Tämä oli sellainen kirja, jonka ehdottomasti halusin lukea. Cheek on sen verran mielenkiintoinen persoona, että osasin odottaa hyvää kirjaa ja sitä se olikin.
"Miten lahtelaisesta suunsoittajasta ja tappelupukarista kasvoi stadionit täyttävä supertähti, jonka levyt ja biisit romuttavat listaennätyksiä? Tämä kirja kertoo koko ainutkertaisen tarinan mitään peittelemättä."
Luin kirjan aika rivakkaan tahtiin, sillä mielenkiinto säilyi alusta loppuun - Musta lammas oli hyvä kokonaisuus. Kirjassa keskityttiin pääasiassa Jaren uraan, mutta oli mukana myös vähän väläyksiä hänen yksityiselämästäänkin, joskin kaverini kysyessä tuliko kirjasta mitään uutta esille, ja muutaman jutun kerrottuani sanoi hän niiden tulleen ilmi jo Cheekin biiseistä.
Kirjassa oli mukana interludeja, joissa Jaren läheiset ja ystävät kertoivat omat näkemyksensä asioihin ja tapahtumiin. Mielestäni kyseiset pätkät olivat hyvä lisä, sillä ne toivat vähän eri näkökulmaa Jaren kertomiin juttuihin.
Kirjassa esiin tuotuja asioita oli selvästi haluttu linkittää yhteen Cheekin biisien kanssa, sillä joidenkin sivujen lopussa oli pätkiä biisien sanoituksista - ehkä vähän turhaa, mutta yhdistää varmaan kivasti kirjan ja erityisesti Alpha Omega-albumin (itse en ole kys. albumia kummemmin kuunnellut).
Parasta kirjassa oli mielestäni Jaren uran alkuvaihe ja se kuinka Jaren uran lisäksi kirjassa kerrottiin suomalaisen hiphopin tarina. Minulle tutumpaa Cheekkiä ovat nimittäin "Timantit on ikuisia" ja "Liekeissä" biisien lisäksi "Avaimet mun kiesiin", "Huligaani" ja "Räplaulajan vapaapäivä". Ja kyllähän lahtelaisena kirjan Lahti-aspekti kiinnosti, sillä paikat ovat tuttuja.
Oikeastaan ainoa kirjassa ärsyttänyt asia olivat englanninkieliset lausahdukset joidenkin lauseiden lopussa. Nyt kirjaa selattuani en montaa kuitenkaan bongannut, mutta lukiessa ne huvittivat ja tuntuivat pomppaavan silmille. Kai niillä yritettiin viestittää jonkinlaista räpin tai hiphopin asennetta ja tyyliä - "In this muthafuckin' rap game."
Joku voi ajatella, että miten elämäkerran voi saada aikaiseksi kolmekymppisenä, mutta Musta lammas osoittaa, että kyllä voi - kyllä sitä kerrottavaa näköjään 30 vuodessa ehti kertyä kirjan verran. Mielestäni tämä vielä julkaistiin aika hyvään saumaan. Voin suositella kirjaa kaikille, joita Jaren ura ja suomalainen hiphop kiinnostaa edes hiukkasen.
arvosana: 4 ½ / 5
Otava 2016
sivut: 461
mistä: arvostelukappale
maanantai 28. marraskuuta 2016
keskiviikko 16. marraskuuta 2016
Takaisinheitto Helsingin kirjamessuille
Parempi myöhään kuin ei milloinkaan - luvassa siis meikäläisen postaus Helsingin kirjamessuista. Vietin messuilla vain yhden päivän (vaikka muinakin päivinä olisi ollut vaikka mitä nähtävää), joka oli perjantai 28.10. yhdessä poikaystäväni ja äitini kanssa. Tämän postauksen kuvat ovat @mustemaailmani-instasta, joita julkaisin jo messupäivänä.
Heti messuille saavuttuamme suunnistin Suomalaisen kirjakaupan lavalle, jossa Siri Pettersen oli haastateltavana. Olen ylistänyt Pettersenin Korpinkehät-trilogiaa täällä blogin puolella, joten pakkohan Petterseniä oli päästä kuuntelemaan. Ja pitihän se omistuskirjoituskin saada viimeisimpään Mahti-kirjaan.
Pettersenin lisäksi kävin messuilla kuuntelemassa myös Kirjakallio-lavalla Jaana Kapari-Jattaa, jota haastateltiin Pottereihin ja Kirottu lapsi-kirjaan liittyen. Potter kiinnosti selvästi monia muitakin, sillä lavan edusta oli täynnä porukkaa. Keskustelua oli kiva seurata, vaikka Kirotusta lapsesta Kapari-Jatta ei sen syvällisemmin halunnut keskustella spoilausvaaran vuoksi. Pakko vielä mainita, että mielestäni Kirjakallio-lava oli messujen lavoista paras! Lukiolaiset ovat haastattelijoina todella hyviä.
Potter-keskustelun lisäksi kävin yhdessä äitini kanssa kuuntelemassa keskustelua JHT - Musta lammas -kirjasta. Hyvä keskustelu, jonka voi käydä katsomassa Ylen Areenasta.
Poikaystäväni huiteli messuilla pitkälti omia menojaan, sillä häntä kiinnostivat historia-, sota- ja politiikka-aiheiset keskustelut, joita perjantainkin messupäivään mahtui monia ja joista useimmat olivat kuulema olleet mielenkiintoisia.
Messusaalis jäi aika pieneksi verrattuna moniin muihin kirjabloggareihin, mutta eipä meidän kirjahyllyyn hirveästi enää mahtuisikaan. Kuvassa siis minun ja poikaystäväni hankinnat - ei hirveän vaikeaa arvata mitkä kuuluvat kummallekin. Happy Familyn bongasin 2e kirjapöydästä, joten pakkohan se oli napata mukaan, kun on lukulistalla ollut niin pitkään. Viivi nyt ei ollut niin pakollinen hankinta, mutta onhan se "joka Viivin oma kirja". Hits-nuottikirjoja minulta löytyy 2005-vuodesta 2013-vuoteen asti - oli aikakin ostaa vähän uutta soitettavaa.
Mielestäni tämän vuoden kirjamessut olivat jopa viimevuotisia paremmat. 2017 vuoden messuja odotellessa!
Iso kiitos Messukeskukselle bloggaaja-passista ja lipuista!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)