Rakastuin Susirajan ensimmäiseen osaan, enkä todellakaan ole unohtanut sarjaa, vaikka tartuinkin vasta nyt tähän kolmanteen osaan, joka tuli kirjastossa vastaan - pakkohan se oli napata luettavaksi.
Raisa on palannut Helsinkiin ja aloittanut taideopinnot, mutta elämä ei olekaan hänen toiveidensa mukaista. Lisäksi mieltä kaihertaa muistot Hukkavaarasta ja Mikaelista.
Vampyyriystävänsä Konstan avulla Raisa pääsee kadonneen kaksoisveljensä Mitjan jäljille, ja pitkään piinanneet salaisuudet alkavat viimein saada valaistusta.
Seikkailu johdattaa sisarukset Kreikkaan, kätketylle daimonien saarelle –
ja huimaan pakomatkaan.
Tästä kirjasta jäi vähän ristiriitaiset fiilikset. Luin kirjan nopeasti, se tempaisi minut mukaansa ja pidin edelleen todella paljon Rouhiaisen tyylistä, mutta: Mihin Hukkavaara jäi? Tässä sarjassa rakastuin nimenomaan sen suomalaisuuteen ja nyt päähenkilö temmattiinkin Kreikkaan ja sen mytologian pariin.
Olisinkin toivonut, että sarja olisi jatkanut vähän enemmän vanhoilla urillaan, mutta oli Kreikan ja sen mytologian mukaan tuleminen toki ihan mielenkiintoinen käänne. Vaikka kirja oli suhteellisen paksu, niin tarina eteni nopeatempoisesti, enkä halunnut millään laskea kirjaa käsistäni. Yksittäisenä kirjana tämä oli jännitävä ja hyvä, mutta ei oikein tuntunut sopivan kahden edellisen Susiraja-sarjan tyyliin.
arvosana: 4 / 5
Tammi 2014
sivut: 482
mistä: kirjastosta
Mulle jäi vähän sama fiilis. Hukkavaara oli se joka sai alunperin kiinnostuksen kasvamaan, mutta tässä mentiin liian kauas siitä. Huonoin osa ehdottomasti, mutta lukemisen arvoinen toki.
VastaaPoistaJep, toivottavasti seuraavaksi tehtäisiin paluu Hukkavaaraan. :P
Poista