MIKKO AALTONEN: JHT - Musta lammas

Tämä oli sellainen kirja, jonka ehdottomasti halusin lukea. Cheek on sen verran mielenkiintoinen persoona, että osasin odottaa hyvää kirjaa ja sitä se olikin.

"Miten lahtelaisesta suunsoittajasta ja tappelupukarista kasvoi stadionit täyttävä supertähti, jonka levyt ja biisit romuttavat listaennätyksiä? Tämä kirja kertoo koko ainutkertaisen tarinan mitään peittelemättä."

Luin kirjan aika rivakkaan tahtiin, sillä mielenkiinto säilyi alusta loppuun - Musta lammas oli hyvä kokonaisuus. Kirjassa keskityttiin pääasiassa Jaren uraan, mutta oli mukana myös vähän väläyksiä hänen yksityiselämästäänkin, joskin kaverini kysyessä tuliko kirjasta mitään uutta esille, ja muutaman jutun kerrottuani sanoi hän niiden tulleen ilmi jo Cheekin biiseistä.

Kirjassa oli mukana interludeja, joissa Jaren läheiset ja ystävät kertoivat omat näkemyksensä asioihin ja tapahtumiin. Mielestäni kyseiset pätkät olivat hyvä lisä, sillä ne toivat vähän eri näkökulmaa Jaren kertomiin juttuihin.
Kirjassa esiin tuotuja asioita oli selvästi haluttu linkittää yhteen Cheekin biisien kanssa, sillä joidenkin sivujen lopussa oli pätkiä biisien sanoituksista - ehkä vähän turhaa, mutta yhdistää varmaan kivasti kirjan ja erityisesti Alpha Omega-albumin (itse en ole kys. albumia kummemmin kuunnellut).

Parasta kirjassa oli mielestäni Jaren uran alkuvaihe ja se kuinka Jaren uran lisäksi kirjassa kerrottiin suomalaisen hiphopin tarina. Minulle tutumpaa Cheekkiä ovat nimittäin "Timantit on ikuisia" ja "Liekeissä" biisien lisäksi "Avaimet mun kiesiin", "Huligaani" ja "Räplaulajan vapaapäivä". Ja kyllähän lahtelaisena kirjan Lahti-aspekti kiinnosti, sillä paikat ovat tuttuja.

Oikeastaan ainoa kirjassa ärsyttänyt asia olivat englanninkieliset lausahdukset joidenkin lauseiden lopussa. Nyt kirjaa selattuani en montaa kuitenkaan bongannut, mutta lukiessa ne huvittivat ja tuntuivat pomppaavan silmille. Kai niillä yritettiin viestittää jonkinlaista räpin tai hiphopin asennetta ja tyyliä - "In this muthafuckin' rap game."
Joku voi ajatella, että miten elämäkerran voi saada aikaiseksi kolmekymppisenä, mutta Musta lammas osoittaa, että kyllä voi - kyllä sitä kerrottavaa näköjään 30 vuodessa ehti kertyä kirjan verran. Mielestäni tämä vielä julkaistiin aika hyvään saumaan. Voin suositella kirjaa kaikille, joita Jaren ura ja suomalainen hiphop kiinnostaa edes hiukkasen.

arvosana: 4 ½ / 5
Otava 2016
sivut: 461
mistä: arvostelukappale

COURTNEY ROBERTSON: I Didn't Come Here to Make Friends

Tämän kirjan listasin yhdeksi vuoden 2015 parhaista, koska viihdyttävämpää kirjaa saa hakea. Muutenkin on tullut seurattua useampi kausi Unelmien poikamiestä, joten olihan tämä kirja pakko saada.

Courtney osallistui Unelmien poikamiehen 16. kaudelle. Hän soveltui ohjelmaan: nuori, sinkku, malli ja luotu kameran eteen. Vaikka Courtney oli ohjelmassa kaikista oikeista syistä, etsimässä rakkautta, tuli selväksi, ettei hän ollut siellä todellakaan etsimässä ystäviä.

Niinpä Courtneysta tuli nopeasti yksi suurimmista pahiksista Unelmien poikamiehen historiassa. Nyt Courtney kertoo tarinansa ja oman näkökulmansa tapahtumista.

Jos tykkää Unelmien poikamiehestä ja katsoi 16. eli Benin ja Courtneyn kauden, niin tämä kirja on must read. Kirja itse asiassa ylitti odotukseni. Luulin että se kertoisi vain ajasta Unelmien poikamiehessä, mutta siinä olikin sitten niin paljon muutakin, esimerkiksi hauskoja listoja, vinkkejä ja plussia ja miinuksia liittyen mallintyöhön, Unelmien poikamieheen ja Beniin. Kaiken kaikkiaan todella hauskasti toteutettu teos, jota ei turhan siveellisesti oltu kirjoitettu.

Parhaita paloja olivat minun mielestäni juuri kaikki extra sekä paljastukset ohjelmasta kameroiden takaa. Suosittelen lukemaan, tosin helpottaa jos Courtneyn kausi on vielä muistissa.

arvosana: 5 / 5
HarperCollins 2014
sivut: 263
mistä: omasta hyllystä

MARTINE & LOUISE FOKKENS: Punaisten lyhtyjen kaksoset

Nappasin tämän kirjan mukaani viime kirjastoreissulla. Ajattelin, että tämä kirja taitaakin poiketa aika paljon tavallisesti lukemistani kirjoista ja harvemmin tuleekin elämäkertoja luettua.

Martine ja Louise Fokkens ovat seitsemänkymppiset identtiset kaksoset, joiden elämästä on tehty myös kansainväliseksi sensaatioksi noussut dokumenttielokuva.

Naiset ovat työskennelleet puoli vuosisataa Amsterdamin punaisten lyhtyjen alueella ja asiakkaisiin on mahtunut mitä oudoimpia tyyppejä, mutta osa on säilynyt ystävinä jopa nykypäiviin saakka.

Kirjan kerronta vuorottelee siskosten ja nykypäivän/menneisyyden välillä. Kirjassa kerrotaan humoristisesti naisten asiakastapaamisista, sekä siitä, miten prostituutio on muuttunut vuosikymmenten varrella.

Itse en ole dokumenttia nähnyt, vaikka se onkin ilmeisesti aika vähän aikaa sitten näytetty Suomenkin TV:ssä. Kirjassa ei nimittäin esimerkiksi kovin syvällisesti naisten ajatuksiin paneuduta, joten minusta olisi ihan mielenkiintoista nähdä dokumenttikin.

Välillä kirja oli mielestäni hiukan sekava. En ollut aina ihan varma, että kenestähän sitä nyt puhuttiin, mutta kirja oli kuitenkin mukavan nopea luettava ja asiat kerrottiin koruttomasti. Välillä olisin kaivannut jotain lisääkin, esimerkiksi ensimmäinen työpäivä sivuutettiin melkeinpä täysin - ihan kuin oltaisiin oltu missä tahansa työpaikassa. Asioista oli ylipäätään kerrottu todella ylimalkaisesti. Parasta kirjassa oli kuitenkin kuvaus prostituution muuttumisesta punaisten lyhtyjen alueella.

Dokumentin ikärajaksi on laitettu 16, joka vaikuttaa mielestäni sopivalta, jos tyyli on samanlaista kuin kirjassakin. Mitään erityisen suurta vaikutusta tämä kirja ei kirjana minuun tehnyt, mutta sanoisin, että kyllä tälle tarinalle voi antaa mahdollisuuden.