Kirjallisuusdiplomiin kuuluvien teosten esittelyt ovat erilaisia, verrattuna muihin esittelyihin.
Nuori pianisti Aleksei Berg valmistautuu ensikonserttiinsa vuonna 1941. Hänellä on edessään hieno ura ja todennäköisesti avioliitto varakkaan perheen tyttären kanssa.
Stalinin puhdistuksien takia hänen elämänsä muuttuu. Hän joutuu pakenemaan, eikä voi pitää konserttiaan. Hän lähtee Moskovaan ja Ukrainaan, ottaa väärän henkilöllisyyden kuolleelta sotilaalta ja joutuu sotaan.
Rauhan tultua hän pääsee nauttimaan paremmista oloista, mutta koko ajan hänen elämäänsä varjostaa paljastumisen vaara.
Jos ajatellaan teoksen nimeä Elämän musiikki, niin sehän ei vielä paljasta, minkä genren teos on kyseessä. Kirja on myöskin lyhyt, vain 111 sivua pitkä, mutta kyllähän se romaani on, vaikka Makinen tyyli on "samalla kertaa runollinen ja hillitty" (Annie Copperman).
Kirjan takakannessa sanotaan lopuksi, että "Elämän musiikki jää soimaan lukijan mieleen pitkäksi aikaa". Minä ainakin voin sanoa, että Elämän musiikki hiljeni päässäni aika nopeaa tahtia. Kirjan lukemisesta on jo jonkin aikaa ja oikeastaan vain pääpiirteet jäivät muistiin. Syynä on varmasti se, että Makinen kirjoitustyyli on aika erikoista. Toisaalta teksti on erittäin yksinkertaista ja hiottua, mutta mielestäni tekstiin jäi paljon aukkoja ja asioita, joita lukijana olisin voinut jäädä pohtimaan.
Teoksen nimi ei ohjannut ainakaan minua teoksen tulkinnassa. Tekstin päähenkilölle Aleksei Bergille musiikki vaikuttaa olevan kuitenkin erittäin tärkeä osa elämää, vaikka hän joutuu pakenemaan ennen ensikonserttiaan. Hän kuitenkin päätyy myöhemmin taas musiikin pariin, mutta ei pääse esiintymään. "Yleisö taputtaa hänet tervetulleeksi säästeliään kohteliaasti. Minä käännyn Bergin puoleen tarjotakseni hänelle ohjelmalehtistä. Mutta mies vaikuttaa poissaolevalta, silmät ovat kiinni, ilme tutkimaton. Hän ei enää ole paikalla." Varmasti päähenkilö kokee raskaaksi sen, että hän ei pääse osoittamaan lahjakkuuttaan: "Samoin kuin heidän soittotunneillaan Aleksei toimi käskystä tylsän ahkerasti kuin kone. -- Kaikki taputtivat yksimielisesti. 'Bravo, opettaja!' huusi joku miespuolinen vieras, jonka Stella palkitsi niiauksella. -- Stella sopotti kuin kuiskaaja, iski välillä silmää vieraille: 'Anna mennä! Panet oikean käden peukalon tähän c:lle...'"
Nimi Elämän musiikki kuvaa kuitenkin teosta hyvin. Rauhallinen pianisti, joka haluaa tuottaa kuulijoilleen iloa joutuu sodan tiimellykseen ja kokee asioita, jotka ovat kaukana kauniista sävelistä. Musiikkia on kuitenkin montaa erilaista ja Andreï Makinen kirjoittama Elämän musiikki päättyy surumieliseen balladiin.
"Paikka sopi hyvin musiikista uneksimiseen. Muistan että alkuyöstä, kun oli vielä hiukan toivoa matkan jatkumisesta, kävin ulkona laiturilla ja laskelmoin taikauskoisesti: juna saapuisi, jos minä en piittaisi kylmästä. -- Kannen metalli kirskahtaa suljettaessa, ja minä irvistän raapivalle rumalle äänelle. Mies käy pitkälleen, hakee paperin rapistessa mukavaa asentoa ja alkaa pian kuorsata."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti