Minusta tuntuu, etten ole nyt muutamaan päivään (tai oikeastaan yöhön) tehnyt muuta kuin lukenut. Lomallahan saa kuitenkin tehdä juuri niitä asioita, joista tykkää, joten mikäpä tässä.
Javona on muuttanut Yvana-tyttärensä kanssa Metsälehmuksen palvojien kaupunkiiin Rakhenesin vaimoksi. Sissa päätti myös lähteä heidän mukaansa menetettyään sisarensa ja kiinnyttyään paljon Yvanaan. Arki ei suju aivan mutkattomasti ja lisäksi Yvanan selkään ilmestynyt luonnottomalta vaikuttava punahehkuinen luomi aiheuttaa ongelmia.
Satosalesin kaupungissa Merkinos ja Adaira hoitavat Zaran heille määräämää tehtävää: Heidän pitää urkkia valtauskontojen voimasuhteita ja vaikuttaa päättäjiin. He tarvitsevat kuitenkin kipeästi myös Rakhenesin apua.
Kirjassa ns. seurataan kahden porukan tekemisiä ja mielestäni vaihtelu oli sujuvaa, sekä molempien tapahtumat ihan kiinnostavia. Tykkäsin kuitenkin lukea enemmän Satosalesin tapahtumista, sillä olivathan kyseiset henkilöt tulleet tutuksi jo ensimmäisestä osasta ja hahmona Javona oli mielestäni aika ärsyttävä.
Viinikauppias oli ihan mukava kirja, muttei mielestäni kovinkaan erikoinen. Syysmaa 4 onkin se kirja, johon sarjan lukeminen joskus tyssäsi, joten odotan kuitenkin kovasti pääseväni lukemaan viidennen ja kuudennen osan.
sunnuntai 30. joulukuuta 2012
KIRA POUTANEN: Rakkautta borealis
Kävin kuuntelemassa Helsingin kirjamessuilla keskutelua chick litistä ja siellähän oli myös Kira Poutanen puhumassa tästä uutukaisesta Rakkautta borealis kirjastaan. Kirjan päähenkilöön Lara Autioon olinkin tutustunut jo aikaisemmin luettuani kaksi ensimmäistä hänestä kertovaa kirjaa, mutta vähän aikaa sitten sain luettua kolmannenkin kirjan ja nyt oli tämä neljäs vuorossa.
Lara ja Eric ovat sopineet, että naimisiinmenosta ei toistaiseksi puhuta, mutta onneksi Lara voi sentään haaveilla unelmahäistä. Hän bongaa lehdestä matkaesitteen Lapista ja päättää esitellä Ericille Lapin lumoja, jos mies vaikka innostuisi kosimaankin.
Lara huomaa olevansa mitä loistavin eräopas ja jälleen kerran hänen uratoiveensa muuttavat, mutta Eric ei tunnu olevan reissulla missään asioissa samoilla linjoilla hänen kanssaan. Laralta lähtee pulkka karkuun ja Ericin sijasta joulupukki onkin se, joka saa Laralta suukon.
Rakkautta borealis oli juuri sellainen hauska ja sopiva välipala - mielestäni tässä oli selkeä parannus edelliseen kirjaan. Tarinan sijoittaminen tällä kertaa Suomeen toi mukavaa piristystä varsinkin, kun Lara ei vaikuttanutkaan olevan Lapissa ihan kuin kotonaan. Välillä Eric jätettiin vähän turhankin taka-alalle ja joihinkin juttuihin olisin kaivannut lisää. Erityisesti loppu hyppäsi silmille, mutta seuraavaan kirjaan vaikuttaisi loppuratkaisun myötä olevan ihan hyviä aineksia.
Jos edelliset kirjat olivat pieniä pettymyksiä, niin suosittelen kuitenkin antamaan tälle kirjalle vielä mahdollisuuden, tykkäsin.
Lara ja Eric ovat sopineet, että naimisiinmenosta ei toistaiseksi puhuta, mutta onneksi Lara voi sentään haaveilla unelmahäistä. Hän bongaa lehdestä matkaesitteen Lapista ja päättää esitellä Ericille Lapin lumoja, jos mies vaikka innostuisi kosimaankin.
Lara huomaa olevansa mitä loistavin eräopas ja jälleen kerran hänen uratoiveensa muuttavat, mutta Eric ei tunnu olevan reissulla missään asioissa samoilla linjoilla hänen kanssaan. Laralta lähtee pulkka karkuun ja Ericin sijasta joulupukki onkin se, joka saa Laralta suukon.
Rakkautta borealis oli juuri sellainen hauska ja sopiva välipala - mielestäni tässä oli selkeä parannus edelliseen kirjaan. Tarinan sijoittaminen tällä kertaa Suomeen toi mukavaa piristystä varsinkin, kun Lara ei vaikuttanutkaan olevan Lapissa ihan kuin kotonaan. Välillä Eric jätettiin vähän turhankin taka-alalle ja joihinkin juttuihin olisin kaivannut lisää. Erityisesti loppu hyppäsi silmille, mutta seuraavaan kirjaan vaikuttaisi loppuratkaisun myötä olevan ihan hyviä aineksia.
Jos edelliset kirjat olivat pieniä pettymyksiä, niin suosittelen kuitenkin antamaan tälle kirjalle vielä mahdollisuuden, tykkäsin.
lauantai 29. joulukuuta 2012
CHARLAINE HARRIS: Pedon veri
Olin kyllä jo aikaisemmin tiedostanut, että "hei kohta se uusi Sookie-kirja ilmestyy", mutta silti tämä jotenkin vain unohtui. No, toissayö menikin sitten tätä lueskellessa.
Tällä kertaa on ihmissusien ja muiden muodonmuuttajien vuoro paljastaa olemassaolonsa tavalliselle maailmalle. Sookie Stackhouse ehtii jo huokaista helpotuksesta, kun paljastus otetaan Bon Tempsissa vastaan suhteellisen hyvin, mutta sitten Merlotte's-baarin takapihalta löytyy ihmispuuman ristiinnaulittu ruumis.
Murhateon selvittämisen lisäksi Sookieta vaivaa veriside Ericiin sekä keijujen välille syttynyt sota. Pian Sookieta tullaankin varoittamaan häneen kohdistuvasta murhayrityksestä.
Harrisin Sookie-kirjat ovat kyllä sellaisia, että niitä ei vain voi laskea käsistään. Pidin kuitenkin tästä osasta jopa vähän enemmän kuin muutamista edellisistä.
Kirja sisälsi suht. paljon juttua keijuista, mikä oli mielestäni ihan hyvä juttu. Lisäksi oli myös hyvä, että vampyyrit oli jätetty vaihteeksi ennemminkin taka-alalle. Toki Eric pyöri vahvasti mukana, mutta mielestäni se ei ollut ollenkaan huono juttu.
Vähän häiritsi, että Harrisin oli ilmeisesti ollut aivan pakko tuoda kirjaan mukaan myös Bill, Quinn ja Alcide. Billillä toki oli suurempi rooli, kuin kahdella muulla, jotka melkeinpä oli ollut vain pakko mainita. Minä kuitenkin sain sellaisen vaikutelman, että Bill saattaisi olla vähän isommassa roolissa seuraavissakin osissa, mutta enpäs tiedä.
Tällä kertaa on ihmissusien ja muiden muodonmuuttajien vuoro paljastaa olemassaolonsa tavalliselle maailmalle. Sookie Stackhouse ehtii jo huokaista helpotuksesta, kun paljastus otetaan Bon Tempsissa vastaan suhteellisen hyvin, mutta sitten Merlotte's-baarin takapihalta löytyy ihmispuuman ristiinnaulittu ruumis.
Murhateon selvittämisen lisäksi Sookieta vaivaa veriside Ericiin sekä keijujen välille syttynyt sota. Pian Sookieta tullaankin varoittamaan häneen kohdistuvasta murhayrityksestä.
Harrisin Sookie-kirjat ovat kyllä sellaisia, että niitä ei vain voi laskea käsistään. Pidin kuitenkin tästä osasta jopa vähän enemmän kuin muutamista edellisistä.
Kirja sisälsi suht. paljon juttua keijuista, mikä oli mielestäni ihan hyvä juttu. Lisäksi oli myös hyvä, että vampyyrit oli jätetty vaihteeksi ennemminkin taka-alalle. Toki Eric pyöri vahvasti mukana, mutta mielestäni se ei ollut ollenkaan huono juttu.
Vähän häiritsi, että Harrisin oli ilmeisesti ollut aivan pakko tuoda kirjaan mukaan myös Bill, Quinn ja Alcide. Billillä toki oli suurempi rooli, kuin kahdella muulla, jotka melkeinpä oli ollut vain pakko mainita. Minä kuitenkin sain sellaisen vaikutelman, että Bill saattaisi olla vähän isommassa roolissa seuraavissakin osissa, mutta enpäs tiedä.
perjantai 28. joulukuuta 2012
KIRA POUTANEN: Rakkautta on the rocks
Pidin Kira Poutasen kahdesta aikaisemmasta Lara Autiosta kertovasta kirjasta, joten päätin sitten tarttua myös tähän kolmanteenkin.
Lara on kohdannut melkeinpä maailmanloppunsa, kun Eric ei ollutkaan aivan samoilla linjoilla Laran kanssa heidän suhteestaan. Lara päättääkin ystävänsä Candancen yllytyksestä pakata laukkunsa ja lähteä New Yorkiin.
New Yorkissa hän saa homoystävän, Jimmy Shoen, ja yhdessä he menevät SATC-kiertoajelun lisäksi opiskelemaan muotisuunnittelua.
Lara ei kuitenkaan millään pysty olemaan ajattelematta Ericiä kymmentä minuuttia kauempaa, mutta onneksi suuren kukkaron omistava ex-poikaystävä astuu mukaan kuvioihin.
Muutama muukin bloggari on ollut sitä mieltä, että tämä on kirjoista se heikoin lenkki ja olen samaa mieltä. En nyt kuitenkaan ihan menisi tätä lyttäämään. Mielestäni tämä oli mukavan lyhyt, kepeä, viihteellinen kirja, jonka lukeminen oli ihan jees - ei kuitenkaan mikään erikoinen lukukokemus.
Mielestäni Lara on kuitenkin henkilönä hauska, tarpeeksi sekaisin ja erikoinen, että minulla on jo seuraava osa Rakkautta borealis odottamassa lukemistaan.
Lara on kohdannut melkeinpä maailmanloppunsa, kun Eric ei ollutkaan aivan samoilla linjoilla Laran kanssa heidän suhteestaan. Lara päättääkin ystävänsä Candancen yllytyksestä pakata laukkunsa ja lähteä New Yorkiin.
New Yorkissa hän saa homoystävän, Jimmy Shoen, ja yhdessä he menevät SATC-kiertoajelun lisäksi opiskelemaan muotisuunnittelua.
Lara ei kuitenkaan millään pysty olemaan ajattelematta Ericiä kymmentä minuuttia kauempaa, mutta onneksi suuren kukkaron omistava ex-poikaystävä astuu mukaan kuvioihin.
Muutama muukin bloggari on ollut sitä mieltä, että tämä on kirjoista se heikoin lenkki ja olen samaa mieltä. En nyt kuitenkaan ihan menisi tätä lyttäämään. Mielestäni tämä oli mukavan lyhyt, kepeä, viihteellinen kirja, jonka lukeminen oli ihan jees - ei kuitenkaan mikään erikoinen lukukokemus.
Mielestäni Lara on kuitenkin henkilönä hauska, tarpeeksi sekaisin ja erikoinen, että minulla on jo seuraava osa Rakkautta borealis odottamassa lukemistaan.
torstai 27. joulukuuta 2012
MARTINE & LOUISE FOKKENS: Punaisten lyhtyjen kaksoset
Nappasin tämän kirjan mukaani viime kirjastoreissulla. Ajattelin,
että tämä kirja taitaakin poiketa aika paljon tavallisesti lukemistani
kirjoista ja harvemmin tuleekin elämäkertoja luettua.
Martine ja Louise
Fokkens ovat seitsemänkymppiset identtiset kaksoset, joiden elämästä on tehty
myös kansainväliseksi sensaatioksi noussut dokumenttielokuva.
Naiset ovat
työskennelleet puoli vuosisataa Amsterdamin punaisten lyhtyjen alueella ja
asiakkaisiin on mahtunut mitä oudoimpia tyyppejä, mutta osa on säilynyt
ystävinä jopa nykypäiviin saakka.
Kirjan kerronta
vuorottelee siskosten ja nykypäivän/menneisyyden välillä. Kirjassa kerrotaan
humoristisesti naisten asiakastapaamisista, sekä siitä, miten prostituutio on
muuttunut vuosikymmenten varrella.
Itse en ole
dokumenttia nähnyt, vaikka se onkin ilmeisesti aika vähän aikaa sitten näytetty
Suomenkin TV:ssä. Kirjassa ei nimittäin esimerkiksi kovin syvällisesti naisten
ajatuksiin paneuduta, joten minusta olisi ihan mielenkiintoista nähdä
dokumenttikin.
Välillä kirja oli
mielestäni hiukan sekava. En ollut aina ihan varma, että kenestähän sitä nyt
puhuttiin, mutta kirja oli kuitenkin mukavan nopea luettava ja asiat kerrottiin
koruttomasti. Välillä olisin kaivannut jotain lisääkin, esimerkiksi ensimmäinen
työpäivä sivuutettiin melkeinpä täysin - ihan kuin oltaisiin oltu missä tahansa
työpaikassa. Asioista oli ylipäätään kerrottu todella ylimalkaisesti. Parasta kirjassa oli kuitenkin kuvaus prostituution muuttumisesta
punaisten lyhtyjen alueella.
Dokumentin ikärajaksi
on laitettu 16, joka vaikuttaa mielestäni sopivalta, jos tyyli on samanlaista
kuin kirjassakin. Mitään erityisen suurta vaikutusta tämä kirja ei kirjana
minuun tehnyt, mutta sanoisin, että kyllä tälle tarinalle voi antaa
mahdollisuuden.
keskiviikko 26. joulukuuta 2012
JULIE KAGAWA: Rautaritari
Odotin tämän ilmestymistä todella kauan, mutta vielä hetken aikaa piti odottaa, että se paljastuisi joululahjapakettieni joukosta. Olisin varmaan heti ottanut tämän mukaani kaupasta sen ilmestyttyä, mutta viikko sinne tai tänne, joten vinkkasin siskolleni, että olisi kiva, jos tämä löytyisi lahjojen joukosta.
Jääpoju ja talviprinssi Ash on rakastunut puoliveriseen Rautakuningattareen Meghan Chaseen, mutta he eivät voi olla yhdessä, sillä rauta vahingoittaa muita kuin rautahaltijoita. Ash kuitenkin lupasi Megille, että tekee mitä vain saadakseen olla hänen kanssaan, joten hän lähtee Puck ja puhuva kissa seuranaan kohti Maailman Ääriä saadakseen itselleen sielun - ihmisyyden ytimen.
Sielun saaminen edellyttää kuitenkin kujanjuoksua ja monia koitoksia, mutta Megin vuoksi Ash on valmis mihin vain. Matkalla heidän seuraansa liittyy kuitenkin Ison Pahan Suden lisäksi myös Ashin entinen kuolleeksi julistettu rakkautensa.
Olen pitänyt Rauta-sarjasta tähän mennessä todella paljon, eikä Rautaritarikaan ollut mikään pettymys, vaikka päähenkilönä olikin tällä kertaa Ash eikä Meg. Mielestäni Rautaritari oli hieno ja mielenkiintoinen seikkailutarina, joka eteni hyvin ja oli tapahtumarikas.
Tähän sarjaan liitttyen onkin jo englanniksi julkaistu The Lost Prince, joka kertoo Meghanin pikkuveljestä Ethanista. Lisäksi Harlequinin sivuilta löytyy ilmaislukemisina Kesän taittuessa, joka on itsenäinen jatko-osa Rauta-saagaan.
Jääpoju ja talviprinssi Ash on rakastunut puoliveriseen Rautakuningattareen Meghan Chaseen, mutta he eivät voi olla yhdessä, sillä rauta vahingoittaa muita kuin rautahaltijoita. Ash kuitenkin lupasi Megille, että tekee mitä vain saadakseen olla hänen kanssaan, joten hän lähtee Puck ja puhuva kissa seuranaan kohti Maailman Ääriä saadakseen itselleen sielun - ihmisyyden ytimen.
Sielun saaminen edellyttää kuitenkin kujanjuoksua ja monia koitoksia, mutta Megin vuoksi Ash on valmis mihin vain. Matkalla heidän seuraansa liittyy kuitenkin Ison Pahan Suden lisäksi myös Ashin entinen kuolleeksi julistettu rakkautensa.
Olen pitänyt Rauta-sarjasta tähän mennessä todella paljon, eikä Rautaritarikaan ollut mikään pettymys, vaikka päähenkilönä olikin tällä kertaa Ash eikä Meg. Mielestäni Rautaritari oli hieno ja mielenkiintoinen seikkailutarina, joka eteni hyvin ja oli tapahtumarikas.
Tähän sarjaan liitttyen onkin jo englanniksi julkaistu The Lost Prince, joka kertoo Meghanin pikkuveljestä Ethanista. Lisäksi Harlequinin sivuilta löytyy ilmaislukemisina Kesän taittuessa, joka on itsenäinen jatko-osa Rauta-saagaan.
maanantai 24. joulukuuta 2012
24.12.
En meinaa millään tajuta, että vuorokausi vaihtui jo ja nyt on jouluaatto! Joulu tuli minulle ihan puskista, eilen ja tänään iskin kauppaan aikomuksenani lahjojen metsästys ja onnistuihan se ihan hyvällä menestyksellä.
Perinteisesti meidän perhe juhlii joulua nyt kolme päivää, eli tästä se alkaa. Eipä siinä mitään: Ihanaa, perheen ja lähimpien sukulaisten kanssa vietettyä hyvää aikaa ja hyvää ruokaa, haha. Minusta tuntuu, että muistutan joulun jälkeen jotain joulupalloa.
Vaikka aloittelin jo joulukuun alussa joululaulujen soittelun, niin silti joulu pääsi yllättämään, mikä varmaankin johtui pitkälti kuvataiteen lukiodiplomista, mutta huhhuijjaa, onneksi sekin on nyt takanapäin ja saa nautiskella lomasta. Diplomin takia kirjojenkin osalta oli aika hiljaista, mutta toivottavasti nyt jäisi aikaa myös lukemiselle - kirjapino on kohta jo vuoren korkuinen.
Pianolla on tullut kuitenkin soiteltua joululauluja (ja vähän muitakin) äitin iloksi sekä ihan omaksikin ja vaikka en joululauluja itse kuuntelekkaan (soittelenpa vain) niin päätin etsiä teille versiot minun ja äitini lempijoululauluista, joita olen nyt soitellut:
* Hyvää joulua Mustemaailmani lukijoille! *
lauantai 22. joulukuuta 2012
NANCY A. COLLINS: Musta yö - tummat lasit
Luin tästä kirjasta Viimeinen yksisarvinen nimisestä romaanista, jossa oli pieni lista FAN-sarjan muista kirjoista. Musta yö - tummat lasit kirjaa kuvattiin vauhdikkaaksi, vahvatunnelmaiseksi ja ronskin eroottiseksi kauhutarinaksi ja päätin kokeilla olisiko se sitä.
Sonja Blue on lukittuna mielisairaalan suljetulla osastolla, missä hän taistelee tappavan vahvaa lääkitystä vastaan. Hän on vampyyri, joka aikanaan oli rikkainen vanhempien ainoa tytär, sittemmin ilotyttö ja vampyyrintappaja. Hän haluaa kostaa niille, jotka laittoivat hänet mielisairaalaan.
Musta yö - tummat lasit on ensimmäinen osa Sonja Blue-sarjaa ja keskittyykin suurimmilta osin aikaan ennen mielisairaalaa, vaikka suljetulta osastolta kirja alkaakin.
En tykkää kauhusta yhtään, mutta tämän kirjan kauhu stoppasi mielestäni alun jälkeen ja alku olikin lopulta mielestäni kirjan parasta antia. Vauhdikkuus töppäili välillä ja paikoitellen kirja oli aika sekavakin, kun hypittiin muistoista toiseen.
Mielestäni oli kuitenkin ihan hauskaa lukea tällainen vampyyrikirja, jossa vampyyrit eivät ole yltiöromanttisia kimaltelevia discopalloja, vaan ennemminkin petoja, joita kannattaisi varoa.
Sonja Blue on lukittuna mielisairaalan suljetulla osastolla, missä hän taistelee tappavan vahvaa lääkitystä vastaan. Hän on vampyyri, joka aikanaan oli rikkainen vanhempien ainoa tytär, sittemmin ilotyttö ja vampyyrintappaja. Hän haluaa kostaa niille, jotka laittoivat hänet mielisairaalaan.
Musta yö - tummat lasit on ensimmäinen osa Sonja Blue-sarjaa ja keskittyykin suurimmilta osin aikaan ennen mielisairaalaa, vaikka suljetulta osastolta kirja alkaakin.
En tykkää kauhusta yhtään, mutta tämän kirjan kauhu stoppasi mielestäni alun jälkeen ja alku olikin lopulta mielestäni kirjan parasta antia. Vauhdikkuus töppäili välillä ja paikoitellen kirja oli aika sekavakin, kun hypittiin muistoista toiseen.
Mielestäni oli kuitenkin ihan hauskaa lukea tällainen vampyyrikirja, jossa vampyyrit eivät ole yltiöromanttisia kimaltelevia discopalloja, vaan ennemminkin petoja, joita kannattaisi varoa.
tiistai 11. joulukuuta 2012
MATT HAIG: Radleyn perhe
Radleyn perheeseen pääsin tutustumaan "Ota riski ja rakastu kirjaan"-haasteeseen liittyen ja sainkin nyt ikuisuudelta tuntuneen luku-urakan päätökseen.
Radleyn perhe asustelee brittiläisessä kylälähiössä ja he yrittävät elää aivan tavallista keskiluokkaista elämää. He ovat kuitenkin pidättäytyjiä eli vampyyreja, jotka yrittävät unohtaa verenhimonsa ja elää kuin sivistyneet ihmiset.
Radleyn perheen vanhemmat ovat onnistuneet kulissien ylläpitämisessä jopa niin hyvin, etteivät heidän teini-ikäiset lapsensa Clara ja Rowan ole tietoisia, miksi he mm. kärsivät unettomuudesta ja ihottumasta.
Kulissit tulevat kuitenkin rytinällä alas ja jäljet on pakko peittää, joten paikalle kutsutaan perheen isän Peterin veli Will, joka on yksi pahamaineisimmista vampyyreista.
Mielestäni kirjan idea ja sen henkilöt olivat kiinnostavia, mutta minun makuuni kirja oli aivan liian hidastempoinen. Tosin luvut olivat sopivan lyhkäisiä, joten kirjan lukeminen todella pienissä osissa oli helppoa.
Loppua kohti kirja parani, mutta en voi oikein väittää hullaantuneeni tähän kirjaan. Jospa leffa iskisi minuun enemmän, sillä kirjan mukaan "tarina nähdään lähivuosina myös valkokankaalla huippuohjaaja Alfonso Cuarónin tuottamana".
Radleyn perhe asustelee brittiläisessä kylälähiössä ja he yrittävät elää aivan tavallista keskiluokkaista elämää. He ovat kuitenkin pidättäytyjiä eli vampyyreja, jotka yrittävät unohtaa verenhimonsa ja elää kuin sivistyneet ihmiset.
Radleyn perheen vanhemmat ovat onnistuneet kulissien ylläpitämisessä jopa niin hyvin, etteivät heidän teini-ikäiset lapsensa Clara ja Rowan ole tietoisia, miksi he mm. kärsivät unettomuudesta ja ihottumasta.
Kulissit tulevat kuitenkin rytinällä alas ja jäljet on pakko peittää, joten paikalle kutsutaan perheen isän Peterin veli Will, joka on yksi pahamaineisimmista vampyyreista.
Mielestäni kirjan idea ja sen henkilöt olivat kiinnostavia, mutta minun makuuni kirja oli aivan liian hidastempoinen. Tosin luvut olivat sopivan lyhkäisiä, joten kirjan lukeminen todella pienissä osissa oli helppoa.
Loppua kohti kirja parani, mutta en voi oikein väittää hullaantuneeni tähän kirjaan. Jospa leffa iskisi minuun enemmän, sillä kirjan mukaan "tarina nähdään lähivuosina myös valkokankaalla huippuohjaaja Alfonso Cuarónin tuottamana".
perjantai 7. joulukuuta 2012
E.L. JAMES: Fifty Shades - Vapautettu
Päätin tilata tämän adlibriksen kautta, jotta sain käytettyä kirjamessuilta saamani lahjakortin. Tilaus tulikin todella nopeasti ja aloin heti lukemaan tätä kirjaa, kun sain haettua sen postista.
Christian ja Anastasia Grey viettävät häämatkaansa ja reissulla Ana muistelee heidän kihlaustaan ja häitään. Christianin toimistossa tapahtuu kuitenkin tuhopoltto ja pari palaakin pian takaisin kotiin.
Kotona Ana yrittää totutella uuteen elämäntyyliin, muttei halua kuitenkaan irrottaa täysin otettaan entisistä tavoistaan, vaan haluaa mm. jatkaa työntekoa. Kumpikin vakuuttaa rakastavansa toista, mutta arki ei ole silti ihan ruusuilla tanssimista - Christianin synkkä menneisyys varjostaa yhä heidän onneaan.
Minulle jäi aika mitäänsanomaton fiilis tästä kirjasta. Siinä oli muutama mielenkiintoinen koukku, mutta muuten se toisti jo tutuiksi tulleita asioita. Parasta antia olivat Christianin ja Anastasian riidat, mutta mielestäni ne loppuivat ennen kuin ehtivät kunnolla edes alkaa.
Ykkönen jaksoi vielä naurattaa ja kakkosesta itse asiassa pidinkin, mutta kolmannen osan tapahtumat olivat jotenkin niin irrallisia, että tekstin olisi ihan hyvin voinut tiivistää kahteen osaan - tai miksei yhteenkin. Pidin kuitenkin lopun epilogista. Myös parin ensikohtaaminen Christianin näkökulmasta oli mielestäni hyvä ja se jättikin vähän positiivisemman fiiliksen: ehkä joskus sen ykkösosan voisikin vaikka lukea uudestaan.
No, tulipahan nämä nyt luettua.
Christian ja Anastasia Grey viettävät häämatkaansa ja reissulla Ana muistelee heidän kihlaustaan ja häitään. Christianin toimistossa tapahtuu kuitenkin tuhopoltto ja pari palaakin pian takaisin kotiin.
Kotona Ana yrittää totutella uuteen elämäntyyliin, muttei halua kuitenkaan irrottaa täysin otettaan entisistä tavoistaan, vaan haluaa mm. jatkaa työntekoa. Kumpikin vakuuttaa rakastavansa toista, mutta arki ei ole silti ihan ruusuilla tanssimista - Christianin synkkä menneisyys varjostaa yhä heidän onneaan.
Minulle jäi aika mitäänsanomaton fiilis tästä kirjasta. Siinä oli muutama mielenkiintoinen koukku, mutta muuten se toisti jo tutuiksi tulleita asioita. Parasta antia olivat Christianin ja Anastasian riidat, mutta mielestäni ne loppuivat ennen kuin ehtivät kunnolla edes alkaa.
Ykkönen jaksoi vielä naurattaa ja kakkosesta itse asiassa pidinkin, mutta kolmannen osan tapahtumat olivat jotenkin niin irrallisia, että tekstin olisi ihan hyvin voinut tiivistää kahteen osaan - tai miksei yhteenkin. Pidin kuitenkin lopun epilogista. Myös parin ensikohtaaminen Christianin näkökulmasta oli mielestäni hyvä ja se jättikin vähän positiivisemman fiiliksen: ehkä joskus sen ykkösosan voisikin vaikka lukea uudestaan.
No, tulipahan nämä nyt luettua.
sunnuntai 2. joulukuuta 2012
FRANCESCO PETRARCA: Sonetteja Lauralle
Kirjallisuusdiplomi 2010-2013 - maailmankirjallisuuden klassikot
Kirjallisuusdiplomiin kuuluvien teosten esittelyt ovat erilaisia, verrattuna muihin esittelyihin.
Esittelen tässä blogissa vain ne runokirjat, jotka olen lukenut kirjallisuusdiplomia varten (muita lukemiani runokirjoja en tule esittelemään jatkossa).
Petrarcan Sonetteja Lauralle jäi mieleeni muistaakseni kirjallisuuden historian kurssilta ja nappasinkin sen kirjastosta mukaani, kun huomasin sen kuuluvan kirjallisuusdiplomin listaan.
Kirja sisältää Petrarcan (1304-1374) sonetteja Lauralle, jotka kertovat hänen rakkaudestaan naiseen, jonka hän kohtasi kirkossa pitkänäperjantaina, ja surusta rakastetun kuoleman johdosta. Sonettien lisäksi kirjassa on myös johdanto, jossa kerrotaan Petrarcan elämästä, ystävistä sekä suhteesta Lauraan.
Kirja on jaettu kahteen osaan, "in vita di madonna Laura" ja "in morte di madonna Laura", eli google-kääntäjän avulla elämään ja kuolemaan.
Soneteissaan Petrarca kuvaa rakastumista ja rakkautta sekä suhdettaan Lauraan. Alun muutamassa runossa hän vertaa Amorin nuolta, rakastumista, kuoliniskuun, mutta tavattuaan Lauran pitänäperjantaina "Otaksuin: nyt ei huolta Amorista,/ ei syytä varuksiin, ei pelko paina." Hän kuvaa rakkautta monelta kantilta, sen ihanuutta "jo hehkuu Lemmen tähti liekkikukin idässä" ja myös kuinka se "vie tahtomattani päin haudan kaistaa". Mielestäni useimmat soneteista ovat kuitenkin enemmän surumielisempiä, mutta kaikissa runoilija tuo paljon tunteita esiin: "-- Vaan kun jo heittää/ varjonsa ero, kohta kyyneleittää/ läheiset viime hetket: siihen mennen,/ nyt pitkää tuskaa ennen,/ te kärsivät, siis lyhyt lohtu juokaa!"
Tekstit sisältävät paljon uskonnollisuutta, sekä kristillistä "Mariaa ei, ei Pietaria haittaa/ uskollisuus, vain mulle vihollinen" että kreikkalaista mytologiaa "Apollo, ellei kuollut sammahtaen/ se kaipuu, Tessalian mailla jota/ liekehdit". Petrarca käyttää Laurasta eri nimityksiä, välillä häntä kutsutaan laakeripuuksi ja välillä auringoksi, mutta usein hän käyttää nimitystä madonna. Hän kuvailee Lauraa myös jumalallisena olentona, esimerkiksi "ei liikkunut hän niin kuin kuolevainen, vaan elein enkelin, ja äänen soitto/ mahdollisuuden maisen yli nousi".
Toisessa osassa kuolema tulee hyvin vahvasti esiin, esimerkiksi "Voi, kasvot, silmät vienot maatuviksi!/ Voi, poissa ylväs ryhti armaan naisen!" ja "Oi sielu, jättänyt maan asumukset -/ ei naista kauniimpaa voi Luonto luoda -". Suurimmassa osassa soneteista Petrarca puhuu Laurasta, mutta kirjassa on myös jonkin verran sonetteja, jotka hän on kirjoittanut ystävilleen, esimerkiski sonetin "Ihana donna, paljon lempimäsi".
Pidin paljon Petrarcan soneteista ja siitä, kuinka niitä oli välillä aika hankala ymmärtää. Tosin osa soneteissa käytetyistä nimityksistä oli selitetty sivun alalaidassa, joka toi selvyyttä niihin.
Minusta on aina mukava poimia tällaisista teoksista ne omat lempparini ja tällä kertaa ne olivat "On eläinryhmä, jonka näkö voittaa", "Ei lempijälleen armaampi Diana" ja "On muoto niin kuin enkelin ja tähden".
"On eläinryhmä, jonka näkö voittaa/ huikaisut päivän, kun se katsoo kohti,/ ja toinen esiin ehtoisin vain tohti,/ näet suurin valo sitä vahingoittaa,/ taas muita hullu kaipuu haltioittaa,/ vie riemuun liekin, joka silmiin hohti;/ kokemaan mahdin polttavan se johti. --"
Kirjallisuusdiplomiin kuuluvien teosten esittelyt ovat erilaisia, verrattuna muihin esittelyihin.
Esittelen tässä blogissa vain ne runokirjat, jotka olen lukenut kirjallisuusdiplomia varten (muita lukemiani runokirjoja en tule esittelemään jatkossa).
Petrarcan Sonetteja Lauralle jäi mieleeni muistaakseni kirjallisuuden historian kurssilta ja nappasinkin sen kirjastosta mukaani, kun huomasin sen kuuluvan kirjallisuusdiplomin listaan.
Kirja sisältää Petrarcan (1304-1374) sonetteja Lauralle, jotka kertovat hänen rakkaudestaan naiseen, jonka hän kohtasi kirkossa pitkänäperjantaina, ja surusta rakastetun kuoleman johdosta. Sonettien lisäksi kirjassa on myös johdanto, jossa kerrotaan Petrarcan elämästä, ystävistä sekä suhteesta Lauraan.
Kirja on jaettu kahteen osaan, "in vita di madonna Laura" ja "in morte di madonna Laura", eli google-kääntäjän avulla elämään ja kuolemaan.
Soneteissaan Petrarca kuvaa rakastumista ja rakkautta sekä suhdettaan Lauraan. Alun muutamassa runossa hän vertaa Amorin nuolta, rakastumista, kuoliniskuun, mutta tavattuaan Lauran pitänäperjantaina "Otaksuin: nyt ei huolta Amorista,/ ei syytä varuksiin, ei pelko paina." Hän kuvaa rakkautta monelta kantilta, sen ihanuutta "jo hehkuu Lemmen tähti liekkikukin idässä" ja myös kuinka se "vie tahtomattani päin haudan kaistaa". Mielestäni useimmat soneteista ovat kuitenkin enemmän surumielisempiä, mutta kaikissa runoilija tuo paljon tunteita esiin: "-- Vaan kun jo heittää/ varjonsa ero, kohta kyyneleittää/ läheiset viime hetket: siihen mennen,/ nyt pitkää tuskaa ennen,/ te kärsivät, siis lyhyt lohtu juokaa!"
Tekstit sisältävät paljon uskonnollisuutta, sekä kristillistä "Mariaa ei, ei Pietaria haittaa/ uskollisuus, vain mulle vihollinen" että kreikkalaista mytologiaa "Apollo, ellei kuollut sammahtaen/ se kaipuu, Tessalian mailla jota/ liekehdit". Petrarca käyttää Laurasta eri nimityksiä, välillä häntä kutsutaan laakeripuuksi ja välillä auringoksi, mutta usein hän käyttää nimitystä madonna. Hän kuvailee Lauraa myös jumalallisena olentona, esimerkiksi "ei liikkunut hän niin kuin kuolevainen, vaan elein enkelin, ja äänen soitto/ mahdollisuuden maisen yli nousi".
Toisessa osassa kuolema tulee hyvin vahvasti esiin, esimerkiksi "Voi, kasvot, silmät vienot maatuviksi!/ Voi, poissa ylväs ryhti armaan naisen!" ja "Oi sielu, jättänyt maan asumukset -/ ei naista kauniimpaa voi Luonto luoda -". Suurimmassa osassa soneteista Petrarca puhuu Laurasta, mutta kirjassa on myös jonkin verran sonetteja, jotka hän on kirjoittanut ystävilleen, esimerkiski sonetin "Ihana donna, paljon lempimäsi".
Pidin paljon Petrarcan soneteista ja siitä, kuinka niitä oli välillä aika hankala ymmärtää. Tosin osa soneteissa käytetyistä nimityksistä oli selitetty sivun alalaidassa, joka toi selvyyttä niihin.
Minusta on aina mukava poimia tällaisista teoksista ne omat lempparini ja tällä kertaa ne olivat "On eläinryhmä, jonka näkö voittaa", "Ei lempijälleen armaampi Diana" ja "On muoto niin kuin enkelin ja tähden".
"On eläinryhmä, jonka näkö voittaa/ huikaisut päivän, kun se katsoo kohti,/ ja toinen esiin ehtoisin vain tohti,/ näet suurin valo sitä vahingoittaa,/ taas muita hullu kaipuu haltioittaa,/ vie riemuun liekin, joka silmiin hohti;/ kokemaan mahdin polttavan se johti. --"
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)