ESTELLE MASKAME: DIMIMY - Kaipaan

Mielestäni on todella hienoa, että tämä sarja on a) julkaistu, b) suomennettu ja c) aika ahkerasti mainostettu, ainakin muun muassa Demi-lehdessä, sillä tämä on varmasti innostanut sellaisiakin nuoria lukemaan, jotka eivät yleensä kirjoihin tartu. Itse luin tämän viimeisen osan jo jonkin aikaa sitten.

Eden ja Tyler eivät ole puhuneet vuoteen. Eden on yhä raivoissaan Tylerille, joka vuosi sitten lähti ja jätti hänet hoitamaan yksin tuhoisan sotkun, joka heidän kielletyn suhteensa paljastumisesta seurasi. Eden yrittää nyt keskittyä psykologian opintoihinsa Chicagon yliopistossa. Kesätauolla hän palaa Santa Monicaan, mutta kaikkien yllätykseksi sinne palaa myös Tyler.

Missä Tyler on oikein ollut viimeisen vuoden, ja kuinka hän on voinut muuttua ja kasvaa vuodessa niin paljon? Tyler houkuttelee Edenin tutustumaan uuteen kotiinsa ja elämäänsä. Eden joutuu pohtimaan, onko jo liian myöhäistä antaa anteeksi vai voisiko aika olla heillekin uusi. Kenen hyväksyntää he oikeastaan niin kipeästi kaipaavat?

Tämän suhteen ei ollut sellaisia ongelmia kuin edellisen (eli hidas, kangerteleva alku), vaan se tempaisi minut heti mukaansa. Kirja tulikin luettua melkeinpä yhdeltä istumalta. Pidinkin tästä enemmän kuin edellisestä osasta, mutta ensimmäisen tasolle tämä ei ihan noussut.

Eden oli jälleen paikoitellen hahmona hiukkasen ärsyttävä, eikä hän mielestäni tarpeeksi muuttunut sarjan edetessä toisin kuin Tyler - hänen muutoksensa oli minusta mielenkiintoista luettavaa, eikä toisaalta yhtään korniakaan, vaikka "pahasta pojasta" tulikin loppupelissä jotain ihan muuta.

Tämän viimeisen kirjan takakannessa on lainaus School Library Journalista, jossa sanotaan, että moni teini voi samaistua tunnekuohuihin. Veikkaankin, että siksi tämä sarja sai hypetystä nuorten keskuudessa, sillä se oli oikeasti niin "teini" kaikkine tunnekuohuineen ja suhdemyrskyineen. Vaikka en ole enää teini, niin iski tämä sarja minuunkin, joskin suhdemyrskyjen lisäksi perhesuhteet kiinnostivat minua ja kirjan ajatukset perheestä - uusperheet, vanhempien uudet seurustelukumppanit, kaukaisiksi jääneet vanhemmat, sisarussuhteet jne. Tutustumisen arvoinen sarja.

arvosana: 4 / 5
Gummerus 2016
sivut: 375
alkuteos: Did I Mention I Miss You?, 2016
mistä: arvostelukappale

CHARLAINE HARRIS: Väristyksiä haudan takaa

Arvatkaapa kuka alkaa lukemaan sarjaa kolmannesta osasta? Minä (ja ihan vahingossa). Etsiessäni luettavaa kirjastosta bongasin tämän ja ilman sen kummempia selvityksiä tai takakantta lukematta oletin, että tämä olisi ensimmäinen osa. Eipä se lukemista haitannut, kun huomasin asian vasta kirjan loppupuolella.

Harper ja Tolliver palkataan etsimään kadonnutta teinipoikaa Doravilleen, Pohjois-Carolinaan, mutta pian käy ilmi, että kadonneita poikia on enemmänkin.

Järkytyksekseen Harper löytää kahdeksan karmean lopun kokenutta uhria haudattuna puoliksi jäätyneeseen maahan. Sitten hänen kimppuunsa hyökätään. Harper haluaisi vain häipyä kotiin parantelemaan haavojaan, mutta hän joutuu avustamaan poliisitutkinnassa ja saa tietää Doravillen synkistä, kauan vaalituista salaisuuksista enemmän kuin haluaisi. Nämä tiedot uhkaavat saattaa myös Harperin ennenaikaiseen hyiseen hautaan.

Tämä kirja oli todella hyvä pieneksi välipalaksi. Se oli jännittävä, tempaisi mukaansa ja oli juuri sopivaa hömppää, joskin rankemmilla vivahteilla. Hahmotkin nappasivat mukavasti, eli kaikenkaikkiaan oikein mainio kirja.

Varmaan syy siihen, miksen huomannut tämän olevan kolmas osa, olivat alun selittelyt hahmoista ja taustoista, jotka olivat oikein hyviä, kun paria ekaa osaa ei todella ole tullut luettua. Joskin kyllä tämä sen verran hyvä aivot narikkaan-opus oli, että saatanpa lukea joskus ensimmäisenkin osan.

arvosana: 3 / 5
Gummerus 2015
sivut: 278
alkuteos: An Ice Cold Grave, 2007
mistä: kirjastosta

ESTELLE MASKAME: DIMINY - Tarvitsen

Tämän sarjan ensimmäinen osa DIMILY - Rakastan iski sen verran kovaa, että oli pakko saada myös toinen osa hyppysiini (ja kolmaskin kun se ilmestyy).

On kulunut vuosi siitä, kun 18-vuotias Eden Munro näki viimeksi Tyler Brucen: uuden velipuolensa ja kielletyn rakkautensa. Eden ja Tyler päättivät tukahduttaa tunteensa ja lopettaa orastavan suhteensa perheidensä tähden.

Nyt Tyler on kuitenkin kutsunut Edenin kesäksi luokseen New Yorkiin huolimatta siitä, että kummatkin elävät uutta elämää. Kesä kuitenkin osoittaa, etteivät he ole päässeet yli toisistaan. Mitä siitä seuraa, kun he antavat tunteilleen vallan ja uhmaavat kaikkia sääntöjä?

Kirjan lukemiseen meni jonkin verran aikaa, sillä alku lähti niin hitaasti ja kangerrellen liikkeelle, että muut kirjat menivät tämän ohi. Mutta ONNEKSI se oli vain alku - kangertelun jälkeen kirja tempaisi mukaansa ensimmäisen osan tavoin ja sitten se olikin hetkessä luettu.

Kirjan teinimeininki oli samaan aikaan niin ärsyttävää ja niin ihanaa, että loppujen lopuksi en voi kuin tykätä kirjasta ja koko sarjasta - sen verran draamaa on Maskame saanut ahdettua kirjoihinsa, että tässä on kunnon aivot narikkaan lukemista. Eden oli kirjassa paikoitellen turhan ärsyttävä hahmo mustasukkaisuuskohtauksineen, mutta senkin voi kuitata sanalla "teini".

Pidin tapahtumapaikkana New Yorkista todella paljon. Ilmeisesti kirjailija ei ole edes ennen kirjan kirjoittamistaan käynyt siellä, mutta mielestäni hän oli silti saanut luotua hyvää fiilistä paikkaan liittyen. Jos eka osa yhtään nappasi, niin kannattaa lukea tämäkin ja turha murehtia alusta - kyllä se siitä lähtee rullaamaan. Taattua teinihömppää!

arvosana: 3 ½ / 5
Gummerus 2016
sivut: 384
alkuteos: Did I Mention I Need You?, 2015
mistä: arvostelukappale

ESTELLE MASKAME: DIMILY - Rakastan

Tästä kirjasta kuulin sen verran paljon, että minun oli ihan pakko pyytää sen arvostelukappale Gummerukselta - kiitos tästä kirjasta! Nuoret kirjailijat herättävät pakostikin kiinnostukseni ja ensivaikutelman, kansi, nimi jne. perusteella kirja vaikutti mukavalta teinihömpältä.

Eden Munron vanhemmat ovat eronneet, eikä hän näe isäänsä kovin usein. Kun Eden päättää viettää kesän isänsä luona Kaliforniassa, hän ei arvaa, mihin tulee oikein lähteneeksi. Uuden äitipuolen lisäksi Eden saa kolme uutta velipuolta.

Vanhin veljistä on Tyler - paha poika lyhyellä pinnalla ja isolla egolla. Alussa Eden ja Tyler eivät voi sietää toisiaan, mutta jokin pojassa vetää Edeniä puoleensa - ja pian hän huomaakin olevansa ihastunut omaan velipuoleensa. Kun kuvioihin lisätään vielä Tylerin takertuva tyttöystävä ja Edeniin silmänsä iskenyt poika, luvassa on sydänsuruja, valheita ja kosolti draamaa.

Kirjan asetelma, velipuoleen ihastuminen, kuulosti minusta aluksi todella kornilta ja olin hyvin epäileväinen kirjaa kohtaan. Hetken luettuani kaikki ennakkoluuloni lensivät romukoppaan, kun kirja tempaisikin mukaansa niin, että se piti lukea melkein yhdeltä istumalta.

Nuoreksi kirjailijaksi Maskame kirjoittaa todella sujuvasti. Juoni oli nopeatempoinen ja rakastamaani draamaa kirjassa riitti. Pidin paljon päähenkilöistä, vaikka Tyler oli aluksi ehkäpä liikaakin perinteistä paha poika tyyppiä. Vertasin tarinaa jonkin verran Twilightiin (ilman yliluonnollisia juttuja), oikeastaan pakostikin, sillä teiniaikoinani se oli lempparikirjani: Eronneet vanhemmat, muutto isän luokse, salaperäinen poika ja rakastuminen... Pidin Twilightista ja pidin tästäkin, tosin Twilightin luin oikeaan aikaan - tämäkin olisi iskenyt enemmän, jos olisin saanut sen luettavaksi vaikka reilut kuusi vuotta sitten.

Pääasia kirjassa tuntui olevan nimenomaan Edenin ja Tylerin ihastuminen ja suhdekiemurat, joista pidinkin yllättävän paljon alun epäilyistä huolimatta. Toinen asia kirjassa, mihin kiinnitin huomiota itse asiassa vasta lukemisen jälkeen, olivat kirjan perhesuhteet. Edenin suhde isäänsä ja rakentuva suhde uuteen äitipuoleen olivatkin aika isoja juttuja ja tulenkin lukemaan kirjan varmaan vielä uudestaan vähän uudesta näkökulmasta.

Summa summarum: suosittelen. Erityisesti jos olet 14-18-vuotias tyttö, rakastat romantiikkaa ja draamaa, sinun on pakko lukea tämä kirja. Tosin kyllä tämä varmasti muihinkin iskee. Minunkin on ihan pakko lukea seuraava osa.

arvosana: 4 / 5
Gummerus 2016
sivut: 409
alkuteos: Did I Mention I Love You?, 2015
mistä: arvostelukappale

KERSTIN GIER: Smaragdinvihreä

Tämän "Rakkaus ei katso aikaa"-trilogian aikaisemmat osat olivat mielestäni vain ihan ok - syy miksi tämä ei tullut lukulistalle aiemmin. Bongasin tämän Smaragdinvihreän jo joskus aikaisemmin kirjastosta, mutta silloin ei ollut yhtään fiiliksiä tarttua tähän viimeiseen osaan.

Aikakaudesta toiseen seikkaillut Gwendolyn on aivan maassa. Oliko Gideonin rakkaudentunnustus lainkaan todellinen?
Särkynyttä sydäntä ei ole kuitenkaan aikaa jäädä parantelemaan, sillä sukunsa aikamatkaajageeniä kantavalla Gwenillä on pian aivan uusia huolia. Hänen pitäisi toteuttaa tehtävänsä aikamatkaajana, kun vain tietäisi mikä se on.

Saint-Germainin kreivin menneisyydessä punoma verkko kiristyy ovelasti huomattavan paljon myöhemmin, ja niinpä Gwenin ja Gideonin on selvitettävä salaisuus ja syöksyttävä seikkailuihin halki aikojen, olipa rakkaudessa ryppyjä tai ei.

Tämän lukeminen tuntui kyllä aikaimoiselta pakkopullalta (varsinkin kun poikaystäväni luki vieressä paljon mielenkiintoisempaa kirjaa). Tuntui, ettei kirjassa tapahtunut oikein mitään mielenkiintoista ja että koko sarjan idea olisi ihan lässähtänyt. Vaikka pidinkin edellisiä osia ihan hyvinä (tosin muistikuvat niistä ovat heikohkot) niin tämä ei iskenyt.

Erityisesti päähenkilöt Gwendolyn ja Gideon alkoivat ottaa päähän, ja esimerkiksi heidän suhteensa tuntui niin tekaistulta ja epäaidolta. Toisaalta Charlotte oli kaikessa ärsyttävyydessään taas ihan kiva hamo ja Xemerius oli omaa luokkaansa - pieni demoni pelasti tämän osan tai sen mitä oli pelastettavissa.

arvosana: 1 ½ / 5
Gummerus 2014
sivut: 480
alkuteos: Smaragdgrün, 2010
mistä: kirjastosta

LISA R. JONES: Sisälläni

Tämän Inside out - sarjan ensimmäinen osa ei todellakaan tehnyt minuun kovin kummoista vaikutusta, mutta koska se loppui niin kiinnostavaan kohtaan, niin lainasin kirjastosta tämän toisenkin osan.

Sara McMillan horjuu kahden maailman välillä: kipeän menneisyytensä ja sähäkän nykyisyytensä. Sara tuntee yhä voimakkaampaa yhteyttä päiväkirjojen Rebeccaan ja on nyt varma, että tälle on tapahtunut jotain pahaa.

Kaksi arvaamatonta miestä haluaisi pitää hänet otteessaan, ja toisen käsivarsilla hän joutuu etsimään ja kohtaamaan totuuksia myös itsestään.

Tämä kirja aiheutti minulle kauheat lukujumit ja lisäksi lukeminen tuntui kestävän ikuisuuden. Pakko suoraan myöntää, etten todellakaan suosittele aloittamaan tätä Inside out - sarjaa, sillä tämä toinen kirja oli vielä ensimmäistäkin huonompi, ihan surkea! Lukeminen tuntui pakkopullalta, sillä en yleensä jätä kirjoja kesken, joten yritin vain saada tämän loppuun.

Lopetus oli toisaalta jälleen ihan mielenkiintoinen, mutta ei se onnistunut enää pelastamaan huonoa tarinaa. Saa nähdä tartunko enää seuraaviin osiin - olisi kiva saada tietää, miten tarina päättyy, mutta ihan varmasti ne olisivat yhtä huonoja kuin nämä aikaisemmatkin osat.

arvosana: 1 / 5
Gummerus 2013
sivut: 419
alkuteos: Being Me, 2013
mistä: kirjastosta

J.D. ROBB: Maineikas kuollessaan

Ensimmäinen osa "Alaston kuolema" antoi sen verran hyvän kuvan tästä Nora Robertsin Eve Dallas-sarjasta, että tuli vielä samana päivänä jatkettua tämän toisen osan parissa.

New Yorkissa vuonna 2058 on sateinen ilta, kun maineikas ja kaunis yleinen syyttäjä löydetään huonomaineisen kaupunginosan kujalta murhattuna. Pian hänen jälkeensä toinenkin julkkisnainen murhataan.

Eve Dallas epäilee, että tekijä on mies, joka kadehtii TV:stä tuttuja menestyneitä naisia. Estääkseen murhat Eve päättää asettua itse syötiksi ja esiintyä julkisuudessa mahdollisimman paljon, mutta murhaaja tarttuu kuitenkin katastrofaalisesti väärään syöttiin.

Pakko taas myöntää, että tämäkin kirja oli hyvä - mukaansatempaava ja viihdyttävä. Ei ehkä ihan yhtä hyvä kuin edellinen, mutta melkein.

Huvittavaa kirjassa oli se, että jollain tavalla ilman mitään muita epäilyksiä automaattisesti oletettiin, että murhaaja oli mies - eihän se nyt nainen voinut olla. Minusta oli kuitenkin hyvä, että murhaajaa arvuuteltiin ihan sinne loppumetreille saakka.

Nyt kyllä kaduttaa, etten napannut tämän ohella seuraavien osien yhteisnidettä kirjakaupasta mukaani, kun sen samaisesta alepöydästä bongasin.

arvosana: 4 / 5
Gummerus 2013 (yhteisnide)
sivut: 399
alkuteos: Glory in Death, 1995
mistä: omasta hyllystä

J.D. ROBB: Alaston kuolema

Valitsin tämän kirjan omasta hyllystäni matkalukemiseksi Teneriffan reissulle, sillä oli kätevää ottaa matkalle mukaan kaksi kirjaa yksissä kansissa. Olin lukenut aikaisemmin tästä Nora Robertsin kirjailijanimellä J.D. Robb kirjoittamasta sarjasta toisesta kirjablogista ja yrittänytkin etsiä ensimmäisiä osia kirjastosta, kunnes löysin tämän kirjakaupan alepöydästä. Pidän Nora Robertsin tuotannosta, joten olin ihan varma, että kyllä tämäkin sarja minulle maistuu.

Komisario Eve Dallas alkaa selvittää nuoren prostituoidun raakaa murhaa. Murha tempaisee hänet kuitenkin mukaan prostituution, poliittisten juonittelujen ja kiristyksen rämeikköön.

Eve on toiminut poliisina kymmenen vuotta ja oppinut luottamaan vaistoonsa - tällä kertaa hänen vaistonsa sanoo, että hänen olisi paras pysyä kaukana murhaajaksi epäilemästään miehestä. Mies, Rourke, on rikas ja komea, liikemies universumin huipulta. Vaikka Even hälytyskellot soivat, hän ei kuitenkaan välitä.

Kirja oli todellakin hyvää, kevyttä ja mukaansatempaavaa matkalukemista. Tyyli erosi tarpeeksi Nora Robertsin ns. normaalista tyylistä ja murhatapaukset olivatkin aika raakaa luettavaa. Lisäksi futuristisuus, vuosi 2058, kotirobotit ja synteettinen ruoka lisäsivät kirjan mielenkiintoa. Kirjan hahmot olivat mielestäni hyviä ja Eve päähahmona aivan mahtava henkilö.

En minä tästä oikein muuta pysty enää sanomaan kuin että tykkäsin ja ehdottomasti suosittelen niin dekkareista kiinnostuneille kuin myös vaikka Robertsin muuta tuotantoa lukeneille, miksei kaikille. Minun olikin matkalla pakko aloittaa samantien jo toinen osa "Maineikas kuollessaan", josta kirjoittelen tännekin vielä myöhemmin.

arvosana: 5 / 5
Gummerus 2013 (yhteisnide)
sivut: 391
alkuteos: Naked in Death, 1995
mistä: omasta hyllystä

CHARLAINE HARRIS: Sydänverellä

Vihdoin ja viimein nappasin kirjastosta mukaani tämän Sookie Stackhouse-sarjan päätösosan. Ja kyllä tämän sarjan loppua tulikin jo odoteltua.

Sookielle on käynyt viime aikoina kaikenlaista; hänestä on tullut Merlotte'sin toinen osakas, vaikutusvaltaisen vampyyrin vaimo ja lisäksi hän on noussut yhteisönsä hylkiöstä keskipisteeksi. Hän on selvinnyt niin räjähdyksistä kuin myös murhayrityksistäkin. Hän on joutunut kestämään petoksia ja sydänsuruja, mutta selvinnyt niistä.

Silti hänen edessään on vielä lisää mieshuolia, juonitteluja ja hyytäviä seikkailuja. Paholaisen liikkuessa New Orleansissa saadaan tietää kuka elää, kuka kuolee ja voittaako rakkaus kuoleman.

Fiilikset sarjan loputtua olivat aika laimeat, eli "tässäkö tämä nyt oli?" Loppua kohti sarja muuttui niin sekavaksi ja siitä katosi ensimmäisissä kirjoissa ollut hohto, että olen vain tyytyväinen, ettei tarvitse lukea vielä yhtä Stackhouse-romaania.

Sarjaa olisi hyvin voinut tiivistää, sillä kirjoissa oli hirvesti jaarittelua. Tämä viimeinenkin toki oli ihan mukava luettava, mutta ei tarjonnut enää mitään uutta. Loppukin oli aika mitäänsanomaton, olisi ollut kiva jos kirjailija olisi yrittänyt vähän enemmän.

arvosana: 3 / 5
Gummerus 2014
sivut: 366
alkuteos: Dead Ever After, 2013
mistä: kirjastosta

CHARLAINE HARRIS: Veri kielellä

Onhan nämä Sookie Stackhouse-kirjat pakko lukea sitä mukaa kun niitä ilmestyy, vaikkei enää ole samanlaista hinkua lukea kirjaa saman tien kuin joskus aiemmin.

Sookie näkee Ericin juomassa toisesta, nuoremmasta naisesta ja vain hetken jälkeen nainen löytyy tapettuna ja Sookie saa käsiinsä uuden murhatapauksen.

Tapauksen selvittäminen osuu kuitenkin pahimpaan mahdolliseen hetkeen, sillä Sookie vedetään myös hänen keijusukulaistensa huoliin mukaan. Sookie saa uuden vihollisen ja lisäksi hänet jälleen vedetään mukaan vampyyrien valtapelin keskiöön.

Kirjan lukemisesta on jo jonkin verran aikaa ja pakko kyllä myöntää, että en juuri muista kirjan tapahtumia, pääpiirteitä enimmäkseen. Joka tapauksessa tämä oli jälleen yksi tyypillinen Sookie-kirja, mutta viihdyin sen parissa kuitenkin hyvin - ei sitä olisi voinut jättää lukemattakaan.

Totta kai viimeinenkin osa pitää jossain vaiheessa lukea. Ja toivottavasti näitä ei tule enempää, sillä ihan mukava saada sarja päätökseen kaiken paikoillaan junnaamisen jälkeen - tämänkin sarjan olisi ihan hyvin voinut tiivistää.

arvosana: 3½ / 5
Gummerus 2013
sivut: 368
alkuteos: Deadlocked, 2012
mistä: kirjastosta

LISA R. JONES: Ihosi alla

Fifty Shadesit olenkin lukenut ja myös arvostellut ne täällä blogissani, mutta päätinpä nyt tarttua tähän saman genren toiseen kirjaan. Näitä tämän tyyppisiä kirjojahan alkoi ilmestyä Fifty Shadesien jälkeen vaikka millä mitalla.

Sara saa käsiinsä Rebeccan päiväkirjat, joiden eroottinen ja pahaenteinen sisältö sekä kiehtoo että järkyttää häntä. Rebecca on kadonnut ja Sara saa päähänsä yrittää etsiä tämän.

Selvittäessään Rebeccan kohtaloa Sara päätyy töihin taidegalleriaan Rebeccan tilalle ja huomaa pian alkaneensa elää samanlaista elämää kuin päiväkirjojen Rebecca. Vastassaan hänellä on kaksi vaarallisen puoleensavetävää miestä: gallerian dominoiva johtaja Mark ja salaperäinen taiteilija Chris.

Minun on pakko myöntää, että tämä kirja oli tylsä. Ei edes sen vertaa viihdyttävä kuin Fifty Shadesit alkuunsa - tässä ei ollut mitään uutta. Mielestäni tarina junnasi paikoillaan, eikä Rebeccaan mielestäni keskitytty tarpeeksi. Hänen omituinen katoamisensa toi sentään vähän jännitystä kirjaan.

Pakko kyllä ihmetellä sitä, että miten näin huonossa kirjassa voi olla niin hyvä ja koukuttava loppu, se on ärsyttävää. Saa nähdä luenko jossain vaiheessa seuraavan osan, sillä tämä osa loppui aivan liian jännittävään kohtaan.

arvosana: 2 / 5
Gummerus 2013
sivut : 395
alkuteos: If I Were You, 2012
mistä: kirjastosta

CHARLAINE HARRIS: Veren muisti

Nyt on sitten tullut luettua jo yhdestoista osa tätä kyseistä sarjaa ja suoraan sanottuna alkaisin toivomaan loppua, vaikka sarjan parissa olen suhtkoht hyvin viihtynytkin.

Merlotte's-baariin tehdään palopommi isku. Koska nykyään baarin omistajan Samin tiedetään olevan kaksiluontoinen, epäilyt kohdistuvat heti muodonmuuttajavastaiseen väestöön. Sookiella on kuitenkin omat epäilyksensä, mutta hänen rakastajansa Ericin juonittelut meinaavat viedä hänen huomionsa aivan toisaalle.

Kun sekä työ- että rakkauselämä ovat uhattuina, Sookie ei tyydy sivustakatsojan rooliin. Taas Sookie joutuu tilanteeseen, joka on sekä uhkaava että kuolettava.

Alkaa pikkuhiljaa ärsyttää se kuinka Sookieta koko ajan yritetään saada hengiltä ja myöskin se, kuinka isolle jalustalle hänet nostetaan. Häntä pidetään niin mielettömän tärkeänä vampyyrien ja muodonmuuttajien rinnalla, mutta onhan kyseessä päähenkilö. Vähän vähempikin kuitenkin riittäisi.

Siinä mielessä odottelisin jo innolla, että saisin käteeni päätösosan. Olen hyvin viihtynyt näiden kirjojen parissa, mutta mielestäni sarjaa pitkitetään ihan turhaan, sillä tässäkin osassa samat asiat toistuivat ja turhaa jaarittelua oli ihan riittämiin.

KERSTIN GIER: Safiirinsini

Safiirinsini on toinen osa Rakkaus ei katso aikaa-trilogiasta ja jo ensimmäisen Rubiininpuna nimisen kirjan kohdalla harmittelin lapsellista kantta, joka ei mielestäni istu sarjaan kovin hyvin. Onneksi sisältö ei ole kuitenkaan samaa maata.

16-vuotiaan Gwendolynin elämä on ollut yhtä vuoristorataa sen jälkeen, kun hänestä tuli perheensä aikamatkaaja. Hän elää niin nykyajassa kuin menneisyydessä ja lisäksi hänellä ja Gideonilla riittää ongelmia - pitäisi pelastaa maailma ja lisäksi oppia tanssimaan vielä menuettia.

Kaiken lisäksi Gideon alkaa käyttäytyä arvoituksellisesti. Gwendolyn ei ole enää varma, mistä kaikessa on kyse, mutta hän aikoo ottaa siitä selvää.

Tykästyin tähän jopa ehkä enemmän kuin ensimmäiseen osaan. Ensin oli vähän muistelemista, että kuka hahmo oli kukin ja miten he tarinaan liittyivät, mutta aika nopeasti tarinaan pääsi taas sisään.

Suurin plussa kirjassa oli hyvät hahmot. Mielestäni luonteenpiirteitä oli hyvin korostettu ja erityisesti Gwendolyn oli erinomainen päähenkilö. Ei tämä kirja nyt mihinkään top10-listalle noussut, mutta oli silti erittäin symppis ja viihdyttävä nuortenkirja.

KIERSTEN WHITE: Loputtomasti

Otin tämän kirjan mukaani matkalukemiseksi Nizzaan ja tulihan tämä luettua melkein loppuun asti jo heti lentokoneessa.

Kansainvälisessä paranormaalien hallintovirastossa on uusi johtaja, joka haluaa Evien takaisin päämajaan. Lisäksi Pimeän hovin kuningatar kiduttaa ihmisiä synkässä valtakunnassaan.

Yliluonnolliset olennot ovat sitä mieltä, että vain Evie pystyy pelastamaan heidät mysteeriseltä, hengenvaaralliselta kuolemalta, vaikka Evie haluaisi olla vain tavallinen nuori.

Aika on loppumassa ja kohtalo on Evien käsissä - se siitä normaalista.

Nyt on tämäkin sarja sitten saatu päätökseensä ja kyllähän tämän luki - tykkäsin. Loppua kohti erilaisuuden viehätys alkoi ehkä laantumaan, vaikka pidinkin sarjan tyylistä.

Ehkä eniten minua jäi kaihertamaan loppuratkaisu, joka taitaa latistaa sarjaa nyt kokonaisuudessaan minun silmissäni. Olisin kaivannut ehkä vähän jotain repäisevämpää, nyt jäi vähän sellainen "sinne meni"-fiilis, vaikka aika hankala sitä on selittää.

Tämä oli sellaista kevyttä, vähän erilaisempaa luettavaa fantasian ystäville, eli kannattaa lukea jos fantasia miellyttää.

CHARLAINE HARRIS: Samaa verta

Ollut aika kiireinen kevät, mutta nyt hain kirjastosta muutaman uutuuden, joita oli pakko päästä lukemaan - ensimmäisenä tämä Sookie Stackhouse-sarjan uusin osa.

Sookie on keijusodan jäljiltä loukkaantunut ja vihainen ja elämän ainoa valopilkku on suhde viikinkivampyyri Ericiin. Suhteen takia Eric joutuu kuitenkin vampyyrikuninkaan silmätikuksi.

Sookien serkku Claude muuttaa hänen luokseen, mutta myös eräs toinen keiju on jäänyt ihmisten maailmaan ja on vihainen Sookielle. Lisäksi muodonmuuttajien ulostulon arvaamattomat poliittiset seuraukset alkavat näkyä.

Tuntui vähän siltä, että tässä oli aika paljon kaikkea, muttei lopulta yhtään mitään. Ei tämä kovin erityinen ollut, mutta ei nyt pitkästyttänytkään - kyllähän tämän luki.

Myös Sookie tuntui muuttuneen varsin ärsyttävään suuntaan. No mutta toivottavasti seuraavassa osassa palattaisiin vanhoille urille, eikä turhaan pitkitettäisi asioita.

NORA ROBERTS: Jotain sinistä

Otin tämän Robertsin morsiussarjan viimeisen osan matkalukemiseksi lappiin. Siitä onkin aikaa, kun luin kolmannen osan, mutta ei sillä ole niin väliä, kun on tämmöinen kevyt hömppä kyseessä.

Lapsuudenystävät Mackensie, Emmaline, Laurel ja Parker pyörittävät menestyvää hääpalveluyritystä. Parker Brown on ainoa heistä, joka ei vielä ole löytänyt sulhoaan itselleen, sillä hän vaikuttaa olevan kiinnostuneempi BlackBerrystään.

Parkerin tielle ajaa kuitenkin moottoripyörällään Malcolm Kavanaugh, joka ei täytä kriteerejä Parkerin unelmien aviomiehestä, mutta silti heidän välillään alkaa kipinöidä.

En nyt erityisemmin tästä kirjasta pitänyt. Joko olen vähän kyllästynyt Robertsiin, tai sitten Malcolmista ja Parkerista saatiin lukea vähän liikaakin aikaisemmissa osissa.

Mutta tämä oli juuri sellaista kevyttä aivot narikkaan lukemista, joka sopi hyvin matkalle. Ja tulipahan luettua sarja loppuun, kyseessä oli taas perinteistä Nora Robertsia - jotkut tykkää, jotkut ei.