Oikeuden tuomio Viivin kuolemaan johtaneesta onnettomuudesta

5.12.2017 tuomittiin Lahtelainen Jari Vilander (s. 1968) törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta ja kuolemantuottamuksesta ehdolliseen vankeusrangaistukseen, jonka koeaika on reilu kaksi vuotta. Lisäksi hän menetti ajokorttinsa neljäksi kuukaudeksi. Vilander tunnusti nähneensä Viivin tulevan, mutta ajoi silti eteen.

Muistokirjoitus

Rakkaamme Viivi joutui maanantaiaamuna 24.7. töihin mennessä moottoripyörällä liikenneonnettomuuteen kun kolmion ja Viiviä vastaantulevan auton takaa tuli täysin yllättäen pakettiauto Viivin eteen. Viivi ei ehtinyt tekemään yhtään mitään. Viivi ei tullut onnettomuuden jälkeen enää tajuihinsa, mutta taisteli monta päivää teho-osastolla rakkaidensa ympäröimänä kunnes nukkui luotamme pois lauantai illalla 29.7.

Suru, kaipuu ja ikävä ovat käsittämättömän suurta.

💗 Viivi Julia Hämäläinen 💗 10.5.1994 - 29.7.2017

Lepää rauhassa Viivi rakkaamme. 💗

Viivin viimeinen matka

Netflix top 3 sarjat ja elokuvat -lista

Ajatus tällaisesta postauksesta on jo jonkin aikaa pyörinyt mielessäni ja nyt sen päätin toteuttaa. Netflix on yleistynyt kovaa vauhtia ja varmaan löytyykin nykyään erittäin monista talouksista. Itsellänikin on ollut Netflix jo suht pitkän aikaa, joten nyt onkin hyvä jakaa kirjapostausten vastapainoksi minun "Netflix top 3 sarjat ja elokuvat" - listani.
Katson pääasiassa Netflixistä erilaisia sarjoja, joten niiden suhteen oli vaikea valita, mitkä nostan listalle. Elokuvien suhteen oli taas päinvastoin - Netflixistä on tullut katsottua paljon hyviä animaatioita, mutta muut leffat ovat pääasiassa olleet vain "ihan jees" tai "no tulipahan nyt katsottua".



Top 3 sarjat:

• Outlander

Outlander kuuluu varmasti monien muidenkin lemppareihin. Itse tutustuin sarjaan vasta vähän aikaa sitten, mutta kauaa jaksojen katsomisessa ei mennyt, sillä pakko oli aina katsoa seuraavakin. Sarjahan kertoo ajan erottamista rakastavaisista ja perustuu Diana Gabaldonin romaaneihin, joista ostinkin jo pari, eli tulen varmasti kertomaan sarjasta myöhemminkin kirjapostauksen muodossa.

• Continuum

Continuum kertoo vuodessa 2077 elävästä poliisista, Kiera Cameronista, joka tempautuu pakenevien terroristien mukana ajassa taaksepäin vuoteen 2012. Kyseinen sarja oli sellainen, että se vain parani kausi kaudelta. Suosittelen ehdottomasti katsomaan, jos scifi ja aikamatkustus yhtään kiinnostaa.

•  Terrace House

Terrace House on japanilainen reality-sarja, jossa kuusi henkilöä muuttaa kämppiksiksi hienoon taloon. Sarjan idea on, ettei siinä ole käsikirjoitusta. Pidän paljon reality-sarjoista ja vaikka Terrace House on suhteellisen hidastempoinen, on se silti ihanan aito ja symppis sarja omalla tavallaan. Lisäksi kulttuurierot tekevät sarjasta mielestäni mielenkiintoisemman. Jaksoissa näytetään kämppisten elämää, sekä kommentoijien mielipiteitä ja pohdintoja asukkaista ja heidän suhteistaan. Kommentoijien pätkät ovat kyllä välillä sellaisia, että ne voi suosiolla kelata yli.

Muita hyviä sarjoja: Black Mirror, Santa Clarita Diet, Orange Is the New Black, Orphan Black, Atelier, Greenleaf

Top 3 elokuvat:

• Inside Out

Yksi parhaimmista animaatioista. Elokuvassa Nuoren Rileyn sisäinen Ilo paimentaa muita tunteita auttamaan tyttöä elämässään ja kasvamaan. Ihanan symppis elokuva, jossa oli hyviä ajatuksia ja huumoria aikuisillekin.

• Poutapilviä ja lihapullakuuroja

Hauska animaatio, jota ensin vähän epäilin, mutta ylitti kuitenkin odotukseni. Elokuvassa keksijä Flint virittää pilvet satamaan maittavaa ruokaa ratkaistakseen maailman nälkäongelman. Hyvä koko perheen animaatio.

• The Intern

Stressaantunut muotiyrittäjä Jules saa yllättävää apua Beniltä, 70-vuotiaalta leskeltä, joka vastaa Julesin ilmoitukseen vanhemman harjoittelijan paikasta. Elokuva oli erittäin sympaattinen, hyvin käsikirjoitettu ja toteutettu, suosittelen kyllä katsomaan.




Kuvat ovat kuvakaappauksia Netflixistä.

JOHN GILLARD: Luovan kirjoittajan työkirja

Luovan kirjoittajan työkirja herätti heti ilmestyttyään mielenkiintoni (kuten varmasti monen muunkin). En ollut aikaisemmin törmännyt vastaavanlaiseen teokseen ja kirjoittamisesta kiinnostuneena halusin päästä tutustumaan kirjaan.

Luovan kirjoittajan työkirja on opas kaikille kirjoittamisesta kiinnostuneille. Se piirtää tiiviin kokonaiskuvan 20 merkittävän kirjailijan urasta, teoksista ja tyylistä, mutta ennen muuta se sisältää lukuisia tehtäviä, joiden avulla kirjailijoiden tekniikoita voi kokeilla itse.
Kirjallisia sormiharjoituksia on esimerkiksi tajunnanvirtaisesta monologista (James Joyce), erillisten kuvien ja metaforien yhdis­tämisestä (Franz Kafka), epäluotettavan kertojan käyttämisestä (Katja Kettu) ja vuoropuhelun rakentamisesta (Douglas Coupland).

Luova kirjoittaja pääsee kokeilemaan kattavasti kirjoittamisen keskeisiä osa­-alueita: henkilöhahmojen, tapahtumapaikkojen ja juonen kehittelyä, puhekielen hyödyntämistä sekä erilaisia kerronnallisia ja kielellisiä tekniikoita. Sormiharjoitusten myötä hahmottuu kirjoittamisen kokonaisvaltaisuus, ja kuuluviin alkaa päästä myös kirjoittajan oma ääni.

Kirjahan on siis alun perin englanninkielinen ja tähän suomalaisversioon on lisättykin kaksi suomalaista kirjailijaa: Katja Kettu ja Anja Snellman. Mielestäni oli ihanaa, että Art House julkaisi tämän työkirjan. Koin harjoitukset hyödyllisiksi ja monipuolisiksi sekä hauskoiksi että myös haastaviksi. Kirjasta sai ammennettua ideoita omiin teksteihin, sekä niiden parantamiseen. Koin itsekin ahaa-elämyksiä ja aionkin hyödyntää kirjan oppeja myös omassa kirjoittamisessani. Työkirja tarjosi kirjoittamiseen sellaisia uusia näkökulmia, joita en ollut aikaisemmin tullut ajatelleeksikaan.

Miinusta työkirjalle kuitenkin siitä, että olisin kaivannut vielä enemmän esimerkkejä ja eri tyylien avaamista - nyt työkirjassa nojattiin vähän liikaa harjoitusten varaan. Suosittelen kuitenkin kaikkia kirjoittamisesta kiinnostuneita tutustumaan tähän työkirjaan.

arvosana: 3 ½ / 5
Art House 2017
sivut: 192
alkuteos: Creative Writer’s Notebook: 20 Great Authors & 70 Writing Exercises, 2015
mistä: arvostelukappale

JOE ABERCROMBIE: Puolikas sotaa

Särkynyt meri -trilogian kaksi ensimmäistä osaa olivat sen verran hyviä, että toki tämä kolmaskin minua kovasti kiinnosti. Tämä trilogia ei ole ollut sellainen, että olisin iskenyt kirjojen kimppuun saman tien ne saatuani, mutta lukemisen aloitettuani vei jokainen kirja mennessään - myös tämä kolmas.

Throvenlannin prinsessa Skara on nähnyt kaiken hänelle tärkeän muuttuvan vereksi ja tomuksi. Ottaakseen paikkansa kuningattarena hänen on löydettävä rohkeutta ja oikeat sanat – sanat, jotka toimivat aseiden tavoin.

Juonikkaan isä Yarvin kokoama liittokunta yhdistää voimansa suurkuningasta vastaan. Osa Yarvin väestä kääntyisi mieluiten valoon sodan julmuuksien ääreltä, kun taas toiset on luotu taistelemaan pimeydessä. Vain puolikas sotaa kuitenkin käydään miekoin. Äiti Sota lyö siipensä kaikkien ylle, eikä yksikään Särkyneen meren asukkaista voi välttää hänen kosketustaan.

Puolikas sotaa oli todella hyvä päätös todella hyvälle trilogialle. Mielestäni kirja (kuten koko sarjakin) oli ehyt kokonaisuus, jossa mukaan astui uusi päähenkilö Skara. Aikaisempien osien vanhat hahmot pysyivät edelleen mukana ja Yarvilla olikin suhteellisen iso rooli tässä osassa, mistä pidin. Skara oli päähahmona mielenkiintoinen, kirjan edetessä kasvava naishahmo. Pidin hänestä kyllä, mutta hän jäi ehkä hitusen etäämmäksi kuin aikaisempien osien voimakkaammat hahmot. Kirjassa oli myös muita kertojahahmoja, joten se saattoi myöskin vaikuttaa asiaan.

Puolikas sotaa kallistui fantasian parista jopa dystopian puolelle, sillä kirjassa oli viittauksia "meidän maailmaamme" ja ihmisiin. Ehkä hieman irrallinen, mutta äärimmäisen mielenkiintoinen lisä tarinaan.

Suosittelen trilogiaa ehdottomasti fantasiasta, scifistä ja dystopiasta pitäville/kiinnostuneille sukupuoleen ja ikään katsomatta.

arvosana: 4 ½ / 5

Jalava 2016

sivut: 519

alkuteos: Half a War, 2015

mistä: arvostelukappale

LAUREN KATE: Langennut

Langennut kiinnosti minua erittäin paljon jo englanninkielisenä, joten totta kai suomennos piti saada käsiini. Iso kiitos WSOY:lle arvostelukappaleesta.

Luce Pricen epäillään sytyttäneen tulipalon, jossa hänen poikaystävänsä kuoli, ja rangaistukseksi hän joutuu tiukan vartioinnin sisäoppilaitokseen, missä kaikki muut oppilaat vaikuttavat sosiopaateilta. Uudessa koulussa Luce kohtaa Danielin, arvoituksellisen, etäällä pysyttelevän pojan, joka vetää tyttöä puoleensa kuin magneetti.

Luce haluaa selvittää Danielin mysteerin hinnalla millä hyvänsä. Totuuden tavoittelu vie hänet osalliseksi sielua ravistelevaan draamaan, eikä mikään ole enää sitä miltä näyttää.

Tämä kirja oli sellainen, että se oli pakko lukea yhdeltä istumalta – juoni oli sen verran koukuttava ja nopeatempoinen. Sinänsä kirjassa ei ollut mitään uutta. Se oli hyvin samanlainen kuin muutkin paranormaalin romantiikan genren kirjat.
Langennut oli kuitenkin niin viihdyttävä ja ”teini”, että se upposi minuun todella hyvin. Oli koulumaailmaa, pahoja poikia, kolmiodraamaa ja vaikka sun mitä, mutta silti kirja muodosti minusta hyvän kokonaisuuden. Pidän kolmiodraamoista ja tässäkin kirjassa se sekä ihastutti että vihastutti, tai paremmin sanottuna ärsytti, mutta olen huomannut saman tapahtuvan useamman saman genren kirjan kohdalla.
Summa summarum – jos pidät paranormaalista romantiikasta kannattaa sinun lukea tämäkin kirja.

arvosana: 4 / 5
WSOY 2017
sivut: 453
mistä: arvostelukappale

ELENA MADY: Varjo

Varjo on Vaihdokkaan jatko-osa ja jatkaa Alex Winterin tarinaa. Ensimmäisessä osassa minut yllätti positiivisesti kotimaisuus ja tarinakin oli sen verran mielenkiintoinen, että halusin lukea myös seuraavan osan.

Vaihdokas Alex on selvinnyt sarjamurhaajan kynsistä naapurin hakkerikomistuksen syliin - elämän pitäisi olla mallillaan. Hän saa kuitenkin kokea keinonahoissaan, että mikään ei ole niin kuin toivoisi. Hänen henkeään uhataan, ja jokainen askel kohti omaa identiteettiä tuntuu painajaisen tavoin johtavankin kauemmaksi siitä. Kukaan ei myöskään tunnu haluavan ottaa käyttöön Alexin perimän yhtiön teknologiaa, joka olisi askel eroon fossiilisista polttoaineista.

Kintereillä lymyävä pahuus uhkaa jokaista, jota Alex rakastaa. Onko jäljellä muuta vaihtoehtoa kuin jättää kaikki taakseen?

Pakko aluksi hehkuttaa tämän kirjan kantta. Mielestäni tämä on todella upea!

Lukemisesta minulla on jo hetki ja totta puhuen olen aika hyvin unohtanut kirjan tapahtumia. Luin kirjan kuitenkin melkein yhdeltä istumalta, joten ei se mitään huonoakaan luettavaa ollut. Juoni eteni mukavasti ja kuten ensimmäisenkin osan kohdalla, tässäkin osassa pidin siitä kuinka paljon erilaisia aiheita ja tyylejä kirjassa oli. On yhteiskuntakriittisyyttä, dekkarin piirteitä ja toisaalta taas aiheita nuorten parisuhteesta ja sen ongelmista.

Kirja olisi kaivannut ehkä hieman enemmän draamaa ja dramaattisuutta, nyt se vähän lässähti vaikka ihan hyvä olikin.

Joka tapauksessa tämä The Body Jumper-sarja on sellainen, että pakkohan se viimeinenkin osa on lukea, kun se ilmestyy.

arvosana: 3 / 5

WSOY 2016

sivut: 265

mistä: arvostelukappale

JOE ABERCROMBIE: Halki puolen maailman

Särkynyt meri -trilogian ensimmäinen osa Vain puoliksi kuningas oli ihan 5/5 ja ylitti odotukseni, joten totta kai luin enemmän kuin mielelläni myös tämän toisen osan. 

Thorn on päättänyt seurata kuolleen isänsä jalanjälkiä ja tulla soturiksi – huolimatta siitä, että hän on tyttö. Mutta kun Thorn vahingossa surmaa pojan harjoituskentällä, hänet vangitaan ja tuomitaan kuolemaan.
Kohtalo kuitenkin punoo Thornin osaksi viekkaan isä Yarvin juonia. Yarvin joukoissa hänen on kuljettava halki puolen maailman löytääkseen liittolaisia taisteluun kostonhimoista suurkuningasta vastaan.
Thornin rinnalla vaarallisella retkellä on epäonnistunut soturikokelas Brand, joka ei tahdo tappaa. Miksei Brandia huolittu kuninkaan sotaretkelle, ja mitkä teot ovat hyviä ja mitkä pahoja suurmiesten ja -naisten juonien myllerryksessä?

Vaikka edellinen osa oli todella hyvä, lähti tämän lukeminen vähän kangerrellen liikkeelle. Yarvi oli siirtynyt päähahmosta vähän pienempään rooliin, joka ei ollutkaan niin huono juttu, sillä Thorn oli käsittämättömän hyvä hahmo. Hän oli voimakas naishahmo, joka kasvoi kirjan mittaan ja josta luki enemmän kuin mielellään. Thornin lisäksi tarinaa kerrottiin Brandin näkökulmasta, eikä hänkään ollut yhtään hullumpi hahmo - mielestäni kumpikin näkökulma toimi todella hyvin.

Luettuani kirjaa vähän pidemmälle, se kuitenkin tempaisi minut mukaansa. Ei voi muuta sanoa kuin että Abercrombie on loistava kirjoittava ja suomennos todella onnistunut. Halki puolen maailman oli edeltäjänsä tapaan Game of Thronesin tyyppistä seikkailufantasiaa ja juonittelua, joka toimi - tylsiä hetkiä ei kirjassa ollut. Suosittelen ehdottomasti.

arvosana: 4 ½ / 5
Jalava 2016
sivut: 514
alkuteos: Half the World, 2015
mistä: arvostelukappale

Kirjavuosi 2016

Vuoden vaihduttua on taas aika vilkaista vähän mennyttä vuotta ja katsoa mitä sitä tulikaan luettua.
Vuoden 2015 katsaus löytyy täältä.

Määrältään kirjavuosi 2016 oli aika kehno, sillä en lukenut kovinkaan paljon, varsinkaan verrattuna vuoteen 2015. Lukujumikin iski useampaan otteeseen. Toisaalta monet lukemani kirjat olivat erittäin hyviä, joten ehkäpä laatu korvaa määrän.
Arvostelujen lisäksi kirjavuoteen mahtui Viiden kirjan haaste, Unpopular Bookish Opinions, Blogger Recognition Award, Hollolan keskiaikamarkkinat ja Helsingin kirjamessut.

Blogipostauksia vuonna 2016 tuli 30. Tässä muutamia poimintoja kirjavuodeltani 2016:

Luin...

19 kirjaa.

Niistä oli

10 ulkomaisia
9 kotimaisia

13 fantasiaa
0 scifiä
6 muuta

1 englanniksi

13 arvostelukappaleita

3 parasta:
Siri Pettersen - Mahti
Victoria Aveyard - Punainen kuningatar
Joe Abercrombie - Vain puoliksi kuningas

3 pienimmät pisteet saanutta:
Julie Kagawa - Talon
Mintie Das - Storm Sisters 1: Kuohuva maailma
Laura Luotola - Suoja: Kaupungit ja paluu

suosituimmat 2016 postauksista:
1. Siri Pettersen - Mahti
2. Victoria Aveyard - Punainen kuningatar
3. Mikko Aaltonen - JHT: Musta lammas

Hyvää kirjavuotta 2017 !

LAURA LUOTOLA: Suoja - Kaupungit ja paluu

Suoja pisti silmään heti sen ilmestyttyä - kotimaista scififantasiaa ja vieläpä hieno kansi. Kyllä, kuulun niihin, jotka kirjaa valitessa tuijottavat myös kantta. Otinkin Suojan matkalukemiseksi Kroatiaan lokakuussa, jolloin luin reilu puolet kirjasta, mutta lopun vasta joulukuun aikana.

Tiyan Jolkai on ärhäkkä saayequtaityttö, joka kapinoi syrjityn heimonsa perinteitä vastaan. Hän käy töissä löydöksellä ja on ihastunut ylemmässä asemassa olevaan tyttöön, salamyhkäiseen Cismarthaan.
Mahdit ovat vanhoja hallitsijoita, joita kukaan kuolevainen ei ole nähnyt. He ovat pystyttäneet maagisen Suojan kaksiosaisen valtakuntansa ylle. Olosuhteet ovat muuttumassa Suojan tuolla puolen ja Mahdien katse kääntyy kohti kaukaisia planeettoja.
Eräänä päivänä Tiyan saa yllättävän kutsun yläkaupungin vaikutusvaltaisimmalta tiedemieheltä. Hän ajautuu Cisin kanssa seikkailuun, jonka edetessä selviää, että erilaiset vallasta tai vallankumouksesta haaveilevat tahot ovat kiinnostuneita saayequtain menneisyydestä.

Nyt on kyseessä kyllä sellainen kirja, joka on minulle vaikea arvosteltava, sillä siinä oli paljon puolia joista pidin ja lisäksi paljon niitäkin joista en pitänyt. Ensiksi niihin hyviin puoliin:

Kirjan kieli. Se oli niin räväkkää, että välillä kulmat kohoilivat - todella hyvää tekstiä. Ihan vain siitäkin syystä kirjaan kannattaa tutustua, sillä jo pelkästään kirjan kieli oli niin persoonallista. Lisäksi pidin siitä, ettei kirjassa käytettyjä nimityksiä oltu suomennettu (saayequtai, darz, jhil jne.), vaikka myönnän että alussa tsekkasin löytyykö kirjan lopusta sanastoa.
Tiyan Jolkai oli myös päähenkilönä erittäin onnistunut ja mielenkiintoinen hahmo. Ylipäätään ihmisenkaltaiset saayequtait olivat kirjan kiinnostavinta antia.

Sitten niihin huonoihin: Kirja oli yksi vaikeaselkoisimmista joita olen lukenut. Keskittymisen olisi pitänyt olla 100% alusta loppuun ja minun paikoin silmäilevä lukemistyylini ei sitä ole. Siksi useammatkin kirjan asiat jäivät minulle vähän sekaviksi ja hämärän peittoon. Lisäksi kirja oli vähän turhan pitkä minun makuuni, vaikka sivumääränä 431 ei ole mielestäni mitenkään hirmuisen paljon. Tarina alkoi loppua kohden vain käymään turhan raskaaksi lukea, ja siksi minulla menikin lukemiseen suht. kauan.

Luin tästä kirjasta useammankin ylistävän arvostelun, joten makuja on monia. Tässä linkkiä pariin:
http://kristankirjat.blogspot.fi/2016/08/laura-luotola-suoja-kaupungit-ja-paluu.html
http://aavetaajuus.fi/blog/laura-luotola-suoja-kaupungit-ja-paluu/

arvosana: 2 ½ / 5
Iris 2016
sivut: 431
mistä: arvostelukappale

MIKKO AALTONEN: JHT - Musta lammas

Tämä oli sellainen kirja, jonka ehdottomasti halusin lukea. Cheek on sen verran mielenkiintoinen persoona, että osasin odottaa hyvää kirjaa ja sitä se olikin.

"Miten lahtelaisesta suunsoittajasta ja tappelupukarista kasvoi stadionit täyttävä supertähti, jonka levyt ja biisit romuttavat listaennätyksiä? Tämä kirja kertoo koko ainutkertaisen tarinan mitään peittelemättä."

Luin kirjan aika rivakkaan tahtiin, sillä mielenkiinto säilyi alusta loppuun - Musta lammas oli hyvä kokonaisuus. Kirjassa keskityttiin pääasiassa Jaren uraan, mutta oli mukana myös vähän väläyksiä hänen yksityiselämästäänkin, joskin kaverini kysyessä tuliko kirjasta mitään uutta esille, ja muutaman jutun kerrottuani sanoi hän niiden tulleen ilmi jo Cheekin biiseistä.

Kirjassa oli mukana interludeja, joissa Jaren läheiset ja ystävät kertoivat omat näkemyksensä asioihin ja tapahtumiin. Mielestäni kyseiset pätkät olivat hyvä lisä, sillä ne toivat vähän eri näkökulmaa Jaren kertomiin juttuihin.
Kirjassa esiin tuotuja asioita oli selvästi haluttu linkittää yhteen Cheekin biisien kanssa, sillä joidenkin sivujen lopussa oli pätkiä biisien sanoituksista - ehkä vähän turhaa, mutta yhdistää varmaan kivasti kirjan ja erityisesti Alpha Omega-albumin (itse en ole kys. albumia kummemmin kuunnellut).

Parasta kirjassa oli mielestäni Jaren uran alkuvaihe ja se kuinka Jaren uran lisäksi kirjassa kerrottiin suomalaisen hiphopin tarina. Minulle tutumpaa Cheekkiä ovat nimittäin "Timantit on ikuisia" ja "Liekeissä" biisien lisäksi "Avaimet mun kiesiin", "Huligaani" ja "Räplaulajan vapaapäivä". Ja kyllähän lahtelaisena kirjan Lahti-aspekti kiinnosti, sillä paikat ovat tuttuja.

Oikeastaan ainoa kirjassa ärsyttänyt asia olivat englanninkieliset lausahdukset joidenkin lauseiden lopussa. Nyt kirjaa selattuani en montaa kuitenkaan bongannut, mutta lukiessa ne huvittivat ja tuntuivat pomppaavan silmille. Kai niillä yritettiin viestittää jonkinlaista räpin tai hiphopin asennetta ja tyyliä - "In this muthafuckin' rap game."
Joku voi ajatella, että miten elämäkerran voi saada aikaiseksi kolmekymppisenä, mutta Musta lammas osoittaa, että kyllä voi - kyllä sitä kerrottavaa näköjään 30 vuodessa ehti kertyä kirjan verran. Mielestäni tämä vielä julkaistiin aika hyvään saumaan. Voin suositella kirjaa kaikille, joita Jaren ura ja suomalainen hiphop kiinnostaa edes hiukkasen.

arvosana: 4 ½ / 5
Otava 2016
sivut: 461
mistä: arvostelukappale

Takaisinheitto Helsingin kirjamessuille

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan - luvassa siis meikäläisen postaus Helsingin kirjamessuista. Vietin messuilla vain yhden päivän (vaikka muinakin päivinä olisi ollut vaikka mitä nähtävää), joka oli perjantai 28.10. yhdessä poikaystäväni ja äitini kanssa. Tämän postauksen kuvat ovat @mustemaailmani-instasta, joita julkaisin jo messupäivänä.

Heti messuille saavuttuamme suunnistin Suomalaisen kirjakaupan lavalle, jossa Siri Pettersen oli haastateltavana. Olen ylistänyt Pettersenin Korpinkehät-trilogiaa täällä blogin puolella, joten pakkohan Petterseniä oli päästä kuuntelemaan. Ja pitihän se omistuskirjoituskin saada viimeisimpään Mahti-kirjaan.

Pettersenin lisäksi kävin messuilla kuuntelemassa myös Kirjakallio-lavalla Jaana Kapari-Jattaa, jota haastateltiin Pottereihin ja Kirottu lapsi-kirjaan liittyen. Potter kiinnosti selvästi monia muitakin, sillä lavan edusta oli täynnä porukkaa. Keskustelua oli kiva seurata, vaikka Kirotusta lapsesta Kapari-Jatta ei sen syvällisemmin halunnut keskustella spoilausvaaran vuoksi. Pakko vielä mainita, että mielestäni Kirjakallio-lava oli messujen lavoista paras! Lukiolaiset ovat haastattelijoina todella hyviä.

Potter-keskustelun lisäksi kävin yhdessä äitini kanssa kuuntelemassa keskustelua JHT - Musta lammas -kirjasta. Hyvä keskustelu, jonka voi käydä katsomassa Ylen Areenasta.

Poikaystäväni huiteli messuilla pitkälti omia menojaan, sillä häntä kiinnostivat historia-, sota- ja politiikka-aiheiset keskustelut, joita perjantainkin messupäivään mahtui monia ja joista useimmat olivat kuulema olleet mielenkiintoisia.

Messusaalis jäi aika pieneksi verrattuna moniin muihin kirjabloggareihin, mutta eipä meidän kirjahyllyyn hirveästi enää mahtuisikaan. Kuvassa siis minun ja poikaystäväni hankinnat - ei hirveän vaikeaa arvata mitkä kuuluvat kummallekin. Happy Familyn bongasin 2e kirjapöydästä, joten pakkohan se oli napata mukaan, kun on lukulistalla ollut niin pitkään. Viivi nyt ei ollut niin pakollinen hankinta, mutta onhan se "joka Viivin oma kirja". Hits-nuottikirjoja minulta löytyy 2005-vuodesta 2013-vuoteen asti - oli aikakin ostaa vähän uutta soitettavaa.

Mielestäni tämän vuoden kirjamessut olivat jopa viimevuotisia paremmat. 2017 vuoden messuja odotellessa!

Iso kiitos Messukeskukselle bloggaaja-passista ja lipuista!

SIRI PETTERSEN: Mahti

Korpinkehät nousi jo ennen viimeistä osaansa Mahtia suosikkisarjojeni joukkoon, enkä millään malttanut odottaa tämän viimeisen osan kolahtamista postiluukusta.

Hirka valmistautuu ottamaan paikkansa isänsä synnyinmaassa - sokeiden kylmässä maailmassa, jossa heikkoutta halveksitaan. Hän on hyväksynyt osansa, jotta Yminmaa pysyisi turvassa ja Rime elossa.

Kuolleena syntyneet janoavat Mahtia kuitenkin niin paljon, että sota vaikuttaa väistämättömältä. Tämä saa Hirkan kyseenalaistamaan kaiken mihin hän on uskonut ja minkä puolesta taistellut.

Ihan mielettömän trilogian ihan mieletön lopetus. Luin kirjan yhdeltä istumalta yhden illan / yön aikana, sillä en malttanut laskea sitä käsistäni. Mielestäni tämä kirja oli paras kaikista kolmesta, vaikka en osannut odottaa sen nousevan Odininlapsen yli (joskin taidan lukea senkin vielä jossain vaiheessa uudestaan - jo neljännen kerran).

En osaa valita kummasta maailmasta pitäisin enemmän - Yminmaasta vai sokeiden. Pettersen on joka tapauksessa luonut todella mielenkiintoiset maailmat, joista oli kiinnostavaa lukea. Mielestäni ne ovatkin olleet yksi tämän kirjan ja koko trilogian parhaista annista.

Sitten on myös Hirka. Monesti olen vähän kriittinen päähenkilöiden suhteen, mutta Hirka on ollut ihan paras ensimmäisestä kirjasta lähtien. Rime oli tämän kirjan suhteen miinus, kuten oli mielestäni toisessakin osassa - hänestä kertovat kohdat eivät oikein sytyttäneet ja vilkuilin aina, kuinka monta sivua on jäljellä, että päästään taas seuraamaan Hirkaa.

Loppu oli hyvä. Viittaukset muihin maailmoihin tuovat pientä toivoa jatkosta, tarinaa olisi niin mieluusti lukenut enemmänkin kuin 500 sivun verran. Korpinkehät oli kokonaisuudessaan kyllä sellainen trilogia, että jos siihen ei ole vielä tutustunut, niin nyt kyllä kannattaa!

arvosana: 5 / 5
Jalava 2016
sivut: 507
alkuteos: Evna, 2015
mistä: arvostelukappale

Meikäläisen tärpit Helsingin kirjamessuille

Helsingin kirjamessut 2016 alkavat jo huomenissa ja meikäläinen on tänäkin vuonna sinne menossa. Varmaan kuitenkin vain yhdeksi päiväksi, joka olisi perjantai. Saa nähdä tuleeko lauantaina tai sunnuntaina lähdettyä vielä messuilemaan, jos perjantaina ei ehdi kaikkea kiertää - tänä vuonna tuntuu messuilla olevan vaikka mitä mielenkiintoista.

Messulehdestä olen siis itselleni perjantaiksi merkannut kaikki kiinnostavat kirjailijat ja esiintymiset, mutta tässä listaamiani tärppejä myös muille päiville:

Torstai 27.10.

• 12.30-13.00, Aleksis Kivi - Anneli Auer: Murhalesken muistelmat
• 13.00-13.30, KirjaKallio - Laura Friman: Etenee - JVG:n tarina
• 15.00-16.00, Kullervo - Kirjat, digi ja nuoret - Kuinka tavoittaa milleniaalit?
• 18.00-18.30, Aleksis Kivi - Harry Potter ja kirottu lapsi

Perjantai 28.10.

• 11.30, Suomalaisen Kirjakaupan lavalla keskustelemassa Siri Pettersen ja Jani Saxell
• 14.00-14.30, KirjaKallio - Harry Potter. Kahdeksas tarina
• 16.30-17.30, Kullervo - Kustantamon kulisseissa
• 18.00-18.30, Aleksis Kivi - Mikko Aaltonen: JHT - Musta lammas 

Lauantai 29.10.

• 11.00-11.30, Aleksis Kivi - Karoliina Korhonen: Finnish Nightmares - suomalaisten painajaisia
• 14.00-14.30, Eino Leino - Siri Pettersen: Korpinkehät - Kun ihminen on myytti
• 14.30-15.00, KirjaKallio - Elina Pitkäkangas: Kuura
• 15.30-16.00, KirjaKallio - Essi Tammimaa: Noaidin tytär - Tulva

Sunnuntai 30.10.

• 15.30-16.00, Kullervo - Suomalaisen kirjallisuuden maailmanvalloitus
• 17.00-17.30, Mika Waltari - Otto Virtanen ja Antti Tuisku: Petokesä 

Lisää tärppejä löytyy mm. Kirjanurkkaus ja Yöpöydän kirjat blogeista. :)

ESSI TAMMIMAA: Noaidin tytär - Tulva

Siitä onkin aikaa, kun tämän ensimmäinen osa tuli luettua - bloggauksen siitä voit lukea täältä. Jäin ensimmäisen osan luettuani kaipailemaan jatkoa, kiitos siis Otavalle arvostelukappaleesta!

Muistot viime vuoden kauhuista piinaavat Auraa. Soturittarien metsä on mystisesti ummessa ja kaikki on niin kuin ennen, kunnes pahat unet alkavat.

Tulva uhkaa Kellokoskea, eikä Aura saa karistettua karmivaa kuvaa joesta nousevista kuolleista. Samaan aikaan toimittajat kiinnostuvat Auran ja Pajun suhteesta. Eräs toimittaja alkaa vainota Auraa ja vaarantaa lööpeillään tuoreen rakkauden lisäksi soturittarien salaisuuden.

Auran matka Lappiin paljastaa, että Kellokosken tulva on sidoksissa Lapin suuronnettomuuteen, Suvivaaran katastrofiin – ja kaiken sen takana ovat kuolleet soturittaret. Kuolleet nousevat kylmistä vesistä. He haluavat maansa takaisin tuholta ja saasteelta. Ja he odottavat Auralta siihen apua.

Lyhyeen kirjaan oli toden teolla ympätty rutkasti mielenkiintoisia juttuja. Harmi kyllä, se teki kirjasta aika sekavan - punainen lanka tuntui välillä katoavan jonnekin, kun hypittiin maisemista ja henkilöistä toisiin. Parasta kirjassa olivat (sillä en kuitenkaan pysty nimeämään vain yhtä juttua) sen sijoittuminen Suomeen, kirjasta henkivä suomalaisuus ja saamelaisuus, mytologia sekä Tammimaan tyyli.
Lisäksi pidin edelleen Aurasta päähenkilönä. Paju oli mielestäni nyt vähän paremmin esillä kuin ensimmäisessä osassa, mutta Markus jäi edelleen aika etäiseksi. Oli kuitenkin hienoa, kuinka myös kirjan muita hahmoja nostettiin esiin.

Olisin kaivannut vähän keskittymistä joihinkin juttuihin kirjassa, vähän lisää tietoa, vaikka se olisikin tarkoittanut lisäsivuja. Toisaalta tämä toimii nuoremmille lukijoille erinomaisesti varmaan näinkin.

arvosana: 3 / 5
Otava 2016
sivut: 233
mistä: arvostelukappale

ESTELLE MASKAME: DIMIMY - Kaipaan

Mielestäni on todella hienoa, että tämä sarja on a) julkaistu, b) suomennettu ja c) aika ahkerasti mainostettu, ainakin muun muassa Demi-lehdessä, sillä tämä on varmasti innostanut sellaisiakin nuoria lukemaan, jotka eivät yleensä kirjoihin tartu. Itse luin tämän viimeisen osan jo jonkin aikaa sitten.

Eden ja Tyler eivät ole puhuneet vuoteen. Eden on yhä raivoissaan Tylerille, joka vuosi sitten lähti ja jätti hänet hoitamaan yksin tuhoisan sotkun, joka heidän kielletyn suhteensa paljastumisesta seurasi. Eden yrittää nyt keskittyä psykologian opintoihinsa Chicagon yliopistossa. Kesätauolla hän palaa Santa Monicaan, mutta kaikkien yllätykseksi sinne palaa myös Tyler.

Missä Tyler on oikein ollut viimeisen vuoden, ja kuinka hän on voinut muuttua ja kasvaa vuodessa niin paljon? Tyler houkuttelee Edenin tutustumaan uuteen kotiinsa ja elämäänsä. Eden joutuu pohtimaan, onko jo liian myöhäistä antaa anteeksi vai voisiko aika olla heillekin uusi. Kenen hyväksyntää he oikeastaan niin kipeästi kaipaavat?

Tämän suhteen ei ollut sellaisia ongelmia kuin edellisen (eli hidas, kangerteleva alku), vaan se tempaisi minut heti mukaansa. Kirja tulikin luettua melkeinpä yhdeltä istumalta. Pidinkin tästä enemmän kuin edellisestä osasta, mutta ensimmäisen tasolle tämä ei ihan noussut.

Eden oli jälleen paikoitellen hahmona hiukkasen ärsyttävä, eikä hän mielestäni tarpeeksi muuttunut sarjan edetessä toisin kuin Tyler - hänen muutoksensa oli minusta mielenkiintoista luettavaa, eikä toisaalta yhtään korniakaan, vaikka "pahasta pojasta" tulikin loppupelissä jotain ihan muuta.

Tämän viimeisen kirjan takakannessa on lainaus School Library Journalista, jossa sanotaan, että moni teini voi samaistua tunnekuohuihin. Veikkaankin, että siksi tämä sarja sai hypetystä nuorten keskuudessa, sillä se oli oikeasti niin "teini" kaikkine tunnekuohuineen ja suhdemyrskyineen. Vaikka en ole enää teini, niin iski tämä sarja minuunkin, joskin suhdemyrskyjen lisäksi perhesuhteet kiinnostivat minua ja kirjan ajatukset perheestä - uusperheet, vanhempien uudet seurustelukumppanit, kaukaisiksi jääneet vanhemmat, sisarussuhteet jne. Tutustumisen arvoinen sarja.

arvosana: 4 / 5
Gummerus 2016
sivut: 375
alkuteos: Did I Mention I Miss You?, 2016
mistä: arvostelukappale

K.K. ALONGI: Kevätuhrit

Aikamoinen blogihiljaisuus takana - tämän jälkeen vielä pari arviota rästissä. Vaikka syksyä kohden lukeminen monilla lisääntyy, on se minulla mennyt ihan nollaan, vaikka mielettömiä kirjoja onkin odottamassa! Toivottavasti lukuintoa saisi piakkoin palauteltua, mutta nyt tämän Alongin Kevätuhrien pariin, joka minun tuli luettua jo kesällä.

15-vuotias Jade herää metrossa Sörnäisissä ympärillään pelkkää pimeyttä. Pian paljastuu karmea totuus: kaikki muut ovat kuolleet. Jadesta tietämättä neljä muuta nuorta kohtaa saman kauheuden eri puolilla kaupunkia. Sattuma heittää heidät yhteen, ja yhdessä he aloittavat matkan kohti tuntematonta maailmassa, jossa mikään ei ole niin kuin ennen.

Ihan ensimmäiseksi pakko sanoa, että kirja oli hyvä ja jännittävä, mutta taisin olla hiukkasen liian vanha tälle kirjalle. Pakko kyllä myöntää, että hahmojen nuoresta iästä huolimatta olivat he silti mielenkiintoisia ja tarpeeksi persoonallisia - jokaisen persoonaa tuotiin hyvin esille, eivätkä he tuntuneet pelkiltä massanuorilta.

Kirjan lukeminen oli minun kohdallani aluksi aika hidasta, tuntui ettei tarina lähtenyt kunnolla rullaamaan, vaikka idea itsessään olikin jännittävä - herätä maailmasta, jossa kaikki muut näyttävät kuolleen. Onneksi juoni lähti rullaamaan ja uudet hahmot ja paljastukset toivat kiinnostavuutta kirjaan.

Voin suositella tätä erittäin paljon vaikka 13-16-vuotiaille, niin tytöille kuin pojillekin - heihin tämä varmasti iskee paremmin. Hyvin suurella todennäköisyydellä tulen kuitenkin lukemaan seuraavankin osan - sen verran aihe ja Suomi tapahtumapaikkana vakuutti.

arvosana: 3 / 5
Otava 2016
sivut: 302
mistä: kirjastosta

VICTORIA AVEYARD: Punainen kuningatar

Punaisen kuningattaren bongasin jo silloin, kun sen suomennosta ei ollut vielä tullut. Jo silloin houkutteli lukea se englanniksi, mutta päätin kuitenkin malttaa mieleni. Kiitos arvostelukappaleesta Aula & Co - oli pakko lukea tämä yhdessä illassa!

Veri jakaa ihmiset kahteen kastiin – punaisiin ja hopeisiin. Punaiset ovat rahvas, jota lähes jumalallisia voimia omaava hopeisten eliitti hallitsee.

Mare Barrow on 17-vuotias punainen taskuvaras ja joutumassa pian sotaväkeen. Tilanne muuttuu yllättäen, kun vastarintaliike Purppurakaarti horjuttaa hopeisten ylivaltaa, ja suojellakseen ystäväänsä Mare päätyy hopeisten keskuuteen. Siellä hänelle ja hopeisten hoville valkenee, että punaisesta verestä huolimatta Marella on oma, kuolettava voimansa.

Maresta tehdään hopeisten prinsessa, mutta maailmassa, jossa vallankumous ja rakkaus sekä valta ja oikeus kamppailevat, ei mikään ole mustavalkoista ja kuka tahansa voi pettää kenet tahansa.

Huonoin juttu kirjassa oli, että se loppui - tätä olisi niin halunnut lukea vain lisää ja lisää! Koukutuin kirjaan ensimmäisiltä sivuilta lähtien, enkä sen jälkeen halunnut laskea sitä näpeistäni ennen kuin viimeinenkin sivu oli käännetty.

Hyviä juttuja kirjassa oli monia. Pidin paljon päähenkilöstä, Maresta (sekä kyllä kaikista muistakin hahmoista). Mare oli sekä vahvan oloinen hahmo että välillä ihan teini erityisesti kirjan jätkäkuvioiden kanssa, joista myös muuten pidin kovasti. Mielestäni suhteitten osalta draamaa oli sopivasti niin, että kirjan maailmalle ja punaisten/hopeisten vastakkainasettelulle annettiin tarpeeksi tilaa. 

Idealtaan kirja ei ollut mikään omaperäisin, mutta se oli niin mielettömän koukuttava, että nousi lemppareitteni joukkoon. Kirja oli kokonaisuudessaan todella hyvä paketti - juuri sellainen, josta tykkään (eli te kaikki, joilla on suht. sama kirjamaku kuin minulla - tätä kirjaa ette voi laskea käsistänne).

Vähän tekisi mieli lukea seuraava osa englanniksi, mutta sen suomennos on tulossa alkuvuodesta 2017, joten kaipa se pitäisi malttaa odotella sinne asti. Suomennos oli nimittäin tässä niin onnistunut, että mieluusti luen jatkotkin suomeksi.

arvosana: 5 / 5
Aula & Co 2016
sivut: 451
alkuteos: Red Queen, 2015
mistä: arvostelukappale

Hollolan keskiaikamarkkinat 30.7.

Joskus jotain muutakin kuin kirjoja, eli pieni takaisinheitto Hollolan kirkonkylän tunnelmiin. Kävimme lauantaina haistelemassa vähän keskiaikaisia fiiliksiä keskiaikamarkkinoilla tai -tapahtumassa, kuka miksikin sitä haluaa kutsua (joskus taisi kulkea markkinat nimellä, nykyään tapahtumana).

Kyseessä on siis Hollolan keskiaikaisella kivikirkolla joka toinen vuosi järjestettävä tapahtuma, joka kestää perjantaista sunnuntaihin ja jossa on mukana esiintyjiä, käsityöläisiä, elävöittäjiä jne. Lippu lauantaille kustansi aikuiselta 10€.

Ohjelmaa oli mukavasti taistelunäytöksistä nukketeattereihin. Me kävimme katsomassa jousiammuntakilpailua, taistelunäytöstä sekä turnajaisia.

Lisäksi alueella kulkiessa näki niin tanssi- kuin lauluesityksiäkin - ja tulihan sieltä alueen kojuista ostettua muun muassa itsetehtyä salmiakkia ja tinakoru.

Turnajaiset järjesti siis Rohanin talli. Olen heidän esityksensä nähnyt aikaisemminkin, kun viimeksi olen käynyt Hollolan keskiaikamarkkinoilla vuonna 2010, mutta onhan siitä jo aikaa.

Joka tapauksessa hieno esitys, jota varmasti koko perheen oli mukava katsoa. Entisenä heppatyttönä odotin kyllä turnajaisia ja kännykkä olikin täynnä kuvia sen jälkeen.

Kaiken kaikkiaan tuli vietettyä todella mukava kesälauantai Hollolassa. :)

MARJA-LEENA TIAINEN: Viestejä Koomasta

Jokin Tiaisen "Viestejä Koomasta"-kirjassa herätti kiinnostukseni ja onnekseni voitin kirjan Kristan blogista.

Silvan paras kaveri Jemina saa houkuteltua hänet milloin mihinkin. Vakavaksi toilailu muuttuu, kun Silva loukkaantuu  ysiluokkaa edeltävänä kesänä.

Tyttö havahtuu oudossa paikassa, Koomassa, joka ei tunnu aivan todelliselta. Hän tapaa siellä nuoria kohtalotovereitaan, joiden kaikkien elonliekki uhkaa katketa ennen aikojaan ja saa tehtäväkseen viedä viestejä eläville.

Silvan mielessä herää toivo; ehkä hänen onkin tarkoitus jatkaa elämäänsä? Viestithän on vietävä perille!

 

Kun Silva herää sairaalassa tajuttomuuden jälkeen hänen päätään särkee. Mitä oikein on tapahtunut, oliko Kooma kuvittelua tai unta? Vähitellen Silva alkaa muistaa viestejä, mutta kun hän yrittää kertoa kokemuksistaan lähipiirilleen, suhtautuminen on lähinnä epäuskoista. Silva haluaa kuitenkin viedä kaikki viestit perille, vaikka se tietäisi hankalia tilanteita. Tapaamisten myötä Silvan oma elämä muuttuu ja hän aikuistuu kovaa vauhtia.

Kirjassa erityisesti minua kiinnosti välitila, se millaisena se kuvattaisiin. Odotukset kirjasta ylipäätään eivät olleet kummoiset, mutta niinpä se vain pääsi yllättämään positiivisesti. Juoni ja kirjan tyyli olivat selkeitä ja aika simppeleitä, mutta tarjosivat minulle silti jotain uutta - enpä muistaakseni ole tämän tyyppistä nuortenromaania hetkeen lukenut. Ja nimenomaan nuorten, sillä uskon, että heille tämä antaa paljon enemmän.

Nimittäin huono puoli oli se, että kirja loppui liian aikaisin. Ja ehkä olisin kaivannut myös vähän syvempää pureutumista asiaan. Joka tapauksessa voin suositella tätä lämpimästi. Kirja oli ihanan herkkä ja myös ajatuksia herättävä. Pidin hahmoista ja siitä kuinka todentuntuisia ja samaistuttavia he olivat - monet nuoret pystyvät varmasti samaistumaan henkilöihin ainakin jollain tasolla.

arvosana: 4 / 5
Tammi 2016
sivut: 210
mistä: omasta hyllystä