K.K. ALONGI: Kevätuhrit

Aikamoinen blogihiljaisuus takana - tämän jälkeen vielä pari arviota rästissä. Vaikka syksyä kohden lukeminen monilla lisääntyy, on se minulla mennyt ihan nollaan, vaikka mielettömiä kirjoja onkin odottamassa! Toivottavasti lukuintoa saisi piakkoin palauteltua, mutta nyt tämän Alongin Kevätuhrien pariin, joka minun tuli luettua jo kesällä.

15-vuotias Jade herää metrossa Sörnäisissä ympärillään pelkkää pimeyttä. Pian paljastuu karmea totuus: kaikki muut ovat kuolleet. Jadesta tietämättä neljä muuta nuorta kohtaa saman kauheuden eri puolilla kaupunkia. Sattuma heittää heidät yhteen, ja yhdessä he aloittavat matkan kohti tuntematonta maailmassa, jossa mikään ei ole niin kuin ennen.

Ihan ensimmäiseksi pakko sanoa, että kirja oli hyvä ja jännittävä, mutta taisin olla hiukkasen liian vanha tälle kirjalle. Pakko kyllä myöntää, että hahmojen nuoresta iästä huolimatta olivat he silti mielenkiintoisia ja tarpeeksi persoonallisia - jokaisen persoonaa tuotiin hyvin esille, eivätkä he tuntuneet pelkiltä massanuorilta.

Kirjan lukeminen oli minun kohdallani aluksi aika hidasta, tuntui ettei tarina lähtenyt kunnolla rullaamaan, vaikka idea itsessään olikin jännittävä - herätä maailmasta, jossa kaikki muut näyttävät kuolleen. Onneksi juoni lähti rullaamaan ja uudet hahmot ja paljastukset toivat kiinnostavuutta kirjaan.

Voin suositella tätä erittäin paljon vaikka 13-16-vuotiaille, niin tytöille kuin pojillekin - heihin tämä varmasti iskee paremmin. Hyvin suurella todennäköisyydellä tulen kuitenkin lukemaan seuraavankin osan - sen verran aihe ja Suomi tapahtumapaikkana vakuutti.

arvosana: 3 / 5
Otava 2016
sivut: 302
mistä: kirjastosta

JOHANNA SINISALO: Auringon ydin

Olen lukenut Sinisalolta aiemmin "Ennen päivänlaskua ei voi" ja "Kädettömät kuninkaat ja muita häiritseviä tarinoita", joista kummastakin pidin todella paljon. Tämä kirja oli ollut mielessä jo jonkin aikaa ja viime kerralla kirjastossa se sattui tulemaan vastaan.

Suomen Eusistokraattisessa Tasavallassa yhteiskuntarauha ja kansanterveys ovat arvoista tärkeimmät ja kaikki riippuvuutta aiheuttavat nautintoaineet on ankarasti kielletty: huumeet, nikotiini, alkoholi ja kofeiini. Seksin helppo saatavuus on valtion erityissuojeluksessa, ja valtiollinen tiede onkin kehittänyt sen jakelun vaivattomaksi. Ihmissuvusta on jalostettu uusi alalaji: altis, nöyrä ja itseään tyrkyttävä - ennen heitä kutsuttiin naisiksi.

Yksi vaarallinen huume on kuitenkin jäänyt vielä osittain kitkemättä yhteiskunnasta: chili. Vanna ja Jare sotkevat näppinsä sen rikolliseen välittämiseen. Vannan yrittäessä selvittää, mitä hänen kadonneelle sisarelleen on tapahtunut, Jare törmää outoon uskontokulttiin, jonka käsissä on Auringon ydin. Onko tällä epäinhimillisen tulisella chililajikkeella mahdollisesti vaikutuksia, jotka on syystäkin kielletty?

Nyt tuli kyllä luettua aivan mielettömän hyvä dystopia. Kirjan yhteiskunta oli jotain niin erilaista ja häiritsevää, että se sai provosoitumaan sekä pohtimaan naisen asemaa. Pidin todella paljon Sinisalon tyylistä ja kyllä kolmesta lukemastani Sinisalon kirjasta tämä nousi parhaimmaksi.

Kirjan rakenne oli todella hyvä. Kirjassa oli katkelmia eloi-lapsille suunnatusta lehdestä, kirjeitä, lakitekstejä sun muita Vannan ja Jaren näkökulmista kerrotun tekstin lisäksi, mikä oli todella mielenkiintoista ja sai Suomen Eusistokraattisen Tasavallan tuntumaan hämmentävän todentuntuiselta. Itse kirjan juoni jäi ehkä vähän yhteiskunnan jalkoihin, vaikka Vannan ja Jaren suhteen eteneminen olikin mielenkiintoista seurattavaa, chilistä puhumattakaan - kirja voi nimittäin aiheuttaa hetkellisen hämmentävän mieliteon chiliä kohtaan.

arvosana: 4 / 5
Teos 2013
sivut: 300
mistä: kirjastosta

JAN SALMINEN: Äidinmaa

Kun poikaystäväni haki tämän itselleen juhannuslukemiseksi, niin en millään olisi jaksanut odottaa omaa lukuvuoroani. Vähän kyllä ihmetytti miten tällainen teos on voinut mennä minulta huti, sillä niin mielenkiintoiselta kirja vaikutti takakansitekstin perusteella - pointsit miehelle että löysi tämän.

Jos naiset olisivat vallassa, olisiko maailma parempi paikka?
Benjamin on ikääntynyt työläinen, joka hoitaa Sofian ja Nean kotityöt. Mukana seuraa Anna-Liisa, myötätuntoinen vartija, joka käyttää säästeliäästi sähköpiiskaansa. Benjaminin osa on tosin vain totella ja hävetä.

Benjamin muistaa vielä jotakin entisestä elämästä: Pojat sekä perheet, jossa oli äiti ja isä. Sitten astuivat voimaan uudet lait, äidit ja isät katosivat, tilalle tulivat heimot ja kasvattilapset.

Kaatopaikalta löytyy koiraan ruumis, jonka sisäelimet on kaavittu pois. Naisiakin alkaa kadota. Huhutaan, että asialla olisi kapinoiva koiras. Koko kaupunki on varuillaan.
Mitä on tapahtunut maassa, joka joskus oli Suomi? Mitä siellä tapahtuu nyt?

Ehdottomasti ainakin mielenkiintoisin teos, jonka olen vähään aikaan lukenut. Salminen oli luonut kirjassaan Suomeen melkoisen dystopian, jossa miesten tai kirjassa koiraiden ihmisarvo oli tippunut nollaan. Oli myös hyvä että välillä kirjassa tuli pieniä paloja ilmi siitä, miten näin oli päässyt käymään.
Teemana tasa-arvo tai sen puuttuminen tuli hyvin vahvasti esille, sillä eriarvoisuutta oli naisten ja miesten lisäksi heimoilla/pariskunnilla ja homoilla/heteroilla.

Olisin kuitenkin kaivannut kirjaan vielä enemmän toimintaa - nyt mentiin minun makuuni vähän liikaa pohdinnan puolelle. Joka tapauksessa kirja oli sellainen, että voin sitä mielihyvin suositella.

arvosana: 3 ½ / 5
Tammi 2012
sivut: 392
mistä: kirjastosta

VERONICA ROSSI: Yhä sininen taivas

Luin jossain vaiheessa tämän trilogian kaksi aikaisempaa osaa, mutten ollut kuitenkaan sarjasta niin kiinnostunut, että olisin rynnännyt kirjastoon hakemaan tätä kolmatta. Sain nyt vihdoinkin luettua tämän sen pudottua monta kertaa lukulistalla alemmas pois kiinnostavampien kirjojen tieltä.

Kuumeinen kilpajuoksu kohti merentakaista turvapaikkaa pois eetterimyrskyjen alta on alkanut. Perryä tuleva mittelö ei pelota, mutta heimon uusille tulokkaille ulkomaailma on arvaamattomia vaaroja täynnä. Ja onko eetterimuurien murtaminen edes mahdollista ilman kaapatun Cinderin poikkeuksellisia kykyjä?

Perry ja Aria kokoavat voimansa mahdottomalta tuntuvaan pelastustehtävään: löytävätkö he ystävänsä ja onko myyttinen paratiisi sittenkin pelkkää legendaa?

Mielipiteeni koko trilogiasta: Ihan jees. Muistanko trilogiasta mitään enää puolen vuoden päästä? Ehkä en.
Luin tämän viimeisen osan viikko sitten ja jo nyt muistikuvat kirjasta ovat vähän hatarat. Samaa valittelin toisenkin osan kohdalla - ensimmäisestä osasta ei ollut jäänyt oikein mitään mieleen.

Tämä viimeinen osa ja muutkin osat olivat kuitenkin oikein mukavaa luettavaa, vaikka vähän aikaa kestikin päästä kärryille kuka on kuka. Juonikin rullasi hyvin, tässä osassa oli kivasti tuotu mukaan enemmän actionia ja tummempia sävyjä, joista pidin ja fiilikset kirjan jälkeen olivatkin oikein hyvät.

Mukava trilogia siis kaiken kaikkiaan, mutta hieman mitäänsanomaton ja jää kyllä joidenkin muiden lukemieni dystopiasarjojen jalkoihin.

arvosana: 3 ½ / 5
WSOY 2014
sivut: 366
alkuteos: Into the Still Blue, 2014
mistä: kirjastosta

VERONICA ROTH: Uskollinen

Minulla ei ollut mikään hirveä hinku lukea tätä kirjaa, vaikka edellinen osa olikin jäänyt hyvään kohtaan. Sain kuitenkin tämän tädiltäni lainaksi ja pienen alkukankeuden jälkeen kirjaa ei olisi millään halunnut laskea käsistään.

Trisin maailma on pirstaleina. Osastoihin perustuva yhteiskunta, kaikki mihin hän on aina uskonut, on hajalla. Kaupungissa ei tunnu olevan hänelle enää mitään, eikä olekaan ihme, että Tris tarttu tilaisuuteen lähteä ulkopuolelle - selvittämään salaisuuksia.

Minulla ei ollut mitään suuria odotuksia tätä kirjaa kohtaan, mutta loppujen lopuksi se olikin yllättävän hyvä. Pidin todella paljon tämän osan aika päälaelleen kääntyneestä dystopiamaailmasta verrattuna aikaisempiin osiin - ja mielestäni siinä oli jotain uutta ja freshiä verrattuna muihin samankaltaisiin dystopioihin.

Kerronta vuorottain Trisin ja Tobiaksen näkökulmista toimi yllättävän hyvin, vaikka ensin vierastinkin Tobiasta jonkin verran. Se antoi kuitenkin mukavasti uutta näkökulmaa, vaikka tekikin mielestäni Trisistä vähän ärsyttävämmän hahmon - jotenkin hänen "vaatimattomuutensa" vain korostui liikaa.

Lopusta sen verran, että enpä olisi uskonut kirjalle kyseistä loppua, vaikka se ihan looginen olikin, kun miettii millainen hahmo Tris oli läpi sarjan. Parasta oli kuitenkin se kuinka koskettava kirja oli, sillä siksi tästä trilogiasta ei todellakaan jäänyt suuhun mitään blääh-tunnetta.

arvosana: 4 / 5
Otava 2015
sivut: 397
alkuteos: Allegiant, 2013
mistä: lainakirja

THEO LAWRENCE: Pimeä sydän

Tämän Mystic City-sarjan ensimmäinen osa kolahti minuun kovaa, joten pakkohan tämä toinenkin osa oli napata kirjastosta mukaan kerran kun se siellä tuli vastaan.

Aria on päätynyt mystikkorakastettunsa Hunterin kannattajien turvapaikkaan kaupungin ulkopuolelle hylättyään Ylhästön eliittiin kuuluvan perheensä. Aria haluaa kuitenkin olla Hunterin rinnalla ja karkaa Manhattanille, mutta seuraukset ovat kohtalokkaat.

Aria on nyt suuremmassa vaarassa kuin koskaan. Kaupungin pelastaakseen hänen olisi löydettävä kuolleen mystikon sydän, mutta myös viholliset etsivät sitä. Kiivas ja paisunut kapina meinaa tuhota koko kaupungin. Pahinta on, että Hunter näyttää käyttäneen Ariaa tässä taistelussa lupaa kysymättä hyväkseen…

Jos ensimmäinen kirja kolahti kovaa ja oli ihana niin tämä osa oli oikeasti loistava!
Harvemmin kirjasarjojen toiset osat onnistuvat ylittämään ensimmäiset, mutta tässä kävi minun kohdallani ehdottomasti niin. Kirja tempaisi heti ensimmäisiltä sivuilta mukaansa, eikä sitä vain voinut laskea käsistään, joten se tulikin luettua yhdeltä istumalta.

Koko kirjan ja sarjan idea puri minuun hyvin: dystopia ilmastonmuutoksen jälkeiseen aikaan sijoittuvasta Romea ja Julia - tarinasta. Mielestäni tämä oli todella hyvä yhdistelmä dystopiaa, romantiikkaa ja fantasiaa mystikkojen muodossa.

Jos miinuksia mainitaan, niin Aria kieltämättä ärsytti aluksi ollessaan varsin naiivi ja ah niin rakastunut, mutta onneksi kasvoi kirjan aikana. Turk sai tässä osassa isompaa roolia (jes!) ja kolmiodraama tuntui todella luontevalta, ainakin kun vertasi ensimmäisen osan ontuvaan äkkirakastumiseen. Ja turhahan edes mainita, että totta kai aion lukea seuraavankin osan sitten kun se ilmestyy.

arvosana: 5 / 5
Karisto 2014
sivut: 359
alkuteos: Toxic Heart, 2014
mistä: kirjastosta

ANU HOLOPAINEN: Ihon alaiset

Tämä Holopaisen uusin teos herätti heti huomioni, kun bongasin sen jossain vaiheessa Risingshadow-sivuston uutuuksista. Olen lukenut yhtä kirjaa lukuunottamatta Holopaisen koko tuotannon ja erityisesti yläasteaikoina Holopainen oli yksi lempikirjailijoistani.

Jaran on odotettava vuosi ennen kuin hän voi itse päättää ulkonäkönsä muokkauksesta. Inkan pitää vielä miettiä, mitä hän todella haluaa. Matias vihaa muokkauksia ja joutuu elämään vihollisten keskellä. PlastikPrincess tietää miten hankkia rintaimplantit, vaikka rahat ja ikä eivät riitäkään.

17-vuotias Jara elää ympäristössä, jossa lähes jokaisen ulkonäköä on muokattu - täyteläisiä huulia, virheettömiä kasvoja, animehahmoja ja Barbie-lookia. Jaran on kuitenkin elettävä vanhempien vaatimuksesta luomuna, mutta sitten Jara pääsee kesätöihin Helsinkiin, ja taivas tuntuu aukeavan: rahaa, rakkautta ja lähestyvä täysi-ikäisyys, joka takaa päätäntävallan omaan kehoon. Suureen kaupunkiin mahtuu silti myös anarkisteja ja toisinajattelijoita. Koko elämä voi muuttua hetkessä - eikä aina siten kuin haluaa.

Ihon alaiset on laadukasta taattua Holopaista ja loistavaa suomalaista dystopiaa. Blogikirjoitukset, nettipostaukset ja TV-katkelmat sopivat kirjan maailmaan täydellisesti ja olivat mielestäni todella hyvin toteutettuja. Mielestäni joitain kirjan asioita pystyy hyvin heijastamaan ihan nykyaikaankin, esimerkiksi juuri nuorten ulkonäköpaineet.

Kirjan maailma oli toki karu ja asiat aika kärjistetty, mutta tässä kirjassa se vain toimi. Lisäksi henkilöt eri ääripäistä antoivat lukijalle eri mielipiteitä kauneusihanteiden ympärillä pyörivästä maailmasta. Voisin ehdottomasti suositella tätä kirjaa niin nuorille kuin vähän vanhemmillekin lukijoille - Ihon alaiset oli mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä teos.

arvosana: 5 / 5
Karisto 2015
sivut: 202
mistä: kirjastosta

VERONICA ROTH: Outolintu

Vielä on pari päivää aikaa osallistua Mustemaailmani kirja-arvontaan! Osallistua voi siis perjantaihin 10.4. keskiyöhön asti.

Olen jo aikaisemmin lukenut Kapinallisen eli tämän Outolinnun jatko-osan, mutta tästä olin nähnyt vain elokuvan. Nyt päätin lukea tämänkin, kun sitä minulle kehuttiin ja tulipa ekaa kertaa kokeiltua myös tällaista pientä taskukirjaa, jonka sain ja olipa muuten yllättävän näppärä luettava.

Tulevaisuuden yhteiskunnassa ihmiset on jaettu osastoihin persoonallisuuksiensa mukaan. Trisin on tehtävä koko loppuelämäänsä koskeva päätös jo 16-vuotiaana. Hylätäkö perhe ja tuttu, vaatimattomien yhteisö ja seurata sydäntään tuntemattomaan? Kaikki muuttuu, kun Tris saa selville olevansa divergentti, joiden henkeä salaliitto uhkaa. Hänen on saatava tietää, ketkä ovat todellisia ystäviä ja mikä tekee divergenttinä olosta niin vaarallista.

Hitsit kun kaduttaa etten lukenut tätä kirjaa ennen elokuvaa, sillä kirja oli hyvä! Nyt lukukokemusta huononsi vähän se, että tiesin koko ajan mitä tulee tapahtumaan. Yllätyin kuitenkin siitä, kuinka hyvin leffa oli tehty kirjan pohjalta.

Kirjassa tykkäsin erityisesti sen maailmasta, vaikka se olikin aika karu ja julma. Mielenkiintoista oli, kuinka vahvasti ihmisten persoonallisuudet kuvasivat heidän valitsemiaan yhteisöjä poikkeuksia lukuunottamatta. Nyt voin sanoa, että vaikka Outolintu olisikin jo tullut nähtyä elokuvana, niin kirjaa ei silti kannata jättää lukematta.

arvosana: 4 ½ / 5
Miki (Otava) 2014
sivut: 740 (taskukirja)
alkuteos: Divergent, 2011
mistä: omasta hyllystä

THEO LAWRENCE: Salatun voiman kaupunki

Lainasin jo useampi kuukausi sitten kasan kirjoja kirjastosta, enkä millään ole kerinnyt niitä lukemaan. Sen verran monta kertaa olen lainat jo uusinut, että palautuspäivämäärän lähestyessä päätin alkaa pienentää lukupinoa aloittaen tästä monissakin blogeissa jossain vaiheessa esiintyneestä teoksesta, joka jo silloin kiinnosti minua jonkin verran.

Manhattanin pilvenpiirtäjien huipulla hallitsevat rikkaat ja etuoikeutetut, kun samaan aikaan alhaalla katutasossa, ilmastonmuutoksen synnyttämien kanaalien varsilla majailee kurjalisto ja outo, salaperäistä voimaa hallitseva joukko - mystikot.

Yläluokkaan kuuluu myös 16-vuotias Aria Rose, joka on menossa naimisiin isänsä poliittisen kilpailijan pojan kanssa. Aria ei kuitenkaan pysty muistamaan, missä vaiheessa heidän suhteensa on alkanut ja rakastaako hän poikaa. Sen sijaan hän tapaa Hunterin, kiehtovan mystikon alakaupungista, johon hän tuntee outoa vetovoimaa, ja jolla tuntuu olevan hallussaan hänen menneisyytensä avain.

Heti ensimmäiseksi: Suosittelen.
Kirja oli ihanaa, mukaansatempaavaa, romantiikkaa ja fantasiaa sisältävää dystopiaa. Ainakin minulle tämä kolahti ja kovaa, sillä olen tässä reilu vuoden aikana ihastunut dystopioihin ja lisäksi tämä poikkesi kivasti muista lukemistani kyseisen genren kirjoista.

Erityisesti ihastuin kirjassa sen maailmaan ja yhteiskuntaluokitteluun. Rikkaat-köyhät asetelma toimi hyvin ja kirjan kaupunki oli mielenkiintoinen. Toinen asia mihin ihastuin olivat mystikot, jotka toivat kirjaan fantasiaelementtejä. Kirjan viittaus noitavainoihin mystikkojen yhteydessä oli mielenkiintoinen.

Vähän ontuvaa oli Arian ja Hunterin suhde ja kuinka äkilliseltä heidän romanssinsa tuntui lukijalle. Joka tapauksessa kirjan jatko-osa jäi kiinnostamaan. Toivottavasti se sattuisi silmään vaikka seuraavalla kirjastoreissulla.

arvosana: 4 ½ / 5
Karisto 2013
sivut: 404
alkuteos: Mystic City, 2012
mistä: kirjastosta

JUSTINA ROBSON: Kvanttipainovoima 2 - Panoksena sielu

Sain ennen vuodenvaihdetta luettua myös tämän toisen osan Kvanttipainovoima-sarjasta, jonka sain ensimmäisen osan lisäksi arvostelukappaleena Jalavalta kiinnostuttuani sarjasta ja erityisesti sen scifi, fantasia, chick lit ja agenttiyhdistelmästä.

Vuoden 2015 kvanttiräjähdyksen jälkeen ihmiset ovat eläneet rinnakkain haltioiden, demonien, haamujen, elementaalien ym. kanssa. Lila Black on kovia kokenut erikoisagentti. Hänen kehonsa on huippuaseistettu koneisto, jonka sisällä elää haltianekromantikko, hänen poikaystävänsä on menestynyt haltiarocktähti sekä puoliksi demoni ja lisäksi Lilan vanhemmat luulevat hänen olevan kuollut. Nyt hän saa myös työtehtävän helvettiin.

Lila lähetetään Demoniaan, jossa hänen niskaansa satelee naimatarjouksia, salamurhayrityksiä ja haasteita kaksintaisteluihin. Lila saa huomata, että demonit ovat aistillisia, väkivaltaisia, vallanhimoisia, arvaamattomia ja huvittelunhaluisia, eikä tehtäväkään osoittaudu niin helpoksi kuin alussa ajateltiin.

Edelliseen osaan verrattuna tähän oli sitten sitä actionia lisätty, josta tykkäsin. Luin kirjaa huimaa vauhtia, sillä Lilan matka Demoniaan tempaisi mukaansa. Loppua kohti vauhti kuitenkin hyytyi inhottavasti ja kirjan lukeminen muuttui melkeinpä pakkopullaksi. Loppupelissä kirjasta jäikin vähän ristiriitaiset mielipiteet, sillä alku oli niin hyvä, mutta loppu taas niin huono.

Tarinaa edettiin vuorottain Lilan ja haltiarocktähti Zalin näkökulmista. Lila oli edelleen hahmona todella mielenkiintoinen ja hänestä luki mielellään toisin kuin Zalista. Zal oli myös omalla tavallaan mielenkiintoinen, mutta hänen tarinansa oli niin sekava ja utopistinen, että välillä oli pakko hyppiä rivien yli. Zalin osuudet lisääntyivät loppua kohti, mikä selittääkin sen miksi lukeminen hyytyi.

Demonia oli maailmana ihan mahtava ja demonit sellaisia, kuin takakannessakin selitettiin. Monia uusia todella mielenkiintoisia hahmoja tuli lisää, mutta mielestäni heihin olisi voinut keskittyä vähän paremmin, sillä lopussa ei enää muistanut nimien sekamelskassa, että kuka oli kuka.

Aion kyllä lukea seuraavankin osan sen ilmestyessä. Toivottavasti siinä päästäisiin vielä paremmin tutustumaan Demoniaan ja sen demoneihin, koska ne olivat ainakin tämän kirjan parasta antia ja olisin voinut lukea niistä enemmänkin.

arvosana: 3 ½ / 5
Jalava 2014
sivut: 456
alkuteos: Selling Out (Quantum Gravity 2), 2007
mistä: arvostelukappale

JUSTINA ROBSON: Kvanttipainovoima 1 - Aitoa peliä

Posti toi minulle jokin aika sitten arvostelukappaleina tätä Kvanttipainovoima-sarjaa ensimmäisen ja toisen osan. Kiinnostuin sarjasta tämän ensimmäisen osan takakansitekstin luettuani, sillä kirjan kuvattiin olevan "koukuttava yhdistelmä scifiä, fantasiaa, chick litiä ja agenttiromaania", eli parhaat genret yksissä kansissa.

Vuonna 2015 tapahtui kvanttiräjähdys, joka muutti kaiken - Maasta avautui reittejä toisiin todellisuuksiin. Kuusi vuotta myöhemmin ihmiset elävät rinnakkain muun muassa haltioiden, demonien ja elementaalien kanssa. Ihmiset ovat huomanneet, että taikuus on todellista ja vaarallisempaa kuin teknologia.

Erikoisagentti Lila Black tietää kuinka vaarallista taikuus on - sen seurauksena hänen kehonsa on puoliksi lihaa ja luuta ja puoliksi metallia. Hän on huippuaseistettu, tekoälyllä varusteltu kyberkoneisto, eikä hän vielä täysin hallitse itseään. Lila ei enää edes tiedä voiko luottaa sydämeensä, kun hän joutuu keskelle valtapoliittisia juonitteluja yhdessä komean haltiarocktähti Zalin kanssa.

Olipa mukavaa vaihteeksi lukea vähän erityyppistä scifiä - tämä poikkesi hyvin kaikista romanttisista dystopioista, joita minun on tullut paljon luettua. Toisaalta takakannessa mainittu chick lit olisi voinut näkyä kirjassa vähän enemmänkin, mutta jospa romantiikkaa olisi lisätty vaikka seuraavaan osaan, sillä tässä osassa päähenkilö Lila ei ollut mikään kovin romanttinen hahmo. Muuten Lila oli hahmona, ihmisen ja koneen yhdistelmänä todella mielenkiintoinen eikä tylsä tai mikään nyhverö.

Mielestäni kirjan idea oli todella hyvä, eivätkä erilaiset otukset aiheuttaneet mitään sekametelisoppaa, vaan mielenkiintoisia komboja. Juoni eteni paikoitellen vähän kökösti ja joskus tunnuin olevan pihalla kirjan tapahtumista. Lisäksi olisin kaivannut ehkä hiukkasen lisää actionia paikoitellen, mutta kirjassa oli aika paljon pohjustuksia, joita sarja toisaalta kaipasikin.

Odotukset toista osaa kohtaan ovat nyt aika korkealla, sillä tämä ensimmäinen osa tarjosi sarjalle hyvät pohjat, mutta jospa toisessa osassa päästäisiin kunnolla vauhtiin.

arvosana: 4 / 5
Jalava 2013
sivut: 411
alkuteos: Keeping It Real ( Quantum Gravity 1.), 2006
mistä: arvostelukappale

ANU HOLOPAINEN: Molemmin jaloin

Anu Holopainen kuului lempikirjailijoihini ollessani ala-aste/yläaste-ikäinen ja luettuani Kristallien valtakunta-romaanin. Tämäkin on tullut luettua joskus villi veikkaus noin kuusi vuotta sitten edellisen kerran, joten ajattelin kirjastossa pyöriessäni napata sen mukaan uudelleen luettavaksi.

Livia miettii muitten nuorten tapaan, miksi haluaa isona. Hän pääsee lukemattomien innokkaiden hakijoiden joukosta pieneen lisääntyjien ryhmään, joka lähetetään Äitikeskukseen jatkamaan sukua.

Siellä nuorilta poistetaan viettielämää ja tunteita rajoittava inhibiittori, jolloin he ikään kuin kokevat vanhanaikaisen murrosiän - raivokohtaukset ja itkuiset tunteenpurkaukset.
Keskuksen lukkojen takaa katoaa kuitenkin testosteroniampulleja, kun vartijoilla on muutenkin kädet täynnä töitä suojellessaan nuoria, sillä keskuksen ulkopuolella saattaa liikkua barbaarisia saramandeja, jotka kaipaisivat uutta verta sisäsiittoiseen heimoonsa.

Tämä kirja oli mielestäni äärettömän mielenkiintoisen kuuloinen. Oli silloin joskus ja oli vielä nytkin, kun lukaisin kirjastossa takakannen. Holopainen oli osannut valita kirjaansa aika puhuttelevan aiheen, joka varmasti kiinnostaa nuoria - kirjassa kun käsiteltiin vahvasti naisteemaa.

Kirja kuitenkin paikoitellen junnasi ikävästi paikoillaan juuri silloin, kun toivoi juonen etenevän ja sitten tapahtumat kiitivät niin hurjaa vauhtia eteenpäin, että kirja loppui aivan kesken. Kirja oli toisaalta kuitenkin mukavan nopea luettava.
Eli idealtaan kirja oli ihan loistava, mutta toteutus oli jäänyt mielestäni vaillinaiseksi. Tällaisesta ideasta ja tarinasta olisi voinut saada vaikka mitä aikaan, esimerkiksi jatko-osaa olisin jäänyt vähän kaipailemaan. Suosittelisin tätä kuitenkin mielelläni nuorille, ehkä juuri niille murkkuikäisille lukijoille.

arvosana: 3 / 5
Karisto 2006
sivut: 197
mistä: kirjastosta

VERONICA ROTH: Kapinallinen

Tykkäsin todella paljon Divergent-elokuvasta. Kirjastossa käydessäni näin tämän kirjasarjan toisen osan ja päätin ottaa sen luettavakseni, vaikken ensimmäistä osaa olekaan lukenut. Ajattelin kuitenkin, että enköhän saanut leffasta sen verran hyvät pohjustukset, että pystyisin lukemaan tämän kakkosen olematta ihan pihalla.

Tris on selvinnyt perhettään kohdanneesta kauheasta hyökkäyksestä, mutta maksanut selviytymisestään kovan hinnan. Siltikin sodan uhka on käsin kosketeltavissa osastojen välillä.

Tris ei tiedä yhtään mitä tulevaisuus tuo tullessan, jatkuuko edes hänen ja Neljän rakkaustarina. Selvää kuitenkin on, että sodassa ja rakkaudessa on aina valittava puolensa.

Olisin odottanut tältä kirjalta niin paljon enemmän. Se oli alusta melkein loppuun asti suoraan sanottuna tylsä. Kirjasta ei jäänyt juuri minkäänlaisia mielikuvia ja vaikka tämän lukemisesta ei hirveän kauan olekaan, niin en muista juuri mitään, jos loppua ei lasketa.

Loppu kuitenkin oli ihan mieletön ja sai minut innostumaan sarjasta yhtä paljon kuin elokuva. Se oli mielestäni todella nerokas ja käänsi idean aikalailla päälaelleen. Lopun takia aion ehdottomasti lukea myös viimeisen osan.

arvosana: 3 / 5
Otava 2014
sivut: 383
alkuteos: Insurgent, 2012
mistä: kirjastosta

MICHELLE GAGNON: Kukaan ei kaipaa sinua

Tämän kirjan olin bongannut jo muutamista blogeista ja sen saaman positiivisen palautteen johdosta minäkin päädyin lukemaan sen melkeinpä yhdeltä istumalta.

Noa Torson ei tiedä, että hänet on tempaistu ihmiskokeeseen, kun hän herää tippaletku käsivarressaan karussa sairaalavuoteessa. Sijaiskodeissa kasvanut Noa onnistuu pakenemaan, mutta ensimmäistä kertaa hän joutuu myös turvautumaan ulkopuoliseen apuun.

Peter Gregory päättää eräänä iltana avata tekopyhän isänsä tietokoneen päästäkseen selville mitä tämä puuhailee. Hän ehtii hädin tuskin klikata kummallisen Persefone-projektin tiedostoja, kun kotiin murtautuu joukko mustapukuisia miehiä vieden kannettavan mukanaan.

Noa ja Peter kohtaavat toisensa hakkeriyhteisön kautta ja tajuavat sotkeutuneensa samaan juttuun. Megaluokan datan analysointi jättää tilaa vain kammottaville tulkinnoille.

Mielestäni tämä kirja oli mukava ja virkistävä uutuus nuorten trilleri- ja scifi-genreen. Kirja pyöri paljon tietokonemaailmassa, joka oli ainakin minulle ihan uutta kirjoissa ja siksi mielenkiintoista. Välillä olin hieman sekaisin teknologian ja lääketieteen termistöstä, mutta ne toivat hyvän lisän kirjaan.

Päähenkilöistä Noa oli todella mielenkiintoinen hahmo, jonka jalkoihin Peter selkeästi jäi. Tykkäsin kuitenkin siitä, että romantiikkaa ei oltu turhaan tungettu tähän kirjaan sotkemaan muita kuvioita. Jospa sitä enemmän seuraavaan osaan - tähän sitä en ainakaan itse kaivannut.
Suosittelen tarttumaan tähän kirjaan!

arvosana: 4½ / 5
WSOY 2014
sivut: 350
alkuteos: Don't Turn Around, 2012
mistä: kirjastosta

LAUREN OLIVER: Requiem - Rakkaus palaa

Jälleen sain yhden dystopia-trilogian päätökseen. Näitä onkin riittänyt, sillä yhdessä vaiheessa tämän tyyppisiä kirjoja tuli hyllyihin vaikka kuinka monia. Lukiessakin kirjojen henkilöt ja juonet menivät  välillä vähän sekaisin.

Sota hallitusta vastaan on täydessä liekissä ja panokset entistä korkeammat. Valvojat ulottavat iskunsa yhä syvemmälle kapinallisten asuttamaan korpeen ja ihmishengen hinta on halpa. Lena on väistämättömien ratkaisujen edessä. Hän käy tasiteluun mielessään vain yksi päämäärä: elä vapaana tai kuole.

Samaan aikaan Portlandissa Hana valmistautuu rakkaudettomaan liittoon nuoren pormestarin kanssa, joka puhuu terrorin ja tyrannian kielellä. Täydellisten kulissien takana paine kasvaa kasvamistaan ja myös Hanalla on salaisuuksia jotka eivät kestä päivänvaloa. Vaihe vaiheelta tapahtumat vierivät pisteeseen, jossa rinnakkaiset maailmat törmäävät, tunteet tihentyvät ja totuudet huudetaan julki.

Ensimmäisestä osasta pidin, joskin olisin toivonut että kyseessä olisi ollut yksittäinen kirja, jolle ei olisi tullut jatkoa. Toisaalta toisesta osasta pidin vieläkin enemmän, joten ei haitannut. Tämä kolmas osa olikin minulle sitten pettymys.

Ei kirja nyt ihan huono ollut, kyllähän sen luki. Oli kirjassa hyviäkin hahmoja ja kohtia, mutta ei se silti iskenyt ja kirjan loputtua jäi liikaa kysymyksiä. Kirja eteni turhan ennalta-arvattavasti ja mielestäni kirjan kolmiodraama ei oikein toiminut. Harmi, että tähänkin sarjaan oli pakko sellainen tunkea.

arvosana: 2 ½ / 5
WSOY 2013
sivut: 334
alkuteos: Requiem, 2013
mistä: kirjastosta

REETA AARNIO: Hän joka ei pelkää

Reeta Aarnion teoksiin en olekkaan koskaan aikaisemmin tutustunut, joten päätinpä tarttua tähän hänen ihan mielenkiintoiselta vaikuttavaan dystopiaansa.

Sisarukset Asisi ja Rei elävät maailmassa, jossa heidän arkensa on tiukasti säädeltyä. Heidän tulevaisuutensa päätetään puolisoa ja uraa myöten. Kaikki tuntuu normaalilta, kunnes he törmäävät Kiraihin, atavaanipoikaan villiltä reuna-alueelta.

Kirai on elänyt hyvin erilaista elämää kuin sisarukset, mutta hänen elämänsä muuttuu, kun heimo hylkää hänet ajelehtivaan ruuheen. Kirai joutuu hänelle täysin vieraaseen maailmaan ja tahattomasti sotkee myös valvotussa ja ohjaillussa yhteiskunnassa elävän perheen elämän.

Pakko heti alkuun sanoa, että ei tämä oikein iskenyt. Loppua kohti tapahtui huima parannus, joten ehkäpä seuraava osa olisi parempi. Loppua kohden kirja muuttui intensiivisemmäksi ja mielestäni Asisista muodostui varsin mielenkiintoinen hahmo.

Kirjan suurin miinus olivat ne kappaleet, joissa kerrottiin jokin legenda Kirain kansasta. Nämä luin vain silmäillen, minua ne eivät jaksaneet kiinnostaa. Onneksi muu osa kirjasta oli ihan luettavaa.

arvosana: 2 / 5
Otava 2013
sivut: 253
mistä: kirjastosta

BETH REVIS: Across the Universe - Miljoona aurinkoa

Tänä keväänä en ole yhtään ollut kartalla siitä, milloin mitkäkin uutuuskirjat ilmestyvät. Vasta nyt kesäkuussa sain noudettua tämänkin kirjan kirjastosta.

Amy tuntee tukahtuvansa avaruusalus Varjeluksen seinien sisällä. Elämä Maassa alkaa tuntua vain kaukaiselta unelta ja uusikin planeetta tuntuu liukuvan valovuosien päähän.

Seuraaja taas on astunut johtajan saappaisiin ja yrittää epätoivoisesti pitää alusta ja sen toimintoja elinkelpoisina. Ruoka kuitenkin hupenee ja asukkaitten tyytymättömyys kasvaa. Lisäksi Amy on epävarma suhteestaan Seuraajaan: Miksi olla yhdessä jonkun kanssa vain siitä syystä, että ketään muuta ei ole?

Edelleen tässä sarjassa kiehtovinta on mielestäni Varjelus ja siellä asuva yhteiskunta. Muutenkin pidän paljon kirjan ideasta - avaruusalus täynnä ihmisiä matkalla uudelle planeetalle.

Sitä teiniromantiikkaa olisin kuitenkin kaivannut vähän enemmän, kun ei sitä oikein tässäkään osassa ollut. Se ei kuitenkaan suurin miinus ollut. Kyllä tämän osan luki, mutta ei se ihan täysillä tempaissut mukaansa, jos jätetään loppu huomioimatta. Lopussa kirja muuttui todella mielenkiintoiseksi ja koukutti sen verran, että on pakko saada tietää, mitä kolmannessa osassa tulee lopulta käymään.

VERONICA ROSSI: Halki ikiyön

Pitihän minun ennen mökille karkaamista käydä hakemassa tämä Rossin dystopiatrilogian toinen osa kirjastosta aurinkoisen päivän laiturilukemisiksi ja kyllähän se koko päivä kului tämän kirjan parissa - muutamia päiväunia ja uintipulahduksia lukuunottamatta.

On kulunut kuukausia siitä, kun Aria ja Perry ovat viimeksi nähneet toisensa, mutta nyt he ovat jälleen yhdessä. Paljon on kuitenkin muuttunut, Perrystä on tullut vuorovetisten uusi veriherra ja Ariaan suhtaudutaan vihamielisesti.

Eetterimyrskyt pahenevat ja eläminen on jatkuvaa selviytymistä. Aria huomaa pelkäävänsä, että ainoa tapa pelastaa itsensä että Perry on purkaa heidän kahden side lopullisesti.

En tiedä mikä dementia minuun on iskenyt, sillä edellinen osa ei oikein ollut jäänyt mieleeni. Tätä lukiessa kesti hetken aikaa, ennen kuin sain juonesta kiinni ja aloin muistaa kuka on kukin.

Joka tapauksessa tämä kirja yllätti minut iloisesti. Juoni eteni sutjakkaasti ja kirjan pääpari oli mielenkiintoinen. Jotkin hahmot taas tulivat ja menivät, eli tuntuivat mielestäni vähän turhilta eikä niihin meinannut saada ns. otetta. Tämän osan perusteella tuntuu, että herkullisimpia juttuja on säästelty siihen viimeiseen osaan, eli sitä odotellessa sitten vaan.

ALLY CONDIE: Perillä

Päätin jättää pääsykoekirjat vähäksi aikaa hyllyyn, kun kirjastosta tuli ilmoitus, että tämä Tarkoitettu-trilogian päätösosa olisi noudettavissa.

Cassia ja Ky eivät vieläkään saa toisiaan, vaan Ky jää kansannousun piiriin, kun Cassia määrätään soluttautumaan takaisin Yhteiskuntaan. Siellä hänen tehtävänsä on työskennellä vastarinnan puolesta ja pian kansannousu virallisesti alkaakin.

Kuitenkin kanssanousun keinot uhkaavat kääntyä heitä itseään vastaan. Ihmisiä lamaantuu ja kuolee, ja Cassia, Ky ja Xander joutuvat taistelemaan pelastaakseen ne, joita he rakastavat.

Takakannen tekstissä sanotaan, että Perillä on "viisas päätösosa" - viisas nimenomaan. Lisäksi esitetään muun muassa kysymys: "Pystyykö kanssanousu tarjoamaan Yhteiskuntaa parempia vastauksia?"

Mielestäni tämä oli aika vaisu päätösosa, eikä sarjasta jäänyt kovin hyvää mielikuvaa. Ensimmäisen osan muistelen nyt olleen ihan hyvä, mutta edellistä osaa arvioidessani olin kirjoittanut, että siitä ei jäänyt juuri mitään mieleen.

Kuitenkin nimitys viisaasta päätösosasta osuu mielestäni nappiin, sillä tämä pyöri yllättävän paljon lääketieteen ympärillä, mikä oli mielestäni jännä ratkaisu, tosin minua se ei hirveästi kiinnostanut. Ehkä tätä lukiessa olisi pitänyt olla pohdiskelevampi ja itsekin ehkä miettiä tuota takakannessa esitettyä kysymästä enemmän, mutta... Eipä tämä nyt kovin kummoinen trilogia kuitenkaan ollut, ei mikään huono kuitenkaan - vähän mitäänsanomaton.

SALLA SIMUKKA: Jäljellä

Kauheasti en ollut tähän kirjaan aikaisemmin tutustunut, mitä nyt vilkaissut, että aika monet bloggarit olivat tämän lukeneet. Sattui vain viime kirjastoreissulla kohdalle, joten päätin napata mukaani.

Emmi on pelkkä Potentiaali: tyttö, joka ei ole löytänyt omaa lahjakkusaluettaan. Kotona hän on kuin ilmaa, eikä hänellä ole koulussakaan kavereita.

Emmi päättää karata saadakseen huomiota, mutta palatessaan kotiin hän huomaa, että ketään ei ole kotona. Ja vaikuttaa myös siltä, että ihmiset olisivat kadonneet koko kaupungista.

Kirjan teemana on yksinäisyys ja kyllähän tässä keskitytään paljon nuorten sisäiseen maailmaan ylipäätään, mutta en oikein osannut odottaa ihan näin pohtivaa ja hidastempoista kirjaa. Ensin tuntui, että kirja lähti vauhdilla liikkeelle ja sitten - ei mitään. Loppua kohti vauhti kiihtyi ja kirja muuttui kiinnostavammaksi, mutta ei tämä silti minua vakuuttanut.

Hirveästihän tässä tuli vastaan kysymyksiä, joille ei saatu vastauksia ja nehän saa ilmeisesti sitten selville lukemalla toisen osan Toisaalla. Se saa kuitenkin vielä jonkin aikaa odotella minua kirjaston hyllyssä, sillä minulle ei tullut tämän jälkeen sitä fiilistä, että pakko saada heti lisää.