LAUREN OLIVER: Requiem - Rakkaus palaa

Jälleen sain yhden dystopia-trilogian päätökseen. Näitä onkin riittänyt, sillä yhdessä vaiheessa tämän tyyppisiä kirjoja tuli hyllyihin vaikka kuinka monia. Lukiessakin kirjojen henkilöt ja juonet menivät  välillä vähän sekaisin.

Sota hallitusta vastaan on täydessä liekissä ja panokset entistä korkeammat. Valvojat ulottavat iskunsa yhä syvemmälle kapinallisten asuttamaan korpeen ja ihmishengen hinta on halpa. Lena on väistämättömien ratkaisujen edessä. Hän käy tasiteluun mielessään vain yksi päämäärä: elä vapaana tai kuole.

Samaan aikaan Portlandissa Hana valmistautuu rakkaudettomaan liittoon nuoren pormestarin kanssa, joka puhuu terrorin ja tyrannian kielellä. Täydellisten kulissien takana paine kasvaa kasvamistaan ja myös Hanalla on salaisuuksia jotka eivät kestä päivänvaloa. Vaihe vaiheelta tapahtumat vierivät pisteeseen, jossa rinnakkaiset maailmat törmäävät, tunteet tihentyvät ja totuudet huudetaan julki.

Ensimmäisestä osasta pidin, joskin olisin toivonut että kyseessä olisi ollut yksittäinen kirja, jolle ei olisi tullut jatkoa. Toisaalta toisesta osasta pidin vieläkin enemmän, joten ei haitannut. Tämä kolmas osa olikin minulle sitten pettymys.

Ei kirja nyt ihan huono ollut, kyllähän sen luki. Oli kirjassa hyviäkin hahmoja ja kohtia, mutta ei se silti iskenyt ja kirjan loputtua jäi liikaa kysymyksiä. Kirja eteni turhan ennalta-arvattavasti ja mielestäni kirjan kolmiodraama ei oikein toiminut. Harmi, että tähänkin sarjaan oli pakko sellainen tunkea.

arvosana: 2 ½ / 5
WSOY 2013
sivut: 334
alkuteos: Requiem, 2013
mistä: kirjastosta

LAUREN OLIVER: Pandemonium - Rakkaus on kapinaa

Luin aikaisemman osan Deliriumin heti sen ilmestyttyä reilu vuosi sitten. Aika lahjakkaasti olin unohtanut kirjan idean ja tapahtumat, joten virkistin hieman muistiani ennen kuin tartuin tähän toiseen osaan.
Luettuani Deliriumin jäin silloin siihen uskoon, että siihen ei olisi tulossa jatkoa. Jotenkin loppu tuntui vain surulliselta lopulta, joten en oikein osannut odottaa tätä Pandemoniumia, mutta pakkohan se oli varata kirjastosta, kun sain kuulla siitä.

Lena jatkaa matkaansa Alexin matkan katkettua luoteihin. Hän yrittää epätoivoisesti unohtaa entisen elämänsä ja Alexin, ja haaveet yhteisestä elämästä ovat vaihtuneet työskentelyyn vastarintaliikkeessä.

Lenasta on kasvanut taistelija, joka soluttautuu vihollisen selustaan, mutta päällisin puolin järkkymättömän Lenan sisäinen maailma on kuitenkin sekaisin: Voiko hän jatkaa elämäänsä ilman Alexia ja ovatko rakkaus ja vapaus edelleen puolustamisen arvoisia?

Kirja tempaisi mukaansa heti ensimmäisiltä sivuilta. Kerronta yllätti minut, sillä Lenan tarinaa käytiin läpi sekä menneessä että nykyhetkessä, jotka kummatkin olivat mielenkiintoista luettavaa. Vaikka ensin tällainen ratkaisu tuntui vähän oudolta, niin tarina eteni kuitenkin loogisesti.

Joka tapauksessa pidin Pandemoniumista todella paljon ja tämän kirjan loppu ei todellakaan jättänyt epäselväksi, etteikö jatkoa olisi luvassa. Loppu yllätti täysin ja kolmas osa pitää kyllä saada luettavaksi heti, kun se ilmestyy.

LAUREN OLIVER: Kuin viimeistä päivää

Pidin Lauren Oliverin Deliriumista ja nyt ennen Pandemoniumin lukemista päätin tarttua tähän kirjaan bongattuani sen kirjaston hyllystä.

Samantha Kingston on kaunis ja suosittu, jolla on koulun komein poikaystävä ja paikka parhaissa piireissä, mutta sitten hänen elämänsä muuttuu silmänräpäyksessä auto-onnettomuudessa.

Avatessaan silmänsä Sam huomaa elävänsä päivää ennen onnettomuutta ja hänen elämänsä viimeinen päivä alkaa toistua uudestaan ja uudestaan. Asiat kuitenkin muuttuvat koko ajan ja seitsemän päivää muodostavat seitsemän vaihtoehtoista totuutta, jotka nivoutuvat sekä Samin että hänen  läheisimpiensä tulevaisuuteen. Sam saa huomata, että onnellinen loppu ei olekaan itsestäänselvyys.

Ensin vähän epäilytti se, kuinka paljon toistoa kirjassa on, sillä siinähän kerrotaan koko ajan samasta päivästä, mutta ihan turhaan epäilin. Samin viimeinen päivä muuttuu joka kerta - uusia asioita paljastuu ja Sam myös itse muuttaa päivien kulkua.

Oliver jakaa nuoret karusti suosittuihin ja vähemmän suosittuihin, joiden välinen kuilu on suuri. Kuin viimeistä päivää onkin hyvä kasvutarina - Sam oppii katsomaan asioita eri valossa. Kirjan loppu tuli minulle yllätyksenä, mutta se oli kuitenkin erittäin onnistunut. Mielenkiintoinen tarina, mutta se ei aivan tempaissut minua mukaansa, vaikka hyvä olikin.