ANU HOLOPAINEN: Molemmin jaloin

Anu Holopainen kuului lempikirjailijoihini ollessani ala-aste/yläaste-ikäinen ja luettuani Kristallien valtakunta-romaanin. Tämäkin on tullut luettua joskus villi veikkaus noin kuusi vuotta sitten edellisen kerran, joten ajattelin kirjastossa pyöriessäni napata sen mukaan uudelleen luettavaksi.

Livia miettii muitten nuorten tapaan, miksi haluaa isona. Hän pääsee lukemattomien innokkaiden hakijoiden joukosta pieneen lisääntyjien ryhmään, joka lähetetään Äitikeskukseen jatkamaan sukua.

Siellä nuorilta poistetaan viettielämää ja tunteita rajoittava inhibiittori, jolloin he ikään kuin kokevat vanhanaikaisen murrosiän - raivokohtaukset ja itkuiset tunteenpurkaukset.
Keskuksen lukkojen takaa katoaa kuitenkin testosteroniampulleja, kun vartijoilla on muutenkin kädet täynnä töitä suojellessaan nuoria, sillä keskuksen ulkopuolella saattaa liikkua barbaarisia saramandeja, jotka kaipaisivat uutta verta sisäsiittoiseen heimoonsa.

Tämä kirja oli mielestäni äärettömän mielenkiintoisen kuuloinen. Oli silloin joskus ja oli vielä nytkin, kun lukaisin kirjastossa takakannen. Holopainen oli osannut valita kirjaansa aika puhuttelevan aiheen, joka varmasti kiinnostaa nuoria - kirjassa kun käsiteltiin vahvasti naisteemaa.

Kirja kuitenkin paikoitellen junnasi ikävästi paikoillaan juuri silloin, kun toivoi juonen etenevän ja sitten tapahtumat kiitivät niin hurjaa vauhtia eteenpäin, että kirja loppui aivan kesken. Kirja oli toisaalta kuitenkin mukavan nopea luettava.
Eli idealtaan kirja oli ihan loistava, mutta toteutus oli jäänyt mielestäni vaillinaiseksi. Tällaisesta ideasta ja tarinasta olisi voinut saada vaikka mitä aikaan, esimerkiksi jatko-osaa olisin jäänyt vähän kaipailemaan. Suosittelisin tätä kuitenkin mielelläni nuorille, ehkä juuri niille murkkuikäisille lukijoille.

arvosana: 3 / 5
Karisto 2006
sivut: 197
mistä: kirjastosta

ANNA GODBERSEN: Ihania päiviä

Kerran kun tuli aloitettua tämä Anna Godbersenin toinen sarja, niin pitihän sen lukemista jatkaa, sillä sen lisäksi että sarja on mukavaa vastapainoa fantasialle, niin myös sen maailma on todella hurmaava.

Lettystä ja Cordeliasta on sukeutunut moderneja kaupunkilaisneitosia 1920-luvun Manhattanilla. Päivät kuluvat Greyiden äveriäässä kartanossa ja illat Manhattanin kiivaassa juhlahumussa yhdessä Cordelian velipuolen mielitietyn Astridin kanssa.

Lettylle tämä ei riitä, vaan hän pyrkii päättäväisesti Broadway-tähdeksi. Cordelian mielessä taas ei pyöri muu, kuin halu kostaa isänsä murha. Tytöille kuitenkin selviää, että he ovat myös keskellä vaarallisia pelejä, sillä Charles Grey ei ole pelkästään komea vaan myös gansteri.

Tämä osa ei vakuuttanut minua aivan samalla tavalla kuin Jazztyttö peilaa. Lukemisesta on jo jonkin aikaa ja tuntuu siltä, että pääideaa lukuun ottamatta minulle ei jäänyt oikein mitään mieleen. Tarinan miehet, niin uudet kuin vanhatkin toivat kuitenkin piristystä tähän kirjaan. Charlien viinabisnes toi vähän jännitystä ja Max Darby mielenkiintoista näkökantaa tyttöjen elämään, sekä mielestäni Lettyn mielitietyn kautta paljastui Lettystäkin hahmona uusia puolia.

Jotenkin tässä kirjassa asiat eivät edenneet enää niin mukavan vauhdikkaasti kuin ensimmäisessä ja paikoitellen lukeminen oli vähän tylsääkin. Toivonkin, että kolmannessa osassa päästään taas ensimmäisen osan tasolle - vähän olen kolmannen osan lukemista jo aloitellutkin.

arvosana: 3 ½ / 5
Karisto 2012
sivut: 384
alkuteos: Beautiful Days, 2011
mistä: kirjastosta

CHARLAINE HARRIS: Sydänverellä

Vihdoin ja viimein nappasin kirjastosta mukaani tämän Sookie Stackhouse-sarjan päätösosan. Ja kyllä tämän sarjan loppua tulikin jo odoteltua.

Sookielle on käynyt viime aikoina kaikenlaista; hänestä on tullut Merlotte'sin toinen osakas, vaikutusvaltaisen vampyyrin vaimo ja lisäksi hän on noussut yhteisönsä hylkiöstä keskipisteeksi. Hän on selvinnyt niin räjähdyksistä kuin myös murhayrityksistäkin. Hän on joutunut kestämään petoksia ja sydänsuruja, mutta selvinnyt niistä.

Silti hänen edessään on vielä lisää mieshuolia, juonitteluja ja hyytäviä seikkailuja. Paholaisen liikkuessa New Orleansissa saadaan tietää kuka elää, kuka kuolee ja voittaako rakkaus kuoleman.

Fiilikset sarjan loputtua olivat aika laimeat, eli "tässäkö tämä nyt oli?" Loppua kohti sarja muuttui niin sekavaksi ja siitä katosi ensimmäisissä kirjoissa ollut hohto, että olen vain tyytyväinen, ettei tarvitse lukea vielä yhtä Stackhouse-romaania.

Sarjaa olisi hyvin voinut tiivistää, sillä kirjoissa oli hirvesti jaarittelua. Tämä viimeinenkin toki oli ihan mukava luettava, mutta ei tarjonnut enää mitään uutta. Loppukin oli aika mitäänsanomaton, olisi ollut kiva jos kirjailija olisi yrittänyt vähän enemmän.

arvosana: 3 / 5
Gummerus 2014
sivut: 366
alkuteos: Dead Ever After, 2013
mistä: kirjastosta

VERONICA ROTH: Kapinallinen

Tykkäsin todella paljon Divergent-elokuvasta. Kirjastossa käydessäni näin tämän kirjasarjan toisen osan ja päätin ottaa sen luettavakseni, vaikken ensimmäistä osaa olekaan lukenut. Ajattelin kuitenkin, että enköhän saanut leffasta sen verran hyvät pohjustukset, että pystyisin lukemaan tämän kakkosen olematta ihan pihalla.

Tris on selvinnyt perhettään kohdanneesta kauheasta hyökkäyksestä, mutta maksanut selviytymisestään kovan hinnan. Siltikin sodan uhka on käsin kosketeltavissa osastojen välillä.

Tris ei tiedä yhtään mitä tulevaisuus tuo tullessan, jatkuuko edes hänen ja Neljän rakkaustarina. Selvää kuitenkin on, että sodassa ja rakkaudessa on aina valittava puolensa.

Olisin odottanut tältä kirjalta niin paljon enemmän. Se oli alusta melkein loppuun asti suoraan sanottuna tylsä. Kirjasta ei jäänyt juuri minkäänlaisia mielikuvia ja vaikka tämän lukemisesta ei hirveän kauan olekaan, niin en muista juuri mitään, jos loppua ei lasketa.

Loppu kuitenkin oli ihan mieletön ja sai minut innostumaan sarjasta yhtä paljon kuin elokuva. Se oli mielestäni todella nerokas ja käänsi idean aikalailla päälaelleen. Lopun takia aion ehdottomasti lukea myös viimeisen osan.

arvosana: 3 / 5
Otava 2014
sivut: 383
alkuteos: Insurgent, 2012
mistä: kirjastosta

LAURA LÄHTEENMÄKI: North End 3 - Karrelle polttava helle

Tämä Lähteenmäen nuorten dystopiaa sisältävä trilogia on ollut mielestäni ihan ok, ehkei juuri minulle suunnattu, mutta kuitenkin mielenkiintoinen ilmastonmuutosteemoineen.

Pohjoiseen on vihdoinkin tullut kesä. North Endiin perustetaan kaivosta ja taloyhtiöön on majoitettu malminetsijöitä. 16-vuotias koulusta erotettu Aasa toimii heidän emäntänään, mutta vaikka normaalisti Aasa on tomera ja kova suustaan, niin nyt hän ei ole ollenkaan oma itsensä, sillä kauhukseen hän tajuaa olevansa raskaana.

Aasa ei haluaisi äidiksi, eikä North Endissä ole hänen mielestään hyvä kasvattaa lasta, joten hän suunnittelee myyvänsä sen ja ostavansa itselleen tulevaisuuden. Lapsi aiheuttaa hänelle kuitenkin ristiriitaisia tunteita, eikä Aasa tiedäkään mitä haluaisi tehdä.

Tämä viimeinen osa oli selkeästi kaikista paras. Aasa oli hahmona mielestäni mielenkiintoisin, sillä hän oli samaan aikaan sekä voimakas ja herkkä ja mielestäni sitä oli kuvailtu kirjassa hyvin.

Oli myös todella mielenkiintoista lukea siitä, millaiseksi Lähteenmäki oli kirjassaan kuvitellut lapsen saamiseen liittyvät asiat North Endissä: Sen kuinka vaikeaa raskaaksi tuleminen oli ja kuinka yleistä lapsen myyminen oli. Suosittelisin sarjaa ehdottomasti kaikille yläaste-ikäisille.

arvosana: 3 / 5
WSOY 2014
sivut: 272
mistä: kirjastosta

HELI SUUTARINEN: Myrskylä

Tämä kirja ei houkutellut minua todellakaan kannen tai takakansitekstin perusteella, jotka eivät juuri innosta lukemaan kirjaa. Päätin silti, että eiköhän anneta tällekin mahdollisuus, sillä ainakin minua kiinnostavat suomalaisten kirjoittamat nuorten fantasiat.

Kahdeksantoistavuotias Eliana asuu Myrskylässä yhdessä kummallisten vanhempiensa kanssa. Hän odottaa, että saa koulunsa loppuun ja pääsee eroon vanhempiensa lisäksi romusta autostaan ja suloisesta poikaystävästään, jonka seuraa hän ei jaksa.

Yhtenä yönä Eliana törmää setänsä palaneen talon luona pelottavaan mieheen, jonka myötä hänet tempaistaan yliluonnolliseen maailmaan. Elianalla on kuitenkin apunaan ystävänsä ailahtelevainen, mutta häiritsevän komea isoveli Joakim.

Huonoihin kansiin kätkeytyikin varsin mukiinmenevä teos. Erityisesti tykkäsin siitä, että tarina sijoittui Suomeen ja esille otettiin tuttuja kaupunkeja. Sinänsä kirja ei tarjonnut mitään uutta, mutta sijoittui kyllä samalle tasolle amerikkalaisten vastineidensa kanssa.

Muihinkin hahmoihin kuin Elianaan olisi voitu keskittyä vähän enemmän, esimerkiksi pahiksen rooli jäi ihmetyttämään, sillä takinkääntö tapahtui tuosta noin vain, samoin kuin Elianan ja Joakimin ihastuminen/rakastuminen. Joka tapauksessa olisi joskus kiva lukea jatko-osakin, jos sellainen sattuu tulemaan vastaan.

arvosana: 4 / 5
Torni 2013
sivut: 312
mistä: kirjastosta

ANNA GODBERSEN: Jazztyttö peilaa

Luin joskus aikaisemmin Godbersenin Huumaa-sarjan, johon en voinut olla ihastumatta. Jazztyttö peilaa on ilmestynyt jo aikaa sitten, mutta vasta nyt päädyin lainaamaan sen kirjastosta.

1900-luvun taitteesta on siirrytty kultaiselle 1920-luvulle, jazz-aikaan. Kaksi ohiolaistyttöä karkaa New Yorkiin tavoitteenaan parempi elämä ja kuuluisuus. Cordelia haluaa etsiä käsiinsä kuvitellun isänsä, rikkaan pirtutrokarin Darius Greyn ja Letty haluaa tähdeksi.

Tytöt pääsevät yläluokkaisiin kartanoihin ja Broadwayn valoihin, mutta saavat huomata ettei elämä New Yorkissa ole pelkkää ruusuilla tanssimista, eikä se ole aivan sellainen paikka, millaiseksi maalaistytöt sen kuvittelivat.

Anna Godbersenin tyyli on aivan ihana ja mukaansatempaava. Kirjassa oli juuri sopivasti historiaa, jännitystä, romantiikkaa ja hahmot olivat mielenkiintoisia. Päähenkilöt, Cordelia, Letty ja Astrid poikkesivat toisistaan hyvin, eikä kirjan lukemisesta tullut sellaista, että olisi halunnut lukea vain yhdestä heistä ja skipata muut.

Välillä tuntui kuitenkin siltä, että ihan kuin olisin jo lukenut kirjan, sillä tyyli oli niin samanlainen kuin Huumaa-sarjassa. Vaikka tässä kirjassa henkilöiden asenteet olivat aika erilaisia, onhan sarjojen välillä 20 vuoden ero, niin silti henkilöissä oli huomattavissa samanlaista naiiviuutta ja kevytkenkäisyyttä kuin Huumaa-sarjan tytöissä. Joka tapauksessa kirja oli kuitenkin hyvä ja se tuli luettua hetkessä.

arvosana: 4½ / 5
Karisto 2011
sivut: 403
alkuteos: Bright Young things, 2010
mistä: kirjastosta

ESSI TAMMIMAA: Noaidin tytär

Käväisin pikaisesti eilen kirjastossa ja nappasin sieltä muutaman kirjan mukaani, jotka kaikki olivat kotimaisten kirjailijoitten teoksia. Ensimmäiseksi päätin tarttua tähän, sillä takakannen teksti vaikutti suht mielenkiintoiselta ja kirja lyhyeltä, vaikken muistaakseni kovin hyviä arvosteluja tästä olekaan lukenut.

Aura on tavallinen suomalainen 16-vuotias lukiolaistyttö, joka haluaisi isona kirjalijaksi. Hän on kuitenkin alkanut näkemään pahaenteisiä näkyjä susista ja soturitytöstä. Näyt kuitenkin saavat hänet kirjoittamaan tarinoita saamelaissoturittarista ja heidän maailmastaan.

Aura ei osaa aavistaa kaiken olevan totta ennen kirjan julkaisua ja yhtäkkiä hän onkin vaarassa. Hän pelkää, että hänelle voi käydä samoin kuin äidilleen, joka katosi metsien pimeyteen. Aura yrittää myös saada selville, miten tähän kaikkeen liittyy Maailman reunalla-bändin ihana laula Paju, ja miksi tämä valitsi keikalla juuri Auran yleisön joukosta.

Odotukset kirjan suhteen eivät olleet kummoiset, joten se pääsi yllättämään minut positiivisesti. Tykkäsin kirjailijan tyylistä, tosin Auran näyt olivat tylsää luettavaa. Juoni eteni mukavasti eteenpäin, vaikka välillä se muuttui vähän sekavaksi. Joihinkin hahmoihin olisin halunnut tutustua paremminkin, esimerkiksi Paju ja Markus jäivät varsin etäisiksi hahmoiksi. Ehkä heistä on enemmän seuraavissa osissa. Aura taas oli päähenkilönä erittäin mielenkiintoinen ja näiden kolmen kolmiodraama toi kirjaan hyvän piristysruiskeen. Voin suositella tätä kirjaa, se toimii hyvin mukavana välipalana muun lukemisen ohessa.

arvosana: 3½ / 5
Otava 2013
sivut: 264
mistä: kirjastosta

CHARLAINE HARRIS: Veri kielellä

Onhan nämä Sookie Stackhouse-kirjat pakko lukea sitä mukaa kun niitä ilmestyy, vaikkei enää ole samanlaista hinkua lukea kirjaa saman tien kuin joskus aiemmin.

Sookie näkee Ericin juomassa toisesta, nuoremmasta naisesta ja vain hetken jälkeen nainen löytyy tapettuna ja Sookie saa käsiinsä uuden murhatapauksen.

Tapauksen selvittäminen osuu kuitenkin pahimpaan mahdolliseen hetkeen, sillä Sookie vedetään myös hänen keijusukulaistensa huoliin mukaan. Sookie saa uuden vihollisen ja lisäksi hänet jälleen vedetään mukaan vampyyrien valtapelin keskiöön.

Kirjan lukemisesta on jo jonkin verran aikaa ja pakko kyllä myöntää, että en juuri muista kirjan tapahtumia, pääpiirteitä enimmäkseen. Joka tapauksessa tämä oli jälleen yksi tyypillinen Sookie-kirja, mutta viihdyin sen parissa kuitenkin hyvin - ei sitä olisi voinut jättää lukemattakaan.

Totta kai viimeinenkin osa pitää jossain vaiheessa lukea. Ja toivottavasti näitä ei tule enempää, sillä ihan mukava saada sarja päätökseen kaiken paikoillaan junnaamisen jälkeen - tämänkin sarjan olisi ihan hyvin voinut tiivistää.

arvosana: 3½ / 5
Gummerus 2013
sivut: 368
alkuteos: Deadlocked, 2012
mistä: kirjastosta

PÄIVI JUNTTILA: Noidan tytär

Tämä oli varmaankin jo kolmas kerta, kun luin tämän kirjan. Ensimmäisen kerran lainasin tämän kirjastosta varmaan kahdeksan vuotta sitten. Nyt päätin jälleen ottaa sen pieneksi välipalaksi.

Ennen valtakuntaa hallitsivat sulassa sovussa Puhtaat noidat ja Punaiset velhot kansalaisia auttaen. Vallanhimoisen Satajan voimien kasvettua hän hääti Puhtaat noidat pois ja alisti asukkaat tahtoonsa.

Soleia on asunut syrjäisessä Toren kylässä tietämättä ollenkaan, että hän on yksi jäljelle jääneistä Puhtaista noidista ja että hänen tehtävänään on tuhota Sataja. Hänen matkansa vie Hiljaisten huutojen vuorten kautta kohti Ak-Uran satumaista kaupunkia, jossa Sataja hallitsee.

Pidin tästä kirjasta edelleen todella paljon. Tämä oli juuri sellaista oikeaa vanhempaa fantasiaa, jota on aina silloin tällöin kiva lukea, sillä se poikkeaa jonkin verran nuorille suunnatuista uutuusfantasioista.

Pidin paljon kirjan hahmoista ja maailmasta, mutta hahmoihin ei mielestäni syvennytty tarpeeksi hyvin, esimerkiksi Sataja jäi erittäin kaukaiseksi hahmoksi ja loppuratkaisu oli aika ihmeellinen. Kirjaa lukiessa oli sellainen fiilis, että koko ajan kiirehdittiin eteenpäin - olisin mielelläni lukenut enemmänkin.

arvosana: 4 ½ / 5
Karisto 1993
sivut: 162
mistä: kirjastosta