JULIE KAGAWA: Rautakuningatar

Vielä on muuten viikko aikaa osallistua Mustemaailmani kirja-arvontaan!

Koko Mikämikän tulevaisuus tuntuu olevan Meghanin käsissä; tytön, josta kukaan ei ollut kiinnostunut koulussa, joka ei kuulunut piireihin.

Meghan valmistautuu taistoon väärää Rautakuningasta vastaan apunaan vanha ystävä Puck ja sydämen valittu talviprinssi Ash. Kolmikko yrittää yhdessä nujertaa ruostuneen maailman ja pelastaa Mikämikän.

Tämä kolmas osa ei sytyttänyt enää niin paljon kuin kaksi ensimmäistä, mutta silti kirjan maailma oli edelleen yhtä ihana. Tämä tuntui ehkä hiukan hidastempoisemmalta, mikä saattoi johtua siitä, että pyörittiin jonkin verran samojen asioiden ympärillä kuin toisessa osassa.

Tätä nimitetään itsenäiseksi osaksi, mutta mielestäni kannattaa kuitenkin lukea kaksi aikaisempaa osaa, sillä silloin kirjasta saa paljon enemmän irti. Sen verran kirjat ovat kuitenkin yhteydessä toisiinsa.

Blogista löytyykin jo vuodelta 2012 neljännen osan, eli Rautaritarin arvostelu, joka ei tarinana ollut myöskään yhtään hullumpi, vaikka poikkesikin näistä kolmesta muusta kirjasta.

arvosana: 4 / 5
Harlequin 2012
sivut: 395
alkuteos: The Iron Queen, 2011
mistä: omasta hyllystä

JULIE KAGAWA: Rautatytär

Ensimmäinen osa jäi sen verran kesken, että oli pakko samantien tarttua tähän toiseen osaan, vaikka olen sen jo joskus aikaisemminkin lukenut.

Meghan Chase on vasta äskettäin saanut tietää olevansa kesähovin kuningas Oberonin tytär ja puoliverinen haltijaprinsessa. Koulun näkömättömästä tytöstä on tullut Mikämikän julkkis, jonka sydän vetää toisaalle, velvollisuudet ja taistelut toisaalle.

Meghan kaipaa talviprinssi Ashia, mutta ei halua myöskään olla välinpitämätön vanhaa ystäväänsä Puckia kohtaan. Yhdessä he yrittävät etsiä varastettua vuodenaikain valtikkaa, jonka löytyminen voi pelastaa kesän ja talven hovit sodalta.

Mielestäni tämä osa oli jopa vielä parempi kuin ensimmäinen. Meghan oli jo oppinut vähän enemmän haltijamaailmasta, eikä ollut niin höynäytettävissä kuin ensimmäisessä kirjassa. Mielestäni se teki hänestä paljon mielenkiintoisemman hahmon. Lisäksi kolmiodraama toi vähän lisäjännitystä. Välillä kolmiodraamat eivät oikein toimi, mutta tässä haltijamiehet olivat toisistaan niin poikkeavia, että heidän keskinäinen kinastelunsa oli viihdyttävää luettavaa. Mielestäni kolmiodraamaa olisi voinut korostaa kirjassa vaikka vieläkin enemmän.

Suosittelen tätä sarjaa fantasian ja romantiikan ystäville, sillä tämä on ehdottomasti ainakin yksi minun lempisarjoistani.

arvosana: 5 / 5
Harlequin 2011
sivut: 394
alkuteos: The Iron Daughter, 2010
mistä: omasta hyllystä

JULIE KAGAWA: Rautakuningas

Nyt oli pakko napata omasta hyllystä tämä kirja helpottamaan lukujumia, jonka muutamat kirjat ovat aiheuttaneet. Olen lukenut tämän kirjan varmaan pariinkin kertaan aikaisemmin, mutta nyt teki sen verran paljon mieli tarttua taas hyvään ja viihdyttävään fantasiakirjaan.

Meghan Chase on risoissa farkuissa kulkeva lukiolainen, joka odottaa innokkaasti kuusitoistavuotissyntymäpäiväänsä. Hän haluaa saada ajokortin ja päästä pois takapajulasta, jonne hän muutti äitinsä kanssa asumaan yhdessä tämän uuden miehen ja heidän poikansa kanssa.

Velipuoli Ethan on pikkuvanha nelivuotias, jonka möröt ja näyt pilaavat Meghanin syntymäpäivän. Meghanin on astuttava mielikuvituksen rajan yli ja yritettävä pelastaa Ethan. Operaatio on kuitenkin ihmeellisempi, kuin kukaan olisi voinut kuvitellakaan ja samalla Meghanin menneisyyskin paljastuu aivan uudessa valossa.

Tämä oli kyllä yhtä hyvä kuin muistinkin ja kirja tuli luettua melkeinpä yhdeltä istumalta. Haltiat ovat kyllä kirjojen fantasiamaailmassa minun henk.koht. lempiolentojani. Tässä oli hyvin tuotu esiin eri haltijatyyppejä sekä vanhaa ja uutta, ja mielestäni kirjan idea nykyajan teknologiasta joka tuhoaa vanhoja satuja ja uskomuksia oli todella mielenkiintoinen. Lisäksi kirjan hahmot olivat ihania ja tarpeeksi monipuolisia ja toisistaan poikkeavia, eikä kirjassa erityisen huonoja hahmoja ollutkaan, sillä kaikki olivat todella mielenkiintoisia ja toivat hyvän lisän kirjaan.

Ehkä olisin toivonut vähän enemmän sisältöä tähän ensimmäiseen osaan, sillä asiat jäivät aika levälleen kirjan loputtua. Toisaalta olipahan minunkin pakko tarttua saman tien seuraavaan osaan.

arvosana: 5 / 5
Harlequin 2011
sivut: 396
alkuteos: The Iron King, 2010
mistä: omasta hyllystä

MAGGIE SHAYNE: Hämärän syleily

Kävin pitkästä aikaa läpi vanhemmilleni jäänyttä kirjakokoelmaani ja nappasinkin tämän sieltä mukaani. Minun tuli luettua tämä joskus sen ilmestyttyä, mutta mitään kummempia mielikuvia tästä kirjasta ei ollut jäänyt, joten päätinpä lukaista sen toistamiseen.

Eversti Willem Stone on joutunut sotavangiksi. Hän alkaa kauheissa tuskissaan nähdä näkyjä naisesta, jolla on mystisiä voimia.

Sarafina on heimonsa syrjimä taitava ennustaja. Hän on kuitenkin liian erilainen ollakseen yksi heistä. Lisäksi hänellä on henki, joka puhuu hänelle, vaikka henki vaikuttaakin normaalilta kuolevaiselta mieheltä.

Teinitytöt Amber ja Alicia haluavat päästä vanhempiensa valvovien silmien alta lomalle New Yorkiin. Amberin vanhemmat eivät ole ollenkaan innoissaan tyttöjen aikeista, sillä Amber on kahden vampyyrin jälkeläinen ja haluttu saalis vampyyrinmetsästäjille.

Takakannen tekstin perusteella kirjasta sai vähän sekavan kuvan, sillä jo siinä käytiin monta kirjan tärkeää hahmoa läpi. Kuitenkin kirja keskittyi pääasiassa Willemiin ja Sarafinaan. Pidin silti siitä, että kirjassa oli monia tärkeitä henkilöitä. Kirja onkin kuudes Yön siivet-sarjan itsenäinen osa, joten se varmasti selittää hahmojen määrää. Harmittikin vähän, ettei esimerkiksi Amberiin keskitytty niin paljon, sillä hän vaikutti todella mielenkiintoiselta hahmolta. Ei kuitenkaan haitannut yhtään, etten ollut aikaisempia osia lukenut.

Pitkästä aikaa tuli luettua Harlequinia ja vampyyreja ja yllätyinkin siitä kuinka mukavaa luettavaa kirja oli ja se tulikin luettua melkein kokonaan yhden illan aikana. Ehkä ensimmäisellä kerralla vampyyrit tulivat jo niin korvista ulos, ettei tämä kirja silloin oikein iskenyt, mutta nyt oli kiva palata paranormaalin romantiikan pariin.

arvosana: 4 / 5
Harlequin 2011
sivut: 380
alkuteos: Embrace the Twilight, 2003
mistä: omasta hyllystä