ANU HOLOPAINEN: Kristallien valtakunta

Tämä oli varmaan jo neljäs kerta, kun palasin tämän kirjan pariin. Kristallien valtakunta teki minuun vaikutuksen jo mukulana ja viime kirjastoreissulla tuntui, että pitäähän se taas lukea.

Sonja tempautuu aikojen alussa kadonneelle Atlantikselle, jossa ystävyys ja rakkaus odottavat häntä.
Kaikki alkaa siitä, kuinka Sonja herää rantahietikolta täysin oudossa paikassa: Mikä tämä maa on? Keitä paikan ihmiset ovat? Kuinka hän joutui sinne? Miksi hän on siellä? Ja mihin aika on kadonnut?

Kristallien valtakunta tuntui kyllä edelleen yhtä ihanalta kuin joskus pikkutyttönä. Jos olisin lukenut sen vasta nyt ensimmäistä kertaa, niin uskoisin ettei se olisi tehnyt yhtä suurta vaikutusta - nyt tämän suhteen minulla on niin vahvat nostaolgiavibat, että tykkään kirjasta aikalailla pakostikin. Pikkutyttönä niin hahmot kuin aikamatkustuskin teemana innostivat minua lukemaan kirjan yhdessä hujauksessa, tosin ei kirjan lukemiseen nytkään mennyt kauaa, sillä juoni oli mukavan nopeatempoinen.

Jos Kristallien valtakuntaan ei ole tutustunut niin suosittelen. Mielestäni se on tyyliltään todella erilaista fantasiaa kuin mitä nyt parikymmentä vuotta myöhemmin kirjoitetaan. Holopainenkin on luonnehtinut kirjaa (Wikipedian mukaan) "suloisen naiiviksi". Todennäköisesti seuraavalla kirjastoreissulla tarttuvat mukaan toiset Sonjasta kertovat kirjat.

arvosana: 4 / 5
Karisto 1996
sivut: 267
mistä: kirjastosta

ANU HOLOPAINEN: Ihon alaiset

Tämä Holopaisen uusin teos herätti heti huomioni, kun bongasin sen jossain vaiheessa Risingshadow-sivuston uutuuksista. Olen lukenut yhtä kirjaa lukuunottamatta Holopaisen koko tuotannon ja erityisesti yläasteaikoina Holopainen oli yksi lempikirjailijoistani.

Jaran on odotettava vuosi ennen kuin hän voi itse päättää ulkonäkönsä muokkauksesta. Inkan pitää vielä miettiä, mitä hän todella haluaa. Matias vihaa muokkauksia ja joutuu elämään vihollisten keskellä. PlastikPrincess tietää miten hankkia rintaimplantit, vaikka rahat ja ikä eivät riitäkään.

17-vuotias Jara elää ympäristössä, jossa lähes jokaisen ulkonäköä on muokattu - täyteläisiä huulia, virheettömiä kasvoja, animehahmoja ja Barbie-lookia. Jaran on kuitenkin elettävä vanhempien vaatimuksesta luomuna, mutta sitten Jara pääsee kesätöihin Helsinkiin, ja taivas tuntuu aukeavan: rahaa, rakkautta ja lähestyvä täysi-ikäisyys, joka takaa päätäntävallan omaan kehoon. Suureen kaupunkiin mahtuu silti myös anarkisteja ja toisinajattelijoita. Koko elämä voi muuttua hetkessä - eikä aina siten kuin haluaa.

Ihon alaiset on laadukasta taattua Holopaista ja loistavaa suomalaista dystopiaa. Blogikirjoitukset, nettipostaukset ja TV-katkelmat sopivat kirjan maailmaan täydellisesti ja olivat mielestäni todella hyvin toteutettuja. Mielestäni joitain kirjan asioita pystyy hyvin heijastamaan ihan nykyaikaankin, esimerkiksi juuri nuorten ulkonäköpaineet.

Kirjan maailma oli toki karu ja asiat aika kärjistetty, mutta tässä kirjassa se vain toimi. Lisäksi henkilöt eri ääripäistä antoivat lukijalle eri mielipiteitä kauneusihanteiden ympärillä pyörivästä maailmasta. Voisin ehdottomasti suositella tätä kirjaa niin nuorille kuin vähän vanhemmillekin lukijoille - Ihon alaiset oli mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä teos.

arvosana: 5 / 5
Karisto 2015
sivut: 202
mistä: kirjastosta

ANU HOLOPAINEN: Molemmin jaloin

Anu Holopainen kuului lempikirjailijoihini ollessani ala-aste/yläaste-ikäinen ja luettuani Kristallien valtakunta-romaanin. Tämäkin on tullut luettua joskus villi veikkaus noin kuusi vuotta sitten edellisen kerran, joten ajattelin kirjastossa pyöriessäni napata sen mukaan uudelleen luettavaksi.

Livia miettii muitten nuorten tapaan, miksi haluaa isona. Hän pääsee lukemattomien innokkaiden hakijoiden joukosta pieneen lisääntyjien ryhmään, joka lähetetään Äitikeskukseen jatkamaan sukua.

Siellä nuorilta poistetaan viettielämää ja tunteita rajoittava inhibiittori, jolloin he ikään kuin kokevat vanhanaikaisen murrosiän - raivokohtaukset ja itkuiset tunteenpurkaukset.
Keskuksen lukkojen takaa katoaa kuitenkin testosteroniampulleja, kun vartijoilla on muutenkin kädet täynnä töitä suojellessaan nuoria, sillä keskuksen ulkopuolella saattaa liikkua barbaarisia saramandeja, jotka kaipaisivat uutta verta sisäsiittoiseen heimoonsa.

Tämä kirja oli mielestäni äärettömän mielenkiintoisen kuuloinen. Oli silloin joskus ja oli vielä nytkin, kun lukaisin kirjastossa takakannen. Holopainen oli osannut valita kirjaansa aika puhuttelevan aiheen, joka varmasti kiinnostaa nuoria - kirjassa kun käsiteltiin vahvasti naisteemaa.

Kirja kuitenkin paikoitellen junnasi ikävästi paikoillaan juuri silloin, kun toivoi juonen etenevän ja sitten tapahtumat kiitivät niin hurjaa vauhtia eteenpäin, että kirja loppui aivan kesken. Kirja oli toisaalta kuitenkin mukavan nopea luettava.
Eli idealtaan kirja oli ihan loistava, mutta toteutus oli jäänyt mielestäni vaillinaiseksi. Tällaisesta ideasta ja tarinasta olisi voinut saada vaikka mitä aikaan, esimerkiksi jatko-osaa olisin jäänyt vähän kaipailemaan. Suosittelisin tätä kuitenkin mielelläni nuorille, ehkä juuri niille murkkuikäisille lukijoille.

arvosana: 3 / 5
Karisto 2006
sivut: 197
mistä: kirjastosta

ANU HOLOPAINEN: Syysmaa 6 - Matkalaiset

Nyt olen sitten vihdoinkin saanut Syysmaa-sarjan lukemisen päätökseen. Nämä viimeiset osat tulikin luettua hieman nopeammassa tahdissa.

Punatertun kylästä karkotetut ovat asettuneet asumaan metsän suojiin. Yvana ja Loranan hylkäämä poika, Marrkah, kaipaavat kuitenkin ihmisten ilmoille.

Yvana haaveilee Kesämaahan pääsystä ja he lähtevät Marrkahin kanssa kohti rannikkokaupunkia. Rannikkokaupungissa Marrkah lyöttäytyy kuitenkin epäilyttävään porukkaan, joka aiheuttaa ongelmia niin hänelle kuin Yvanallekin, jota kauan sitten koskettanut paha voima alkaa jälleen kasvaa.

Tämä viimeinen osa kokoaa mukavasti vanhat hahmot yhteen ja jatkaa aika samalla tyylillä kuin edelliset kirjat. Pidin kuitenkin erittäin paljon Yvanasta ja Marrkahista hahmoina. Loppua kohti tarina muuttui mielestäni vähän oudoksi ja loppu tuli aika yllätyksenä ja yllättäen.

Ihan kelpo sarja, joka oli mukava lukea. Mitään erityisempiä tuntemuksia ei kuitenkaan jäänyt. Ehkä olisin kaivannut, että tarinaan olisi kaivauduttu vielä vähän syvemmälle. Nyt tuntui, että vähän turhan moni asia jäi vähän sinne päin.

ANU HOLOPAINEN: Syysmaa 5 - Varjoja

Nyt pääsin vihdoinkin Syysmaa-kirjaan, jota en ole aikaisemmin lukenut ja ihan tyytyväinen olen kyllä siitä, että päätin aloittaa sarjan lukemisen uudestaan ensimmäisestä osasta tätä ja viimeisintä ajatellen.

Yölaaksosta paenneet Lorana ja Kolmisointu ovat saapunet Punatertun kylään. Sopeutuminen on kummallekkin vaikeaa, mutta sitten Lorana ystävystyy johtamishuolista kärsivän Zaran kanssa ja päättä parantaa asemiaan muiden kyläläisten silmissä lyöttäytymällä tämän seuraan. Lorana on myös viimeisimmillään raskaana ja omituista lasta odotetaan pelolla.

Samaan aikaan Satosalesissa Villipihlajan tarkkailutehtävissä olevat Adaira ja Merkinos onnistuvat sotkemaan asiansa täysin ja heidän on pakko pyrkiä turvaan Punaterttuun.

Kirjassa pyöri paljon tuttuja hahmoja ja teksti oli helppolukuista ja nopeaa. Tapahtumat etenivät vauhdikkaasti, eikä kirjassa tullut tylsiä hetkiä. Varjoja jatkoi loogisesti siitä mihin oli jääty ja loppui sen verran jännään paikkaan, että kuudetta osaa ei voi jättää lukematta.

ANU HOLOPAINEN: Syysmaa 4 - Yölaakso

Pitkästä aikaa päädyin tämän kirjan pariin, edellinen lukukerta taisi olla silloin, kun tämä ilmestyi. Yllättävän hyvin oli kuitenkin muistikuvia jäänyt Yölaaksosta.

Kielletystä suhteesta kiinni jäänyt Lorana pakenee pahamaineisille Eläville vuorille ja päätyy yllättäen Yölaaksoon, vaikka kukaan ei uskonut vuorten takana olevan mitään.

Yölaakso ja sen ihmiset poikkeavat paljon siitä, mihin Lorana on Syysmaassa tottunut, mutta eräs yölaaksolaissuvun päämies on ollut yhteydessä Syysmaahan ja oppinut vähän heidän tapojaan ja kieltä. Hänen luotaan Lorana saa turvapaikan, kunnes itselleen ylivertaisen viettelytaidon kehittänyt Hyräily lähestyy häntä.

Mielestäni tämä poikkesi aika paljonkin edellisistä osista ja jäin kaipaamaan edellisessä kirjassa tutuiksi tulleita Merkinosia ja Adairaa, joiden tehtävä tuntui jääneen aika kesken. Erilainen ja uusi ympäristö ja tämän kirjan hahmojen linkki vanhoihin hahmoihin olivat kuitenkin mielenkiintoisia.

Seuraava osa onkin jo sellainen, jota en ole lukenut ja sen verran netistä vilkaisinkin, että edellisten kirjojen hahmoja tulisi taas enemmän mukaan, vaikka Loranaakin kyllä edelleen seurataan.

ANU HOLOPAINEN: Syysmaa 3 - Viinikauppias

Minusta tuntuu, etten ole nyt muutamaan päivään (tai oikeastaan yöhön) tehnyt muuta kuin lukenut. Lomallahan saa kuitenkin tehdä juuri niitä asioita, joista tykkää, joten mikäpä tässä.

Javona on muuttanut Yvana-tyttärensä kanssa Metsälehmuksen palvojien kaupunkiiin Rakhenesin vaimoksi. Sissa päätti myös lähteä heidän mukaansa menetettyään sisarensa ja kiinnyttyään paljon Yvanaan. Arki ei suju aivan mutkattomasti ja lisäksi Yvanan selkään ilmestynyt luonnottomalta vaikuttava punahehkuinen luomi aiheuttaa ongelmia.

Satosalesin kaupungissa Merkinos ja Adaira hoitavat Zaran heille määräämää tehtävää: Heidän pitää urkkia valtauskontojen voimasuhteita ja vaikuttaa päättäjiin. He tarvitsevat kuitenkin kipeästi myös Rakhenesin apua.

Kirjassa ns. seurataan kahden porukan tekemisiä ja mielestäni vaihtelu oli sujuvaa, sekä molempien tapahtumat ihan kiinnostavia. Tykkäsin kuitenkin lukea enemmän Satosalesin tapahtumista, sillä olivathan kyseiset henkilöt tulleet tutuksi jo ensimmäisestä osasta ja hahmona Javona oli mielestäni aika ärsyttävä.

Viinikauppias oli ihan mukava kirja, muttei mielestäni kovinkaan erikoinen. Syysmaa 4 onkin se kirja, johon sarjan lukeminen joskus tyssäsi, joten odotan kuitenkin kovasti pääseväni lukemaan viidennen ja kuudennen osan.

ANU HOLOPAINEN: Syysmaa 2 - Sisarpuut

Pienessä lähikirjastossani on varmaan jo totuttu siihen, että ravaan siellä monta kertaa viikossa lainaamassa kirjoja ja hakemassa saapuneita varauksia. Viimeksi poikkesin noutamassa muun muassa tämän Syysmaan 2-osan.

Welman tytöt ovat matkalla pohjoiseen määränpäänään Punatertun kylä, kun taas Welma päätti matkata Kesämaahan. Matka on kuitenkin vaikea ja vaivalloinen ja nuorten naisten matka keskeytyy metsäolentojen ja Metsälehmuksen palvojien väijytykseen.

Punatertun kylä on pieni ja alkeellinen, minkä saa huomata myös kaupunkilainen Javona, jonka pieni tyttövauva pelastettiin kylään, koska Javonan mies on pappi ja esikoisen tulisi olla poika. Javona haluaa olla tyttärensä kanssa, mutta pelottavat huhut pakottavat hänet takaisin kotiin. Matkalla on kuitenkin kohtalokkaat seuraukset myös Punatertun pienen yhteisön elämään.

Pidin tästä enemmän kuin Welman tytöistä. Tuntui, että tapahtumia oli enemmän ja tarina oli mielestäni mielenkiintoisempi. Javonan tarina tuli vähän yllättäen ja vaikutti siltä, että Zaran porukasta jätettiin kauheasti kertomatta, mutta toisaalta Javona seikkailee seuraavassakin osassa, jonka käynkin varmaan ensi viikolla hakemassa kirjaston hyllystä.

ANU HOLOPAINEN: Syysmaa 1 - Welman tytöt

Siitä on kyllä aikaa, kun olen viimeksi lukenut Holopaisen kirjoja. Kun Syysmaa-sarjan kuudes ja samalla viimeinen osa ilmestyi niin tajusin, että itselläni tämän sarjan lukeminen loppui neljänteen osaan ja nyt on kyllä aika korjata tämä moka. Vaikka näinkin Matkalaiset-nimisen viimeisen osan kirjastossa siellä viimeksi käydessäni niin päätin, että enköhän lue tämän sarjan ihan ensimmäisestä osasta lähtien uudestaan.

Syysmaassa naisen elämästä päättää mies. Adaira on unelmoinut mahdollisuudesta opiskella ja itsekseen hän on peräti oppinut lukemaan, mutta hänen isänsä päättää naittaa hänet irstaalle ja pahamaineiselle Samak-nimiselle miehelle.

Kun Adairaa kuljetetaan vaunuilla hänen tulevan aviomiehensä kartanolle, rosvojoukko hyökkää matkalaisten kimppuun, ja Adaira saa huomata joutuneena kapinallisen naisjoukon keskuuteen.

Adairan on päätettävä liittyykö viiden uhmakkaan, opinhaluisen ja aseenkäyttötaitoisen lainsuojattoman joukkoon, joita johtaa voimakastahtoinen Welma. Adaira saa kuitenkin kuulla, että hänen isänsä aikoo antaa Samakille vaimoksi hänen nuoremman sisarensa.

Feminismi on todella suuressa roolissa tässä kirjassa, mutta oikein muuta erikoista ei tässä kirjassa ole. Luin juuri muista blogeista arvosteluja tästä kirjasta ja monia on ihmetyttänyt se, että tätä on mainostettu fantasiasarjana "hieman varttuneille nuorille".
Pikkuisesta lähikirjastostani tämä löytyy lasten/nuorten fantasiahyllystä, jonka luokse minä eksyin heti, kun opin 7-vuotiaana lukemaan. Luin tämän ensimmäistä kertaa ala-asteella varmaankin 11-vuotiaana ja silloin tämä kolahti enemmän kuin nyt, vaikka nyt saattaisinkin olla ehkä lähempänä kohderyhmää, mitä sillä sitten tarkoitetaankaan.

Seuraavalla kirjastoreissulla pitää kuitenkin napata myös Syysmaa 2 mukaan.