J.R. WARD: Rakastaja - vihdoinkin

Tämän kirjan löysin joulukuusen alta lahjapapereihin käärittynä reilu kuukausi sitten, eikä mennyt montaa tuntia, kun olin jo sen kimpussa, eikä luku-urakkaan kauaa mennyt. Tämän arvostelun saaminen blogiin kestikin sitten enemmän, mutta vihdoin saadaan vähän eloa tännekin.

Qhuinn, sukunsa ja aristokratian hylkäämä nuori vampyyriuros, on vihdoin löytänyt paikkansa julmana taistelijana veljeskunnan riveissä sodassa lessereitä vastaan. Lisäksi hänen unelmansa perheestä saattaa vihdoinkin toteutua, mutta silti hän tuntee olonsa tyhjäksi.

Blay valmistautuu luopumaan pitkäaikaisesta rakkaudestaan Qhuinnia kohtaan nähtyään tämän valitun naaraan kanssa. Kohtalo puuttuu kuitenkin peliin, eikä anna Blayn ja Qhuinnin luopua toisistaan.

No niin, tämä monien odottama Blay x Qhuinn osa, joka on itse asiassa Mustan tikarin veljeskunnan 11. osa, oli kyllä minunkin mielestäni hyvä. Tämä sarja on sellainen, että jokainen kirja kyllä kolahtaa (ainakin minuun), vaikka näitä ei osaa enää odottaa yhtä innokkaasti kuin silloin alussa.

Olin vähän pettynyt siihen, ettei pääpari saanut tarpeeksi huomiota osakseen, vaan mukaan tuotiin taas lisää muita hahmoja. Muutamassa aikaisemmassa kirjassa pidin tästä järjestelystä, mutta nyt se häiritsi. Toisaalta pidin myös sivujuonista. Alussa Assailin ja Solan kuviot häiritsivät, mutta loppua kohden he alkoivat kiinnostaa entistä enemmän.

En osaa sanoa onko tällä sarjalla enää paljoa annettavaa, vai toistetaanko vain samoja kaavoja. Joka tapauksessa nämä ovat sen verran viihdyttäviä ja hyvää "aivot narikkaan"-lukemista, että pakkohan uusiin osiin on tarttua.

arvosana: 4½ / 5
Basam Books 2013
sivut: 640
alkuteos: Lover at last, 2013
mistä: omasta hyllystä

REETA AARNIO: Hän joka ei pelkää

Reeta Aarnion teoksiin en olekkaan koskaan aikaisemmin tutustunut, joten päätinpä tarttua tähän hänen ihan mielenkiintoiselta vaikuttavaan dystopiaansa.

Sisarukset Asisi ja Rei elävät maailmassa, jossa heidän arkensa on tiukasti säädeltyä. Heidän tulevaisuutensa päätetään puolisoa ja uraa myöten. Kaikki tuntuu normaalilta, kunnes he törmäävät Kiraihin, atavaanipoikaan villiltä reuna-alueelta.

Kirai on elänyt hyvin erilaista elämää kuin sisarukset, mutta hänen elämänsä muuttuu, kun heimo hylkää hänet ajelehtivaan ruuheen. Kirai joutuu hänelle täysin vieraaseen maailmaan ja tahattomasti sotkee myös valvotussa ja ohjaillussa yhteiskunnassa elävän perheen elämän.

Pakko heti alkuun sanoa, että ei tämä oikein iskenyt. Loppua kohti tapahtui huima parannus, joten ehkäpä seuraava osa olisi parempi. Loppua kohden kirja muuttui intensiivisemmäksi ja mielestäni Asisista muodostui varsin mielenkiintoinen hahmo.

Kirjan suurin miinus olivat ne kappaleet, joissa kerrottiin jokin legenda Kirain kansasta. Nämä luin vain silmäillen, minua ne eivät jaksaneet kiinnostaa. Onneksi muu osa kirjasta oli ihan luettavaa.

arvosana: 2 / 5
Otava 2013
sivut: 253
mistä: kirjastosta

JURI NUMMELIN (toim.): Kuun pimeä puoli - suomalaisia ihmissusinovelleja

Tämäkin novellikokoelma löytyi pitkältä lukulistaltani ja Lahdessa käydessäni nappasin sen mukaani kirjastosta. Pidän novellien lukemisesta ja erityisen mielenkiintoisia tämän kirjan novelleista tekee sen, että ne ovat suomalaisia.

"Sudeksi muuttuva ihminen kohtaa pimeän puolensa. Kun saman ruumiin kahleisiin joutuvat ihminen ja verenhimoinen eläin, sivistyksen rinnalle nousevat alkukantaiset vietit, vaistot, pelot ja halut. Mutta kumpi on todellinen peto?"

Koska olin lukenut tällaisen novellikokoelman myös vampyyreista, niin pitihän tämä senkin vuoksi lukea. Tämä kokoelma vain tuntui varsin pitkältä, mielestäni novellit eivät olleet tarpeeksi erilaisia, vaikka laadukkaita olivatkin.

Kokoelman lukemisessa meni siis aikaa, mutta nyt kun selailin alkupuolen novelleja, niin monen kohdalla tuli mietittyä, että "hei olihan tämäkin tosi hyvä". Ehkä loppua kohden novellien ihmissudet alkoivat tulla jo korvista ulos. Muutamat novelleista nousivat taas vähän ylitse muiden, ei nyt niin voimakkaasti kuin joidenkin muiden kokoelmien kohdalla, mutta sanottakoon, että Johanna Sinisalon tyylistä minä muun muassa pidän paljon ja hänen novellinsa "Kuun pimeä puoli" oli yksi suosikeistani.

arvosana: 3 / 5
Jalava 2013
sivut: 352
mistä: kirjastosta

P.C. CAST & KRISTIN CAST: Yön talo 8 - Vapautettu

Kävin kirjastossa hakemassa tenttikirjoja, mutta en voinut olla eksymättä myös romskujen (romaanien) pariin. Hyllyssä sattui olemaan tämä Yön talon uusin osa, enkä voinut olla nappaamatta sitä mukaani.

Yön talossa hallitsee Neferet, mutta Zoey nauttii Isle of Skyellä rauhasta ja soturinsa Starkin seurasta, eikä haluaisi enää palata ongelmien pariin Tulsaan.

Stevie Raen tilanne ei ole yhtä seesteinen. Hänen soturinsa Refaim on vain osittain ihminen, jonka tulee päättää pettääkö joko isänsä vai rakastettunsa.

Tämän kirjan parissa valvoinkin vähän pidemmälle yöhön. Sarja on taas muutamien huonojen osien jälkeen alkanut kiinnostaa, vaikka nyt muutaman kirjan ajan on vähän häirinnyt se, kuinka monen henkilön näkökulmasta asioita kerrotaan. Toisaalta se on myös hyvä juttu, sillä minua ei kiinnostaisi lukea koko aikaa Zoeyn näkökulmasta, joka hahmona ei jaksa enää oikein kiinnostaa.

Stevie Rae ja Refaim olivat tässäkin osassa ihana pari, joista odotan saavani lukea myös seuraavassa osassa. Muutenkin ehkä odotan nyt seuraavalta osalta enemmän, sillä tässä kirjassa tuli esiin muutamia ihan lupaavia juttuja. Muun muassa oli kiva saada tietää, ettei Heathia olla unohdettu.

arvosana: 3½ / 5
Otava 2013
sivut: 336
alkuteos: Hunted. A House of Night Novel, 2011
mistä: kirjastosta

RITVA TOIVOLA: Vampyyrimuoti

Tämä Ritva Toivolan Vampyyrimuoti sisältää kahdeksan fantasianovellia, enemmän ja vähemmän salaperäisiä ja kummallisia. Tämänkin nappasin mukaani kirjaston poistomyynnistä ja olen lueskellut kesästä lähtien novellin silloin ja toisen tällöin.

Kirjan nimikkonovelli Vampyyrimuoti kertoo tytöstä, joka aavistelee, että poikaystävän perheellä saattaa olla vampyyrintaipumuksia. Novellissa Muna koulu saa salaperäisen munanmuotoisen yllätyslahjan, jonka epäillään olevan joko ufo, modernia taidetta taikka sitten sen sisältä oletetaan kuoriutuvan jotain. Perhosten tavaratalossa taas vilistää salaperäinen iso hämähäkki, jota kaikki pelkäävät.

Mikään novelleista ei erityisesti iskenyt minuun. Olisin kaivannut enemmän fantasiaa. Nyt nämä olivat vain erityisen salaperäisiä, joista monissa loppu jätettiin hyvin auki.

Tapa luoda mystisyyttä aika tavallisista asioista oli kuitenkin mielenkiintoista. Onhan se nyt aika erikoista, että tyttö keksii tavaratalossa ryhtyä toimimaan ihan oikeana mallinukkena hämäten kaikkia, eikä hänen miesystävänsä enää lopulta erota häntä nukesta.

VICTORIA HOLT: Paholaisratsastaja

Ostin tämän muistaakseni vuosi sitten Lahden kaupunginkirjaston poistomyynnistä. Nyt kävin läpi omaa kirjahyllyäni ja tämä sattui käsiini. Onhan välillä ihan mukavaa lukea tällaista hömppäkirjallisuuttakin.

Minella on tavallinen englantilaistyttö, jonka äiti toimii opettajana niin maalaisten kuin myös seudulla vierailevien ylhäisön lapsille. Oppitunneilla Minella tutustuu Fontaine Delibesin kreivin villikkotyttäreen Margotiin, jonka seuranainen hänestä tulee. Margotin mukana Minella pääsee muuttamaan Ranskaan kreivillisen palatsin loistoon.

Ranskassa kuitenkin kuohuu ja vallankumous on nousemassa. Lisäksi Minella halutaan pelata pois pelistä, eikä hän ole varma mikä hänen osuutensa on linnassa tapahtuneeseen surmaan, josta häntä epäillään - oletetaanhan hänen olevan myös kreivin uusi rakastettu.

Kirja oli oikeastaan yllättävän hyvä. Mukavan hömppä ja nopea luettava, jonka juoni eteni hyvään tahtiin, tosin lopussa mielestäni kiirehdittiin turhaan. Henkilöiden kiertelevästä ja vihjailevasta puhetavasta tuli vähän mieleen Ylpeys ja ennakkoluulo, tosin tämä kirja oli kuitenkin hyvin eri tyyppinen.

Kirjassa oli nostettu ihan mielenkiintoisia asioita esiin, tosin jotkin olivat myös aika huvittavia, esimerkiksi Minellan ja Margotin isän, kreivin "pelkoa ja huumaa" täynnä oleva salasuhde. Voisinpa joskus kuitenkin lukea Victoria Holtia uudestaankin.

ANNUKKA SALAMA: Piraijakuiskaaja

Tämä kirja tuli luettua jo aikaa sitten, sillä eihän sitä voinut jättää yöpöydälle odottelemaan, vaan lukeminen oli pakko aloittaa heti. Sen verran hyvästä kirjasta on kuitenkin kyse, ettei tätä postausta voi noin vain jättää välistä.

Unna on vauhdikas skeittarimimmi ja ketterä kuin orava. Hän onkin faunoidi, joka saa kykynsä eläimeltä, aivan kuten ystäväporukkansa, jonka kanssa hän lähtee Kalifornian auringon alle.

Jännitettä ilmaan tuovat aaltoja kesyttävä salaperäinen sisaruspari sekä Unnan taustojen jäljitykseen liittyvät riskit: maailman viimeinen tulielementin edustaja ja planeetan ainoa faunoidinaaras ovat arka yhdistelmä, joka kiinnostaa muitakin kuin metsästäjiä.

Sarjan ensimmäinen osa Käärmeenlumooja ei lumonnut minua silloin niin täysillä kuin monet muut, mutta tämän toisen osan jälkeen olin kyllä ihan myyty. Salama oli kehitellyt hyvin mielenkiintoisia hahmoja ja juoni koukutti alusta lähtien.

Ensin olin vähän skeptinen maisemanvaihdoksen suhteen, mutta ihan turhaan. Kalifornia toi erittäin hyvää vaihtelua tarinaan ja toinen osa oli tarpeeksi erilainen kuin ensimmäinen. Muutama juttu sai kulmani kohoamaan, kuten lukemani perusteella muidenkin bloggarien: Onhan se ihan okei päästää lapsi toiselle puolen maailmaa - vai?
Kyseisiin juttuihin en kuitenkaan viitsinyt hirveästi takertua, vaan nautin lukemisesta. Odotan kyllä innolla kolmatta osaa, sillä näin onnistuneen kakkososan jälkeen tuntuu, että kolmannellakin osalla on paljon annettavaa.

CHARLAINE HARRIS: Veren muisti

Nyt on sitten tullut luettua jo yhdestoista osa tätä kyseistä sarjaa ja suoraan sanottuna alkaisin toivomaan loppua, vaikka sarjan parissa olen suhtkoht hyvin viihtynytkin.

Merlotte's-baariin tehdään palopommi isku. Koska nykyään baarin omistajan Samin tiedetään olevan kaksiluontoinen, epäilyt kohdistuvat heti muodonmuuttajavastaiseen väestöön. Sookiella on kuitenkin omat epäilyksensä, mutta hänen rakastajansa Ericin juonittelut meinaavat viedä hänen huomionsa aivan toisaalle.

Kun sekä työ- että rakkauselämä ovat uhattuina, Sookie ei tyydy sivustakatsojan rooliin. Taas Sookie joutuu tilanteeseen, joka on sekä uhkaava että kuolettava.

Alkaa pikkuhiljaa ärsyttää se kuinka Sookieta koko ajan yritetään saada hengiltä ja myöskin se, kuinka isolle jalustalle hänet nostetaan. Häntä pidetään niin mielettömän tärkeänä vampyyrien ja muodonmuuttajien rinnalla, mutta onhan kyseessä päähenkilö. Vähän vähempikin kuitenkin riittäisi.

Siinä mielessä odottelisin jo innolla, että saisin käteeni päätösosan. Olen hyvin viihtynyt näiden kirjojen parissa, mutta mielestäni sarjaa pitkitetään ihan turhaan, sillä tässäkin osassa samat asiat toistuivat ja turhaa jaarittelua oli ihan riittämiin.

KERSTIN GIER: Safiirinsini

Safiirinsini on toinen osa Rakkaus ei katso aikaa-trilogiasta ja jo ensimmäisen Rubiininpuna nimisen kirjan kohdalla harmittelin lapsellista kantta, joka ei mielestäni istu sarjaan kovin hyvin. Onneksi sisältö ei ole kuitenkaan samaa maata.

16-vuotiaan Gwendolynin elämä on ollut yhtä vuoristorataa sen jälkeen, kun hänestä tuli perheensä aikamatkaaja. Hän elää niin nykyajassa kuin menneisyydessä ja lisäksi hänellä ja Gideonilla riittää ongelmia - pitäisi pelastaa maailma ja lisäksi oppia tanssimaan vielä menuettia.

Kaiken lisäksi Gideon alkaa käyttäytyä arvoituksellisesti. Gwendolyn ei ole enää varma, mistä kaikessa on kyse, mutta hän aikoo ottaa siitä selvää.

Tykästyin tähän jopa ehkä enemmän kuin ensimmäiseen osaan. Ensin oli vähän muistelemista, että kuka hahmo oli kukin ja miten he tarinaan liittyivät, mutta aika nopeasti tarinaan pääsi taas sisään.

Suurin plussa kirjassa oli hyvät hahmot. Mielestäni luonteenpiirteitä oli hyvin korostettu ja erityisesti Gwendolyn oli erinomainen päähenkilö. Ei tämä kirja nyt mihinkään top10-listalle noussut, mutta oli silti erittäin symppis ja viihdyttävä nuortenkirja.

ELINA ROUHIAINEN: Susiraja 2 - Uhanalainen

Tämän kirjan lukemisesta on jo vähän aikaa, mutta tämä oli myöskin kirja, jota odotin koko kevään, sillä rakastuin ykkösosaan heti ensimmäisiltä sivuilta lähtien.

Helsinkiläinen Raisa ei osannut aavistaa, kuinka paljon muutto Kainuun korpeen pienen Hukkavaaran kylään tulisi muuttamaan hänen elämäänsä. Paettuaan kylästä hän on vain yrittänyt saada unohdettua kaiken tapahtuneen.

Mutta Raisan suuri rakkaus Mikael ei niin vain katoa hänen elämästään, eikä Hukkavaaran kaikki salaisuudetkaan vielä paljastuneet Raisalle. Niinpä sudet kutsuvat taas häntä, vaikka paluu tarkoittaa ajautumista keskelle taistelua, jossa ei tiedä keneen tai mihin voi edes luottaa.

Olipa ihanaa palata taas Susirajalle. Elina Rouhiainen on onnistunut hienosti istuttamaan paranormaalin romantiikan suomalaiseen maisemaan, joka saa minut pitämään tästä sarjasta vielä enemmän.

Tätäkään osaa en montaa kertaa laskenut käsistäni, vaikka pakko minun on myöntää, ettei tämä vain millään yltänyt ensimmäisen osan tasolle. Ei tämä missään tapauksessa pettymys ollut, mutta kuitenkin - ensimmäinen osa oli vain niin pirun hyvä.

Mikaelin ja Raisan suhdekiemurat olivat kuitenkin yksi osa kirjan parhaasta annista - osaavatpa teinit olla joskus ihmeellisiä. Välillä viherpiipertäjämäisenä henkilönä Raisa sai minut ärsytettyä, mutta oli myös hetkiä, jolloin pystyin hyvin samaistumaan häneen ja osittain myös muutamiin kirjan tapahtumiin. Siinä mielessä tämä osa antoi jotain aivan uutta.

Millään pettyneillä fiiliksillä en jää siis odottelemaan kolmatta osaa, sillä kyllä tässä toisessa osassa tapahtui semmoisia, että kolmannessa tulee tapahtumaan ilmeisesti vaikka mitä - paluuta Susirajalle odotellen.