MICHAEL SWANWICK: Rautalohikäärmeen tytär

Nyt on tullut luettua paljon kirjoja omasta hyllystä, kun niitä on sinne vuosien varrella kertynyt. Rautalohikäärmeen tyttären ostin vuonna 2012 Helsingin kirjamessuilta ja vasta nyt sain aikaiseksi lukea sen.

Orjatyttö Jane pakenee rautalohikäärmeen kanssa lohikäärmetehtaasta, mutta uusillakaan kotikonnuilla ei ole helppo pärjätä. Ihmiset, peikot, velhot, haltiat ja maahiset elävät oudossa, eroottisessa ja julmassa kilpailuyhteiskunnassa, jossa viekas Jane joutuu taistelemaan onnensa puolesta. Mikään ei ole ilmaista ja nuori Jane ja hänen rakkaansa joutuvat usein maksamaan hinnan, joka on korvaamattoman kallis.

Kunnianhimoinen Jane perehtyy hengen ja tieteen saloihin koettaen keksiä miten päästä oman kohtalonsa valtiattareksi. Tärkeintä olisi löytää pakotie, jotta matka kohti rauhaa voisi alkaa.

Kirja oli hämmentävä ja paikoitellen sekava, mutta lopun jälkeen fiilikset kirjasta olivat todella hyvät, sillä loppu selkeytti koko kirjaa. Lopun jälkeen ajattelin, että olipa muuten mielenkiintoinen ja hyvin kirjoitettu kirja - tästä tykkäsin.

Kirjasta on vähän vaikea kertoa spoilaamatta loppua, sillä mielestäni vasta lopussa koko kirjan juju selvisi, eikä kirjan pätkittäisyys ja tapahtumapaikkojen ja -ajan vaihtuminen tuntunutkaan enää niin kummalliselta. Kirjan tapahtumia kuvaa parhaiten unenomaisuus, mikä oli mielestäni hyvin ja mielenkiintoisesti, joskin paikoitellen äärimmäisen seksistisesti toteutettu.

Rautalohikäärmeen tytär on varmasti sellainen, joka jakaa lukijansa kahtia - toiset tykkää, toiset ei. Lisäksi kirjan voi vieläpä ymmärtää eri tavoin ainakin sen perusteella, mitä luin muiden mielipiteitä kirjasta. Mielestäni tämä oli kuitenkin sellainen, että vaikka alku takkuaisi, niin lukemista kannattaisi silti jatkaa, sillä kirjan tyyli muuttui aika paljon edetessään. Minulla ei lukemiseen mennyt kuin viikonlopun verran, sen verran hyvin tarina imaisi mukaansa.
Pakko kuitenkin vielä myöntää, että eniten jäi hämmentämään kirjan nimi, sillä nimenomaan kirjan rautalohikäärmeen rooli jäi minulle vähän auki, enkä kokenut sitä kovinkaan tärkeäksi osaksi juonta.

arvosana: 4 / 5
Like 2003
sivut: 429
alkuteos: The Iron Dragon's Daughter, 1994
mistä: omasta hyllystä

MARJA BJÖRK: Poika

Blogihiljaisuus on sen kuin vain jatkunut, vaikka muutama kirja on tässä välissä tullutkin luettua ja nyt ensimmäiseksi päätinkin epäloogisesti kirjoittaa tänne kirjasta, jonka luin viimeisimmäksi - onpahan ainakin tuoreessa muistissa.

Marion eli Makke on aina tiennyt olevansa poika - jo aivan pienestä pitäen. Hänen perheensä kuitenkin painostaa häntä tytön rooliin. Välillä tuntuu, että Maken äiti tajuaisi lastaan, mutta toisena hetkenä tämä voikin muuttua hyvin agressiivisesti Makkea kohtaan.

Makke käy ristiriitaisin tuntein läpi fyysista kasvamista naiseksi, kaverisuhteita, pukeutumista, seurustelua ja muiden nuorten ilon aiheet ja arki ovat hänelle pelottava temppurata, jolla hän tuntee olevansa yksin.

Olin huomannut muissa blogeissa arvosteluita tästä kirjasta ja sitten bongasin tämän kirjastosta ja ajattelin, että tämä voisi olla ihan kiinnostava kirja - oikeassa olinkin.

Mielestäni aihe oli mielenkiintoinen, mutta olisin toivonut että siihen olisi menty vielä syvemmälle. Nyt jäi fiilis, että tässä oli raapaistu vain pintaa, vaikka käytiinkin hyvin läpi erittäin pitkä ajanjakso päähenkilön elämästä.

Lisäksi pidin Marja Björkin aika simppelistä kirjoitustyylistä. Teksti oli vähän pohdiskelevamman tyyppistä, mutta ei liiaksi. En ole oikein pohdiskelevimpien kertomusten ystävä, mutta tämä upposi. Olisin kuitenkin toivonut kirjalta enemmän, mutta ei tämä missään nimessä huono ollut.