J.R. WARD: Verisuudelma

Wardin vampyyrikirjoja odottaa kyllä aina innolla ja onneksi niitä tuleekin ihan mukavaan tahtiin. Nyt Ward on kirjoittanut Mustan tikarin veljeskunnan rinnalle Mustan tikarin perintö -sarjan, joka herätti mielenkiintoni, vaikka Paradise päähahmona vähän hämmensikin edellisten kirjojen jälkeen.

Vampyyrien kuninkaan lähimmän neuvonantajan tytär Paradise haluaa paeta aristokraattisen nuoren naisen elämää. Hän päättää aloittaa Mustan tikarin veljeskunnan koulutusohjelman. Suunnitelma on hyvä, mutta todellisuus jotain aivan muuta. Koulutus osoittautuu äärettömän rankaksi, ja toiset kokelaat tuntuvat enemmän vihollisilta kuin liittolaisilta. Asiaa ei auta se, että koulutuksesta vastuussa olevalla Butch O’Nealilla, toiselta nimeltään Dhestroyerilla, vaikuttaa olevan yksityiselämässään pahoja ongelmia.

Kaiken huipuksi Paradise rakastuu toiseen koulutettavaan. Craeg on pelkkä siviili, jota Paradisen isä ei ikinä hyväksyisi.

Kun väkivalta uhkaa repiä hajalle koko koulutusohjelman ja samalla eroottinen jännite Craegin ja Paradisen välillä kasvaa, Paradise joutuu kovalle koetukselle. Löytääkö hän itsestään voimaa toimia oman päänsä ja sydämensä mukaisesti – niin työssä kuin vapaa-ajalla?

Kaikki J.R. Wardin Mustan tikarin veljeskuntaan liittyvät kirjat ovat olleet hyviä, mutta tämä pääsi silti yllättämään ja todella positiivisesti - ihan mahtava kirja! Paradise oli epäilyistäni huolimatta ihan mieletön hahmo ja tykästyin häneen kovasti. Hänestä tuli tämän jälkeen kyllä yksi lempihahmoistani. Paradisen lisäksi tässä kirjassa parasta oli se, kuinka paljon uutta se toi Mustan tikarin veljeskuntaan, sillä näkökulma oli uusi ja koulutusohjelmassa riitti Nälkäpeli-tyylistä actionia.

Miinusta siitä, että Ward toi kirjaan Butchin ja Marissan. Heidän sivuosansa tuntui täysin turhalta ja pitkäveteiseltä - heidän pätkänsä piti lukea vähän silmäillen, että pääsi nopeammin koukuttavan pääparin pariin. Paradise x Craeg oli sen verran hyvä yhdistelmä, että toivottavasti heistä saisi lukea enemmän jatkossakin.

Sen verran vielä, että kyllä tämä kirja vaatii, että lukijan pitää olla perillä Mustan tikarin veljeskunta -sarjasta, sillä muuten ei varmaankaan pääse millään kärryille. Todella hyvä sarja veljeskunnan rinnalle, suosittelen tutustumaan.

arvosana: 4 ½ / 5

Basam Book 2016

sivut: 400

alkuteos: Blood Kiss, 2015

mistä: arvostelukappale

J.R. WARD: Varjot

Kun huomasin Lukunurkka-blogista, että tämä kirja oli ilmestynyt, niin pakkohan se oli saada omiinkiin hyppysiin. Black Dagger Brotherhoor lukeutuu ehdottomasti suosikkisarjoihini, ja kyllä ainakin edellinen osa Kuningas näytti sen, ettei näihin voi kyllästyä. Monissa sarjoissa 13. kirja voi tuntua jo aikamoiselta pakkopullalta, mutta ei tämän sarjan kohdalla - lisää vaan!

Kun Trez oli vasta lapsi, hänen vanhempansa myivät hänet seksiorjaksi s'Hisben kuningattarelle. Aikuistuttuaan Trez pakeni ja päätyi New Yorkin Caldwellin sutenööriksi. Ainoa, johon hän voi luottaa, on hänen veljensä iAm.

iAm on aina yrittänyt suojella veljeään itsetuholta, mutta kehnoin tuloksin. Kun Trez tapaa Selenan, hänen elämänsä näyttää vihdoin kulkevan oikeaan suuntaan. Trezin on kuitenkin valittava, seuraako hän sydäntään vai alistuuko muiden hänelle määräämään kohtaloon. Yllättävä tragedia kuitenkin sekoittaa kaiken, ja iAm on valmis äärimmäiseen uhraukseen rakkaudesta veljeensä.

Eihän tätä olisi malttanut laskea käsistään! Varjot tempaisi kyllä heti mukaansa. Tykkäsin varjoista jo aiemmissa kirjoissa, niin olikin kiva, että nyt heihin keskityttiin paremmin. Erityisesti oli mielenkiintoista lukea s'Hisbenistä enemmän. Kyllästyin kuitenkin vähän pääpariin kirjan edetessä, mutta onneksi sivujuonia ja muita henkilöitä oli niin paljon, että ne kyllä jaksoivat kantaa tarinaa. Eikä kyllästyminen jatkunut edes loppuun asti, sillä kuten aiemmissa kirjoissa on tullut huomattua, niin Ward kyllä keksii vaikka mitä käänteitä kirjoihinsa.

Tämän sarjan ei kyllä haluaisi päättyvän ja Ward tehtaileekin koko ajan sarjaan uusia hahmoja, joista kaikista on mahdollisuuksia uusiksi pääpareiksi. Eikä mikään kirjoista ole ollut liian tylsä, vaan aina niissä on ollut jotain uutta. Varjoista olisi kiva lukea seuraavissakin osissa ja kyllä tässäkin vihjailtiin, että myös iAm saattaisi saada oman kirjansa. Erityisesti kyllä odotan Xcorin ja Laylan tarinaa, sillä heidän sivujuonestaan olen erityisesti tykännyt näissä viimeisimmissä kirjoissa. Assail ja Sola tuntuivat vähän unohdetuilta ja irrallisilta tässä kirjassa, saa nähdä miten käy seuraavissa osissa.

arvosana: 5 / 5
Basam Books 2015
sivut: 656
alkuteos: The Shadows, 2015
mistä: arvostelukappale

J.R. WARD: Kuningas

Pitkästä aikaa tuli taas palattua Black Dagger Brotherhoodin pariin jo 12. osan merkeissä. Vaikka mielenkiinto sarjaa kohtaan on pikkuhiljaa laskenut, niin olipa kiva että tässä palattiin seuraamaan enemmän Bethiä ja Wrathia.

Kun yön varjot laskeutuvat New Yorkin Caldwellissa, alkaa kuolettava ajojahti vampyyrien ja heidän metsästäjiensä välillä. Vampyyrirodulla on puolustajanaan kuuden vampyyrisoturin salainen veljesjoukkio.

Wrath, joka on vuosisatojen ajan yrittänyt vältellä kuninkuutta, ottaa vihdoin vastuun harteilleen. Mutta kruunu on raskas kantaa. Beth Randall luuli tietävänsä mitä oli tekemässä, kun hän pariutui planeetan puhdasrotuisimman vampyyrin kanssa. Beth on päättänyt haluta lapsen, mutta ei ole lainkaan valmistautunut Wrathin mielipiteeseen asiasta.

Tätä kirjaa en malttanut laskea käsistäni. Vaikka sarja ei innosta enää yhtä paljon kuin ennen, niin nyt tuntui että vanha into näitten lukemiseen palasi.

Parasta tässä tosiaan oli, että Bethiin ja Wrathiin keskityttiin enemmän. Vaikka he eivät suosikkihahmoihini kuulu, niin yllätyin positiivisesti. Varmaan jossain vaiheessa on pakko palata ihan ensimmäisen osan pariin, joka myöskin oli pyhitetty Bethille ja Wrathille - sen lukemisesta onkin jo aikaa.

Muutaman hahmon kohdalla olin ihan kysymysmerkkinä, että kukas tämäkin nyt oli, esimerkiksi Assailin ja Solan tapauksessa. He eivät olleet jääneet erityisemmin mieleen, ja jouduinkin lunttaamaan edellisen osan arvostelusta, mitä mieltä olin heistä silloin. Vaikka silloin kiinnostuin heidän tarinastaan, niin tästä osasta heidät olisi hyvin voinut tiputtaa pois.

arvosana: 4 ½ / 5
Basam Books 2014
sivut: 600
alkuteos: The King, 2014
mistä: kirjastosta

J.R. WARD: Rakastaja - vihdoinkin

Tämän kirjan löysin joulukuusen alta lahjapapereihin käärittynä reilu kuukausi sitten, eikä mennyt montaa tuntia, kun olin jo sen kimpussa, eikä luku-urakkaan kauaa mennyt. Tämän arvostelun saaminen blogiin kestikin sitten enemmän, mutta vihdoin saadaan vähän eloa tännekin.

Qhuinn, sukunsa ja aristokratian hylkäämä nuori vampyyriuros, on vihdoin löytänyt paikkansa julmana taistelijana veljeskunnan riveissä sodassa lessereitä vastaan. Lisäksi hänen unelmansa perheestä saattaa vihdoinkin toteutua, mutta silti hän tuntee olonsa tyhjäksi.

Blay valmistautuu luopumaan pitkäaikaisesta rakkaudestaan Qhuinnia kohtaan nähtyään tämän valitun naaraan kanssa. Kohtalo puuttuu kuitenkin peliin, eikä anna Blayn ja Qhuinnin luopua toisistaan.

No niin, tämä monien odottama Blay x Qhuinn osa, joka on itse asiassa Mustan tikarin veljeskunnan 11. osa, oli kyllä minunkin mielestäni hyvä. Tämä sarja on sellainen, että jokainen kirja kyllä kolahtaa (ainakin minuun), vaikka näitä ei osaa enää odottaa yhtä innokkaasti kuin silloin alussa.

Olin vähän pettynyt siihen, ettei pääpari saanut tarpeeksi huomiota osakseen, vaan mukaan tuotiin taas lisää muita hahmoja. Muutamassa aikaisemmassa kirjassa pidin tästä järjestelystä, mutta nyt se häiritsi. Toisaalta pidin myös sivujuonista. Alussa Assailin ja Solan kuviot häiritsivät, mutta loppua kohden he alkoivat kiinnostaa entistä enemmän.

En osaa sanoa onko tällä sarjalla enää paljoa annettavaa, vai toistetaanko vain samoja kaavoja. Joka tapauksessa nämä ovat sen verran viihdyttäviä ja hyvää "aivot narikkaan"-lukemista, että pakkohan uusiin osiin on tarttua.

arvosana: 4½ / 5
Basam Books 2013
sivut: 640
alkuteos: Lover at last, 2013
mistä: omasta hyllystä

J.R. WARD: Uudestisyntynyt rakastaja

Huhhuh, nyt on sitten tullut luettua jo kymmenes osa Mustan tikarin veljeskunta - sarjaa. Vaikka olen kyllä ihan juu pitänyt aikaisemmista kirjoista, niin tämän lukemista en kovin paljoa odottanut, sillä kirjoissa pyöritellään niin paljon samoja kuvioita, että kyllä niihin nyt pikku hiljaa alkaa jo vähän kyllästymään.

Shellaninsa Wellsien kuolemasta saakka Tohrment on ollut vain varjo entisestään. Tohrin takaisin veljeskuntaan tuonut langennut enkeli tekee Tohrille kuitenkin selväksi, että Wellsie on vangittuna kylmässä Välitilassa. Tohr pyytää enkeliä pelastamaan edesmenneen rakkaansa, jolloin enkeli pyytää myös Olematonta auttamaan urosta.

Samaan aikaan kilpaileva vampyyriklaani ja Xcor sen johdossa yrittävät tavoitella Sokean kuninkaan valtaistuinta, mikä aiheuttaa ongelmia kaikille veljeskunnan jäsenille.

Vaikka lukemisen aloittaminen tuntui aika kankealta, niin ei kestänyt kauan, kun kirja oli jo tempaissut minut mukaansa. Mielestäni Ward oli saanut tähän kirjaan taas vähän uusia tuulia. Tarina onnistui niin naurattamaan kuin liikuttamaankin. Hirmuisesti vain ärsytti, että Autumnin nimi oli suomennettu, hyppi silmille tekstistä.

Hyvää tässä kirjassa oli myös se, että lesserit oli melkeinpä kokonaan unohdettu ja tilalla jatkoivat Xcor ja hänen joukkonsa, joista ainakin minä luen paljon mieluummin kuin lessereistä. Ward myös mukavasti pohjusti ilmeisesti tulevia kirjoja sekä seuraavia pareja, joten nyt sitten pitäisi vain jaksaa sitä seuravaa osaa odotella.

J.R. WARD: Vapautettu rakastaja

Vapautettu rakastaja on siis jo yhdeksäs osa Mustan tikarin veljeskunta - sarjaa.
Ja vihdoin ja viimein minäkin sain tämän kirjastosta, vaikka en kovin kaukana kärkipäästä varauslistalla ollutkaan. Se on tullut huomattua, että vaikka tätä sarjaa jo kaupasta löytyisikin, niin kirjaston hyllyille asti uudet osat eivät löydä tietään kovin nopeasti.

Vishousin kaksoissisar Payne on samaa synkkää soturikudosta veljensä kanssa. Hän on kuitenkin jo pitkään halunnut päästä vapaaksi äitinsä Kirjurineitsyen helmoista ja vammauduttuaan hän saa luvan lähteä Wrathin mukaan saamaan hoitoa.

Mustan tikarin veljeskunta värvää tohtori Manuel Manellon pelastamaan naaraan. Intohimo syttyy vampyyrin ja ihmisen välillä heti heidän kohdatessaan, mutta kahden maailman kohtaamisessa on omat haasteensa.

Tämä oli todellakin positiivinen yllätys! Tykkäsin tästä paljon enemmän kuin edellisestä osasta. Syynä olivat varmaankin uudet hahmot, esimerkiksi Xcor ja tämän joukot ja lisäksi se, että lessereitä ei tässä kirjassa kauheasti esiintynyt. Mielestäni myös Payne ja Manuel olivat ihan mukavia hahmoja ja varmaan jatkossakin olisi kiva lukea heistä lisää.

Mielestäni tämä sarja on nyt kuitenkin edennyt paljon paremaan suuntaan senkin takia, että enää ei keskitytä niin vahvasti vain yhteen pariin, vaikka kyllähän edelleen jokaisella kirjalla on se oma ns. pääparinsa. Mielestäni tässä kirjassa melkeinpä kaikista sivujuonista ja tapahtumista oli saatu mielenkiintoisia, kun taas joissakin aiemmissa kirjoissa saattoi tylsän luvun vain selailla läpi ja siirtyä seuraavaan, jossa olikin jo keskitytty muihin hahmoihin.
Seuraavaksi olisikin sitten luvassa kymmenes osa tätä sarjaa, jonka olenkin varannut jo aikoja sitten. Sitä odotellessa.

J.R. WARD: Minun rakastajani

Ja Mustan tikarin veljeskunta-sarja sen kuin vaan jatkuu. Minun rakastajani on peräti jo kahdeksas osa kyseistä sarjaa.
Tällä kertaa pääparina on John ja Xhex, mutta heidän lisäkseen tarinassa seurataan Blayta ja Qhuinnia sekä kerrotaan Dariuksen ja Tohrin menneisyydestä. Mukana on myös Paranormal Investigators-ohjelman tekijöitä, jotka tutkivat erään motellin kummitusta.

Lessereiden pomoksi ylennetty Lash on siepannut Xhexin ja John Matthew yrittää epätoivoisesti löytää hänet. Xhex on kuitenkin piilotettu todella hyvin ja John pelkääkin jo menettäneensä hänet.

Kuten arvata saattaa, Johnin ja Xhexin suhde tulee olemaan täynnä ongelmia. Kummankin menneisyydessä on haamuja, joita he eivät ole pystyneet täysin käsittelemään.

Minusta nämä kirjat ovat muuttuneet paremmiksi sen jälkeen, kun tarina ei ole enää käsitellyt pelkkää pääparia, vaan on alettu hyppimään oikeastaan todella usein muihinkin henkilöihin.

Tässä kirjassa pidin paljon mm. Dariuksen ja Tohrin menneisyydestä kertovista pätkistä. Odotan seuraavilta kirjoilta paljon sitä, että John vihdoinkin osattaisiin yhdistää paremmin Dariukseen. Oli myös kiva seurata Blayn ja Qhuinnin mutkikasta ja erilaista suhdetta, jota tullaan varmasti käsittelemään myös seuraavissa kirjoissa (ja totta kai Lover at Last:ssa).

Joka tapauksessa tämä kirja oli oikeastaan todella mukava kokonaisuus kaikkine sivujuonineen. Kirjan pääjuoni ei kuitenkaan niin hyvin tempaissut mukaansa kuin jotkut aikaisemmat, sillä samat asiat ovat alkaneet toistua jokaisessa osassa. Toivottavasti seuraava osa jatkaisi enemmän tämän kirjan sivujuonien tyyliä.

J.R. WARD: Halu

Kyllä tätä kirjaa tulikin odoteltua. Sain syntymäpäivälahjaksi siskoltani hänen tekemänsä lahjakortin tätä kirjaa varten ja nyt senkin pystyi vihdoin ja viimein "käyttämään", eli siskoni kävi hakemassa tämän minulle.

Eli kyseessä on siis Mustan tikarin veljeskunnan kirjoittajan Langenneet enkelit-sarjan ensimmäinen osa.

Jim Heronin elämä on ollut täynnä kostoa, eikä hän tiedä paljonkaan vapahduksesta. Hän kuolee äkisti ja saa selville, että on jotain taivaan ja helvetin väliltä ja saa tehtävän - epäonnistuminen ei tule kysymykseenkään. Jimin uudet pomot lähettävätkin hänet takaisin langenneena enkelinä ja antavat tehtäväksi pelastaa seitsemän ihmissielua seitsemältä kuolemansynniltä.

Vin diPietro on varsinainen työnarkomaani, kunnes hänen elämänsä menee aivan sekaisin. Ikiaikainen paha haluaa Vinin itselleen, joten Vinin pitää luottaa langenneen enkelin apuun pelastaakseen oman sielunsa ja uuden rakastettunsa.

Ei varmaan mikään ihme, että lukiessani vertasin tätä kirjaa koko ajan Black Daggereihin. Kirjassa seikkaili jopa joitain jo tutuksi tulleita hahmoja, mikä oli ihan mukava yllätys.
Kuitenkin Halu poikkesi todella paljon Black Daggereista. Itselläni odotukset olivat todella korkeat ja ehkä petyinkin vähän, vaikka olihan kirjasta huomattavissa tuttu kirjoitustyyli ja se sisälsi Black Daggereillekkin tyypillistä huumoria ja romantiikkaa.

Lukiessani minulle tuli vahvasti mieleen dekkarit - jäin kaipaamaan enemmän fantasiaa, vaikka toki tässä oltiin yliluonnollisten asioiden kanssa tekemisissä.
Onneksi kirja parani loppua kohti. Se pyöri silti mielestäni liikaa Vinin, eli pelastettavan henkilön ympärillä, ja olisinkin kaivannut enemmän langenneita enkeleitä peliin.
No, toivottavasti seuraavassa osassa Jim ja toiset langenneet enkelit pääsisivät vähän isompaan rooliin.

J.R. WARD: Koston rakastaja

Koeviikolla ei pitäisi tarttua muihin kuin koulukirjoihin, mutta ei Koston rakastajaa voinut päästää näpeistä hetkeksikään.
Toissapäivänä sain tämän vihdoin ja viimein kirjastosta, koska ilmeisesti tilaamisen kanssa oli ilmennyt ongelmia, ja pakko oli päästä heti ahmimaan tämä 785-sivuinen opus.

Rehvenge on New Yorkin Caldwellin huumeparoni, jonka sisällä sykkii hänen pimeä symphath-puolensa. Hänellä on yhteyksiä jopa Mustan tikarin veljeskuntaan ja hän on pelottoman uroksen maineessa, joten häntä pyydetään tappamaan vampyyrien kuningas.

Rehvengen salainen identiteetti uhkaa kuitenkin paljastua, eikä hänellä ole elämässään muuta valopilkkua kuin naarasvampyyri Ehlena, joka yrittää pitää hänestä huolta.

Koston rakastaja on Mustan tikarin veljeskunnan seitsemäs osa. Kyseessähän on jatkuvajuonen sarja, joten lukeminen kannattaa aloittaa ensimmäisestä osasta.

Mielestäni tämä kirja poikkesi ihan mukavasti edeltäjistään, sillä tässä muutkin hahmot saivat enemmän näkyvyyttä kuin vain pääpari. Rehvenge ei hahmona ollut kiinnostanut minua aikaisemmin, mutta Ehlenaan tykästyin heti ja sen myötä ehkä vähän Rehviinkin. Oli kuitenkin tosi kiva lukea myös Johnin ja Xhexin sotkuista, tosin Wrathin ja Bethin osaa pidin aika pitkästyttävänä.

Harvennuskunnan näkökulmasta kerrotut pätkät ovat kuitenkin olleet tähänkin mennessä mielestäni kirjojen tylsintä antia, mutta tämä osa antoi vähän olettaa, että seuraavassa osassa asia saattaisi korjaantua. Seuraavanahan ovat vuorossa John ja Xhex - pari, jota ainakin minä olen odottanut eniten sitten Vishousin ja Janen jälkeen.