JOE ABERCROMBIE: Puolikas sotaa

Särkynyt meri -trilogian kaksi ensimmäistä osaa olivat sen verran hyviä, että toki tämä kolmaskin minua kovasti kiinnosti. Tämä trilogia ei ole ollut sellainen, että olisin iskenyt kirjojen kimppuun saman tien ne saatuani, mutta lukemisen aloitettuani vei jokainen kirja mennessään - myös tämä kolmas.

Throvenlannin prinsessa Skara on nähnyt kaiken hänelle tärkeän muuttuvan vereksi ja tomuksi. Ottaakseen paikkansa kuningattarena hänen on löydettävä rohkeutta ja oikeat sanat – sanat, jotka toimivat aseiden tavoin.

Juonikkaan isä Yarvin kokoama liittokunta yhdistää voimansa suurkuningasta vastaan. Osa Yarvin väestä kääntyisi mieluiten valoon sodan julmuuksien ääreltä, kun taas toiset on luotu taistelemaan pimeydessä. Vain puolikas sotaa kuitenkin käydään miekoin. Äiti Sota lyö siipensä kaikkien ylle, eikä yksikään Särkyneen meren asukkaista voi välttää hänen kosketustaan.

Puolikas sotaa oli todella hyvä päätös todella hyvälle trilogialle. Mielestäni kirja (kuten koko sarjakin) oli ehyt kokonaisuus, jossa mukaan astui uusi päähenkilö Skara. Aikaisempien osien vanhat hahmot pysyivät edelleen mukana ja Yarvilla olikin suhteellisen iso rooli tässä osassa, mistä pidin. Skara oli päähahmona mielenkiintoinen, kirjan edetessä kasvava naishahmo. Pidin hänestä kyllä, mutta hän jäi ehkä hitusen etäämmäksi kuin aikaisempien osien voimakkaammat hahmot. Kirjassa oli myös muita kertojahahmoja, joten se saattoi myöskin vaikuttaa asiaan.

Puolikas sotaa kallistui fantasian parista jopa dystopian puolelle, sillä kirjassa oli viittauksia "meidän maailmaamme" ja ihmisiin. Ehkä hieman irrallinen, mutta äärimmäisen mielenkiintoinen lisä tarinaan.

Suosittelen trilogiaa ehdottomasti fantasiasta, scifistä ja dystopiasta pitäville/kiinnostuneille sukupuoleen ja ikään katsomatta.

arvosana: 4 ½ / 5

Jalava 2016

sivut: 519

alkuteos: Half a War, 2015

mistä: arvostelukappale

JOE ABERCROMBIE: Halki puolen maailman

Särkynyt meri -trilogian ensimmäinen osa Vain puoliksi kuningas oli ihan 5/5 ja ylitti odotukseni, joten totta kai luin enemmän kuin mielelläni myös tämän toisen osan. 

Thorn on päättänyt seurata kuolleen isänsä jalanjälkiä ja tulla soturiksi – huolimatta siitä, että hän on tyttö. Mutta kun Thorn vahingossa surmaa pojan harjoituskentällä, hänet vangitaan ja tuomitaan kuolemaan.
Kohtalo kuitenkin punoo Thornin osaksi viekkaan isä Yarvin juonia. Yarvin joukoissa hänen on kuljettava halki puolen maailman löytääkseen liittolaisia taisteluun kostonhimoista suurkuningasta vastaan.
Thornin rinnalla vaarallisella retkellä on epäonnistunut soturikokelas Brand, joka ei tahdo tappaa. Miksei Brandia huolittu kuninkaan sotaretkelle, ja mitkä teot ovat hyviä ja mitkä pahoja suurmiesten ja -naisten juonien myllerryksessä?

Vaikka edellinen osa oli todella hyvä, lähti tämän lukeminen vähän kangerrellen liikkeelle. Yarvi oli siirtynyt päähahmosta vähän pienempään rooliin, joka ei ollutkaan niin huono juttu, sillä Thorn oli käsittämättömän hyvä hahmo. Hän oli voimakas naishahmo, joka kasvoi kirjan mittaan ja josta luki enemmän kuin mielellään. Thornin lisäksi tarinaa kerrottiin Brandin näkökulmasta, eikä hänkään ollut yhtään hullumpi hahmo - mielestäni kumpikin näkökulma toimi todella hyvin.

Luettuani kirjaa vähän pidemmälle, se kuitenkin tempaisi minut mukaansa. Ei voi muuta sanoa kuin että Abercrombie on loistava kirjoittava ja suomennos todella onnistunut. Halki puolen maailman oli edeltäjänsä tapaan Game of Thronesin tyyppistä seikkailufantasiaa ja juonittelua, joka toimi - tylsiä hetkiä ei kirjassa ollut. Suosittelen ehdottomasti.

arvosana: 4 ½ / 5
Jalava 2016
sivut: 514
alkuteos: Half the World, 2015
mistä: arvostelukappale

SIRI PETTERSEN: Mahti

Korpinkehät nousi jo ennen viimeistä osaansa Mahtia suosikkisarjojeni joukkoon, enkä millään malttanut odottaa tämän viimeisen osan kolahtamista postiluukusta.

Hirka valmistautuu ottamaan paikkansa isänsä synnyinmaassa - sokeiden kylmässä maailmassa, jossa heikkoutta halveksitaan. Hän on hyväksynyt osansa, jotta Yminmaa pysyisi turvassa ja Rime elossa.

Kuolleena syntyneet janoavat Mahtia kuitenkin niin paljon, että sota vaikuttaa väistämättömältä. Tämä saa Hirkan kyseenalaistamaan kaiken mihin hän on uskonut ja minkä puolesta taistellut.

Ihan mielettömän trilogian ihan mieletön lopetus. Luin kirjan yhdeltä istumalta yhden illan / yön aikana, sillä en malttanut laskea sitä käsistäni. Mielestäni tämä kirja oli paras kaikista kolmesta, vaikka en osannut odottaa sen nousevan Odininlapsen yli (joskin taidan lukea senkin vielä jossain vaiheessa uudestaan - jo neljännen kerran).

En osaa valita kummasta maailmasta pitäisin enemmän - Yminmaasta vai sokeiden. Pettersen on joka tapauksessa luonut todella mielenkiintoiset maailmat, joista oli kiinnostavaa lukea. Mielestäni ne ovatkin olleet yksi tämän kirjan ja koko trilogian parhaista annista.

Sitten on myös Hirka. Monesti olen vähän kriittinen päähenkilöiden suhteen, mutta Hirka on ollut ihan paras ensimmäisestä kirjasta lähtien. Rime oli tämän kirjan suhteen miinus, kuten oli mielestäni toisessakin osassa - hänestä kertovat kohdat eivät oikein sytyttäneet ja vilkuilin aina, kuinka monta sivua on jäljellä, että päästään taas seuraamaan Hirkaa.

Loppu oli hyvä. Viittaukset muihin maailmoihin tuovat pientä toivoa jatkosta, tarinaa olisi niin mieluusti lukenut enemmänkin kuin 500 sivun verran. Korpinkehät oli kokonaisuudessaan kyllä sellainen trilogia, että jos siihen ei ole vielä tutustunut, niin nyt kyllä kannattaa!

arvosana: 5 / 5
Jalava 2016
sivut: 507
alkuteos: Evna, 2015
mistä: arvostelukappale

SIRI PETTERSEN: Mätä

Tätä kirjaa tulikin odoteltua kuin kuuta nousevaa, että milloin se tulee. Ensimmäinen osa Odininlapsi oli paras lukemani kirja viime vuonna, joten odotukset Mätää kohtaan olivat kovat.

Hirka on joutunut kuolevaan maailmaan, kamppailuun saalistajiensa ja kuolleena syntyneiden kanssa. Maailmaan, jossa hän antaisi mitä vain nähdäkseen jälleen Rimen. Mutta eloonjäämisestä taisteleminen ei ole mitään sen rinnalla, mitä tapahtuu, kun Hirka ymmärtää, kuka hän todellisuudessa on.

Tuhannen vuoden ajan mädän lähde on tahtonut päästä vapauteen. Sen vapauden vain Hirka pystyy tarjoamaan.

En joutunut pettymään. Luin tarinaa hirmuista vauhtia eteenpäin, kun en malttanut laskea kirjaa käsistäni. Pettersen on luonut niin lumoavia henkilöitä ja maailmoja, että ei kirjasta voi olla pitämättä. Hirka vain on niin ihana päähenkilö, voimakas ja itsenäinen. Odininlapsen tasolle kirja ei kyllä yltänyt, eli ei tästä tämän vuoden parasta kirjaa tullut, mutta Mätä oli kuitenkin hyvä jatko-osa Odininlapselle.

Pakko myöntää, että jäin hitusen kaipaamaan Yminmaata, mutta onneksi Rimen näkökulmasta päästiin piipahtamaan sielläkin, vaikka tässä kirjassa Rime olikin se tylsempi henkilö. Pettersen on hienosti onnistunut luomaan yhteydet eri maailmojen välille ja olikin mielenkiintoista, että tämä kirja sijoittui ihmisten maailmaan.

Tässä kirjassa tapahtui todella paljon tarinan kannalta tärkeitä juttuja, joita on vaikea olla spoilaamatta - kannattaa siis lukea tämä, jos Odininlapsi yhtään kiinnosti. Nyt on kyllä entistä isommat odotukset vikaa kirjaa kohtaan. Ja pakko vielä lopuksi hehkuttaa tämän kirjasarjan kansia. Yleensä tykkään kansista, joissa on ihmisiä, mutta nämä ovat ihan mielettömiä.

arvosana: 4 / 5
Jalava 2016
sivut: 499
alkuteos: Råta, 2014
mistä: arvostelukappale

JOE ABERCROMBIE: Vain puoliksi kuningas

Välillä tekee todella paljon mieli lukea muutakin kuin romantiikalla ja teinihömpällä höystettyä fantasiaa ja siksi kiinnostuinkin tästä Abercrombien trilogian ensimmäisestä osasta.

Prinssi Yarvi on vannonut voittavansa takaisin valtaistuimen, jolle hän ei koskaan halunnut nousta. Sitä ennen hänen on kestettävä julmuuksia, kahleita ja Särkyneen meren purevia vesiä - yhden käden varassa. Raajarikkona syntynyt, pelätyn kuningasisänsä ja voimakkaan äitinsä väheksymä Yarvi ei pysty pitelemään kilpeä eikä heilauttamaan kirvestä, joten hänen ainoa vaihtoehtonsa on taistella älyllään.

Yarvi lyöttäytyy yhteen muiden hylkiöiden kanssa ja huomaa, että heistä on hänelle enemmän hyötyä kuin yhdestäkään ylhäisestä soturista. Mutta ystävienkin tuella näyttää siltä, että Yarvin taival voi päättyä ennen kuin se edes pääsee alkuunsa...

Vain puoliksi kuningas ylitti odotukseni täysin! Odotin sellaista ihan mukavaa, ajatukset muualle vievää luettavaa, mutta kirja olikin paljon enemmän. Se oli täynnä niin loistavia hahmoja kuin mielettömiä juonenkäänteitäkin. Lainaus The Daily Beastista pitää mielestäni täysin paikkansa: "Vain puoliksi kuninkaan hienous on sen yksinkertaisuudessa. Tarina on raikkaalla tavalla kerrottu, mutta se sisältää tarvittavat elementit: petoksen, vaarallisia miehiä, naisia jotka eivät ole sitä miltä näyttävät, kaksintaisteluita ja moraalisia dilemmoja."

Juoni piti otteessaan, eikä kirjan lukemiseen kulunut juurikaan aikaa sen aloitettuani. Oli erikoista kuinka yksinkertaisista asioista Abercrombie oli saanut luotua niin mielenkiintoisen tarinan. Erityisen paljon pidin kirjan hahmoista, sillä niin monet heistä eivät olleet sitä miltä näyttivät. Kirja on ehdottomasti jokaisen fantasian ystävän niin tyttöjen/naisten kuin poikien/miesten must read.

arvosana: 5 / 5
Jalava 2016
sivut: 395
alkuteos: Half a King, 2014
mistä: arvostelukappale

SIRI PETTERSEN: Odininlapsi

Sain Jalavalta arvostelukappaleena tämän Siri Pettersenin Norjassa menestystä niittäneen Korpinkehät-trilogian ensimmäisen osan, jonka lukeminen minun oli pakko aloittaa saman tien. Kirja antoi sen verran hyvän vaikutelman jo pelkän kannen ja takakansitekstin perusteella, vaikka olinkin hieman epäileväinen kaiken sen saaman hypetyksen vuoksi - voisiko se oikeasti olla niin hyvä?

Hirkalta puuttuu jotain, mikä kaikilla muilla tässä maailmassa on. Ilman sitä hän on mätä ja tauti. Kun Hirka on viidentoista hän kuulee olevansa odininlapsi, ihminen - hännätön olento toisesta maailmasta, jota muut hyljeksivät ja pelkäävät.

Hirka pakenee, mutta lupaus ystävälleen Rimille saa hänet riskeeraamaan oman henkensä ja palaamaan. Joku tahtoo kuitenkin tappaa Hirkan ennen muita, jotta hänen salaisuutensa säilyisi ikuisesti, sillä Hirkan tultua porteista tähän maailmaan, pääsi läpi myös joitain paljon vaarallisempia olentoja.

Nyt kirjan luettuani voin sanoa, että kaikki hypetys oli todellakin ansaittua - Odininlapsi täytti kaikki odotukseni ja ylikin. En edes tiedä mistä aloittaa oma hypetykseni, sillä en ole pitkään aikaan lukenut näin hyvää fantasiaromaania. Odininlapsi nousi suosikkeihini Liikkuvan linnan ja Potterien joukkoon. Kirja tulikin luettua melkein yhdeltä istumalta.

Pettersenin luoma fantasiamaailma lumosi minut. Erityisesti ihastuin juuri pohjoismaalaisuuteen, joka tuli kirjassa hyvin ilmi. Vähän arveluttaa miten hyvin muut maailmat mukaanluettuna ihmisten maailma tulevat istumaan tarinaan, mutta juuri muita maailmoja odotan innokkaasti seuraavilta osilta.

Lisäksi pidin todella paljon hahmoista oikeastaan yhtä lukuunottamatta. Kirja eteni vuorottain Hirkan, Rimen ja Urdin näkökulmista ja juuri Urd oli kaikista kirjan hahmoista se, joka ei sytyttänyt, vaikka hänellä iso rooli olikin. Hänestä kertovat pätkät luin aikalailla silmäillen, sillä Hirka ja Rime olivat niin paljon mielenkiintoisempia hahmoja. Romantiikkaa olisin kaivannut ehkä hitusen enemmän, mutta ehkä sitä tulee seuraavassa osassa. Tämä osa toimi hyvin näinkin, sillä tunteita ei kuitenkaan säästelty (enkä minä kyyneleitä).

Voin ehdottomasti suositella Odininlasta niin fantasian ystäville kuin myös muille - kirja varmasti kiinnostaa heitäkin, jotka eivät välttämättä juuri fantasiaa paljon lue.

arvosana: 5 / 5
Jalava 2015
sivut: 614
alkuteos: Odinsbarn, 2013
mistä: arvostelukappale

JUSTINA ROBSON: Kvanttipainovoima 2 - Panoksena sielu

Sain ennen vuodenvaihdetta luettua myös tämän toisen osan Kvanttipainovoima-sarjasta, jonka sain ensimmäisen osan lisäksi arvostelukappaleena Jalavalta kiinnostuttuani sarjasta ja erityisesti sen scifi, fantasia, chick lit ja agenttiyhdistelmästä.

Vuoden 2015 kvanttiräjähdyksen jälkeen ihmiset ovat eläneet rinnakkain haltioiden, demonien, haamujen, elementaalien ym. kanssa. Lila Black on kovia kokenut erikoisagentti. Hänen kehonsa on huippuaseistettu koneisto, jonka sisällä elää haltianekromantikko, hänen poikaystävänsä on menestynyt haltiarocktähti sekä puoliksi demoni ja lisäksi Lilan vanhemmat luulevat hänen olevan kuollut. Nyt hän saa myös työtehtävän helvettiin.

Lila lähetetään Demoniaan, jossa hänen niskaansa satelee naimatarjouksia, salamurhayrityksiä ja haasteita kaksintaisteluihin. Lila saa huomata, että demonit ovat aistillisia, väkivaltaisia, vallanhimoisia, arvaamattomia ja huvittelunhaluisia, eikä tehtäväkään osoittaudu niin helpoksi kuin alussa ajateltiin.

Edelliseen osaan verrattuna tähän oli sitten sitä actionia lisätty, josta tykkäsin. Luin kirjaa huimaa vauhtia, sillä Lilan matka Demoniaan tempaisi mukaansa. Loppua kohti vauhti kuitenkin hyytyi inhottavasti ja kirjan lukeminen muuttui melkeinpä pakkopullaksi. Loppupelissä kirjasta jäikin vähän ristiriitaiset mielipiteet, sillä alku oli niin hyvä, mutta loppu taas niin huono.

Tarinaa edettiin vuorottain Lilan ja haltiarocktähti Zalin näkökulmista. Lila oli edelleen hahmona todella mielenkiintoinen ja hänestä luki mielellään toisin kuin Zalista. Zal oli myös omalla tavallaan mielenkiintoinen, mutta hänen tarinansa oli niin sekava ja utopistinen, että välillä oli pakko hyppiä rivien yli. Zalin osuudet lisääntyivät loppua kohti, mikä selittääkin sen miksi lukeminen hyytyi.

Demonia oli maailmana ihan mahtava ja demonit sellaisia, kuin takakannessakin selitettiin. Monia uusia todella mielenkiintoisia hahmoja tuli lisää, mutta mielestäni heihin olisi voinut keskittyä vähän paremmin, sillä lopussa ei enää muistanut nimien sekamelskassa, että kuka oli kuka.

Aion kyllä lukea seuraavankin osan sen ilmestyessä. Toivottavasti siinä päästäisiin vielä paremmin tutustumaan Demoniaan ja sen demoneihin, koska ne olivat ainakin tämän kirjan parasta antia ja olisin voinut lukea niistä enemmänkin.

arvosana: 3 ½ / 5
Jalava 2014
sivut: 456
alkuteos: Selling Out (Quantum Gravity 2), 2007
mistä: arvostelukappale

JUSTINA ROBSON: Kvanttipainovoima 1 - Aitoa peliä

Posti toi minulle jokin aika sitten arvostelukappaleina tätä Kvanttipainovoima-sarjaa ensimmäisen ja toisen osan. Kiinnostuin sarjasta tämän ensimmäisen osan takakansitekstin luettuani, sillä kirjan kuvattiin olevan "koukuttava yhdistelmä scifiä, fantasiaa, chick litiä ja agenttiromaania", eli parhaat genret yksissä kansissa.

Vuonna 2015 tapahtui kvanttiräjähdys, joka muutti kaiken - Maasta avautui reittejä toisiin todellisuuksiin. Kuusi vuotta myöhemmin ihmiset elävät rinnakkain muun muassa haltioiden, demonien ja elementaalien kanssa. Ihmiset ovat huomanneet, että taikuus on todellista ja vaarallisempaa kuin teknologia.

Erikoisagentti Lila Black tietää kuinka vaarallista taikuus on - sen seurauksena hänen kehonsa on puoliksi lihaa ja luuta ja puoliksi metallia. Hän on huippuaseistettu, tekoälyllä varusteltu kyberkoneisto, eikä hän vielä täysin hallitse itseään. Lila ei enää edes tiedä voiko luottaa sydämeensä, kun hän joutuu keskelle valtapoliittisia juonitteluja yhdessä komean haltiarocktähti Zalin kanssa.

Olipa mukavaa vaihteeksi lukea vähän erityyppistä scifiä - tämä poikkesi hyvin kaikista romanttisista dystopioista, joita minun on tullut paljon luettua. Toisaalta takakannessa mainittu chick lit olisi voinut näkyä kirjassa vähän enemmänkin, mutta jospa romantiikkaa olisi lisätty vaikka seuraavaan osaan, sillä tässä osassa päähenkilö Lila ei ollut mikään kovin romanttinen hahmo. Muuten Lila oli hahmona, ihmisen ja koneen yhdistelmänä todella mielenkiintoinen eikä tylsä tai mikään nyhverö.

Mielestäni kirjan idea oli todella hyvä, eivätkä erilaiset otukset aiheuttaneet mitään sekametelisoppaa, vaan mielenkiintoisia komboja. Juoni eteni paikoitellen vähän kökösti ja joskus tunnuin olevan pihalla kirjan tapahtumista. Lisäksi olisin kaivannut ehkä hiukkasen lisää actionia paikoitellen, mutta kirjassa oli aika paljon pohjustuksia, joita sarja toisaalta kaipasikin.

Odotukset toista osaa kohtaan ovat nyt aika korkealla, sillä tämä ensimmäinen osa tarjosi sarjalle hyvät pohjat, mutta jospa toisessa osassa päästäisiin kunnolla vauhtiin.

arvosana: 4 / 5
Jalava 2013
sivut: 411
alkuteos: Keeping It Real ( Quantum Gravity 1.), 2006
mistä: arvostelukappale

JURI NUMMELIN (toim.): Kuun pimeä puoli - suomalaisia ihmissusinovelleja

Tämäkin novellikokoelma löytyi pitkältä lukulistaltani ja Lahdessa käydessäni nappasin sen mukaani kirjastosta. Pidän novellien lukemisesta ja erityisen mielenkiintoisia tämän kirjan novelleista tekee sen, että ne ovat suomalaisia.

"Sudeksi muuttuva ihminen kohtaa pimeän puolensa. Kun saman ruumiin kahleisiin joutuvat ihminen ja verenhimoinen eläin, sivistyksen rinnalle nousevat alkukantaiset vietit, vaistot, pelot ja halut. Mutta kumpi on todellinen peto?"

Koska olin lukenut tällaisen novellikokoelman myös vampyyreista, niin pitihän tämä senkin vuoksi lukea. Tämä kokoelma vain tuntui varsin pitkältä, mielestäni novellit eivät olleet tarpeeksi erilaisia, vaikka laadukkaita olivatkin.

Kokoelman lukemisessa meni siis aikaa, mutta nyt kun selailin alkupuolen novelleja, niin monen kohdalla tuli mietittyä, että "hei olihan tämäkin tosi hyvä". Ehkä loppua kohden novellien ihmissudet alkoivat tulla jo korvista ulos. Muutamat novelleista nousivat taas vähän ylitse muiden, ei nyt niin voimakkaasti kuin joidenkin muiden kokoelmien kohdalla, mutta sanottakoon, että Johanna Sinisalon tyylistä minä muun muassa pidän paljon ja hänen novellinsa "Kuun pimeä puoli" oli yksi suosikeistani.

arvosana: 3 / 5
Jalava 2013
sivut: 352
mistä: kirjastosta