Auran yleisön joukosta.

Odotukset kirjan suhteen eivät olleet kummoiset, joten se pääsi yllättämään minut positiivisesti. Tykkäsin kirjailijan tyylistä, tosin Auran näyt olivat tylsää luettavaa. Juoni eteni mukavasti eteenpäin, vaikka välillä se muuttui vähän sekavaksi. Joihinkin hahmoihin olisin halunnut tutustua paremminkin, esimerkiksi Paju ja Markus jäivät varsin etäisiksi hahmoiksi. Ehkä heistä on enemmän seuraavissa osissa. Aura taas oli päähenkilönä erittäin mielenkiintoinen ja näiden kolmen kolmiodraama toi kirjaan hyvän piristysruiskeen. Voin suositella tätä kirjaa, se toimii hyvin mukavana välipalana muun lukemisen ohessa.

arvosana: 3½ / 5
Otava 2013
sivut: 264
mistä: kirjastosta

CHARLAINE HARRIS: Veri kielellä

Onhan nämä Sookie Stackhouse-kirjat pakko lukea sitä mukaa kun niitä ilmestyy, vaikkei enää ole samanlaista hinkua lukea kirjaa saman tien kuin joskus aiemmin.

Sookie näkee Ericin juomassa toisesta, nuoremmasta naisesta ja vain hetken jälkeen nainen löytyy tapettuna ja Sookie saa käsiinsä uuden murhatapauksen.

Tapauksen selvittäminen osuu kuitenkin pahimpaan mahdolliseen hetkeen, sillä Sookie vedetään myös hänen keijusukulaistensa huoliin mukaan. Sookie saa uuden vihollisen ja lisäksi hänet jälleen vedetään mukaan vampyyrien valtapelin keskiöön.

Kirjan lukemisesta on jo jonkin verran aikaa ja pakko kyllä myöntää, että en juuri muista kirjan tapahtumia, pääpiirteitä enimmäkseen. Joka tapauksessa tämä oli jälleen yksi tyypillinen Sookie-kirja, mutta viihdyin sen parissa kuitenkin hyvin - ei sitä olisi voinut jättää lukemattakaan.

Totta kai viimeinenkin osa pitää jossain vaiheessa lukea. Ja toivottavasti näitä ei tule enempää, sillä ihan mukava saada sarja päätökseen kaiken paikoillaan junnaamisen jälkeen - tämänkin sarjan olisi ihan hyvin voinut tiivistää.

arvosana: 3½ / 5
Gummerus 2013
sivut: 368
alkuteos: Deadlocked, 2012
mistä: kirjastosta

PÄIVI JUNTTILA: Noidan tytär

Tämä oli varmaankin jo kolmas kerta, kun luin tämän kirjan. Ensimmäisen kerran lainasin tämän kirjastosta varmaan kahdeksan vuotta sitten. Nyt päätin jälleen ottaa sen pieneksi välipalaksi.

Ennen valtakuntaa hallitsivat sulassa sovussa Puhtaat noidat ja Punaiset velhot kansalaisia auttaen. Vallanhimoisen Satajan voimien kasvettua hän hääti Puhtaat noidat pois ja alisti asukkaat tahtoonsa.

Soleia on asunut syrjäisessä Toren kylässä tietämättä ollenkaan, että hän on yksi jäljelle jääneistä Puhtaista noidista ja että hänen tehtävänään on tuhota Sataja. Hänen matkansa vie Hiljaisten huutojen vuorten kautta kohti Ak-Uran satumaista kaupunkia, jossa Sataja hallitsee.

Pidin tästä kirjasta edelleen todella paljon. Tämä oli juuri sellaista oikeaa vanhempaa fantasiaa, jota on aina silloin tällöin kiva lukea, sillä se poikkeaa jonkin verran nuorille suunnatuista uutuusfantasioista.

Pidin paljon kirjan hahmoista ja maailmasta, mutta hahmoihin ei mielestäni syvennytty tarpeeksi hyvin, esimerkiksi Sataja jäi erittäin kaukaiseksi hahmoksi ja loppuratkaisu oli aika ihmeellinen. Kirjaa lukiessa oli sellainen fiilis, että koko ajan kiirehdittiin eteenpäin - olisin mielelläni lukenut enemmänkin.

arvosana: 4 ½ / 5
Karisto 1993
sivut: 162
mistä: kirjastosta

LISA R. JONES: Ihosi alla

Fifty Shadesit olenkin lukenut ja myös arvostellut ne täällä blogissani, mutta päätinpä nyt tarttua tähän saman genren toiseen kirjaan. Näitä tämän tyyppisiä kirjojahan alkoi ilmestyä Fifty Shadesien jälkeen vaikka millä mitalla.

Sara saa käsiinsä Rebeccan päiväkirjat, joiden eroottinen ja pahaenteinen sisältö sekä kiehtoo että järkyttää häntä. Rebecca on kadonnut ja Sara saa päähänsä yrittää etsiä tämän.

Selvittäessään Rebeccan kohtaloa Sara päätyy töihin taidegalleriaan Rebeccan tilalle ja huomaa pian alkaneensa elää samanlaista elämää kuin päiväkirjojen Rebecca. Vastassaan hänellä on kaksi vaarallisen puoleensavetävää miestä: gallerian dominoiva johtaja Mark ja salaperäinen taiteilija Chris.

Minun on pakko myöntää, että tämä kirja oli tylsä. Ei edes sen vertaa viihdyttävä kuin Fifty Shadesit alkuunsa - tässä ei ollut mitään uutta. Mielestäni tarina junnasi paikoillaan, eikä Rebeccaan mielestäni keskitytty tarpeeksi. Hänen omituinen katoamisensa toi sentään vähän jännitystä kirjaan.

Pakko kyllä ihmetellä sitä, että miten näin huonossa kirjassa voi olla niin hyvä ja koukuttava loppu, se on ärsyttävää. Saa nähdä luenko jossain vaiheessa seuraavan osan, sillä tämä osa loppui aivan liian jännittävään kohtaan.

arvosana: 2 / 5
Gummerus 2013
sivut : 395
alkuteos: If I Were You, 2012
mistä: kirjastosta

MICHELLE GAGNON: Kukaan ei kaipaa sinua

Tämän kirjan olin bongannut jo muutamista blogeista ja sen saaman positiivisen palautteen johdosta minäkin päädyin lukemaan sen melkeinpä yhdeltä istumalta.

Noa Torson ei tiedä, että hänet on tempaistu ihmiskokeeseen, kun hän herää tippaletku käsivarressaan karussa sairaalavuoteessa. Sijaiskodeissa kasvanut Noa onnistuu pakenemaan, mutta ensimmäistä kertaa hän joutuu myös turvautumaan ulkopuoliseen apuun.

Peter Gregory päättää eräänä iltana avata tekopyhän isänsä tietokoneen päästäkseen selville mitä tämä puuhailee. Hän ehtii hädin tuskin klikata kummallisen Persefone-projektin tiedostoja, kun kotiin murtautuu joukko mustapukuisia miehiä vieden kannettavan mukanaan.

Noa ja Peter kohtaavat toisensa hakkeriyhteisön kautta ja tajuavat sotkeutuneensa samaan juttuun. Megaluokan datan analysointi jättää tilaa vain kammottaville tulkinnoille.

Mielestäni tämä kirja oli mukava ja virkistävä uutuus nuorten trilleri- ja scifi-genreen. Kirja pyöri paljon tietokonemaailmassa, joka oli ainakin minulle ihan uutta kirjoissa ja siksi mielenkiintoista. Välillä olin hieman sekaisin teknologian ja lääketieteen termistöstä, mutta ne toivat hyvän lisän kirjaan.

Päähenkilöistä Noa oli todella mielenkiintoinen hahmo, jonka jalkoihin Peter selkeästi jäi. Tykkäsin kuitenkin siitä, että romantiikkaa ei oltu turhaan tungettu tähän kirjaan sotkemaan muita kuvioita. Jospa sitä enemmän seuraavaan osaan - tähän sitä en ainakaan itse kaivannut.
Suosittelen tarttumaan tähän kirjaan!

arvosana: 4½ / 5
WSOY 2014
sivut: 350
alkuteos: Don't Turn Around, 2012
mistä: kirjastosta

HOLLY SMALE: Geek Girl - Matalalentoa mallitaivaalla

Nyt on kesän tultua tullut luettua vähän enemmän kirjoja, joista ensimmäisenä luin tämän nörttitytön seikkailuista mallimaailmassa kertovan teoksen.

Harriet on 15-vuotias nörtti, joka ei voisi välittää muodista vähääkään vaan pukeutuu Nalle Puh-paitoihin. Harrietin paras ystävä Natalie saa kuitenkin raahattua hänet muotimessuille, josta ison mallitoimiston kykyjenetsijä nappaakin mallinurasta haaveilevan Natin sijasta Harrietin kuuluisan muotisuunnittelijan uudeksi kasvoksi.

Kömpelöstä ankanpoikasesta aletaan muovaamaan joutsenta, mutta samalla Harrietin pitäisi selviytyä monista ihmissuhdekiemuroista, muun muassa isänsä aviokriisistä, nörtti-ihailijastaan ja lisäksi ylimääräisiä sydämentykytyksiä aiheuttaa vielä komea mallipoika Nick.

Totesin kirjan luettuani, että taisin vain olla vähän liian vanha tälle tarinalle. Olisin kaivannut kirjaan lisää huumoria, sillä nyt lukiessa sai naureskella vain muutamassa kohtaa. Odotin siis, että kirja olisi ollut hauskempi, mutta se sisälsikin aika paljon normaaleja ja vähemmän normaaleja teini-ikäisen ongelmia, jotka eivät juurikaan minua kiinnostaneet. Kyllähän kirjan kuitenkin luki, ei sitä sentään kesken tarvinnut jättää.

Voisin suositella kirjaa 13-15 vuotiaille, sillä kirja sisälsi paljon teinijuttuja, jotka ovat varmasti ajankohtaisia nuoremmille lukijoille.

arvosana: 2 / 5
Tammi 2013
sivut: 358
alkuteos: Geek Girl. From Geek to Chic..., 2013
mistä: kirjastosta

LAINI TAYLOR: Aika taistelun ja tähtivalon

Pari viikonloppua takaperin tuntui taas siltä, että on pakko päästä kirjastoon ja irtautua koulujuttujen parista jonkin hyvän kirjan parissa. Pietarsaaressa on se hyvä puoli, että nämä uudemmatkin kirjat löytyvät monesti kirjaston hyllystä, kun Lahdessa ne ovat pitkään koko ajan lainassa.

Aika taistelun ja tähtivalon jatkaa Karoun ja Akivan tarinaa. He rakastuivat kerran ja unelmoivat maailmasta ilman sotaa, mutta he eivät enää tiedä voiko se koskaan olla mahdollista.

Nyt Karou ei tiedä voiko antaa Akivalle anteeksi. Nyt Karou antaisi, mitä tahansa saadakseen tehdyn tekemättömäksi, sillä hänen rakkautensa Akivaan johti kimeerien maailman tuhoon.

Karou jättää Akivan taakseen ja palaa Loramendiin, sillä hänellä on Brimstoneltaan saamansa lahja, jonka avulla hän ryhtyy kostoon kuolleiden ystäviensä puolesta.

Tämä todellakin oli mukava ja viihdyttävä "aivot narikkaan"-kirja, jota lukiessa viikonloppu meni mukavasti. Olen edelleen yhtä ihastunut kimeereihin ja Taylorin luomaan maailmaan kuin ensimmäisenkin kirjan kohdalla, mutta joku tässä silti vähän takkusi.

Ehkä se oli kirjan hidastempoisuus - sivuja oli liikaa, mutta juttua ei niinkään. Toivottavasti seuraavan osan kohdalla kirjailija jättäisi joutavuuksia vähän enemmän pois.
Joka tapauksessa tämä on mielestäni sellainen sarja, että suosittelen tarttumaan ensimmäiseen osaan Karou, savun tytär, jos sitä ei vielä ole tullut luettua.

arvosana: 4 / 5
Tammi 2013
sivut: 450
alkuteos: Days of Blood and Starlight, 2012
mistä: kirjastosta

MICHAEL GERBER: Barry Trotter ja kuollut hevonen

Tämä kirja oli aika kauan odottanut hyllyssä omaa vuoroaan ja olin siihen muutaman kerran tarttunutkin ja saanut vähän luettua, mutta nyt vihdoin sain "luku-urakan" (sillä ei kirja mikään pitkä ole) päätökseen.

Barry Trotter on huonomaineinen, epämiellyttävä ja kaiken lisäksi vielä haisee. Nyt ei enää tarvitse arvuutella millainen hänen lapsuutensa oli.

Barry Trotter ja kuollut hevonen esittelee Barryn ja kaikki muut Pötymähkän sankarit kun he vielä olivat finninaamaisia, hyperaktiivisia tulokkaita. Kirja antaa vastaukset myös moniin jännittäviin kysymyksiin: Hoitivatko Barry ja Ermine homman? Miten Lon sai päähänsä reiän, joka soi tuulessa? Onko Lordi Valumart aina ollut töykeä?

Tykkään Harry Pottereista ja tykkään parodioista, mutta tämä kirja ei nyt ihan napannut. Mielestäni se oli liian sekava, joksi sen tekivät mm. sivun alalaitoihin lisätyt pienet huomautukset ja infot.

Sain kirjan luettua jo pari päivää sitten, enkä enää muista kovin hyvin mitä kaikkea siinä oli. Trotter oli ilmeisesti taantunut nuoreksi ja hänet hypnotisoitiin käymään läpi Pötymähkässä elämäänsä vaihetta, jotta saataisiin selville, mikä sen aiheuttaa. Kyllähän kirja sisälsi hauskojakin juttuja, mutta ehkä sen huumori ei vain minuun liiemmin uponnut.

arvosana: 2 / 5
Sammakko 2007
sivut: 278
alkuteos: Barry Trotter and the Dead Horse, 2004
mistä: omasta hyllystä

LAUREN OLIVER: Requiem - Rakkaus palaa

Jälleen sain yhden dystopia-trilogian päätökseen. Näitä onkin riittänyt, sillä yhdessä vaiheessa tämän tyyppisiä kirjoja tuli hyllyihin vaikka kuinka monia. Lukiessakin kirjojen henkilöt ja juonet menivät  välillä vähän sekaisin.

Sota hallitusta vastaan on täydessä liekissä ja panokset entistä korkeammat. Valvojat ulottavat iskunsa yhä syvemmälle kapinallisten asuttamaan korpeen ja ihmishengen hinta on halpa. Lena on väistämättömien ratkaisujen edessä. Hän käy tasiteluun mielessään vain yksi päämäärä: elä vapaana tai kuole.

Samaan aikaan Portlandissa Hana valmistautuu rakkaudettomaan liittoon nuoren pormestarin kanssa, joka puhuu terrorin ja tyrannian kielellä. Täydellisten kulissien takana paine kasvaa kasvamistaan ja myös Hanalla on salaisuuksia jotka eivät kestä päivänvaloa. Vaihe vaiheelta tapahtumat vierivät pisteeseen, jossa rinnakkaiset maailmat törmäävät, tunteet tihentyvät ja totuudet huudetaan julki.

Ensimmäisestä osasta pidin, joskin olisin toivonut että kyseessä olisi ollut yksittäinen kirja, jolle ei olisi tullut jatkoa. Toisaalta toisesta osasta pidin vieläkin enemmän, joten ei haitannut. Tämä kolmas osa olikin minulle sitten pettymys.

Ei kirja nyt ihan huono ollut, kyllähän sen luki. Oli kirjassa hyviäkin hahmoja ja kohtia, mutta ei se silti iskenyt ja kirjan loputtua jäi liikaa kysymyksiä. Kirja eteni turhan ennalta-arvattavasti ja mielestäni kirjan kolmiodraama ei oikein toiminut. Harmi, että tähänkin sarjaan oli pakko sellainen tunkea.

arvosana: 2 ½ / 5
WSOY 2013
sivut: 334
alkuteos: Requiem, 2013
mistä: kirjastosta