JANET EVANOVICH: Neljäs kerta toden sanoo

Tämän pokkarin ostin joskus Helsingin kirjamessuilta jostain useamman pokkarin tarjouksesta. En ollut koskaan kuullutkaan tällaisesta dekkari/chick lit-sarjasta, mutta takakannen perusteella kirja vaikutti ihan mukavalta hömppälukemiselta, joten se tarttui mukaan.

Kasarimuotiin jämähtänyt New Jerseyn ylpeys Stephanie Plum iskee jälleen - yleensä kuitenkin ohi. Tällä erää palkkionmetsästäjä Plum jahtaa autovarkaudesta syytettyä tarjoilijaa. Hän saattaisi jopa onnistua tehtävässään, ovathan hänen apunaan 73-vuotias isoäiti Mazur, transvestiittirokkari Sally Sweet ja aina-niin-ihana Joe Morelli.

Tapaus alkaa kuitenkin kerätä ympärilleen murhia, tuhopolttoja ja tuttuja vihollisia, jotka saavat Stephanien pistämään korkoihinsa vauhtia. Lisäksi Stephanie on koditon ja rahaton ja joutuu muuttamaan hamsterinsa kanssa Joe Morellin nurkkiin.

Neljäs kerta toden sanoo oli oikeastaan tosi mukavaa hömppäluettavaa helteiseen kesäpäivään. Actionia riitti alusta loppuun, mutta parasta antia tässä kirjassa olivat sen hahmot - pakko sanoa että pidin jokaisesta. Evanovich oli luonut liudan erilaisia ja yliammuttuja hahmoja.

Ehkä vähän häiritsi, että aloitin lukemisen neljännestä osasta. Jossain vaiheessa voisi tutustua muihinkin osiin, kun kaipaa kevyttä aivot narikkaan lukemista, sillä tämä kirja oli oikeasti niin höhlä, että se oli jo hauskakin. Enkä ollut aiemmin lukenutkaan dekkaria, johon oli yhdistetty chick lit näin vahvasti - tai chick litiä, johon oli yhdistetty murhat ja rikosten ratkominen

arvosana: 3 ½ / 5
WSOY 2010
sivut: 339
alkuteos: Four to Score, 1998
mistä: omasta hyllystä

Blogistanian elokuun lukumaraton

Nyt minäkin vihdoin tein sen, eli ilmoittauduin mukaan lukumaratoniin! Tuleva lukumaraton on minulle ensimmäinen, koska aikaisemmat maratonit ovat sattuneet niin huonoille päiville - into lähteä mukaan maratoonaamaan on kuitenkin ollut suuri. Nytkin on vähän niin ja näin kuinka saan pätkäistyä 24 tuntia luku-urakalle, mutta yritetään.

Blogistanian elokuun lukumaraton järjestetään siis 15.8. ja maratonia emännöi Oksan hyllyltä-blogin MarikaOksa. Vielä on vähän aikaa liittyä meidän muiden maratoonaajien joukkoon.

 

Vielä en ole edes valinnut kirjoja maratonille, mutta koska omasta hyllystä löytyy vielä sen verran kirjoja, joita en ole lukenut, niin eiköhän sieltä löydy hyvin valinnanvaraa.

Esittelen kirjat sitten maratonpäivänä ennen luku-urakkaa ja samaan postaukseen aion päivitellä kuulumisia maratonilta.

 

Vielä ennen maratonia olisi tarkoitus julkaista postaus yhdestä kirjasta, mutta viimeistään maratonpäivänä palailen blogin pariin, eli siis kolmen päivän päästä - sitä odotellessa!

Kolmen kirjan haaste

Kolmen kirjan haaste on varmasti tullut jo tutuksi monille eri kirjablogeista ja nyt haaste saavutti myös minut - kiitos Kirjakaapissa-blogin Wilma Caterinalle!

Haasteen ideahan on listata kolme blogiaikoina luettua kirjaa, jotka haluaisi lukea uudestaan.
Minä luen harvemmin kirjoja uudestaan muutamia poikkeuksia lukuunottamatta ja silloinkin lukukertojen väli on ollut useampia vuosia. Ainoa kirja, jonka olen blogiaikanani lukenut kahteen kertaan on Beth Reviksen Across the Universe - Matka alkaa, joka oli ensimmäinen bloggaamani kirja. Harmikseni en kirjoittanut siitä kuitenkaan uutta arvostelua, vaikka tarkoitus oli.
Siirryn nyt tätä postausta kirjoittaessani kahlaamaan Mustemaailmaani läpi - eiköhän sieltä ne kolme kirjaa löydy, jotka voisin lukeakin uudestaan.

Koko blogin kahlattuani löysin sieltä ne kolme kirjaa, jotka voisinkin lukea uudestaan:

D.L. King (toim.): Suloisin suudelma

Tämä tulee todennäköisimmin luettua uudestaan, koska a) kirja löytyy omasta hyllystä ja  b) novellit toimivat hyvänä välipalana. En erityisemmin ihastunut tähän antologiaan sen luettuani ja vampyyrit alkoivat siinä vaiheessa olla muutenkin jo aika kuluneita. Nyt voisi tällekin antaa uuden mahdollisuuden.

"Muutaman novellin ajan kirjasta oli vielä sellainen ok-fiilis, -''- Mikään novelleista ei jäänyt erityisemmin mieleen, loppupäästä ehkä Kristina Wrightin 'Viiltäjä', mutta syynä saattoi toki olla sekin, että kyseinen novelli oli kokoelman toiseksi viimeinen." 31.10.2012




Abigail Gibbs: Illallinen vampyyrin kanssa

Pakko jatkaa vampyyriteemalla. Tällaista kevyttä hömppää luen mieluusti uudestaan. Ehkä minulle on taas pieni vampyyrikuumekin nousemassa.
Tästäkään kirjasta ei ekalla kerralla jäänyt minulle niin hyviä fiiliksiä juuri sen takia, että olin niin umpikyllästynyt vampyyreihin.

"Alkaa pikkuhiljaa tuntua siltä, että olen saanut jo yliannostuksen vampyyreista. Silti tämä kirja jaksoi temmata mukaansa ja kiinnostaa. Nuori kirjailija oli mahduttanut teokseen vaikka kuinka paljon erityyppisiä ja mielenkiintoisia hahmoja ja kirja eteni mukavan joutuisasti." 31.7.2013




David Safier: Huono karma

Viimeiseksi oli pakko valita Huono karma, koska hauskempaa kirjaa saa hakea! Safieria olen muutenkin halunnut lukea lisää, niin voisihan sitä aloittaa vaikka tästä ja virkistää muistia, sillä tämä on kuitenkin tullut luettua jo useampi vuosi sitten.

"Tämä kirja oli oikeasti todella viihdyttävä ja hyvää vaihtelua normaaliin lukemiseeni. Tarina tempaisi mukaansa heti ensimmäisiltä sivuilta, eikä vauhti hyytynyt loppua kohti. - - Jos et ole vielä lukenut Huonoa karmaa, niin suosittelen ehdottomasti." 1.6.2012





Ja haasteen heitän vielä lopuksi seuraaville:
Katinka / Katinkan kirjasto
sinidean / Kirjaretket
Kirsi / Cats, books & me

STEPHENIE MEYER: Houkutus

Kaipasin mökille jotain rentoa lukemista, joten päätin ottaa hyllystäni mukaan moneen otteeseen lukemani Houkutuksen. Tämä pokkari onkin ehdottomasti kulunein kaikista omistamistani pokkareista, kannet ovat taittuneet, kulmat kuluneet ja sivut hiirenkorvilla.

Isabella muuttaa isänsä luo sateiseen pikkukaupunkiin ja on valmistautunut elämänsä tylsimpään käänteeseen, kunnes tapaa kiehtovan Edwardin - yliluonnollisen komean, älykkään ja arvoituksellisen pojan. Edward kuitenkin välttelee Bellaa parhaansa mukaan, kunnes salaisuus selviää: Edward on vampyyri, joka kieltäytyy ihmisverestä.

Vaaroja uhmaten pari rakastuu, mutta perinteisessä mielessä he eivät voi toisiaan saada. Edwardista tulee Bellan suojelusenkeli, mutta vaara hiipii heidän kintereilleen suhteen ulkopuolelta.

Olen edelleen sitä mieltä, että kaikille romantiikannälkäisille tytöille ja nuorille naisille Houkutus on must read - kirja, vaikka mielipiteitä tästäkin riittää laidasta laitaan. Itse tykästyin kirjaan melkein heti sen ilmestyttyä (eli melkein kymmenen vuotta sitten - huhhuh!) ja vaikka sen hehku on jo himmentynytkin (mielestäni pääasiassa huonojen leffojen myötä), niin mukiinmenevää luettavaa se oli edelleen.

Samanlaisia sydämentykytyksiä kirja ei aiheuttanut kuin teinivuosinani. Nyt Bellan ja Edwardin äkkirakastuminen tuntui jopa vähän tönköltä, vaikka joskus se sai perhoset vatsaan. Yllättävän hyvin Houkutus silti imaisi mukaansa, vaikka tämä oli ties kuinka mones kerta kun kirjan luin. Muita osia en ole lukenut kuin kahdesti ja tuskinpa nytkään jatkan niiden pariin.

arvosana: 3 ½ / 5
Loisto 2009
sivut: 503
alkuteos: Twilight, 2005
mistä: omasta hyllystä

Esittelyssä meidän kirjahylly

Muutin vuosi sitten poikaystäväni kanssa yhteen hänen yksiöönsä ja meillä on yksi Ikean vanha kirjahylly, josta vain muutama hylly on varattu kirjoille ja muut kaikelle mahdolliselle roinalle. Sen takia en julkaisekaan blogissa kokonaiskuvaa hyllystä, koska muut kuin kirjoille varatut hyllyt ovat niin sotkuiset.
Seuraavaan asuntoon olisi kiva hommata kunnon hylly tai edes saada tämän hyllyn romppeita muualle, niin että hyllyyn mahtuisi enemmän kirjoja.

Ensimmäisenä on vuorossa minun osuuteni tämän talouden kirjoista (vasen ja alempi kuva) ja yllättäen kirjoja onkin laidasta laitaan, vaikka pääasiassa luen vain fantasiaa. Ehkä juuri siksi Sofi Oksasen Puhdistuskin on ollut lukematta hyllyssäni jo 6 vuotta - noloa (kyllä minä sen kohta luen).

Eihän tuossa kovin montaa kirjaa ole ja reilu puolet kirjoistani onkin säilössä vanhempieni luona, koska tänne kämppään ne eivät mahdu. Jouduin muuttaessani valitsemaan mitä kirjoja otan mukaan ja otin kaikki lukemattomat ja sellaiset jotka tulisin lukemaan uudestaan lähiaikoina + Liikkuvan linnan, koska se on aivan ihana.
Nopean laskutoimituksen jälkeen tuossa on 18 luettua ja 9 lukematonta kirjaa - hyvä tavoite olisikin lukea nuo lukemattomat vielä tänä vuonna.

Moniin muihin kirjabloggareihin verrattuna kirjamääräni on silti ihan minimaalinen, enkä olekaan mikään kirjahamsteri. Lainaan mieluusti lukemiseni kirjastosta.

Miehen hylly onkin vähän yksitoikkoisempi, sillä kuten alemmasta kuvasta huomaa, niin se on täynnä Remestä. 

Miehen lempikirjat hyllystä ovat kuitenkin Väinö Linnan Tuntematon sotilas ja Max Brooksin World War Z. World War Z:aa hän on minullekin suositellut, mutta vielä olen pystynyt välttämään sen lukemisen. Jonkun Remeksen olen harkinnut lukevani jossain vaiheessa, koska en ole ikinä lukenut ainuttakaan Remeksen dekkaria - miehen hyllyltä löytyykin sitten ihan reilusti valinnanvaraa.

Hyllyistä voikin päätellä, että kirjamakumme on aika erilainen, vaikka kummankin lempigenre on fantasia - aika erityyppinen fantasia vain.

Jan Salmisen Äidinmaa oli kuitenkin sellainen, jonka me kummatkin halusimme lukea. Kaikki Potterit olemme myös kumpikin lukeneet, mutta muita ei taida ollakaan.

Tässä oli siis meidän kirjahyllymme esittely. Muiden kirjabloggareiden blogeista olen lukenut esittelyjä heidän kirjahyllyistään ja päätin nyt toteuttaa tämän myös itse, sillä tämän tyyppisiä postauksia ei ole Mustemaailmassani ennen nähty.
Ehkä tulevaisuudessa blogiin tulisi lisääkin kirjoihin liittyviä esittely- ja höpöttelypostauksia. Itse olen ainakin tykännyt lukea muitakin kuin kirja-arvosteluja muiden kirjablogeista.

Millaisia kirjahyllyjä teillä lukijoilla on?

JAN SALMINEN: Äidinmaa

Kun poikaystäväni haki tämän itselleen juhannuslukemiseksi, niin en millään olisi jaksanut odottaa omaa lukuvuoroani. Vähän kyllä ihmetytti miten tällainen teos on voinut mennä minulta huti, sillä niin mielenkiintoiselta kirja vaikutti takakansitekstin perusteella - pointsit miehelle että löysi tämän.

Jos naiset olisivat vallassa, olisiko maailma parempi paikka?
Benjamin on ikääntynyt työläinen, joka hoitaa Sofian ja Nean kotityöt. Mukana seuraa Anna-Liisa, myötätuntoinen vartija, joka käyttää säästeliäästi sähköpiiskaansa. Benjaminin osa on tosin vain totella ja hävetä.

Benjamin muistaa vielä jotakin entisestä elämästä: Pojat sekä perheet, jossa oli äiti ja isä. Sitten astuivat voimaan uudet lait, äidit ja isät katosivat, tilalle tulivat heimot ja kasvattilapset.

Kaatopaikalta löytyy koiraan ruumis, jonka sisäelimet on kaavittu pois. Naisiakin alkaa kadota. Huhutaan, että asialla olisi kapinoiva koiras. Koko kaupunki on varuillaan.
Mitä on tapahtunut maassa, joka joskus oli Suomi? Mitä siellä tapahtuu nyt?

Ehdottomasti ainakin mielenkiintoisin teos, jonka olen vähään aikaan lukenut. Salminen oli luonut kirjassaan Suomeen melkoisen dystopian, jossa miesten tai kirjassa koiraiden ihmisarvo oli tippunut nollaan. Oli myös hyvä että välillä kirjassa tuli pieniä paloja ilmi siitä, miten näin oli päässyt käymään.
Teemana tasa-arvo tai sen puuttuminen tuli hyvin vahvasti esille, sillä eriarvoisuutta oli naisten ja miesten lisäksi heimoilla/pariskunnilla ja homoilla/heteroilla.

Olisin kuitenkin kaivannut kirjaan vielä enemmän toimintaa - nyt mentiin minun makuuni vähän liikaa pohdinnan puolelle. Joka tapauksessa kirja oli sellainen, että voin sitä mielihyvin suositella.

arvosana: 3 ½ / 5
Tammi 2012
sivut: 392
mistä: kirjastosta

Mustemaailmani puolivuotiskatsaus

Puoli vuotta, 30 blogipäivitystä, 22 luettua kirjaa, 8452 luettua sivua...

Nyt kuluneen puolen vuoden aikana ylitin koko edellisvuoden blogipäivitysten määrän -jes!- ja kohta ylittyy varmasti myös luettujen kirjojen määrä - 7 kirjan päässä tavoitteesta.
Näyttää siis vahvasti siltä, että tämä blogivuosi on parempi kuin edellinen, mihin olen erittäin tyytyväinen.

Lukuinto on palaillut ja kirjastossa on tullut vierailtua useammin. Lisäksi olen jonkin verran enemmän lukenut kirjoja myös omasta hyllystä, jonne olikin kertynyt aika monta lukematonta kirjaa (ja niitähän riittää edelleen). Viime viikolla ollut Blogistanian lukumaratonkin houkutteli, mutta työharjoittelun ja muiden kiireiden takia jouduin jättämään sen väliin - ehkä sitten ensi kerralla. 

Toivottavasti tuleva puolivuotinen jatkuu samoissa merkeissä ja yhtä nousujohteisesti. Omassa hyllyssäni lukemista odottaa mm. sellaisia teoksia kuin Sofi Oksasen Puhdistus ja J.K. Rowlingin Paikka Vapaana. Tulevista kirjoista taas kiinnostaa mm. Elena Madyn Vaihdokas ja Elina Rouhiaisen Vainuttu.

Viime viikolla sain myös vihdoin aikaiseksi Blogin takana sivun, jossa kerron hieman itsestäni ja bloggaamisesta (ja joka on ollut to do-listalla jo ikuisuuden). Löydät sen tuolta yläpalkista Etusivun ja Kirjallisuusdiplomi 2010-2013 välistä.

Ei muuta kuin ihanaa kesänjatkoa ja lukuintoa!

KERSTIN GIER: Smaragdinvihreä

Tämän "Rakkaus ei katso aikaa"-trilogian aikaisemmat osat olivat mielestäni vain ihan ok - syy miksi tämä ei tullut lukulistalle aiemmin. Bongasin tämän Smaragdinvihreän jo joskus aikaisemmin kirjastosta, mutta silloin ei ollut yhtään fiiliksiä tarttua tähän viimeiseen osaan.

Aikakaudesta toiseen seikkaillut Gwendolyn on aivan maassa. Oliko Gideonin rakkaudentunnustus lainkaan todellinen?
Särkynyttä sydäntä ei ole kuitenkaan aikaa jäädä parantelemaan, sillä sukunsa aikamatkaajageeniä kantavalla Gwenillä on pian aivan uusia huolia. Hänen pitäisi toteuttaa tehtävänsä aikamatkaajana, kun vain tietäisi mikä se on.

Saint-Germainin kreivin menneisyydessä punoma verkko kiristyy ovelasti huomattavan paljon myöhemmin, ja niinpä Gwenin ja Gideonin on selvitettävä salaisuus ja syöksyttävä seikkailuihin halki aikojen, olipa rakkaudessa ryppyjä tai ei.

Tämän lukeminen tuntui kyllä aikaimoiselta pakkopullalta (varsinkin kun poikaystäväni luki vieressä paljon mielenkiintoisempaa kirjaa). Tuntui, ettei kirjassa tapahtunut oikein mitään mielenkiintoista ja että koko sarjan idea olisi ihan lässähtänyt. Vaikka pidinkin edellisiä osia ihan hyvinä (tosin muistikuvat niistä ovat heikohkot) niin tämä ei iskenyt.

Erityisesti päähenkilöt Gwendolyn ja Gideon alkoivat ottaa päähän, ja esimerkiksi heidän suhteensa tuntui niin tekaistulta ja epäaidolta. Toisaalta Charlotte oli kaikessa ärsyttävyydessään taas ihan kiva hamo ja Xemerius oli omaa luokkaansa - pieni demoni pelasti tämän osan tai sen mitä oli pelastettavissa.

arvosana: 1 ½ / 5
Gummerus 2014
sivut: 480
alkuteos: Smaragdgrün, 2010
mistä: kirjastosta

J.R. WARD: Kuningas

Pitkästä aikaa tuli taas palattua Black Dagger Brotherhoodin pariin jo 12. osan merkeissä. Vaikka mielenkiinto sarjaa kohtaan on pikkuhiljaa laskenut, niin olipa kiva että tässä palattiin seuraamaan enemmän Bethiä ja Wrathia.

Kun yön varjot laskeutuvat New Yorkin Caldwellissa, alkaa kuolettava ajojahti vampyyrien ja heidän metsästäjiensä välillä. Vampyyrirodulla on puolustajanaan kuuden vampyyrisoturin salainen veljesjoukkio.

Wrath, joka on vuosisatojen ajan yrittänyt vältellä kuninkuutta, ottaa vihdoin vastuun harteilleen. Mutta kruunu on raskas kantaa. Beth Randall luuli tietävänsä mitä oli tekemässä, kun hän pariutui planeetan puhdasrotuisimman vampyyrin kanssa. Beth on päättänyt haluta lapsen, mutta ei ole lainkaan valmistautunut Wrathin mielipiteeseen asiasta.

Tätä kirjaa en malttanut laskea käsistäni. Vaikka sarja ei innosta enää yhtä paljon kuin ennen, niin nyt tuntui että vanha into näitten lukemiseen palasi.

Parasta tässä tosiaan oli, että Bethiin ja Wrathiin keskityttiin enemmän. Vaikka he eivät suosikkihahmoihini kuulu, niin yllätyin positiivisesti. Varmaan jossain vaiheessa on pakko palata ihan ensimmäisen osan pariin, joka myöskin oli pyhitetty Bethille ja Wrathille - sen lukemisesta onkin jo aikaa.

Muutaman hahmon kohdalla olin ihan kysymysmerkkinä, että kukas tämäkin nyt oli, esimerkiksi Assailin ja Solan tapauksessa. He eivät olleet jääneet erityisemmin mieleen, ja jouduinkin lunttaamaan edellisen osan arvostelusta, mitä mieltä olin heistä silloin. Vaikka silloin kiinnostuin heidän tarinastaan, niin tästä osasta heidät olisi hyvin voinut tiputtaa pois.

arvosana: 4 ½ / 5
Basam Books 2014
sivut: 600
alkuteos: The King, 2014
mistä: kirjastosta

VERONICA ROSSI: Yhä sininen taivas

Luin jossain vaiheessa tämän trilogian kaksi aikaisempaa osaa, mutten ollut kuitenkaan sarjasta niin kiinnostunut, että olisin rynnännyt kirjastoon hakemaan tätä kolmatta. Sain nyt vihdoinkin luettua tämän sen pudottua monta kertaa lukulistalla alemmas pois kiinnostavampien kirjojen tieltä.

Kuumeinen kilpajuoksu kohti merentakaista turvapaikkaa pois eetterimyrskyjen alta on alkanut. Perryä tuleva mittelö ei pelota, mutta heimon uusille tulokkaille ulkomaailma on arvaamattomia vaaroja täynnä. Ja onko eetterimuurien murtaminen edes mahdollista ilman kaapatun Cinderin poikkeuksellisia kykyjä?

Perry ja Aria kokoavat voimansa mahdottomalta tuntuvaan pelastustehtävään: löytävätkö he ystävänsä ja onko myyttinen paratiisi sittenkin pelkkää legendaa?

Mielipiteeni koko trilogiasta: Ihan jees. Muistanko trilogiasta mitään enää puolen vuoden päästä? Ehkä en.
Luin tämän viimeisen osan viikko sitten ja jo nyt muistikuvat kirjasta ovat vähän hatarat. Samaa valittelin toisenkin osan kohdalla - ensimmäisestä osasta ei ollut jäänyt oikein mitään mieleen.

Tämä viimeinen osa ja muutkin osat olivat kuitenkin oikein mukavaa luettavaa, vaikka vähän aikaa kestikin päästä kärryille kuka on kuka. Juonikin rullasi hyvin, tässä osassa oli kivasti tuotu mukaan enemmän actionia ja tummempia sävyjä, joista pidin ja fiilikset kirjan jälkeen olivatkin oikein hyvät.

Mukava trilogia siis kaiken kaikkiaan, mutta hieman mitäänsanomaton ja jää kyllä joidenkin muiden lukemieni dystopiasarjojen jalkoihin.

arvosana: 3 ½ / 5
WSOY 2014
sivut: 366
alkuteos: Into the Still Blue, 2014
mistä: kirjastosta