MARJA-LEENA TIAINEN: Viestejä Koomasta

Jokin Tiaisen "Viestejä Koomasta"-kirjassa herätti kiinnostukseni ja onnekseni voitin kirjan Kristan blogista.

Silvan paras kaveri Jemina saa houkuteltua hänet milloin mihinkin. Vakavaksi toilailu muuttuu, kun Silva loukkaantuu  ysiluokkaa edeltävänä kesänä.

Tyttö havahtuu oudossa paikassa, Koomassa, joka ei tunnu aivan todelliselta. Hän tapaa siellä nuoria kohtalotovereitaan, joiden kaikkien elonliekki uhkaa katketa ennen aikojaan ja saa tehtäväkseen viedä viestejä eläville.

Silvan mielessä herää toivo; ehkä hänen onkin tarkoitus jatkaa elämäänsä? Viestithän on vietävä perille!

 

Kun Silva herää sairaalassa tajuttomuuden jälkeen hänen päätään särkee. Mitä oikein on tapahtunut, oliko Kooma kuvittelua tai unta? Vähitellen Silva alkaa muistaa viestejä, mutta kun hän yrittää kertoa kokemuksistaan lähipiirilleen, suhtautuminen on lähinnä epäuskoista. Silva haluaa kuitenkin viedä kaikki viestit perille, vaikka se tietäisi hankalia tilanteita. Tapaamisten myötä Silvan oma elämä muuttuu ja hän aikuistuu kovaa vauhtia.

Kirjassa erityisesti minua kiinnosti välitila, se millaisena se kuvattaisiin. Odotukset kirjasta ylipäätään eivät olleet kummoiset, mutta niinpä se vain pääsi yllättämään positiivisesti. Juoni ja kirjan tyyli olivat selkeitä ja aika simppeleitä, mutta tarjosivat minulle silti jotain uutta - enpä muistaakseni ole tämän tyyppistä nuortenromaania hetkeen lukenut. Ja nimenomaan nuorten, sillä uskon, että heille tämä antaa paljon enemmän.

Nimittäin huono puoli oli se, että kirja loppui liian aikaisin. Ja ehkä olisin kaivannut myös vähän syvempää pureutumista asiaan. Joka tapauksessa voin suositella tätä lämpimästi. Kirja oli ihanan herkkä ja myös ajatuksia herättävä. Pidin hahmoista ja siitä kuinka todentuntuisia ja samaistuttavia he olivat - monet nuoret pystyvät varmasti samaistumaan henkilöihin ainakin jollain tasolla.

arvosana: 4 / 5
Tammi 2016
sivut: 210
mistä: omasta hyllystä

MINTIE DAS: Storm Sisters 1 - Kuohuva maailma

Tämän Storm Sisters-kirjasarjan ensimmäisen osan sain hyppysiini, kun myöskin kirjallisuudesta innostunut pikkuserkkuni oli yksi Lukufiiliksen järjestämän kisan voittajista, jotka saivat itselleen ja valitsemalleen tyypille kirjat sekä miittingin Mintie Dasin kanssa. Kirjan lukemisessa tulikin hieman hoppu, kun hain sen viime tiistaina postista, tapaaminen oli lauantaina ja kaikkea tehtävää rästissä. Sain kuin sainkin kirjan luettua loppuun, tosin viimeiset sivut vasta junassa, kun oltiin jo matkalla Helsinkiin tapaamiseen.

Viisi nuorta tyttöä matkaa yksin maailman merillä naamioituneina merirosvoiksi suojellakseen itseään vaaroilta ja vihollisilta, tosin huonoin tuloksin. Matka vie tyttöjä Shanghain oopiumluolista Intian valtameren halki aina Malediiveille ja Arabian niemimaalle asti, eivätkä edes myrskyt ja huimat meritaistelut pysty katkaisemaan matkantekoa.

Pystyvätkö tyttöpiraatit pelastamaan kuninkaallisen merialuksen, saati itsensä? Onko hyvä idea liittoutua kapinallisten poikien kanssa, jotka jakavat heidän menneisyytensä salaisuudet? Mitä heidän vanhemmilleen ja muille stormilaisille tapahtui?

Kirjassa oli paljon niin hyvää kuin huonoakin. Pidin päähenkilöistä ja heidän nykyaikaisuudestaan, vaikka tarina sijoittuukin 1780-luvulle. Lempihenkilöni oli ehdottomasti tyttöporukan nuorin, Ingela - ihan mieletön hahmo. Hän tekikin kirjasta mielestäni paljon paremman. Pidin myös kirjan tapahtumapaikoista, Shanghaista, Malediiveista... Joskin olisin toivonut enemmän kuvailua paikoista.

Kirja oli sinänsä vauhdikas ja actionia riitti, vaikka lukiessa se ei tuntunut minusta ihan siltä. Tapahtumasta toiseen siirryttiin sellaista vauhtia, että olisin kaivannut parempaa keskittymistä aina yhteen asiaan kerrallaan. Ehkä hän-kerronta ärsytti myös hieman, sillä minä-kerronnalla pääsee mielestäni vain niin paljon paremmin tarinaan sisälle. Olisin lisäksi halunnut lukea lisää stormilaisuudesta, stormiudesta, stormeista mitänytovatkaan, mutta toivottavasti siitä tulisi lisää seuraavissa kirjoissa.

Kirjailija itse kertoi luokittelevansa kirjan "young adult"-kategoriaan, mutta minusta kirja oli hieman liian lapsellinen minulle - sopii kuitenkin oikein hyvin noin 12-16 -vuotiaalle tytölle ja miksei vaikka rippilahjaksi, jos kirjalahjalla haluaa muistaa, sillä kirjan teema olisi oikein osuva (matkustaminen, kasvaminen, tyttöpower jne.). Lopussa oli sellainen koukku, että kaipa seuraavakin osa pitää lukea sitten kun se tulee.

arvosana: 2 ½ / 5
Tammi 2016
sivut: 440
alkuteos: The Sinking World, 2014
mistä: omasta hyllystä

SALLA SIMUKKA: Punainen kuin veri

Salla Simukalta tuli aiemmin luettua kirja "Jäjellä", joka ei onnistunut minua vakuuttamaan. Sen jatko-osaakaan ei tullut luettua, mutta tästä trilleritrilogiasta, jonka Punainen kuin veri aloittaa, olen kuullut vain hyvää, joten päätin kokeilla mitä itse siitä tykkään.

Pimiöön on ripustettu kuivumaan pestyjä viidensadan euron seteleitä ja ilmassa leijuu vanhan veren haju. Lumikki Anderssonin periaatteena on olla sotkeutumatta asioihin, jotka eivät hänelle kuulu, mutta seteleiden löytäminen kiskaisee hänet keskelle kansainvälistä huumebisnessvyyhtiä.

Kiihtyvä tapahtumien pyörre heittää Lumikin hengenvaarallisiin tilanteisiin, pakenemaan kylmäverisiä rikollisia ja lopulta salaisiin Jääkarhun juhliin.

Kirjan lukemisesta taitaa olla melkeinpä jo kuukausi, mutta ihan hyvin siitä on muistikuvia säilynyt. Kirja oli nuortenkirjaksi oikein hyvä ja nopeatahtinen höystettynä hyvillä hahmoilla. Ei siis mikään pettymys, vaan mukiinmenevä teos - ehkei kuitenkaan ihan minun makuuni.

Voisin kuitenkin mieluusti suositella tätä noin suurin piirtein yläaste-ikäisille ja taidanpa minäkin jossain vaiheessa tarttua tämän jatko-osiin.

arvosana: 3 / 5
Tammi 2013
sivut: 265
mistä: kirjastosta

ELINA ROUHIAINEN: Susiraja 4 - Vainuttu

Susirajan ensimmäinen osa iski ja kovaa ja sarja jatkui niin kiinnostavana muidenkin osien myötä, että eihän tätä neljännen osan lukemista olisi enää millään voinut jättää tämän myöhemmäksi. Tartuinkin kirjaan saman tien sen saatuani, jättäen keskeneräisenä olevat kirjat vielä odottamaan.

Siitä lähtien kun Raisa ensimmäisen kerran tapasi Mikaelin, tämän siniset silmät ovat seuranneet häntä, mutta Raisan ja Mikaelin suhdetta koetellaan niin Kainuun metsissä kuin kreikkalaisella daimonien saarella.

Liian monet asiat repivät heitä eroon toisistaan - Mikael on ihmissusi ja Raisa daimon, minkä merkitys kaikessa hurjuudessaan on vasta alkanut avautua. He ovat hellepäivä ja pakkasyö, ja heitä ajavat takaa tuhoa lietsovat voimat.

Vainuttu oli ennen kaikkea hyvä päätös Susiraja-sarjalle. Edellisessä osassa hämmennyin mukaan tulleesta kreikkalaisesta mytologiasta ja daimoneista, mutta olin todella tyytyväinen siitä, että tässä osassa palattiin takaisin Hukkavaaraan. Jotenkin kaikki palaset loksahtivat loogisesti kohdalleen.

Ensimmäinen osa Kesytön oli ylivoimaisesti tämän sarjan paras osa, mutta mielestäni tämä Vainuttu sijoittui hyväksi kakkoseksi. Luin kirjan melkeinpä yhdeltä istumalta, sillä kuten muidenkin osien kohdalla totesin, niin Rouhiaisen tyyli on vain niin mukaansatempaavaa ja Raisan ja Mikaelin rakkaustarina sen verran vatsaa kutkuttavaa, ettei lukemista malttanut jättää kesken.

Samaa fanityttömäistä fiilistä minulle ei tullut kuin ensimmäisen osan kohdalla, mutta pakko sanoa: Rouhiaisen Susiraja on yksi parhaista kotimaisista nuorten fantasiasarjoista.

arvosana: 4 / 5
Tammi 2015
sivut: 414
mistä: arvostelukappale

JAN SALMINEN: Äidinmaa

Kun poikaystäväni haki tämän itselleen juhannuslukemiseksi, niin en millään olisi jaksanut odottaa omaa lukuvuoroani. Vähän kyllä ihmetytti miten tällainen teos on voinut mennä minulta huti, sillä niin mielenkiintoiselta kirja vaikutti takakansitekstin perusteella - pointsit miehelle että löysi tämän.

Jos naiset olisivat vallassa, olisiko maailma parempi paikka?
Benjamin on ikääntynyt työläinen, joka hoitaa Sofian ja Nean kotityöt. Mukana seuraa Anna-Liisa, myötätuntoinen vartija, joka käyttää säästeliäästi sähköpiiskaansa. Benjaminin osa on tosin vain totella ja hävetä.

Benjamin muistaa vielä jotakin entisestä elämästä: Pojat sekä perheet, jossa oli äiti ja isä. Sitten astuivat voimaan uudet lait, äidit ja isät katosivat, tilalle tulivat heimot ja kasvattilapset.

Kaatopaikalta löytyy koiraan ruumis, jonka sisäelimet on kaavittu pois. Naisiakin alkaa kadota. Huhutaan, että asialla olisi kapinoiva koiras. Koko kaupunki on varuillaan.
Mitä on tapahtunut maassa, joka joskus oli Suomi? Mitä siellä tapahtuu nyt?

Ehdottomasti ainakin mielenkiintoisin teos, jonka olen vähään aikaan lukenut. Salminen oli luonut kirjassaan Suomeen melkoisen dystopian, jossa miesten tai kirjassa koiraiden ihmisarvo oli tippunut nollaan. Oli myös hyvä että välillä kirjassa tuli pieniä paloja ilmi siitä, miten näin oli päässyt käymään.
Teemana tasa-arvo tai sen puuttuminen tuli hyvin vahvasti esille, sillä eriarvoisuutta oli naisten ja miesten lisäksi heimoilla/pariskunnilla ja homoilla/heteroilla.

Olisin kuitenkin kaivannut kirjaan vielä enemmän toimintaa - nyt mentiin minun makuuni vähän liikaa pohdinnan puolelle. Joka tapauksessa kirja oli sellainen, että voin sitä mielihyvin suositella.

arvosana: 3 ½ / 5
Tammi 2012
sivut: 392
mistä: kirjastosta

ELINA ROUHIAINEN: Susiraja 3 - Jäljitetty

Rakastuin Susirajan ensimmäiseen osaan, enkä todellakaan ole unohtanut sarjaa, vaikka tartuinkin vasta nyt tähän kolmanteen osaan, joka tuli kirjastossa vastaan - pakkohan se oli napata luettavaksi.

Raisa on palannut Helsinkiin ja aloittanut taideopinnot, mutta elämä ei olekaan hänen toiveidensa mukaista. Lisäksi mieltä kaihertaa muistot Hukkavaarasta ja Mikaelista.

Vampyyriystävänsä Konstan avulla Raisa pääsee kadonneen kaksoisveljensä Mitjan jäljille, ja pitkään piinanneet salaisuudet alkavat viimein saada valaistusta. Seikkailu johdattaa sisarukset Kreikkaan, kätketylle daimonien saarelle – ja huimaan pakomatkaan.

Tästä kirjasta jäi vähän ristiriitaiset fiilikset. Luin kirjan nopeasti, se tempaisi minut mukaansa ja pidin edelleen todella paljon Rouhiaisen tyylistä, mutta: Mihin Hukkavaara jäi? Tässä sarjassa rakastuin nimenomaan sen suomalaisuuteen ja nyt päähenkilö temmattiinkin Kreikkaan ja sen mytologian pariin.

Olisinkin toivonut, että sarja olisi jatkanut vähän enemmän vanhoilla urillaan, mutta oli Kreikan ja sen mytologian mukaan tuleminen toki ihan mielenkiintoinen käänne. Vaikka kirja oli suhteellisen paksu, niin tarina eteni nopeatempoisesti, enkä halunnut millään laskea kirjaa käsistäni. Yksittäisenä kirjana tämä oli jännitävä ja hyvä, mutta ei oikein tuntunut sopivan kahden edellisen Susiraja-sarjan tyyliin.

arvosana: 4 / 5
Tammi 2014
sivut: 482
mistä: kirjastosta

HOLLY SMALE: Geek Girl - Matalalentoa mallitaivaalla

Nyt on kesän tultua tullut luettua vähän enemmän kirjoja, joista ensimmäisenä luin tämän nörttitytön seikkailuista mallimaailmassa kertovan teoksen.

Harriet on 15-vuotias nörtti, joka ei voisi välittää muodista vähääkään vaan pukeutuu Nalle Puh-paitoihin. Harrietin paras ystävä Natalie saa kuitenkin raahattua hänet muotimessuille, josta ison mallitoimiston kykyjenetsijä nappaakin mallinurasta haaveilevan Natin sijasta Harrietin kuuluisan muotisuunnittelijan uudeksi kasvoksi.

Kömpelöstä ankanpoikasesta aletaan muovaamaan joutsenta, mutta samalla Harrietin pitäisi selviytyä monista ihmissuhdekiemuroista, muun muassa isänsä aviokriisistä, nörtti-ihailijastaan ja lisäksi ylimääräisiä sydämentykytyksiä aiheuttaa vielä komea mallipoika Nick.

Totesin kirjan luettuani, että taisin vain olla vähän liian vanha tälle tarinalle. Olisin kaivannut kirjaan lisää huumoria, sillä nyt lukiessa sai naureskella vain muutamassa kohtaa. Odotin siis, että kirja olisi ollut hauskempi, mutta se sisälsikin aika paljon normaaleja ja vähemmän normaaleja teini-ikäisen ongelmia, jotka eivät juurikaan minua kiinnostaneet. Kyllähän kirjan kuitenkin luki, ei sitä sentään kesken tarvinnut jättää.

Voisin suositella kirjaa 13-15 vuotiaille, sillä kirja sisälsi paljon teinijuttuja, jotka ovat varmasti ajankohtaisia nuoremmille lukijoille.

arvosana: 2 / 5
Tammi 2013
sivut: 358
alkuteos: Geek Girl. From Geek to Chic..., 2013
mistä: kirjastosta

LAINI TAYLOR: Aika taistelun ja tähtivalon

Pari viikonloppua takaperin tuntui taas siltä, että on pakko päästä kirjastoon ja irtautua koulujuttujen parista jonkin hyvän kirjan parissa. Pietarsaaressa on se hyvä puoli, että nämä uudemmatkin kirjat löytyvät monesti kirjaston hyllystä, kun Lahdessa ne ovat pitkään koko ajan lainassa.

Aika taistelun ja tähtivalon jatkaa Karoun ja Akivan tarinaa. He rakastuivat kerran ja unelmoivat maailmasta ilman sotaa, mutta he eivät enää tiedä voiko se koskaan olla mahdollista.

Nyt Karou ei tiedä voiko antaa Akivalle anteeksi. Nyt Karou antaisi, mitä tahansa saadakseen tehdyn tekemättömäksi, sillä hänen rakkautensa Akivaan johti kimeerien maailman tuhoon.

Karou jättää Akivan taakseen ja palaa Loramendiin, sillä hänellä on Brimstoneltaan saamansa lahja, jonka avulla hän ryhtyy kostoon kuolleiden ystäviensä puolesta.

Tämä todellakin oli mukava ja viihdyttävä "aivot narikkaan"-kirja, jota lukiessa viikonloppu meni mukavasti. Olen edelleen yhtä ihastunut kimeereihin ja Taylorin luomaan maailmaan kuin ensimmäisenkin kirjan kohdalla, mutta joku tässä silti vähän takkusi.

Ehkä se oli kirjan hidastempoisuus - sivuja oli liikaa, mutta juttua ei niinkään. Toivottavasti seuraavan osan kohdalla kirjailija jättäisi joutavuuksia vähän enemmän pois.
Joka tapauksessa tämä on mielestäni sellainen sarja, että suosittelen tarttumaan ensimmäiseen osaan Karou, savun tytär, jos sitä ei vielä ole tullut luettua.

arvosana: 4 / 5
Tammi 2013
sivut: 450
alkuteos: Days of Blood and Starlight, 2012
mistä: kirjastosta

RITVA TOIVOLA: Vampyyrimuoti

Tämä Ritva Toivolan Vampyyrimuoti sisältää kahdeksan fantasianovellia, enemmän ja vähemmän salaperäisiä ja kummallisia. Tämänkin nappasin mukaani kirjaston poistomyynnistä ja olen lueskellut kesästä lähtien novellin silloin ja toisen tällöin.

Kirjan nimikkonovelli Vampyyrimuoti kertoo tytöstä, joka aavistelee, että poikaystävän perheellä saattaa olla vampyyrintaipumuksia. Novellissa Muna koulu saa salaperäisen munanmuotoisen yllätyslahjan, jonka epäillään olevan joko ufo, modernia taidetta taikka sitten sen sisältä oletetaan kuoriutuvan jotain. Perhosten tavaratalossa taas vilistää salaperäinen iso hämähäkki, jota kaikki pelkäävät.

Mikään novelleista ei erityisesti iskenyt minuun. Olisin kaivannut enemmän fantasiaa. Nyt nämä olivat vain erityisen salaperäisiä, joista monissa loppu jätettiin hyvin auki.

Tapa luoda mystisyyttä aika tavallisista asioista oli kuitenkin mielenkiintoista. Onhan se nyt aika erikoista, että tyttö keksii tavaratalossa ryhtyä toimimaan ihan oikeana mallinukkena hämäten kaikkia, eikä hänen miesystävänsä enää lopulta erota häntä nukesta.

VICTORIA HOLT: Paholaisratsastaja

Ostin tämän muistaakseni vuosi sitten Lahden kaupunginkirjaston poistomyynnistä. Nyt kävin läpi omaa kirjahyllyäni ja tämä sattui käsiini. Onhan välillä ihan mukavaa lukea tällaista hömppäkirjallisuuttakin.

Minella on tavallinen englantilaistyttö, jonka äiti toimii opettajana niin maalaisten kuin myös seudulla vierailevien ylhäisön lapsille. Oppitunneilla Minella tutustuu Fontaine Delibesin kreivin villikkotyttäreen Margotiin, jonka seuranainen hänestä tulee. Margotin mukana Minella pääsee muuttamaan Ranskaan kreivillisen palatsin loistoon.

Ranskassa kuitenkin kuohuu ja vallankumous on nousemassa. Lisäksi Minella halutaan pelata pois pelistä, eikä hän ole varma mikä hänen osuutensa on linnassa tapahtuneeseen surmaan, josta häntä epäillään - oletetaanhan hänen olevan myös kreivin uusi rakastettu.

Kirja oli oikeastaan yllättävän hyvä. Mukavan hömppä ja nopea luettava, jonka juoni eteni hyvään tahtiin, tosin lopussa mielestäni kiirehdittiin turhaan. Henkilöiden kiertelevästä ja vihjailevasta puhetavasta tuli vähän mieleen Ylpeys ja ennakkoluulo, tosin tämä kirja oli kuitenkin hyvin eri tyyppinen.

Kirjassa oli nostettu ihan mielenkiintoisia asioita esiin, tosin jotkin olivat myös aika huvittavia, esimerkiksi Minellan ja Margotin isän, kreivin "pelkoa ja huumaa" täynnä oleva salasuhde. Voisinpa joskus kuitenkin lukea Victoria Holtia uudestaankin.

ELINA ROUHIAINEN: Susiraja 2 - Uhanalainen

Tämän kirjan lukemisesta on jo vähän aikaa, mutta tämä oli myöskin kirja, jota odotin koko kevään, sillä rakastuin ykkösosaan heti ensimmäisiltä sivuilta lähtien.

Helsinkiläinen Raisa ei osannut aavistaa, kuinka paljon muutto Kainuun korpeen pienen Hukkavaaran kylään tulisi muuttamaan hänen elämäänsä. Paettuaan kylästä hän on vain yrittänyt saada unohdettua kaiken tapahtuneen.

Mutta Raisan suuri rakkaus Mikael ei niin vain katoa hänen elämästään, eikä Hukkavaaran kaikki salaisuudetkaan vielä paljastuneet Raisalle. Niinpä sudet kutsuvat taas häntä, vaikka paluu tarkoittaa ajautumista keskelle taistelua, jossa ei tiedä keneen tai mihin voi edes luottaa.

Olipa ihanaa palata taas Susirajalle. Elina Rouhiainen on onnistunut hienosti istuttamaan paranormaalin romantiikan suomalaiseen maisemaan, joka saa minut pitämään tästä sarjasta vielä enemmän.

Tätäkään osaa en montaa kertaa laskenut käsistäni, vaikka pakko minun on myöntää, ettei tämä vain millään yltänyt ensimmäisen osan tasolle. Ei tämä missään tapauksessa pettymys ollut, mutta kuitenkin - ensimmäinen osa oli vain niin pirun hyvä.

Mikaelin ja Raisan suhdekiemurat olivat kuitenkin yksi osa kirjan parhaasta annista - osaavatpa teinit olla joskus ihmeellisiä. Välillä viherpiipertäjämäisenä henkilönä Raisa sai minut ärsytettyä, mutta oli myös hetkiä, jolloin pystyin hyvin samaistumaan häneen ja osittain myös muutamiin kirjan tapahtumiin. Siinä mielessä tämä osa antoi jotain aivan uutta.

Millään pettyneillä fiiliksillä en jää siis odottelemaan kolmatta osaa, sillä kyllä tässä toisessa osassa tapahtui semmoisia, että kolmannessa tulee tapahtumaan ilmeisesti vaikka mitä - paluuta Susirajalle odotellen.

PABLO NERUDA: Andien mainingit

Kirjallisuusdiplomi 2010-2013 - maailmankirjallisuuden klassikot

Kirjallisuusdiplomiin kuuluvien teosten esittelyt ovat erilaisia, verrattuna muihin esittelyihin.
Esittelen tässä blogissa vain ne runokirjat, jotka olen lukenut kirjallisuusdiplomia varten (muita lukemiani runokirjoja en tule esittelemään jatkossa).

Lainasin kirjastosta teoksen Pablo Nerudan valittuja runoja, joka sisältää niin Andien mainingit kuin myös muun mussa kokoelman Meren ja yön portit. Tosin tästä kokoelmasta on hankala selvittää, mitkä runot kuuluvat mihinkin kokoelmaan, mutta Andien mainingit koostuu runoista vuosilta 1921-1937 ja 1954-1969 sekä kokoelmasta Canto general.

Mielestäni Nerudan runot olivat tyyliltään yksinkertaisia ja ymmärrettäviä. Minun makuuni ne olivat liian pitkiä, mutta pidin siitä, että Neruda käyttää selkeitä ja kokonaisia lauseita runoissaan. Lisäksi runoissa oli mielestäni välillä jotain tarinamaista: "On myrskyntäysi aamu/ kesän sydämessä."

Valitut runot teoksessa on alussa paljon romanttisia runoja: "Minun sydämelleni riittää sinun rintasi,/ sinun vapaudellesi riittävät minun siipeni." Runot eivät kuitenkaan ylistäneet aah niin ihanaa rakkautta, vaan olivat sävyltään myös vähän haikeita ja katkeria: "Millainen piina sinulle totuttautua minuun,/ sieluuni joka on yksinäinen ja villi, nimeeni/ jota kaikki pakenevat."

Kuitenkin teos sisälsi enemmän poliittisia aiheita käsitteleviä runoja, muun muassa köyhyyttä. Myös sen lisäksi, että Neruda on kirjoittanu runon "Oodi sipulille", hän on kirjoittanut oodin myös Leninille: "Lenin oli liitossa mullan kanssa./ Hän näki kauemmas kuin kukaan."

Pidin Nerudan tyylistä erityisesti romanttisissa runoissa, mutta poliittiset runot eivät olleet oikein minun juttuni aiheen vuoksi, ei vain erityisemmin kiinnostanut. Ehkä tutustun Nerudaan joskus myöhemminkin.

"Sängystä sänkyyn/ käy tämä matka,/ elämän matka./ Syntyvä, haavoittunut,/ kuoleva,/ rakastava ja unta näkevä, kaikki/ tulevat ja menevät sängystä sänkyyn,/ --."

JOHN STEINBECK: Hiiriä ja ihmisiä

Kirjallisuusdiplomi 2010-2013 - maailmankirjallisuuden klassikot

Kirjallisuusdiplomiin kuuluvien teosten esittelyt ovat erilaisia, verrattuna muihin esittelyihin.

Hiiriä ja ihmisiä on vuonna 1937 julkaistu pienoisromaani ja se kertoo kahdesta työmiehestä ja heidän elämästään 1930-luvun laman aikana: "Tullaan tilalle ja pusketaan palkka kokoon ja sitten mennään kaupunkiin ja tehdään selvä joka jumalan lantista, ja ennen kuin arvataankaan, puuhataan taas pylly pystyssä jollakin muulla tilalla."

Tarinan päähenkilöitä ovat Lennie ja George, jotka kimpassa matkaavat tilalta tilalle. George pitää huolta Lenniestä, mutta vaikuttaa välillä katkeralta ja kuvittelee, että asiat olisivat paljon paremmin ilman tätä. He ovat kuin toistensa vastakohdat. George on pieni ja viekas, kun Lennie taas on jättiläismäinen ja lapsellinen: "- Tillittää kuin vauva! Voi Jeesus! Sinunlaisesi raavas!/ Lennien alahuuli vapisi ja kyyneleet kihosivat hänen silmiinsä./ - Älä viitsi, Lennie! George sanoi."

Kirjassa esiintyy myös paljon muita hahmoja. Uudella tilalla työskentelevät muun muassa kätensä menettänyt apumies Candy, jota hänen ikivanha koiransa seuraa kaikkialle ja Crooks, musta tallirenki, joka karttaa muiden seuraa, kun häntä ei olla otettu joukkoon mukaan: "- Mikset kelpaa sinne? Lennie kysyi./ - Kun olen musta nääs. Siellä lyödään korttia, mutta minä en pääse peliin kun olen musta."

Hahmoille on selkeästi valittu muutamia perusluonteenpiirteitä, joita on korostettu. Muun muassa tilan omistajan poika Curley on aikamoinen äkäpussi ja koko ajan haastamassa riitaa isompiensa kanssa. Kuitenkin juuri hahmot tekivät mielestäni tästä kirjasta kiinnostavamman, sillä kirjan miljöö ei erityisemmin kiinnostanut minua.

ALLY CONDIE: Perillä

Päätin jättää pääsykoekirjat vähäksi aikaa hyllyyn, kun kirjastosta tuli ilmoitus, että tämä Tarkoitettu-trilogian päätösosa olisi noudettavissa.

Cassia ja Ky eivät vieläkään saa toisiaan, vaan Ky jää kansannousun piiriin, kun Cassia määrätään soluttautumaan takaisin Yhteiskuntaan. Siellä hänen tehtävänsä on työskennellä vastarinnan puolesta ja pian kansannousu virallisesti alkaakin.

Kuitenkin kanssanousun keinot uhkaavat kääntyä heitä itseään vastaan. Ihmisiä lamaantuu ja kuolee, ja Cassia, Ky ja Xander joutuvat taistelemaan pelastaakseen ne, joita he rakastavat.

Takakannen tekstissä sanotaan, että Perillä on "viisas päätösosa" - viisas nimenomaan. Lisäksi esitetään muun muassa kysymys: "Pystyykö kanssanousu tarjoamaan Yhteiskuntaa parempia vastauksia?"

Mielestäni tämä oli aika vaisu päätösosa, eikä sarjasta jäänyt kovin hyvää mielikuvaa. Ensimmäisen osan muistelen nyt olleen ihan hyvä, mutta edellistä osaa arvioidessani olin kirjoittanut, että siitä ei jäänyt juuri mitään mieleen.

Kuitenkin nimitys viisaasta päätösosasta osuu mielestäni nappiin, sillä tämä pyöri yllättävän paljon lääketieteen ympärillä, mikä oli mielestäni jännä ratkaisu, tosin minua se ei hirveästi kiinnostanut. Ehkä tätä lukiessa olisi pitänyt olla pohdiskelevampi ja itsekin ehkä miettiä tuota takakannessa esitettyä kysymästä enemmän, mutta... Eipä tämä nyt kovin kummoinen trilogia kuitenkaan ollut, ei mikään huono kuitenkaan - vähän mitäänsanomaton.

SALLA SIMUKKA: Jäljellä

Kauheasti en ollut tähän kirjaan aikaisemmin tutustunut, mitä nyt vilkaissut, että aika monet bloggarit olivat tämän lukeneet. Sattui vain viime kirjastoreissulla kohdalle, joten päätin napata mukaani.

Emmi on pelkkä Potentiaali: tyttö, joka ei ole löytänyt omaa lahjakkusaluettaan. Kotona hän on kuin ilmaa, eikä hänellä ole koulussakaan kavereita.

Emmi päättää karata saadakseen huomiota, mutta palatessaan kotiin hän huomaa, että ketään ei ole kotona. Ja vaikuttaa myös siltä, että ihmiset olisivat kadonneet koko kaupungista.

Kirjan teemana on yksinäisyys ja kyllähän tässä keskitytään paljon nuorten sisäiseen maailmaan ylipäätään, mutta en oikein osannut odottaa ihan näin pohtivaa ja hidastempoista kirjaa. Ensin tuntui, että kirja lähti vauhdilla liikkeelle ja sitten - ei mitään. Loppua kohti vauhti kiihtyi ja kirja muuttui kiinnostavammaksi, mutta ei tämä silti minua vakuuttanut.

Hirveästihän tässä tuli vastaan kysymyksiä, joille ei saatu vastauksia ja nehän saa ilmeisesti sitten selville lukemalla toisen osan Toisaalla. Se saa kuitenkin vielä jonkin aikaa odotella minua kirjaston hyllyssä, sillä minulle ei tullut tämän jälkeen sitä fiilistä, että pakko saada heti lisää.