ESTELLE MASKAME: DIMILY - Rakastan

Tästä kirjasta kuulin sen verran paljon, että minun oli ihan pakko pyytää sen arvostelukappale Gummerukselta - kiitos tästä kirjasta! Nuoret kirjailijat herättävät pakostikin kiinnostukseni ja ensivaikutelman, kansi, nimi jne. perusteella kirja vaikutti mukavalta teinihömpältä.

Eden Munron vanhemmat ovat eronneet, eikä hän näe isäänsä kovin usein. Kun Eden päättää viettää kesän isänsä luona Kaliforniassa, hän ei arvaa, mihin tulee oikein lähteneeksi. Uuden äitipuolen lisäksi Eden saa kolme uutta velipuolta.

Vanhin veljistä on Tyler - paha poika lyhyellä pinnalla ja isolla egolla. Alussa Eden ja Tyler eivät voi sietää toisiaan, mutta jokin pojassa vetää Edeniä puoleensa - ja pian hän huomaakin olevansa ihastunut omaan velipuoleensa. Kun kuvioihin lisätään vielä Tylerin takertuva tyttöystävä ja Edeniin silmänsä iskenyt poika, luvassa on sydänsuruja, valheita ja kosolti draamaa.

Kirjan asetelma, velipuoleen ihastuminen, kuulosti minusta aluksi todella kornilta ja olin hyvin epäileväinen kirjaa kohtaan. Hetken luettuani kaikki ennakkoluuloni lensivät romukoppaan, kun kirja tempaisikin mukaansa niin, että se piti lukea melkein yhdeltä istumalta.

Nuoreksi kirjailijaksi Maskame kirjoittaa todella sujuvasti. Juoni oli nopeatempoinen ja rakastamaani draamaa kirjassa riitti. Pidin paljon päähenkilöistä, vaikka Tyler oli aluksi ehkäpä liikaakin perinteistä paha poika tyyppiä. Vertasin tarinaa jonkin verran Twilightiin (ilman yliluonnollisia juttuja), oikeastaan pakostikin, sillä teiniaikoinani se oli lempparikirjani: Eronneet vanhemmat, muutto isän luokse, salaperäinen poika ja rakastuminen... Pidin Twilightista ja pidin tästäkin, tosin Twilightin luin oikeaan aikaan - tämäkin olisi iskenyt enemmän, jos olisin saanut sen luettavaksi vaikka reilut kuusi vuotta sitten.

Pääasia kirjassa tuntui olevan nimenomaan Edenin ja Tylerin ihastuminen ja suhdekiemurat, joista pidinkin yllättävän paljon alun epäilyistä huolimatta. Toinen asia kirjassa, mihin kiinnitin huomiota itse asiassa vasta lukemisen jälkeen, olivat kirjan perhesuhteet. Edenin suhde isäänsä ja rakentuva suhde uuteen äitipuoleen olivatkin aika isoja juttuja ja tulenkin lukemaan kirjan varmaan vielä uudestaan vähän uudesta näkökulmasta.

Summa summarum: suosittelen. Erityisesti jos olet 14-18-vuotias tyttö, rakastat romantiikkaa ja draamaa, sinun on pakko lukea tämä kirja. Tosin kyllä tämä varmasti muihinkin iskee. Minunkin on ihan pakko lukea seuraava osa.

arvosana: 4 / 5
Gummerus 2016
sivut: 409
alkuteos: Did I Mention I Love You?, 2015
mistä: arvostelukappale

COURTNEY ROBERTSON: I Didn't Come Here to Make Friends

Tämän kirjan listasin yhdeksi vuoden 2015 parhaista, koska viihdyttävämpää kirjaa saa hakea. Muutenkin on tullut seurattua useampi kausi Unelmien poikamiestä, joten olihan tämä kirja pakko saada.

Courtney osallistui Unelmien poikamiehen 16. kaudelle. Hän soveltui ohjelmaan: nuori, sinkku, malli ja luotu kameran eteen. Vaikka Courtney oli ohjelmassa kaikista oikeista syistä, etsimässä rakkautta, tuli selväksi, ettei hän ollut siellä todellakaan etsimässä ystäviä.

Niinpä Courtneysta tuli nopeasti yksi suurimmista pahiksista Unelmien poikamiehen historiassa. Nyt Courtney kertoo tarinansa ja oman näkökulmansa tapahtumista.

Jos tykkää Unelmien poikamiehestä ja katsoi 16. eli Benin ja Courtneyn kauden, niin tämä kirja on must read. Kirja itse asiassa ylitti odotukseni. Luulin että se kertoisi vain ajasta Unelmien poikamiehessä, mutta siinä olikin sitten niin paljon muutakin, esimerkiksi hauskoja listoja, vinkkejä ja plussia ja miinuksia liittyen mallintyöhön, Unelmien poikamieheen ja Beniin. Kaiken kaikkiaan todella hauskasti toteutettu teos, jota ei turhan siveellisesti oltu kirjoitettu.

Parhaita paloja olivat minun mielestäni juuri kaikki extra sekä paljastukset ohjelmasta kameroiden takaa. Suosittelen lukemaan, tosin helpottaa jos Courtneyn kausi on vielä muistissa.

arvosana: 5 / 5
HarperCollins 2014
sivut: 263
mistä: omasta hyllystä

Viiden kirjan haaste

Kiitokset haasteesta Q+Black Lukunurkka-blogista!

1. Kirja, jota luen parhaillaan

 



2. Kirja, josta pidin lapsena

 

3. Kirja, joka jäi kesken

 

4. Kirja, joka teki vaikutuksen

5. Kirja, johon palaan uudelleen

Haastan mukaan:
Rakkaudesta kirjoihin
Cilla In Wonderland
Katinkan kirjasto
Dysphoria
Storytime is over

Kirjavuosi 2015 ja ajatuksia vuodesta 2016

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Vuosi 2016 on alkanut sen verran kiireisesti, ettei blogille ole ollut oikein aikaa, mutta eiköhän nyt vielä tammikuun puolella ehdi vilkaista vuotta 2015.
Vuoden 2014 katsauksen löydät täältä ja 2015 vuoden puolivuotiskatsauksen täältä.

Kirjavuosi 2015 oli minulle todella hyvä! Tavoitteena oli lukea enemmän kirjoja kuin vuonna 2014 ja siinähän onnistuin.

Mustemaailmani siirtyi vuonna 2015 myös Instagramiin, sieltä löytyy @mustemaailmani ja #mustemaailmani. Lisäksi vuoteen 2015 mahtui niin ensimmäinen lukumaratonini kuin myös Helsingin kirjamessut. 

Postauksia vuonna 2015 tuli yhteensä 61, mutta tässä muutamia poimintoja kirjavuodestani 2015:

Luin...

46 kirjaa, joista bloggasin 44 kirjasta (kahdesta tulossa vielä arvostelut)

35 ulkomaista

11 kotimaista

25 fantasiaa

8 scifiä

13 muuta

6 englanniksi

5 arvostelukappaletta

3 parasta:

Siri Pettersen - Odininlapsi

J.R. Ward - Varjot

Courtney Robertson - I Didn't Come Here to Make Friends (postaus tulossa)

3 hutia:

Sarianna Suorsa - Rising Moon, Evanescent - Katoavainen

Alan Bennett - Epätavallinen lukija

Mila Teräs - Pimeän taivaan kilta

2015 vuoden teksteistä suosituimmat:

1. Siri Pettersen - Odininlapsi

2. Theo Lawrence - Salatun voiman kaupunki

3. Maggie Shayne - Hämärän syleily

Vuosi 2016 tulee kirjavuotena olemaan todennäköisesti edellistä paljon hiljaisempi. Tarkoitus olisi, että toukokuussa valmistuisin johtamisen ja viestinnän tradenomiksi, joten allaolevan kuvan kirjapinossa on tämän hetken lukemiseni.

Toivottavasti jossain rakosessa ehtisi lukemaan hieman romaanejakin - vuodelta 2016 odotan erityisen kovasti ainakin Siri Pettersenin kirjaa Mätä.

Hyvää kirjavuotta 2016!

Mustemaailmani pisteet: Blogistanian Kuopus 2015

Nyt meikäläinenkin oli sen verran hereillä, että ehdin tänä vuonna antaa pisteet Blogistanian Kuopukseen!
Luen pääasiassa nuorille suunnattua fantasiaa, joten siksi päätin antaa pisteitä vain tässä kategoriassa, jota emännöi Luetaanko tämä?-blogi. Pisteet menivät puhtaasti kirjoille antamieni arvosanojen perusteella, joskin saman arvosanan saaneiden kesken piti valita se parempi.

Mustemaailmani pisteet:

1. Siri Pettersen: Odininlapsi (3p.) - Tätä ei tarvitse edes perustella, vuoden paras nuorten (aikuisten) kirja! Vähän arvoin, että mihinkä kategoriaan tämän nyt voi luokitella, mutta sen verran moni oli puhunut tästä nuortenkirjana, että Kuopukseen meni (vaikka kyllä Odininlapsi ehdottomasti aikuisillekin sopii).

2. Anu Holopainen: Ihon alaiset (2p.) - Toinen ihan mieletön nuortenkirja! Holopainen oli teininä suosikkikirjailijani, eikä tätäkään lukiessa tarvinnut yhtään ihmetellä miksi.

3. Veronica Roth: Uskollinen (1p.) - Rothin nuorten trilogiaa en ole missään vaiheessa erityisemmin hehkuttanut, mutta tämä päätösosa oli todella hyvä loppu tarinalle.

SOPHIE JORDAN: Hidden

Edellinen osa Vanish tempaisi niin mukaansa, että oli pakko aloittaa tämän lukeminen heti perään ja aamuyöhön astihan siinä sitten meni.

Jacindan oli tarkoitus pariutua lauman prinssin Cassianin kanssa, mutta hän vastustelee kohtaloaan. Kun hän karkaa rakastamansa ihmisen Willin kanssa, se päättyy katastrofiin, sillä metsästäjät saavat kiinni Cassianin siskon Miramin. Jacindaa painaa syyllisyys ja hän tietää että hänen pitää pelastaa Miram.

Ainoa keino pelastaa Miram on jäädä itsekin vangiksi. Jacinda huomaa kuitenkin nopeasti, että langat eivät ole enää hänen käsissään. Kun Jacinda oppii lisää kiinniottajistaan hän tajuaa, että kaikki eivät välttämättä pääse elävinä pakoon.

Hidden alkoi siitä, mihin Vanish jäi ja kirja keskittyikin Miramin pelastamiseen vihollisten kynsistä. Vähän harmitti, että itse metsästäjät jäivät taka-alalle, sillä tässä kirjassa pahikset olivat tutkijoita, jotka pitivät drakeja häkeissä ja tekivät heille kokeita.

Toisaalta uusien drakien saaminen sarjaan oli mielenkiintoista, mutta he tulivat sarjaan liian myöhään. Harmitti kyllä, että tämä loppu vähän lässähti, sillä varmasti tarinaa drakeista olisi riittänyt vielä. Tuntui, että Jordan halusi tarinasta vain helpon ulospääsyn. Pidin jokaisesta sivusta, mutta olisin silti kaivannut lisää. Joka tapauksessa voin ehdottomasti suositella tätä trilogiaa fantasian ystäville - viihdyin trilogian parissa tosi hyvin ja ehkä joskus luen kaikki kolmee kirjaa vielä uudestaankin.

arvosana: 4 / 5
HarperCollins 2012
sivut: 260
mistä: kirjastosta

SOPHIE JORDAN: Vanish

Tämän sarjan ensimmäisen osan Liekin olen lukenut jo pariinkin kertaan ja nyt menin vihdoin ja viimein kirjastoon lainaamaan trilogian seuraavat osat. Tämän kyseisein sarjan suomentaminenhan jäi vain ensimmäiseen osaan - harmi kyllä, mutta hyvin tämä maistui englanniksikin.

Pelastaakseen rakastamansa pojan elämän Jacinda joutui pettämään kaltaisensa paljastamalla heidän salaisuutensa. Nyt hänen pitää palata laumansa suojelukseen tietäen, ettei tule näkemään Williä enää.

Laumassa Jacindaa kohdellaan vihamielisesti ja hänen tulee tehdä töitä todistaakseen lojaaliutensa. Ainoat, jotka hänelle puhuvat ovat Cassian, joka on aina halunnut hänet, sekä hänen siskonsa Tamra, jonka elämä on muuttunut kohtalon oikusta täysin. Jacinda kuitenkin pitää kiinni toivosta, että jonain päivänä Will tulisi etsimään häntä.

Tämä oli pakko lukea yhdeltä istumalta. Vanish jatkui siitä mihin Liekki oli jäänyt ja se tempaisi heti mukaansa. Tämä oli ehkä jopa vähän parempi kuin ensimmäinen osa, sillä actionia oli enemmän. Lisäksi vasta tässä kolmiodraama potkaistiin kunnolla käyntiin ja ai että kun tykästyin Cassianiin tässä, vaikka ekassa osassa hän oli mielestäni pelkästään ärsyttävä. Oli kyllä hyvä, kuinka paljon Jordan muutti hahmoja tässä osassa, Tamrastakin tuli paljon mielenkiintoisempi hahmo.

Paikoitellen kirjan englanti oli minulle vähän haastavampaa, mutta nyt on tullut luettua vähän enemmän englanniksi, joten lukeminen sujui hyvin. Viimeinen osa Hidden olikin pakko aloittaa saman tien tämän jälkeen.

arvosana: 5 / 5
HarperCollins 2011
sivut: 294
mistä: kirjastosta

GARTH NIX: Lirael

Lirael tuli luettua samantien Sabrielin jälkeen, eli sen lukemisesta on jo jonkin aikaa. Hyvin kyllä muistuu kirjan tapahtumat mieleen, sen verran mukaansatempaava se oli.

Valitseeko kulkija tiensä vai tie kulkijansa?
Lirael ei tunne itseään clayrien tyttäreksi lapsentunikassaan. Epätoivoinen Lirael harkitsee jo päiviensä päättämistä, kun hän kuulee vahingossa jalosäätyisten vieraiden tuomat hälyttävät uutiset lännestä. Manaaja harjoittaa vapaata taikuuttaan kenenkään estämättä ja herättää henkiin vainajien armeijoita.

Saatuaan työtä kirjastoapulaisena Lirael ryhtyy ratkomaan suljettujen ovien salaisuuksia ja huomaa, että hänen on pian otettava koko valtakunnan tulevaisuus harteilleen.
Kuningas Sieran pojalla, prinssi Samethilla, on omat huolensa. Häntä ahdistaa velvoite ryhtyä oikeaoppiseksi abhorseniksi, kuningataräitinsä Sabrielin seuraajaksi. Mutta kohtalo kuljettaa hänen tielleen kauniin nuoren naisen, joka tuntee seitsemän maagisen kellon äänet.

Totta kai tässä hieman harmitti, kun päähenkilö vaihtui eikä jatkettukaan siitä mihin edellinen kirja jäi. Toisaalta Lirael toi niin paljon uutta, että jos olisi jatkettu vain siitä mihin jäätiin, niin kirja olisi voinut olla vähän tylsä. Ja olihan se kiva, että Sabriel ja Siera olivat jonkun verran mukana kirjassa.

Tämän kirjan paras hahmo oli ehdottomasti Liraelia auttava Kuriton Koira. Garth Nix osaa selvästi luoda hyviä eläinhahmoja. Kirjaa kerrotiin vuorottain Liraelin ja Samethin näkökulmista. Samethin kohdat eivät jaksaneet samalla tavalla kiinnostaa kuin Liraelin, joten sen takia tämä kirja kyllä hävisi vähän edeltäjälleen.

arvosana: 3½ / 5
WSOY 2005
sivut: 569
alkuteos: Lirael - Daughter of the Clayr, 2001
mistä: omasta hyllystä

GARTH NIX: Sabriel

Lukuinto on ollut sen verran vahva, että omastakin hyllystä piti napata jotain luettavaa. Sabriel tuli joskus ostettua Sokoksen alennusmyynnistä ja silloin se tuli luettuakin. Nyt päätin että uusi lukukerta olisi paikallaan, sillä hirveästi en mitään kirjasta muistanut - vain että pidin siitä ensimmäiselläkin lukukerralla.

Kuka puolustaa eläviä, kun vainajat nousevat?
Sabrielin isä on kuuluisa manaaja Abhorsen, joka on nyt joutunut pahaan pulaan ja Sabrielin pitää astua hänen saappaisiinsa. Siinä missä muut manaajat ovat kutsuneet kuolleita esiin, Abhorsen on pitänyt heitä levossa. Ilman Abhorsenia vainajien laumat tulvivat elävien keskuuteen imemään näiltä energiaa. Aivan kuin tämä ei riittäisi Sabrielille, on hänellä perässään myös isänsä kohtaloksi koitunut vihollinen Kerrigor.

Sabriel saa avukseen erikoisen kissan nimeltä Mogget. Hänellä on myös seitsemän maagista kelloa, jotka auttavat saattamaan kuolleet takaisin lepoon. Vainajat kuitenkin marssivat Sabrielia vastaan vääjäämättömällä varmuudella.

Sabriel oli hyvä - yhtä hyvä kuin mitä muistinkin. Hirveästi muita muistikuvia minulla ei siis ollut, joten kirjaa oli jännittävä lukea. Välillä on kiva lukea tällaista fantasiaa, joka poikkeaa yllättävänkin paljon niistä mitä tulee nykyään enemmän luettua. Kutsun tällaisia kirjoja "kunnon vanhaksi fantasiaksi", kun esimerkiksi edellistä lukemaani kirjaa The Orphan Queenia voin kutsua "teinihötöksi", vaikka niistäkin pidän todella paljon.

Vanhan valtakunnan ja Ancelstierren erot olivat mielenkiintoisia ja Vanha valtakunta muutenkin oli jännittävä. Pidin paljon kirjan alussa olleesta Vanhan valtakunnan kartasta. Kirjan paras hahmo oli ehdottomasti puhuva kissa Mogget - lukekaa niin tiedätte. Teinihötöissä olen pettynyt jos romantiikkaa ei ole tarpeeksi, mutta tässä riitti ehdottomasti pelkästään se, että sitä henkilöiden välille odotetaan kehittyvän. Sabriel sai minut innostumaan Vanhasta valtakunnasta taas sen verran, että seuraavan osan Liraelin lukeminen oli pakko aloittaa samantien. Kolmas osa Abhorsen tuli taas juuri lainattua kirjastosta.

arvosana: 4½ / 5
WSOY 2004
sivut: 389
alkuteos: Sabriel, 1995
mistä: omasta hyllystä

JODI MEADOWS: The Orphan Queen

Nykyään tulee useammin vilkaistua kirjastossa englanninkielisten kirjojen hyllyä ja toissakerralla bongasin tämän sieltä. Takakannen perusteella kirja vaikutti oikein hyvältä.

Wilhelmina on prinsessa, joka joutui pienenä jättämään kotinsa hyökkäyksen takia. Kymmenen vuotta myöhemmin Wilhelmina ja muut orvoksi jääneet ylhäisön lapset varastelevat Skyvalen kaduilla Indigon kuningaskunnan pääkaupungissa tullakseen toimeen. Heidän kanssaan Wilhelmina on päättänyt ottaa takaisin kruununsa.

Kuningaskuntaa uhkaa myös myrkyllinen taikuus, jonka takia taikominen on kaikkialla kielletty. Wilhelminan taikuus voi kuitenkin olla avain ongelmiin, mutta Mustan tikarin huomattua Willin taikuuden, voi Wil kadota kuten kaikki muut taikuttaa käyttäneet.

Tämä kirja oli todella hyvä! En millään halunnut laskea sitä näpeistäni, joten luin aamuyöhön asti. Englanti oli yksinkertaista ja kirja tempaisi alkukankeuksien jälkeen mukaansa juonen kiihtyessä. Pidin todella paljon kirjan maailmasta ja asetelmasta - valtakuntien taistelusta toisiaan sekä myrkyllistä taikuutta vastaan.

Hahmotkaan eivät olleet yhtään hullumpia. Pidin paljon Wilhelminasta ja orpojoukosta, sekä Wilhelminan ja Mustan tikarin välille muodostuneesta suhteesta, joka oli vatsaa kutkuttava. Musta tikari oli kirjassa itseasiassa "Black Knife", mutta veitsi ei kuulosta suomennettuna hyvältä, haha! Katselin jo seuraavaa osaa, mutta harmikseni se ilmestyy vasta keväällä - pitää jaksaa odottaa.

arvosana: 5 / 5
HarperCollins 2015
sivut: 400
mistä: kirjastosta