SARIANNA SUORSA: Rising Moon, Evanescent - Katoavainen

Kuulin tästä kirjasta ensimmäistä kertaa luettuani arvostelun Dysphoria-blogista ja törmättyäni kirjaan kirjastossa mietin että "miksipä ei", sillä se kuulosti ihan jännältä.

Maailma on ajautunut kilpavarustelun kierteeseen ja sodanuhka on läsnä koko ajan. Lunar-eclipse on maa, jossa on onnistuttu geenimanipulaation avulla istuttamaan syntymättömiin lapsiin erikoiskykyjä, jotka auttaisivat sodassa.

Tegan, Alaric ja Alisha aloittavat jokaiselle pakollisen taistelukoulun, jossa heistä tulee sotureita. He saavat huomata, että taistelukoulun joukko on kaikkea muuta kuin yhtenäinen ja että vihollisia on yllättävillä paikoilla. Vaikeista olosuhteista lähtöisin oleva Tegan joutuu kovimman paineen alle, mutta löytää itsestään myös uusia kykyjä ja voimaa selviytyä.

Viivi 12v. olisi ehkä saattanut tykätä tästä kirjasta, mutta Viivi 21v. ei vakuuttunut tästä kyllä yhtään. Sen lisäksi että kirja oli varsinainen nimihirviö, se oli huono sekoitus Nälkäpeliä ja Twilightia ja koulumaailma toi lisäksi vähän mieleen Yön talon. Pienet samankaltaisuudet eivät haittaa, mutta tässä mentiin liiallisuuksiin.

Ajattelin myös, että onko tätä oikoluettu ollenkaan, sillä kieli oli kankeaa ja hiomatonta ja muun muassa hahmojen vuoropuhelut tuntuivat epäaidoilta. Tuntui että olisin lukenut tarinaa joltain huonolta fanfiction-foorumilta. Kirjasta puuttui selkeys ja punainen lanka - nyt se oli varsinainen sekametelisoppa. Ainoa valonpilkahdus oli kirjan jännittävä loppu - ehkä saatan mielenkiinnosta lukea seuraavankin osan, vaikka tämä meni kyllä huonoimpien lukemieni kirjojen joukkoon.

arvosana: 1 / 5
Bookcover 2015
sivut: 292
mistä: kirjastosta

Helsingin kirjamessut 2015

Kirjamessuilin tänä vuonna vain lauantaina, sillä kotiudun Barcelonan reissulta vasta perjantaina. Messuillakin oli vielä matkaväsymystä havaittavissa ja lisäksi reissulta tarttui shoppailujen ja tuliaisten lisäksi jokin pöpö mukaan, höh.

Oli kuitenkin todella kivat kirjamessut, vaikka mitään ohjelmaa ei lopulta tullutkaan mentyä katsomaan. Poikaystäväni yritti mennä katsomaan suurta Ukraina - keskustelua, mutta keskustelu oli vetänyt Aino-lavan niin täyteen, että lisää katsojia ei päästetty enää sisään.
Messuilla kiertely ja haahuilu otti oman aikansa - lauantai oli nimittäin todella ruuhkainen messupäivä. Hauskaa oli kuitenkin nähdä kuinka paljon ja varsinkin kuinka eri ikäistä populaa messut vetivät.

Ruokamessujen puolella oli myös kiva viettää aikaa herkkuja maistellen - juustoja ja makkaroita oli ainakin ties millaisia.
Ja paras kuulemani myyntipuhe messuilla oli ehdottomasti erään makkaramyyjän "parempaa lihaa kuin tinderissä"!

Messuilta ei nyt hirveästi tarttunut kirjoja mukaan, mutta olen kuitenkin tosi tyytyväinen messusaaliiseeni, sillä mitään ostoslistaa minulla ei messuille ollutkaan. Sisäpiirin tietoa Mustan tikarin veljeskunnasta ja Tacticin life coach-peli olivat siis tosi kivoja löytöjä ja pelikortit sai pelin mukana (ja oli ihan pakko ostaa myös muutama metrilaku).
F-kustannuksen uusinta Hits-nuottikirjaa hypistelin messuilla, mutta se jäi nyt kuitenkin sinne - ehkä se tulee jossain vaiheessa hommattua.
Kiitos Messukeskukselle bloggaaja-passista!

JOHANNA SINISALO: Auringon ydin

Olen lukenut Sinisalolta aiemmin "Ennen päivänlaskua ei voi" ja "Kädettömät kuninkaat ja muita häiritseviä tarinoita", joista kummastakin pidin todella paljon. Tämä kirja oli ollut mielessä jo jonkin aikaa ja viime kerralla kirjastossa se sattui tulemaan vastaan.

Suomen Eusistokraattisessa Tasavallassa yhteiskuntarauha ja kansanterveys ovat arvoista tärkeimmät ja kaikki riippuvuutta aiheuttavat nautintoaineet on ankarasti kielletty: huumeet, nikotiini, alkoholi ja kofeiini. Seksin helppo saatavuus on valtion erityissuojeluksessa, ja valtiollinen tiede onkin kehittänyt sen jakelun vaivattomaksi. Ihmissuvusta on jalostettu uusi alalaji: altis, nöyrä ja itseään tyrkyttävä - ennen heitä kutsuttiin naisiksi.

Yksi vaarallinen huume on kuitenkin jäänyt vielä osittain kitkemättä yhteiskunnasta: chili. Vanna ja Jare sotkevat näppinsä sen rikolliseen välittämiseen. Vannan yrittäessä selvittää, mitä hänen kadonneelle sisarelleen on tapahtunut, Jare törmää outoon uskontokulttiin, jonka käsissä on Auringon ydin. Onko tällä epäinhimillisen tulisella chililajikkeella mahdollisesti vaikutuksia, jotka on syystäkin kielletty?

Nyt tuli kyllä luettua aivan mielettömän hyvä dystopia. Kirjan yhteiskunta oli jotain niin erilaista ja häiritsevää, että se sai provosoitumaan sekä pohtimaan naisen asemaa. Pidin todella paljon Sinisalon tyylistä ja kyllä kolmesta lukemastani Sinisalon kirjasta tämä nousi parhaimmaksi.

Kirjan rakenne oli todella hyvä. Kirjassa oli katkelmia eloi-lapsille suunnatusta lehdestä, kirjeitä, lakitekstejä sun muita Vannan ja Jaren näkökulmista kerrotun tekstin lisäksi, mikä oli todella mielenkiintoista ja sai Suomen Eusistokraattisen Tasavallan tuntumaan hämmentävän todentuntuiselta. Itse kirjan juoni jäi ehkä vähän yhteiskunnan jalkoihin, vaikka Vannan ja Jaren suhteen eteneminen olikin mielenkiintoista seurattavaa, chilistä puhumattakaan - kirja voi nimittäin aiheuttaa hetkellisen hämmentävän mieliteon chiliä kohtaan.

arvosana: 4 / 5
Teos 2013
sivut: 300
mistä: kirjastosta

Helsingin kirjamessut lähestyvät!

Viime vuonna en päässyt kirjamessuille, mutta onneksi sentään nyt, vaikka vain yhdeksi päiväksi. Voitin liput messuille Marin blogista, mutta sitten tällaisena hitaana-Hämäläisenä tajusin myös bloggaajapassin - ja sain kuin sainkin sen, vaikka luulin olevani auttamatta myöhässä näiden messujen suhteen.
Mikäpä sen kivempaa, kuin mennä vähän isommalla porukalla messuille! Messupäiväksi valikoitui lauantai, sillä palaan Suomeen Barcelonasta vasta perjantaiaamuna. Pitää ottaa vain kaikki messuista irti yhden päivän aikana.

Toisin kuin pari vuotta sitten en ole tällä kertaa suunnitellut minuutintarkasti messuaikatauluani. Lauantaille ei sattunut niin paljon mielenkiintoista ohjelmaa, mutta saapahan kierrellä rauhassa - mikäs sen parempaa kirjamessuilla.
Käymme kuuntelemassa varmaan ainakin Jari Litmasta 10:30-11:00 Aleksis Kivi-lavalla ja Anu Holopaista 15:00-15:30 Louhi-lavalla.
Ja pitääpä tässä ennen messuja tutustua vielä Messukeskuksen omaan mobiilisovellukseen!

SIIRI ENORANTA: Surunhauras, lasinterävä

Olin lukenut tästä kirjasta muutaman arvostelun kirjablogeista ja bongattuani sen kirjastosta päätin että miksipä ei, vaikka mitään suurta innostusta arvostelut eivät minussa kirjaa kohtaan herättäneet.

Sarastuksen palatsi kuhisee valtapelejä ja prinsessa Sadeialla on pakkomielle, joka uhkaa koko valtakuntaa.
Sarastuksen Lasinkirkas Sadeia on vasta kuudentoista, mutta hän on hallinnut vuosia yksinvaltiaana maataan. Hänen on pidettävä kaikki langat käsissään ja kaikkien on taivuttava hänen tahtoonsa.

Valtameren takana elää Surukauriin kansa, jolle surukauris kertoo, kuinka paljon surua kukin joutuu elämänsä aikana kantamaan. Pieni Uli-poika saa suuremman lahjan kuin kukaan aikaisemmin ja kirjoittaa viestin, joka kantautuu liiankin kauas.

Kaikki haluavat jotakin ja rakastavat jotakuta - unelmat, valtasuhteet ja riippuvuudet taittuvat ja hajoavat.

Parasta Enorannan kirjassa olivat hahmot. Hän oli luonut liudan erilaisia, vahvoja ja mielenkiintoisia hahmoja, joista kaikista luki mielellään. Kirjassa vaihdeltiin hyvin paljon sitä, kenen henkilön näkökannasta asioita kerrotiin, eikä minkään henkilön kohdalla tullut tylsää fiilistä niin että olisi vain silmäillyt tekstiä päästäkseen seuraavaan lukuun.

Mutta jotain tästä silti uupui. Kirjaa luki mielellään ja se oli ihana tarina, ehkä hieman vaikeakin, mutta hyvällä tavalla. Olisin kuitenkin kaivannut hieman nopeatempoisempaa juonta ja vähän enemmän actionia olisi varmasti tehnyt terää. Ei huono, muttei nyt mitenkään erityisesti iskenytkään - ihan hyvä kirja.

arvosana: 3 / 5
WSOY 2015
sivut: 473
mistä: kirjastosta

Mustemaailmani nyt myös Instagramissa!

Nyt Mustemaailmaani voi seurata blogin lisäksi myös Instagramissa nimellä mustemaailmani ja löytääpä sen jo kun etsii #mustemaailmani - tervetuloa seuraamaan!

Kiva päästä taltioimaan lukuhetkiä yms. kirjoittamisen lisäksi myös kuvamuodossa ja seuraamaan muita kirjaihmisiä. :)

KIERA CASS: The Selection Stories - The Prince & The Guard

Ajatukset ovat pyörineet nyt niin paljon koulujuttujen ja erityisesti opparin ja opiskelurientojen parissa, ettei bloggaamiselle ole tuntunut riittävän intoa. Vähän tekisi mieli tarttua johonkin hyvään kirjaan, mutta sellaista "pakko lukea"-kirjaa lukupinostani ei tällä hetkellä löydy. Tuli kuitenkin vihdoin ja viimein luettua loppuun nämä ns. lisäosat The Selection-trilogiaan.

Ennen kuin America Singer valittiin kilpailemaan Selectioniin prinssi Maxonin sydämestä ja Illéan kuningattaren paikasta, hän oli rakastunut kuudenteen kastiin kuuluvaan Aspen Legeriin.

Myös prinssi Maxonilla oli toinen tyttö elämässään.

Oli ihan mukava palata Selectionin pariin näiden tarinoiden myötä, mutta toisaalta mikään ei tullut yllätyksenä - tarinat tulivat jo trilogiassa tutuksi American näkökulmasta. Tarina Maxonin näkökulmasta jaksoi vielä kiinnostaa, mutta Aspeniin siirryttäessä lukeminen alkoi tuntua aikamoiselta pakkopullalta.

Kirja oli varsin ohut ja aika monta sivua söi sneak peek The One kirjasta (nämä tarinat olisikin varmaan kannattanut lukea ennen kys. osaa), joten onneksi nämä tarinat eivät olleet kovin pitkiä. Lopussa oli aika hauskasti Kiera Cassin Q&A, lista Selectioniin osallistuneista tytöistä (joita olikin paljon enemmän kuin muistin), päähenkilöiden sukupuut sekä sarjan The Official Playlist - niitä oli hauska tutkia.

arvosana: 1 ½ / 5
HarperCollins 2014
sivut: 227
mistä: omasta hyllystä

BECCA FITZPATRICK: Black Ice

Harvemmin tulee luettua englanninkielistä kirjallisuutta, vaikka aina kirjaston hyllystä katson mitä sieltä löytyisi. Tällä kertaa sieltä tarttui mukaani Hush, hush - sarjallaan tutuksi tulleen Fitzpatrickin nuortenkirja Black Ice.

Britt on aina ollut mukavuudenhaluinen, mutta päättää lähteä parhaan ystävänsä Korbien kanssa vaeltamaan tehdäkseen vaikutuksen ex-poikaystäväänsä. Matkalla tytöt juuttuvat myrskyyn ja lähtevät etsimään suojaan. He löytävät mökin ja kaksi komeaa pelastajaa - tai niin he luulevat.

Britt tajuaa, että hänen ja Korbien pitää päästä äkkiä pois vuorilta ja niin alkaa vaarallinen matka läpi lumen ja jään. Mutta onko komea ja salaperäinen Mason vihollinen, vai voiko häneen luottaa?

Black Ice alkoi todella vakuuttavasti ja jännittävästi, mutta lässähti keskipaikkeille päästyä. Loppua kohti kirja parani jälleen, mutta silti siitä jäi vähän bläh-fiilis.

Kirjassa oli hyvin vahvaa dekkari-genreä, joka toikin tarinaan sen parhaan annin. Loppu olikin todella jännittävä, sillä se ei ollut yhtään ennalta-arvattava. Romantiikka oli mielestäni aika kökköä, Brittin ja Masonin hatara rakastuminen ei saanut minua vakuutettua.  Britt oli hahmona ihan ok, mutta Mason oli taas erittäin paljon Patchin kaltainen - Fitzpatrick olisi voinut luoda edes hitusen erilaisemman mieshahmon.

Ei tämä nyt mikään pettymys ollut, mutta eipä juuri sykähdyttänytkään. Toisaalta oli kiva lukea taas englanniksi ja kirjan englanti oli helppolukuista.

arvosana: 2 ½ / 5
Simon & Schuster, 2014
sivut: 392
mistä: kirjastosta

SOPHIE JORDAN: Liekki

Joskus aikaisemminkin on tullut luettua tämä Sophie Jordanin Liekki, mutta päätinpä nyt ottaa uusinnan, sillä olen harkinnut ostavani tämän seuraavat osat englanninkielisinä kerran kun suomentaminen jäi tähän yhteen osaan.

Jacinda on aina tiennyt olevansa erilainen, jopa kaltaistensa seurassa. Drakit, lohikäärmeistä polveutuvat ihmiset, asuvat eristyksissä muusta maailmasta suojellakseen salaisuuttaan ja sukuaan. Erikoistaitojensa ansiosta Jacinda on sekä lauman että sen tulevan hallitsijan silmäterä, mutta hän kapinoi ennalta määrättyä tulevaisuuttaan vastaan. 

Rikottuaan lauman sääntöjä Jacinda joutuu jättämään kotinsa ja muuttamaan pikkukaupunkiin. Uusi alku ihmisten parissa ja tavalliseen elämään sopeutuminen ei ole helppoa Jacindalle, joka tuntee lohikäärmeen kuihtuvan pois. Ainoastaan komean ja etäisen Willin läsnäolo saa liekin hänen sisällään roihahtamaan. Jacinda kuitenkin tietää, että Will on lohikäärmeenmetsästäjien sukua, drakien vihollisten poika.

Liekki oli toisellakin lukukerralla yhtä hyvä kuin ensimmäisellä. Parasta antia kirjassa olivat drakit, jotka olivat mielestäni todella hyvä keksintö kirjailijalta - mielenkiintoisia, erilaisia fantasiaolentoja. Muuten Liekki oli aika tutuksi tullutta ihqua ja söpöä fantasiateinirakkausdraamaa, josta kuitenkin pidän sopivissa määrin. Tosin ilman drakeja kirja ei olisi yhtään erottunut muiden samantyyppisten joukosta.

Ehkä nyt toisella kerralla Jacindan ja Willin ällösöpö rakkaus hieman häiritsi tai ainakin heidän repliikit toisilleen, jotka tuntuivat aika feikeiltä. Joka tapauksessa oli kiva lukea Liekki uudestaan, sillä se oli nopeatempoinen ja hahmot hyviä. Jos tällaiset kirjat iskevät, eikä vielä ole tullut luettua Liekkiä, niin kannattaa lisätä se lukulistalle. 

arvosana: 4 / 5
Nemo 2011
sivut: 286
alkuteos: Firelight, 2010
mistä: kirjastosta

SIRI PETTERSEN: Odininlapsi

Sain Jalavalta arvostelukappaleena tämän Siri Pettersenin Norjassa menestystä niittäneen Korpinkehät-trilogian ensimmäisen osan, jonka lukeminen minun oli pakko aloittaa saman tien. Kirja antoi sen verran hyvän vaikutelman jo pelkän kannen ja takakansitekstin perusteella, vaikka olinkin hieman epäileväinen kaiken sen saaman hypetyksen vuoksi - voisiko se oikeasti olla niin hyvä?

Hirkalta puuttuu jotain, mikä kaikilla muilla tässä maailmassa on. Ilman sitä hän on mätä ja tauti. Kun Hirka on viidentoista hän kuulee olevansa odininlapsi, ihminen - hännätön olento toisesta maailmasta, jota muut hyljeksivät ja pelkäävät.

Hirka pakenee, mutta lupaus ystävälleen Rimille saa hänet riskeeraamaan oman henkensä ja palaamaan. Joku tahtoo kuitenkin tappaa Hirkan ennen muita, jotta hänen salaisuutensa säilyisi ikuisesti, sillä Hirkan tultua porteista tähän maailmaan, pääsi läpi myös joitain paljon vaarallisempia olentoja.

Nyt kirjan luettuani voin sanoa, että kaikki hypetys oli todellakin ansaittua - Odininlapsi täytti kaikki odotukseni ja ylikin. En edes tiedä mistä aloittaa oma hypetykseni, sillä en ole pitkään aikaan lukenut näin hyvää fantasiaromaania. Odininlapsi nousi suosikkeihini Liikkuvan linnan ja Potterien joukkoon. Kirja tulikin luettua melkein yhdeltä istumalta.

Pettersenin luoma fantasiamaailma lumosi minut. Erityisesti ihastuin juuri pohjoismaalaisuuteen, joka tuli kirjassa hyvin ilmi. Vähän arveluttaa miten hyvin muut maailmat mukaanluettuna ihmisten maailma tulevat istumaan tarinaan, mutta juuri muita maailmoja odotan innokkaasti seuraavilta osilta.

Lisäksi pidin todella paljon hahmoista oikeastaan yhtä lukuunottamatta. Kirja eteni vuorottain Hirkan, Rimen ja Urdin näkökulmista ja juuri Urd oli kaikista kirjan hahmoista se, joka ei sytyttänyt, vaikka hänellä iso rooli olikin. Hänestä kertovat pätkät luin aikalailla silmäillen, sillä Hirka ja Rime olivat niin paljon mielenkiintoisempia hahmoja. Romantiikkaa olisin kaivannut ehkä hitusen enemmän, mutta ehkä sitä tulee seuraavassa osassa. Tämä osa toimi hyvin näinkin, sillä tunteita ei kuitenkaan säästelty (enkä minä kyyneleitä).

Voin ehdottomasti suositella Odininlasta niin fantasian ystäville kuin myös muille - kirja varmasti kiinnostaa heitäkin, jotka eivät välttämättä juuri fantasiaa paljon lue.

arvosana: 5 / 5
Jalava 2015
sivut: 614
alkuteos: Odinsbarn, 2013
mistä: arvostelukappale